HAKU
Search this site
350 results found with an empty search
- Vieraskynä: Bruno Zambrano - Miesten hellivä rakkaus
Kuva: POC-lukupiiri Bruno Zambrano on helsinkiläinen tanssitaiteilija. Bruno on myös osa POC-lukupiirin suljettua lukupiiriä, jonka arvioista voi nauttia kuukausittain nettisivuillamme ja somessa. N. K. Jemisinin ja bell hooksin kirjat ovat saaneet minut ymmärtämään paremmin rakkautta sekä sen välittämisen ja vastaanottamisen vaikeutta miehenä. bell hooks on avannut taidokkaasti, mitä rajoituksia ja haasteita liittyy usein miehenä olemiseen ja N. K. Jemisin on romaanissaan näyttänyt, miltä hellivä rakkaus voi kahden miehen välillä parhaimmillaan näyttää. Nämä ovat auttaneet henkilökohtaisesti pohtimaan, mitä miehenä oleminen minulle on ja mitä se voisi olla. bell hooksin vuonna 2004 julkaisema teos, The will to change, Men, Masculinity and Love, auttoi minua pohtimaan omaa suhdettani maskuliinisuuteen ja miehenä olemiseen. Suomennos kirjasta julkaistiin 2020 Mies tahtoo muuttua. Luin kirjan suomennoksena ensimmäistä kertaa 2021 keväällä. bell hooksin teksti on edelleen ajankohtainen, vaikka sen ensi julkaisusta on kulunut jo melkein kaksi vuosikymmentä. Hänen kuvaamansa patriarkaalisen maskuliinisuuden piirteet ovat itselleni tunnistettavia. Kirjan ydin tulee esille teoksen ensimmäisen kappaleen lopussa. ”Mies tahtoo muuttua on uhrilahja, jonka tuon juhlaan, jossa miestä vaaditaan takaisin ja minuus saadaan takaisin, miehille saadaan emotionaalinen oikeus rakastaa ja tulla rakastetuiksi. Naiset ovat uskoneet, että voisimme pelastaa miehet elämässämme antamalla heille rakkautta, että tämä rakkaus toimisi lääkkeenä kaikkiin haavoihin, joita toksiset hyökkäykset heidän tunnejärjestelmäänsä vastaan ovat aiheuttaneet, emotionaaliset sydänkohtaukset, joita he kokevat joka päivä. Naiset voivat jakaa tämän parantumisprosessin. Voimme ohjata, neuvoa, tarkkailla, jakaa informaatiota ja taitoja, mutta emme voi tehdä poikien ja miesten puolesta sitä mikä heidän täytyy tehdä itse. Rakkautemme auttaa, mutta se yksin ei pelasta poikia ja miehiä. Viime kädessä pojat ja miehet pelastavat itsensä, kun he oppivat rakastamisen taidon.” Teoksen myötä, kiinnitin huomioita siihen, miten vaikea omassa elämässä on ollut luoda läheisiä ja herkkiä suhteita muiden miesten kanssa. Kuten bell hooks tuo esille kirjassaan, miehissä on helposti jotain pelottavaa ja vaikeasti lähestyttävää, ja tämä pelko koskee myös miehiä itsejään. bell hooks pääsee tekstissään syvälle toksisen maskuliinisuuden olemukseen, miesten rakkauteen ja sen puutteeseen. Hän herättää tarkastelemaan miesten kokemusta avoimin silmin ja kriittisesti yhteiskuntaa, joka muovaa miehiä tietynlaiseen muottiin. Hän erittelee taidokkaasti toksisen maskuliinisuuden piirteitä ja siihen johtavia ajatusmalleja. Tämä on auttanut reflektoimaan omaa identiteettiäni miehenä ja siihen liittyviä käyttäytymismalleja. Lukiessani reflektoin, miten tämä pätee omaan elämääni: Miksi en osaa täysin tukeutua muihin miehiin elämässäni? Miksi haavoittuvuuden näyttäminen on etenkin vaikeaa miesten keskuudessa? Miten vaikeaa on näyttää ja myöntää, että sattuu? Mikä synnyttää ja ylläpitää tätä syvää pelkoa tulla nähdyksi heikkona? Unelmointi paremmasta ja toisenlaisten todellisuuksien hahmottaminen on kuitenkin yhtä tärkeää kuin ongelmakohtien ymmärtäminen ja erottelu. Lukiessani N. K. Jemisinin Broken Earth trilogian ensimmäistä osaa oli voimauttavaa nähdä minkälaista miesten välinen rakkaus voi parhaimmillaan olla. Kirjassa käsitellään kauniisti ja uskottavasti rakkautta polyamorisessa suhteessa. Mieleeni on jäänyt etenkin kirjassa esiintyvä kahden miehen välinen rakkaus, joka on hellivää ja huolehtivaa. Kirjassa Innon ja Alabaster ovat vasta tutustuneet, ja silti aina niin vahvana esiintyvä Alabaster voi murtua täysin Innonin edessä ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Innon pitää hänestä huolta ja lohduttaa läpi yön. On kaunista nähdä tällaista rakkautta ja huolenpitoa kuvattavan kahden miehen välillä. Mies voi murtua täysin jäämättä silti yksin surunsa kanssa. Se antaa uskoa siihen, minkälaista rakkautta ja hellyyttä voi miesten välillä vallita. On mielenkiintoista, miten lukemalla voi hahmottaa paremmin itseään miehenä ja oivaltaa oman elämän ongelmakohtia. Samalla on myös ihanaa ja voimauttavaa lukea toisenlaisesta, parantavasta rakkaudesta miesten välillä. BRUNO ZAMBRANON KIRJAVINKKI Kolmen kappaleen probleema - Liu Cixin Tajunnan räjäyttävä tieteiskirja, jonka maaliskuussa julkaistavaa televisiosarjaa odotan innolla.
- Vieraskynä: Zahraa Al Take - Kirjallisuuden lempeä voima luokassa
Kuvaaja: Nesriin Al Take Zahraa Al Take on luokanopettaja ja kasvattaja, joka uskoo kirjallisuuden lempeään muutosvoimaan. Hänen luokassaan tarinat rakentavat siltoja, antavat rohkeutta ja tekevät maailmasta moniäänisemmän. Opettajana saan usein todistaa hetkiä, joita ei ehkä huomaa paperilla – mutta jotka jäävät sydämeen. Yksi niistä on, kun oppilas löytää kirjan sivuilta jotakin tuttua. Ehkä se on hahmon nimi, ihonväri, puhetapa, perheen arki tai rukous ennen nukkumaanmenoa. Jotakin, mikä kertoo: sinä kuulut tänne. Sinäkin saat olla tarinan keskiössä. POC-kirjallisuus on täynnä tällaisia hetkiä. Se ei ainoastaan kerro tarinoita – se avaa sylinsä. Se antaa luvan olla näkyvä ja kokonainen. Se voi olla ensimmäinen kerta, kun ruskea lapsi huomaa, että juuri hänen elämänsä on lukemisen arvoinen. Sitä ei tarvitse selittää, korjata tai kääntää muiden ymmärrettäväksi. Mutta nämä kirjat eivät kosketa vain niitä, jotka näkevät niissä itsensä. Ne ovat myös ikkunoita muille – niille, jotka ovat ehkä aina olleet näkyvissä, mutta eivät ole koskaan joutuneet kysymään, miltä tuntuu olla näkymätön. Kun valkoinen lapsi lukee tarinaa, jossa vietetään Eid-juhlaa, harjoitellaan uuden kielen sanoja tai koetaan ulkopuolisuutta koulun pihalla, hän ei ehkä ymmärrä kaikkea heti. Mutta jokin liikahtaa. Hän pysähtyy, kuuntelee – ehkä jopa eläytyy. Ja juuri siinä hetkessä syntyy jotakin tärkeää: lempeää ymmärrystä, joka voi kantaa läpi elämän. Lukeminen ei ole vain sanojen opettelua – se on tunteiden, yhteyksien ja maailmankuvien rakentamista. Siksi POC-kirjallisuus kuuluu kaikille. Se ei ole “erityinen lisä” koulun hyllyssä, vaan olennainen osa yhteistä tarinaamme. Suomi on moninainen. Meidän kirjallisuutemme saa – ja sen pitää – heijastaa sitä. Samalla on hyvä muistaa, että se, mitä koulun kirjahyllyistä löytyy, on usein opettajan vastuulla. Opettajana minulla on valtaa – hiljaista, mutta merkityksellistä. Sillä valinnoillani voin joko toistaa vallitsevia normeja tai murtaa niitä lempeästi. Jokainen valittu kirja kertoo oppilaille jotakin siitä, kenen tarinat ovat tärkeitä. Jokainen opettaja voi vaikuttaa siihen, millaisia kirjoja oppilaille tarjotaan – olipa kyseessä yhteinen ääneen luettava kirja tai oppilaan itse valitsema kirja. Minulle POC-lukupiiri on ollut tärkeä resurssi: se on auttanut löytämään oikeat kirjat oikeille oppilaille. Ja vähitellen nämä kirjat ovat löytäneet tiensä myös koulumme kirjahyllyihin. Uskon, että POC-kirjallisuus on yksi avain terveemmän ja tasapainoisemman yhteiskunnan rakentamiseen. Se vahvistaa POC-lasten identiteettiä ja itsetuntoa, mutta tarjoaa samalla muille lukijoille mahdollisuuden kohdata elämä ennakkoluulottomammin ja avoimemmin. Kun lapsi ymmärtää erilaisuutta, sellaiset raskaat käsitteet kuin viha ja pelko voivat hellittää otettaan. Kirjallisuus voi hiljalleen hälventää niitä – ja tehdä tilaa uteliaisuudelle, hyväksynnälle ja myötätunnolle. POC-kirjat ovat tähän loistava väline. Olen nähnyt, miten näiden tarinoiden äärelle pysähtyminen on muuttanut oppilaitani. Aiemmin oppilaiden kertomuksissa seikkailivat Matti ja Maija usein metsässä tai mökillä – tarinoissa ei ollut mitään vikaa, mutta ne eivät olleet monelle tuttuja, ja siksi kirjoittaminen saattoi tuntua vaikealta. Nykyään luokassani kirjoitetaan tarinoita, joissa eri kulttuurien tavat ja perinteet näkyvät iloisesti ja ylpeästi: leivotaan makeita herkkuja ramadanin kunniaksi, valmistetaan pho-keittoa isoäidin reseptillä tai pukeudutaan juhlaan kimono yllään. Tarinoissa eletään omannäköistä arkea, jossa kielet, maut ja muistot kulkevat mukana. Päähenkilöinä ovat nimet kuten Fatimah, Sithabile ja Sensi – ei sivuhahmoina, vaan tarinan keskiössä. Omasta elämästä kirjoittaminen ei enää pelota – se tuntuu luonnolliselta. Ja mikä tärkeintä: se tuntuu oikealta. Oppilaat ovat kertoneet, että ensimmäistä kertaa kirjoittaminen tuntuu omalta. Että saa kirjoittaa omasta maailmastaan, eikä sellaisesta, jonka kuvittelee olevan “oikeanlainen”. Se vapauttaa, rohkaisee ja sytyttää kipinän. Lukeminen ja kirjoittaminen eivät enää ole suorittamista – ne ovat itseilmaisua ja näkyväksi tulemista. Erityisen ilahduttavaa on ollut nähdä, kuinka nämä tarinat ovat innostaneet lukemaan myös niitä oppilaita, joilla on ollut haasteita lukemisessa. Kun kirjan maailma tuntuu tutulta, lukeminen ei enää ole este – vaan silta. Eräs oppilas, joka aiemmin vierasti kirjoja, sanoi kerran hiljaa: “Tää oli eka kirja, jossa joku oli niinku minä.” Pieni lause, mutta valtavan painava ja täynnä iloa. Myös keskustelut kirjojen ympärillä ovat muuttuneet. Oppilaat uskaltavat jakaa kokemuksiaan, kertoa ajatuksiaan, kysyä ja ihmetellä. He kuuntelevat toisiaan tarkemmin. Moni on sanonut, että tarinan kautta on helpompi ymmärtää, miltä toisesta tuntuu. Kirja ei syytä eikä selitä – se vain kertoo. Ja juuri siksi se toimii. POC-kirjallisuus on muuttanut tapaa, jolla luokassani opitaan. Se ei ole pelkkää kielitaitoa tai kirjallisuusanalyysiä – se on yhteyttä, ymmärrystä ja arvostusta. Se muistuttaa, että kaikilla tarinoilla on merkitys. Ja että jokaisella on oikeus löytää oma äänensä. Nämä kirjat eivät ainoastaan anna POC-lapsille tilaa hengittää – ne opettavat myös valkoisia lapsia hengittämään heidän rinnallaan. Ne kasvattavat sydäntä, joka ei pelkää erilaisuutta, vaan arvostaa sitä. Ja ehkä niistä lapsista kasvaa aikuisia, jotka kuuntelevat herkemmin, katsovat lempeämmin – ja rakentavat maailmaa, jossa kaikkien tarinat mahtuvat rinnakkain. ZAHRAA AL TAKEN KIRJAVINKIT "Seuraavat kirjasarjat ovat pyörineet meidän luokassa aika aktiivisesti." Amari-kirjasarja - B. B. Alston 12+ Kuonokamut-kirjasarja - Michele Assarasakorn & Nathan Fairbairn 8+ Aamupalaporukan tutkimukset -kirjasarja, Marcus Rashford & Alex Falase-Koya 8+
- Amuletti. Kivenvartija, Kazu Kibuishi 8+
Amuletti on Kivenvartijat sarjakuvasarjan ensimmäinen osa, jossa päästään tutustumaan Emilyyn, hänen perheeseensä sekä eriskummalliseen rinnakkaistodellisuuteen. “Amuletin sisällä on kivi, joka voi antaa käyttäjälleen vallan hallita Allediaa.” Sarjakuva alkaa traagisella onnettomuudella, joka johtaa Emilyn isän kuolemaan. Alun kohtaus yllätti meidät, vaikka isän kuolema takakannessa mainittiinkin. Kuvitettu kohtaus on tehty surulliseksi ja tunteisiin vetoavaksi. Isän kuolema järkyttää ja etenkin pienemmille lukijoille kohtaus voi olla pelottava. Jokin aika isän kuoleman jälkeen Emily muuttaa äitinsä ja pikkuveljensä kanssa suvun vanhaan kartanoon. Äidillä ei ole varaa enää entisen kaltaiseen elämäntyyliin ja siksi koko perheen on tehtävä myönnytyksiä. Kartano on vanha, likainen ja kuumottava. Sen omisti ennen Emilyn isoisoisä, joka on aikoinaan kadonnut mystisesti. “Isoisoäitinne Isabelin kuoltua Silas sulkeutui tähän taloon, eikä häntä sen koommin nähty. Siksi paikalliset uskovat, että täällä kummittelee.” Emily, pikkuveli Navin ja äiti aloittavat suuren siivousurakan, jonka aikana Emily löytää hohtavan vanhan amuletin. Jo ensimmäisenä yönä kartanossa alkaa tapahtua kummia ja perhe löytää kellarin kautta mystiseen rinnakkaistodellisuuteen Allediaan. “Muista käyttää voimaasi viisaasti. Kivenvartijan velvollisuus on vakava asia.” Sarjakuva etenee nopeaa vauhtia eteenpäin ja asioita tapahtuu ilman, että niitä täysin selitetään lukijalle. Mukana on paljon toimintaa ja joillakin aukeamilla on pelkkiä kuvia eikä lähes lainkaan tekstiä. Me olimme aika ajoin ymmällämme tarinasta ja koko juonesta. Paljon tuntui tapahtuvan, mutta jokin punainen lanka meiltä vielä puuttui. “Jos hallitset sitä, et ainoastaan pelasta äitiäsi, vaan saat niin suuret ja ihmeelliset voimat, ettet voi kuvitellakaan.” Sarjakuvan aikana Emily saa tietää olevansa Kivenvartija. Vielä ei täysin selviä, mitä se tarkoittaa, muuta kuin, että hänellä on joitakin erikoisia voimia. Tämän ensimmäisen osan jälkeen tuntuikin jäävän vielä paljon kysymyksiä tarinan maailmasta, Kivenvartijan roolista ja amuletista. Kysymyksiin saadaan toivottavasti vastauksia seuraavassa osassa, Kivenvartijan kirous, joka julkaistaan onneksi jo muutaman kuukauden päästä, lokakuussa 2024. Amuletti. kivenvartija, Kazu Kibuishi, Otava, 2024 Suomentanut Jouko Ruokosenmäki Englanninkielinen alkuteos: Amulet 1: The Stonekeeper, 2008
- Harhailevat tähdet, Tommy Orange
Harhailevat tähdet on itsenäinen jatko-osa Tommy Orangen teokselle Ei enää mitään, joka suomennettiin syksyllä 2020. Tarinassa seikkailee osin samoja hahmoja, kuten Jacquelin Red Feather ja hänen lapsenlapsensa Orvil. Itse luin vain tämän uusimman teoksen ja sen voikin hyvin lukea itsenäisenä kokonaisuutena. Tommy Orange on kotoisin Oaklandista, Kaliforniasta, jonne kirja sijoittuu. Hän on osa Yhdysvaltojen alkuperäiskansaa kuuluen Cheyenne- ja Arapaho-heimoihin. Harhailevat tähdet kertoo erään sukulinjan tarinaa 1800-luvun puolestavälistä aina lähelle nykyhetkeä ja suku on myös cheyenne-heimon jäseniä kuten itse kirjailijakin. “Kaikki mitä voin sinulle kertoa cheyennenä olemisesta, tulee äidiltäni, äitini ennen kuolemaansa kertomasta, ja koska hän teki kuolemaa, hän tietysti puhui minulle toisin kuin olisi muuten puhunut. Vähän niin kuin minä puhun nyt sinulle. En siksi että tekisin kuolemaa, vaan siksi että synnyt pian.” Teos on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa käydään läpi vuonna 1864 tapahtunutta Sand Creekin alkuperäiskansojen verilöylyä ja siitä ainoan selviytyjän, Jude Starin, matkaa siitä eteenpäin. Star lähetetään Fort Marionin vankilaan, jossa kristinuskoa tuputetaan ja omaa uskoa hälvennetään. Hän löytää kuitenkin myös yhteyksiä cheyenne-heimoonsa vankilassa olon aikana. Lisäksi eri ajassa seurataan Starin lasta ja hänen lapsen tytärtään. Starin lapsi lähetetään Carlislen intiaaniteollisuuskoulun sisäoppilaitokseen, samaan rakennukseen joka ennen toimi vankilana, ja jossa hänen isänsä oli aikoinaan vangittuna. Toisessa osassa siirrytään vuoteen 2018 ja kuvataan kolmen nuoren veljeksen elämää, selviytymistä ja halua ymmärtää omia juuriaan. Veljekset asuvat isotätinsä kanssa, koska heidän isoäidillään on paha huumeriippuvuus ja hän on ollut pitkään poissa kuvioista, kuten myös veljesten vanhemmat. Kolmannessa osassa kuvataan lyhyesti missä hahmot ovat tulevaisuudessa. “Eli isoisäni oli varmaankin ammuttu maissin sekaan. Mutta tarinoiden ei minusta ollut tarkoitus lohduttaa. Uskoin, mitä isäni minulle kertoi. Tarinat enemmän kuin lohduttivat. Ne vievät kuulijan mukanaan ja tuovat takaisin entistä ehompana.” Ensimmäinen osa syventyy laajemmin Yhdysvaltojen alkuperäiskansan tarinaan ja historiaan seuratun sukulinjan kautta. Alun sukupuu ja prologi myös avaavat ja auttavat lukijaa ymmärtämään tapahtumia paremmin. Ensimmäisen osan jälkeen tarina keskittyy syvemmin yksittäisiin henkilöihin. Kirjan kappaleissa seurataan ja kuvataan aina kerralla yhden hahmon elämää ja ajatuksia. Ajattelin teoksen olevan rankka siitä kuullun perusteella, ja sitä kirjan alkupää etenkin on. Aracelis jättikin tässä kohtaa kirjan kesken. Rankkuus ei kuitenkaan ollut läsnä koko ajan ja loppupuolella keskitytään enemmän henkilöhahmoihin ja hahmojen sisäiseen maailmaan, mikä veikin huomiota muualle alun verisistä tapahtumista. Perheen ajatusmaailmasta löytyy myös samaistuttavaa sopeutumisesta ja omien juurien hahmottamisesta. “Esiintyminen tuntui erityisen surulliselta luokan tunnelman takia, koska hänen esitelmänsä tuli sen jälkeen, miten toiveikkaasti, kepeästi ja hauskasti Oakland oli käsitellyt etnistä alkuperää, mutta Seanin esitelmä taas selvästi tuomitsi parhaansa yrittävän järjestelmän, ja vieläpä Oaklandissa ja tässä luokassa, jossa ei kai sitten taivaan tähden olisi saanut edes hetkeä iloita pienestä edistyksestä eikä vaieta yhdestäkään ristiriidasta aina yhtä ongelmallisessa tavassamme hoitaa asioita.” Orangen kirjoitustyyli on todella kuvailevaa ja tykkäsin siitä vaihtelevasti. Oli kappaleita, joissa uppouduin täysillä kerrontaan, hahmojen ajatusmaailmaan ja kuvailuun oman identiteetin etsimisestä. Paikoin tarina tuntui junnaavan paikoillaan ja olisin toivonut, että asiat olisi sanottu suoraviivaisemmin, eikä kiemurreltu niiden ympärillä monen sivun verran. Teoksessa käsitellään paljon ylisukupolvisia traumoja, alkoholi- ja huumeongelmia sekä masennusta ja itsetuhoisuutta. Orange on saanut kirjoitettua teemoista osuvasti, mutta tosiaan mitään kevyintä luettavaa kirja ei ole, eikä täysin sitä meidän kohdekirjallisuutta. Oli kuitenkin kiinnostava päästä lukemaan Yhdysvaltojen alkuperäiskansaan kuuluvan kirjoittamaa teosta. “Hän tuli ajatelleeksi, että oli tulossa riippuvaiseksi. Sana oli vanha tuttu. Sitä oli käytetty häntä vastaan puhuttaessa videopeleistä ja puhelimista, ruuduista ylipäätään. Hän tiesi riippuvuudesta verenperinnössään.” Itselleni kalskahti korvaan, kun suomennoksessa puhutaan Amerikan alkuperäiskansoista ilmeisesti viitaten Amerikalla Yhdysvaltoihin eikä koko mantereeseen. Intiaani-sanaa jäin myös alkuun miettimään. Se esiintyy etenkin ensimmäisellä puoliskolla ja toisessa osassa veljekset toteavat isotädilleen, ettei se ole enää hyväksytty termi, joten ajattelin sen olevan kirjailijan keinoa puhua menneestä, kun termiä vielä käytettiin. Harhailevat tähdet, Tommy Orange, Aula & Co, 2026 Suomentanut Terhi Kuusisto Englanninkielinen alkuteos: Wandering Star
- Amuletti. Pilvienetsijät, Kazu Kibuishi 8+
Amuletti-sarjakuvasarjan kolmannessa osassa, Pilvienetsijät, Emily, Navin ja kumppanit jatkavat matkaansa rinnakkaistodellisuudessa yrittäen pelastaa maailman. Hahmoihin tutustutaan lisää ja ymmärrys Allediasta ja sen valloittaneesta Haltijakuninkaasta kasvaa. “Menemme näkemään tulevaisuuden haltijakuninkaan silmin. Näkemään, mitä tulossa voi olla.” Edellisen osan tapaan tässäkin seurataan vuoroin eri hahmojen matkaa. Haltijaprinssi Trellus on paossa isältänsä, koska ei enää luota tähän. Samaan aikaan Haltijakuningas palkkaa salamurhaaja Gabilanin jahtaamaan Emilyä, kumppaneita ja jopa omaa poikaansa. Emily ja muut yrittävät saada selville, voisiko aikoinaan kadonnut Cielisin kaupunki olla edelleen olemassa, vaikka monen mukaan kaupunki tuhoutui Haltijakuninkaan hyökättyä sinne. Cielisissä asui ennen viidestä mahtavasta kivenvartijasta koostuva Vartijoiden neuvosto, joka johti Allediaa. Joidenkin vastarinnan jäsenten mukaan Cielis ja neuvosto saattaisivat olla edelleen olemassa, mahdollisesti nostettuna pilviin. Ystävykset lähtevät määrätietoisesti selvittämään, onko kyseessä vain myytti vai voisiko uskossa olla jotakin perää. Matka on kuitenkin pitkä ja vaarallinen, kun edes tarkka suunta etsinnälle ei ole varma. Hahmot kohtaavat erilaisia vastoinkäymisiä taipaleellaan ja löytävät myös yllättäviä liittolaisia. Panokset kovenevat, kun Emily tajuaa Alledian lisäksi myös muiden maailmojen olevan uhattuna. “Toiset sanovat, että kyseessä on myytti. Mutta meidän on uskottava tarinaan, koska Alledian tulevaisuus riippuu siitä, että Cielis ja neuvosto ovat yhä olemassa.” Tässäkin osassa joitakin palasia loksahtelee paikoilleen ja Alledia sekä sen historia avautuvat pikkuisen enemmän lukijalle. Emily oppii lisää voimistaan ja lopussa tulee suuri paljastus liittyen yhteen keskeisistä hahmoista. Vieläkin moni asia jää arvailujen varaan. Miksi juuri Emilyn tulee olla se, joka pelastaa koko maailman? “Jos uskallat luottaa omiin kykyihisi, selviät mistä tahansa, vaikka tilanne tuntuisi kuinka toivottomalta.” Lopun paljastus saa haukkomaan henkeä, mutta siihen päästäkseen on seurattava useampaakin taistelua, jotka tuntuvat päätarinasta sen verran irrallisilta, etteivät ne välttämättä ylläpidä tarpeeksi mielenkiintoa. Tapahtumiin ei kiinnitetä tarpeeksi tunnetta. Erään taistelun myötä jokunen uskollinen apuri katoaa ja vaikka lukija saattaisi olettaa, että hahmot ovat syöksyneet kuolemaansa, tapahtumat hädin tuskin noteerataan. Emilyn ja Navinin äiti on hahmona epälooginen. On hauska nähdä, kuinka äiti pallottelee huolen ja tuen välillä, toisinaan pyytäen lapsia palaamaan kotiin ja toisinaan heitä rohkaisten. Uskottavuuden toiselle puolelle hypähdetään kuitenkin silloin, kun kaiken vaaran, ja taistelun keskellä äiti vetää jyrkän rajan lasten juottolassa käymiseen. Ja sitten kuitenkin lähettää Emilyn sinne yksin. “Alledian kohtalo riippuu hänestä. Tyttö on vietävä Cielisiin hinnalla millä hyvänsä. Uhraan vaikka henkeni täyttääkseni tehtävän.” Koko tarinaa värittää suurempi jännite, joka syntyy rajallisen ajan tunteesta ja jahdatuksi tulemisesta. Uudet erilaiset maailmankolkat, jännittävät olennot ja hurjat hyökkäykset varmasti kolahtavat tämän sarjan ystäville. Kuvitus on yksityiskohtaista ja vie tarinaa eteenpäin. Niin teksti kuin kuvatkin pitävät yllä jännitystä hyökkäystilanteissa ja saavat ne tuntumaan elokuvamaisilta. Loppu jää taas kiinnostavaan kohtaan, tarina täysin kesken, mikä varmasti innostaa tarttumaan seuraavaan osaan ripeästi. Amuletti. Pilvienetsijät, Kazu Kibuishi, Otava, 2025 Suomentanut Jouko Ruokosenmäki Englanninkielinen alkuteos: Amulet 3, The Cloud Searchers, 2010
- Haastattelu: Carmen Baltzar
Kuva: Juuli Kangasniemi Carmen Baltzarin esikoisteos carmen julkaistiin toukokuussa 2026. Kirja poikkeaa kiinnostavalla tavalla perinteisestä romaanista: sivuilla on kuvia, fontti vaihtelee ja tekstin kanssa leikitellään totuttua enemmän. Lukiessa pohdimme, mistä tämä kaikki on saanut innoituksensa ja mitä se kirjailijalle merkitsee. “Kaikki valinnat ovat oikeastaan intuitiivisiä ja teos on itse valinnut ne tai vaatinut niitä”, Baltzar aloittaa. Kyseessä on hänelle täysin luonteva ilmaisumuoto. Baltzar itse ei käytä työstään sanaa kokeellinen, koska liittää siihen laskelmallisuuden, jota ei hänen työskentelytavoistaan löydy. Hänelle tärkeintä on luonnollisuus. “Ja mitä tulee niihin alkukirjaimiin, mielestäni on tärkeää välillä toimia niin, että konventioiden pitää perustella itsensä yhtä perusteellisesti kuin niiden rikkomisen. Itse välillä lähden siitä lähtökohdasta. En näe mitään syytä, minkä takia carmen, joka on runouden ruumiillistuma, kirjoittaisi isoilla alkukirjaimilla. Ehkä ne näyttävät hänen mielestään rumilta ja hän on esteetikko. Kaikki kirjaimet lauseessa ovat samanarvoisia ja kauneus kirjassa on tärkeää”, Baltzar kuvaa. carmen romaani syntyi orgaanisesti, taide edellä, taiteilijan kautta. Analyyttinen mieli hyppäsi mukaan vasta editointiprosessissa. “Kirja kirjoitti itsensä minun kauttani. Sillä oli oma tahto. Ei minulla ollut paljon sanomista siihen”, Baltzar toteaa. Kirjoitusprosessin aikana hän uppoutui syvälle kirjan maailmaan ja tekstiin. Kaikki romaanissa tuntui luontevalta ja normaalilta. Kun lopputulos oli tuotava maailmaan, jossa tietyt konventiot vallitsevat, kirjailija huomasi, ettei käsikirjoitus solahdakaan editointiprosesseista yhtä vaivattomasti kuin teokset, joille kyseiset prosessit on rakennettu. “Se ei tosiaan maailmassa mene niin, että konventiot pitäisi perustella, vaan se on toisinpäin. Oli välillä hankalaa, kun olin vielä niin sisällä kirjan maailmassa ja kaikelle piti löytää älylliset perustelut. Nyt se on helpompaa, kun siitä on kulunut jonkin verran aikaa, mutta editointivaiheessa se oli välillä haastavaa. Saimme sen kuitenkin tehtyä. Lopulta”, kirjailija naurahtaa. Kirjaan pohjautuva libretto, love is a rebellious bird, nähtiin Kansallisoopperan Alminsalissa elokuun puolessa välissä. Sekä kirjassa että oopperassa käsitellään carmenin myyttiä ja tulkitaan sitä uudelleen. Kuolemisen sijaan keskitytään uudelleensyntymiseen. Lisäksi carmen saa teoksissa aivan uusia merkityksiä. Etenkin romaanin kanssa Baltzarille oli tärkeää, että päähenkilö on hänen oma carmeninsa. Libretossa oopperamaailman Carmen-hahmo on enemmän läsnä. “Oopperamaailman Carmen edustaa vapautta, jota ei ole ollut länsimaisessa tiukkoihin sukupuolirooleihin perustuvassa yhteiskunnassa. Usein romanihahmot länsimaisessa taideperinteessä edustavat jotain orientalistista. Hahmoihin on projisoitu toiveita, pelkoja, haluja ja kaikkea mahdollista, jota ajatus toisenlaisesta yhteiskuntajärjestelmästä herättää. Carmen on tietenkin uhka, kun se edustaa kaikkea sellaista, ja se uhka lopulta tuhotaan”, Baltzar selittää. Teokset palvelevat hierarkista logiikkaa, jossa erilaisuus esitellään tuhovoimana, joka pitää ottaa haltuun. Se on osa kulttuurista vaikuttamiskampanjaa, jota Baltzar on halunnut kommentoida teoksissaan. “Sille vaikuttamiskampanjalle ei voi keksiä kaunista nimeä. Se on murhan globaali normalisointi sellaisella tasolla, jota ei ole aikaisemmin nähty. Love is a rebellious bird käsittelee osaltaan tätä vaikuttamiskampanjaa, muutosta, joka on käynnissä tällä hetkellä ja sitä, mitä se tekee meille monella eri tasolla. Mitä se tekee meille ihan kehotasolla”, Baltzar kiteyttää. Romaanin carmen on runon, loitsun ja muutoksen kielen ruumiillistuma. Teoksessa käsitellään paljon hengellisiin, ihmissuhteisiin ja rakkauteen liittyviä asioita, mutta niitäkin aina suhteessa poliittiseen todellisuuteen. “Kirjan alussa carmen käy katsomassa Prinzhornin kokoelmaa Heidelbergin psykiatrisessa sairaalassa. Se koostuu psykiatristen potilaiden teoksista ja monista heistä tuli myöhemmin natsien uhreja. Mutta carmen on punainen nainen ja punaisia ihmisiä hyväksyttiin sairaalaan vasta, kun natsien murhakampanjat alkoivat”, kirjailija kertoo. Kokemuksen jälkeen carmen romahtaa kadulle nähtyään synkän näyn uudesta maailmanjärjestyksestä. carmen uskoo, että ainoa tapa estää näyn toteutuminen on se, että taidemuseo sitoutuu pitämään hänestä huolta. “Vallankumous ja henkinen kasvu ovat aina näin käsikädessä ja carmen elää keskeistä jännitettä, joka siihen kuuluu. Miten järjestäytyä uudelleen niin, että pysytään kasassa, kun kaikki palaset ovat ilmassa. Se on kirjan keskeinen jännite”, Baltzar kuvaa. Libreton ja kirjan kirjoittamisen lisäksi Baltzar on työskennellyt elokuvan, valokuvan ja performanssitaiteen parissa. Ilman kirjoittamista hän ei pysty kuvitella elävänsä, mutta tällä hetkellä hän kaipaa livetaiteen pariin. “Teoksen jakaminen yleisön kanssa samassa tilassa tuntuu erityisen hyvältä. Olemme niin eriytyneitä; ihmiset ovat yksinäisiä ja screenien erottamia. Tuntuu kivalta jakaa asioita samassa tilassa. Sitä haluaisin päästä tekemään enemmän.”
- Älä usko kaikkea mitä ajattelet, Joseph Nguyen
Älä usko kaikkea mitä ajattelet on kirja ahdistuneelle yliajattelijalle ja itsekriittiselle huolehtijalle. Takakansiteksti saa varmasti monen tarttumaan kirjaan toivoen sen tuovan helpotusta omaan arkeen samalla tavoin, kun sen sanotaan tuoneen sitä ihmisille ympäri maailman. Teos alkaa kuvaamalla ahdistuneen mielen arkea ja ajatuskierteitä. Erilaisia tilanteita ja niiden herättämiä tunteita kuvaillaan niin, että lukija kokee itsensä nähdyksi. Tai ainakin yliajatteluun ja ahdistuneisuuteen taipuva lukija. Sitten luvataan suuria. "Lupaan, että koet muutoksen, vaikka juuri nyt ei siltä tuntuisikaan. Rakkaudella ei ole rajoja. Tarvitset vain avoimen ja auliin mielen, niin löydät etsimäsi vastaukset." Kirjailija uskoo, että kirjan luettuasi et ole enää sama ihminen. Avoimin mielin teoksen oppeihin tutustuvalle povataan parempaa elämää. Eikä nyt luvata edes pelkkää mielenrauhaa vaan muutoksesta ennustetaan kokonaisvaltaisempaa. "Tuhoisat tavat jäävät pois, terveytesi paranee ja elinvoima ja energisyys lisääntyvät." Tässä vaiheessa kaikki alkaa jo kuulostaa vähän liian hyvältä ollakseen totta ja sitten kaikkivoipaisuutta vähän toppuutellaankin. "En ole kertomassa sinulle mitään sellaista, mitä et jo sisimmässäsi tietäisi. Jos käännät huomion sisimpääsi, löydät kaipaamasi asiat siellä piilevän viisauden avulla. Totuus löytyy sieltä. Tämä kirja vain ohjaa etsimään oikeasta paikasta." Kirjailija kertoo kokeilleensa kaikkea. Kuvaus testatuista keinoista kohentaa omaa elämäänsä toimii myös meriitteinä ja pohjustuksena kirjan sanomalle. Nguyen on käynyt terapiassa ja erilaisilla retriiteillä, etsinyt vastauksia muinaisista uskonnoista, meditoinut ja tehnyt hengitysharjoituksia. Lopulta oman tutkimuksen kautta hän on päätynyt kärsimyksen alkulähteelle, ajattelemisen äärelle. Alku saa varmasti osan lukijoista kiinnostumaan ja osan jättämään leikin sikseen. Kirja on kuitenkin sen verran lyhyt ja helppolukuinen, että itse huomasin imaisevani puolet siitä aivan hetkessä. “Inspiraatio synnyttää ajatuksia, epätoivo saa aikaan ajattelemista.” Teos ohjaa raivaamaan ajattelemiselta tilaa onnellisuudelle ja rauhalle. Se purkaa ajattelun tarkoituksia ja lähtökohtia ja neuvoo kuinka itsensä ja negatiivisten ajatusten välille voi luoda tilaa. Lopettamalla ajattelemisen, voit saada rauhaa. Ajatus on lohduttava. Vaikka teoksen sanoma ei ole uusi, sen esitystapa on omalaatuinen. Ajatusten ja ajattelemisen erottaminen toisistaan erillisiksi ja eri lähteistä saapuviksi (maailmankaikkeudelta tai egolta) tuntui aluksi epätarkalta. Tuhansilta tuntuvien konkreettisten esimerkkien kautta sekin kuitenkin selvisi. "Vastaus löytyy ajatusten ja ajattelemisen välisestä erosta. Kuten aiemmin todettiin, ne kumpuavat eri lähteistä: ajatukset ovat peräisin maailmankaikkeudelta tai minämme jalommalta puolelta, ja ajatteleminen on peräisin egolta. Lähde määrää, onko tuloksena kärsimystä vai ei.” Kirja on täynnä hyviä muistutuksia siitä, kuinka voimme itse vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme asioihin. Se kannustaa lempeyteen sekä luottamaan intuition, muutoksen ja luovuuden voimaan. Teksti on kuitenkin näin lyhyessäkin teoksessa toisteista ja joitakin asioita väännetään rautalangasta. Lukijana tulee nopeasti aliarvioitu olo. “Joten sitä tilaa, jossa ihminen pystyy huippusuorituksiinsa, voi kuvata ajatteluttomaksi tilaksi.” Selfhelp-kirjallisuudelle tyypillisellä tavalla, teos ei sovi kaikille. Se ei ota huomioon monia erilaisia elämäntilanteita tai esimerkiksi rakenteellisista ongelmista johtuvaa kuormitusta. Ja sehän on ihan okei. Ei yksittäisen kirjan tarvitsekaan sopia kaikille tai sellaiseen mahdottomuuteen edes pyrkiä. Teoksen kohderyhmään solahtavat etenkin lukijat, joita ahdistus ja yliajattelut piinaavat silloinkin, kun asiat ovat oikeasti ihan hyvin. Kirjassa myös selvästi sanotaan, ettei sen tarkoitus ole korvata muita mielenterveyden eteen tehtyjä ponnistuksia, kuten terapiaa. Lyhyestä teoksesta jokainen voikin napata itselleen sen, mikä osuu ja sivuuttaa loput. Älä usko kaikkea mitä ajattelet, Joseph Nguyen, Gummerus, 2026 Suomentanut Christine Thorel Englanninkielinen alkuteos: Don’t Believe Everything You Think, 2022
- Wednesday. Ensimmäisen tuotantokauden romaanisovitus, Tehlor Kay Mejia 14+
Katsoin Wednesday televisiosarjan sen ilmestyttyä joitakin vuosia sitten ja pidin siitä. Nyt mielenkiinnolla, mutta hieman varoen, otin lukuun ohjelmasta tehdyn romaanisovituksen. Onneksi en joutunut pettymään, ja vaikka tarina oli jo entuudestaan tuttu, vei se taas mennessään. “Tapettu ennen kuin ehti kertoa tarinaansa. Onneksi tappajan jäljittäminen on yksi kolmesta suosikkiharrastuksestani.” Addamsin perhe on varmasti monelle tuttu porukka, mutta tässä tarinassa seurataan vain Wednesdayta koko hänen perheensä sijaan. Toki perhe on mukana kuvioissa muutamaan otteeseen lähinnä kouluvierailujen ohella, mutta pääosin tarina keskittyy perheen teini-ikäiseen tyttäreen. “‘En niin’, sanon, kun muut koulun oppilaat ympärillämme uppoutuvat omien perheidensä minidraamoihin. ‘Olen ollut melko kiireinen. Minua on jahdattu, vainottu ja yritetty murhata.’ Vanhempani tuijottavat silmät ymmyrkäisinä. Isäni painaa kätensä rinnalleen. ‘Oi, Kuunapäivä’, hän sanoo haltioituneena. ‘Et koskaan tuota pettymystä!” Kuunapäivän opisto on koulu, joka on tarkoitettu kaikille erikoisille tyypeille: ihmissusille, näkijöille, seireeneille, noidille ja muille, jotka eivät oikein sovellu tavalliseen kouluun. Wednesday astuu tarinan alussa ensimmäistä kertaa Kuunapäivän opistoon, koska hänet on erotettu jo liian monesta tavisten koulusta turhan raakamaisen käytöksensä vuoksi. Opisto ei miellytä Wednesdayta, koska hän ei haluaisi jäädä vanhempiensa varjoon ja käydä samaa koulua, jossa he ovat aikoinaan opiskelleet ja rakastuneet. Uuteen kouluun sopeutumista ei myöskään auta se, että mustaan pukeutuvan yksinään viihtyvän päähenkilön huonekaveriksi osoittautuu pastellisävyjä rakastava kovaääninen ihmissusi Enid. “‘Tehtävämme oli suojella hylkiöitä vahingonteoilta ja ennakkoluuloilta. Itse asiassa isäsi meksikolainen esivanhempi perusti ryhmän. Hän oli maan ensimmäisiä uudisasukkaita.” Pian rauhalliselta vaikuttavasta opistosta ja sen viereisestä Jerichon kylästä alkaa paljastua uusia puolia ja synkkiä menneisyyksiä, kun Wednesday näkee erikoisia väkivaltaisiakin näkyjä menneisyydestä ja kohtauksia tulevasta. Kylän metsissä myös kuolee mystisesti ihmisiä. Näkyjen ja murhien jälkeen Wednesday alkaa pitää paikkaa ihan säädyllisenä ja melkein jo kiinnostavanakin, ja alkaa oma-aloitteisesti selvittää murhien yhteistä tekijää. Wednesday toimii mieluiten yksin, mutta huomaa pian, että välillä useammasta apukädestä ei nyt ihan suoranaista harmiakaan synny. Hän löytää muutaman liittolaisen ja päätyy heidän kauttaan tahtomattaan myös teinidraamojen pyörteisiin murhamysteerin lisäksi. Liittolaisten kautta tarinassa käydään läpi kivasti ystävyyttä ja oikeudentuntoa. “Kun Enid on poissa, makaan sängylläni kuunnellen sateen ropinaa vasten huoneemme valtavaa ikkunaa. Tämänpäiväinen patsastemppuni tuntui hyvältä sillä hetkellä, mutta mitä se todella muutti? Olen kuin saari – yleensä nautin tästä roolista, mutta juuri nyt olen liian tietoinen siitä, miten vähän yksi ihminen voi saavuttaa joutuessaan kohtaamaan maailman kaikki hirviöt.” Televisiosarjasta tuttu Wednesdayn kyynisyys, kylmyys ja nokkeluus on saatu toimivasti osaksi tekstiä ja kirjamuodossa päästään myös paremmin käsiksi Wednesdayn ajatusmaailmaan. Teksti pitää tiukasti otteessaan ja monet kappaleet loppuvat jännittäviin vihjailuihin, jotka auttavat lukijaa imeytymään kertomukseen täysillä mukaan. Vaikka tarina olikin itselleni entuudestaan tuttu, oli siihen kiinnostava palata uudelleen kirjan kautta. Kirjamuodossa pystyin paremmin rauhoittumaan monimutkaisten murhakuvioiden ja kaupungin historian ympärille, jotka tuntuivat välillä sekavilta sarjaa katsoessa. Televisiosarjan kohtaukset pyörivät lukiessa paljonkin mielessä, mutta kuvailu ja yksityiskohdat on kirjoitettu auki niin hyvin, että mielikuvitus pääsee myös valloilleen luomaan ihan omia kuvia tapahtumista. “En osannut odottaa, että Xavier voisi yllättää minut, mutta niin kuitenkin kävi. Uusi johtolanka tuntuu kuin salamaniskulta luissani. ‘Tunnetko hänet?`” Wednesday. Ensimmäisen tuotantokauden romaanisovitus, Tehlor Kay Mejia, Tammi, 2026 Suomentanut Jenni Rapelo Englanninkielinen alkuteos: Wednesday. A Novelization of Season One
- Ilkiön kosto – Aamupalaporukan tutkimukset 6, Marcus Rashford & Isaac Hamilton-Mckenzie 8+
Aamupalaporukan tutkimukset sarjan kuudennessa osassa Rutherfordin koulu on valittu isännöimään maakunnan laajuista tiedekilpailua. Kilpailu on kuitenkin vaarassa peruuntua, kun koulua alkaa piinaamaan kiusaajille kepposia keksivä ilkiö. “Joka tyly sana ja tuhma kepponen, ilkiön tuomio on nopea ja hirmuinen.” Staceyn lempiohjelman vetäjä, tohtori Carrow, saapuu koululle jakamaan tietämystään yliluonnollisista olennoista. Yksi tohtorin esittelemistä olennoista on ilkiö, vihreä viekas keppostelija, joka piinaa kepposillaan niitä, joiden kokee tehneen jotakin vääryyttä. Kummallisten sattumusten kautta Aamupalaporukalle valkenee, että heidän kouluunsa on asettunut ilkiö, joka tekee nopealla tahdilla kepposia kiusaajille. Ilkiön kolttoset pilaavat yhden kuin toisenkin suunnitelman ja saavat koppavimmatkin kiusaajat anelemaan apua aamupalaetsiviltä. “Etsivät pinkaisivat paikalle. UFO oli matkalla kohti koulurakennusta, mutta he juoksivat täyttä vauhtia piirittämään sitä. Stacey ehti riisua villapaitansa ja heitti sen leijuvan esineen päälle. Raivokas huuto halkoi koleaa ilmaa.” Tarina kulkee aikaisemmista osista tuttuun tapaan sivuten erilaisia tunteita ja ihmissuhteita matkallaan kohti mysteerin loppuratkaisua. Tässä osassa kauhua on hieman vähemmän, mutta jännitystä tavalliseen tapaan, kun kaverukset yrittävät selvittää tilannetta erilaisin keinoin. “Kun Marcus katseli Jacen lähtöä, hän tunsi tutun syyllisyyden piston vatsanpohjassaan. Taas Marcus oli katsellut sivusta, kun toista kiusattiin, ja taas kerran hän ei ollut tehnyt tarpeeksi estääkseen sitä.” Aikuinen lukija aavistaa loppuratkaisun jo ajoissa ja Téri jäi vieläkin kaipaamaan henkilöhahmoihin syventymistä. Olimme kuitenkin todella tyytyväisiä mysteerin ohelle tuotuun kiinnostavaan teemaan, kiusaaminen. Marcus löytää itsensä tilanteista, joissa koulussa todistettuun ilkeään käytökseen tuntuu vaikealta puuttua. Kiusaaminen on myös kovin näkymätöntä aikuisille; opettajia ei tunnu koskaan olevan lähistöllä oikeaan aikaan. Osalle oppilaista ilkiö vaikuttaa hetken aikaa ratkaisulta ongelmaan, jonka äärellä he tuntevat olevansa kädettömiä. Onko sittenkin oikein, että ilkiö kostaa kiusaajille? Eikö kiusaajien juuri pitäisikin saada maistaa omaa lääkettään? Teos herättelee ajatuksia ja esittelee kiusaamiseen ja kostoon liittyen eri näkökulmia. Lopulta turhautuminen kyvyttömyyteen puuttua kiusaamiseen saa Marcuksen hakemaan tukea äidiltään ja löytämään turvallisia keinoja puuttua kiusaamiseen. Samalla seurataan myös tiedekilpailuun valmistautumista ja sen mukanaan tuomia kiinnostavia keksintöjä ja vempaimia. Tiedekerhon jäsenet yhdistelevät luovasti mielenkiinnonkohteitaan tieteeseen ja teknologiaan. “‘Minä inhoan koulukiusaajia’, Stacey sanoi. ‘Lucasin pitäisi saada maistaa omaa lääkettään.’” Tekstiä elävoittäviä fontteja käytetään antaumuksella ja joiltakin aukeamilta löytyvät sarjakuvamaiset kuvat tukevat lukemista ja tuovat kiinnostavan lisän tarinaan. Kuvitetut tilanteet helpottavat hahmottamaan tapahtumia ja näkemään koulun ja kepposet elävänä mielessä. Ilkiön kosto – Aamupalaporukan tutkimukset 6, Marcus Rashford & Isaac Hamilton Mckenzie, Hertta, 2026 Suomentanut Mika Kivimäki Kuvittanut Marta Kissi Englanninkielinen alkuteos: The Breakfast Club Adventures 6: The Goblin's Revenge, 2025
- Miles Morales: Spider-man, Jason Reynolds 12+
Törmäsin sattumalta viime syksynä Jason Reynoldsin kirjoittamaan kirjaan Miles Morales: Spider-man ja yllätyin, etten ollut kuullut kyseisestä kirjasta ollenkaan. Kyseinen teos on suomennettu, vaikka nimi onkin englanniksi. Olen lukenut aikaisemmin Jason Reynoldsilta Minuutin mittainen ikuisuus -säeromaanin ja nähnyt Miles Moralesista kertovan animaatioelokuvan. Tykkäsin näistä kummastakin kovasti ja halusin tästä syystä lukea myös tämän kirjan. “Miles kääri naamionsa auki otsansa ja silmiensä yli. Hetkeksi tuli pimeää. Sitten hän asetti silmäreiät leukansa yli. Hän katsoi itseään peilistä. Hämähäkkimies.” Miles Morales: Spider-man kertoo lukion toista luokkaa käyvästä nuoresta puertoricolaisesta mustasta pojasta, jolla on yliluonnollisia hämähäkkimiehen voimia. Miles asuu parhaan ystävänsä kanssa samassa huoneessa yliopiston asuntolassa ja hän yrittää tehdä myös vaikutuksen ihastukseensa koulun tapahtumissa, eli hän elää muuten normaalia nuoren arkea. Milesillä on hankaluuksia joidenkin yliopiston kurssien sekä yhden koulun opettajan kanssa. Hänen tulee tehdä lisätehtäviä koulua varten ja tämän kaiken lisäksi hänen hämähäkkivaistonsa on alkanut temppuilemaan. Koulussa alkaa samaan aikaan tapahtua kummia ja Miles on entistäkin suuremmissa ongelmissa. Hän saa myös yllätyksellisen kirjeen tuntemattomalta, joka haluaa tavat hänet kasvokkain. “Jos Milesin vanhemmat olisivat tienneet hänen viettäneen aikaa Aaron-sedän kanssa, hän olisi joutunut loppuiäkseen kotiarestiin.” Jason Reynoldsin teksti alkaa todella hitaasti ja minulla kesti hetki päästä kunnolla mukaan juoneen. Loppua kohden alkaa kuitenkin tapahtua ja kertomus tiivistyä aivan uudella tavalla. Milesin suhteet ystäväänsä ja vanhempiinsa ovat ihania, ja on kiva, että nuoren miehen hyvät ihmissuhteet tulevat selvästi esille kirjassa. Olisin kaivannut nopeatempoisempaa tarinaa jo alusta asti, mutta tykkäsin silti kokonaisuudesta ja voin suositella sitä. Englanniksi Jason Reynoldsilta on tulossa toukokuussa uusi Miles Moralesin tarinaa jatkava kirja, mutta se tulee ilmeisesti olemaan sarjakuvamuodossa. Miles Morales: Spider-man, Jason Reynolds, Tammi, 2022 Suomentanut Antti Hulkkonen Englanninkielinen alkuteos: Miles Morales: Spider-man, 2017
- Katso minua, Tahereh Mafi
Olemme aikaisemmin lukeneet Tahereh Mafilta suomennetun nuortenkirjan Rakkaus suurempi kuin meri. Luimme sen lukupiirimme kanssa kesällä 2024, eikä se oikein vakuuttanut meitä. Tartuimme kuitenkin korkein odotuksin tähän uuteen dystopiaa ja romantiikkaa yhdistelevään sarjan aloitukseen, sillä genre on meitä ehdottomasti kiinnostava. “Katsoin vuosien vieriessä, kuinka hän luopui mielestään pala kerrallaan, omisti itsensä kollektiivisen mielipiteen kultille – tarjosi sokeaa uskoa vastineeksi veljeskunnan jäsenyydestä.” Rosabelle on elänyt monelle dystopian päähenkilölle tyypilliseen tapaan kurjan elämän. Hänen ja hänen pikkusiskonsa, Claran, elämää on määrittänyt nälkä, kurjuus, äidin itsemurha sekä isän kapinallisuudesta johtuva koko perheen elämää ravistellut rangaistus. Teoksen alussa päähenkilöön tutustutaan lyhyesti, juuri sen verran, että hän ehtii saada sympatiamme puolelleen. Sitten käydäänkin jo käsiksi tositoimiin, kun Rosabelle lähetään teloittamaan Arkin vankeja. Rosabellen kautta lukijalle tiputellaan joitakin tietoja maailmasta. Tiedot lähinnä pyöräyttivät päämme sekaisin, kun sodassa keskenään ovat Uuden valtakunnan perustaneet kapinalliset ja Ark Islandille vetäytynyt entinen hallinto, Uusperustajat. Onneksi toinen näkökulma, joka esitellään parin kappaleen jälkeen, tuo lisää kiinnostavaa infoa maailmasta ja selkeyttää kuvioita sen verran, että lukija pääsee kunnolla kärryille. Jamesin näkökulma tuo mukanaan myös yliluonnollisen elementin, kun mies Rosabellen viillettyä tämän kurkun auki, herää yllättäen uudelleen henkiin matkalla ruumiinavaukseen. “Olen oppinut vaikeimman kautta, ettei Nexuksesta irti pysyminen riitä; ainoa tapa selvitä mieleen kohdistuvista hyökkäyksistä Arkissa on vahtia omia ajatuksiani, pitää salaisuuksia myös itseltäni.” Me molemmat jäimme välittömästi koukkuun tarinaan. Tapahtumien tempo on jouheva ja maailma sen verran kiinnostava, että koko ajan tuntui siltä, että on pakko saada tietää siitä lisää. Kappaleet ovat lyhyitä ja teos on todella nopealukuinen. Kirjan loppu ilmaantuu eteen kuin yhtäkkiä. Teksti on toisinaan toisteista ja jotkut lausahdukset kökköjäkin. Tarinan mukaan imautumista tämä ei kuitenkaan täysin haitannut. Katso minua aloittaa kirjasarjan ja se selkeästi vasta petaa tulevaa. Maailmaa käsitellään niukasti ja se jättääkin vielä paljon kysymyksiä, joihin me lähdemme hakemaan ratkaisua seuraavista osista. Maailma sijoittuu Pohjois-Amerikan alueelle valtavan teknologisen vallankumouksen jälkeiseen aikaan. Kaikkea hallitseva tekoäly ja laaja ihmisten tarkkailu ovatkin kiinnostavia teemoja, joita toivottavasti päästään käsittelemään syvemmin tulevissa osissa. “Hänen sanansa herättävät minussa jotakin, mikä tuntuu pelon vastakohdalta, ja ajatukseni lipsahtavat absurdiuden puolelle. Mietin hetkellisesti, miltä tuntuisi, jos joku hänenlaisensa rakastaisi minua. Jos joku olisi aina minun puolellani, halukas taistelemaan vuokseni.” Rosabellen ja Jamesin romanssi lähtee vauhdikkaasti käyntiin. Pari selvästi tunnistaa toisissaan jotakin, sillä he tuntevat välittömästi vetoa toisiinsa niin nopealla tahdilla, että lukija ei meinaa pysyä perässä. Molempien taustoihin tutustuttaessa vetovoima alkaa tuntua melkein uskottavalta. Silti pyörittelimme silmiämme hahmojen suurelle himokkuudelle hengenlähdön hetkellä ja kamalien tapahtumien keskellä. Takaumien ja mielessä kaikuvien keskustelujen kautta kurkistetaan etenkin Rosabellen menneisyyteen ja hahmoissa kuvataan myös mielen järkkymistä ja traumaa. Molemmat turvautuvat omiin selviytymiskeinoihinsa. Rosabelle laskelmoivaan suunnitelmallisuuteen, kehostaan irtautumiseen ja tunteidensa kuolettamiseen, James rempseään olemukseen ja rämäpäisiin päätöksiin. “‘Vautsi’, sanon hänelle ja yritän kovasti olla hymyilemättä. ‘Katsohan miestä. Et voi mitään itsellesi. Rakastat minua niin kovasti, että se kuvottaa minua. Inhoat itseäsi.’” Ihanin rakkauden kuvaus löytyy lähinnä sivuhahmojen väliltä ja perheenjäsenten kesken. Ehkä tulevissa osissa myös parin välistä romanssia päästään syventämään ja muovaamaan uskottavammaksi. Tämä osa tuntui selvästi lähinnä maailman esittelyltä ja tarinan petaamiselta. Kertomus jääkin täysin kesken ja siitä syystä ilahduimme, että sarjan seuraavaa osaa ei tarvitse suomeksi odottaa pidempään kuin marraskuulle. Katso minua, Tahereh Mafi, WSOY, 2026 Suomentanut Salla Voutilainen Englanninkielinen alkuteos: Watch Me, 2025
- Rakkaus suurempi kuin meri, Tahereh Mafi
Valitsimme meidän suljetun lukupiirimme kanssa kesäksi lukuun nuorten kirjan Tahereh Mafin Rakkaus suurempi kuin meri, mutta kirja osoittautuikin pettymykseksi. Osa ei ollut lämmennyt teokselle sen valikoiduttua lukupiirikirjaksi, mutta osalla oli odotuksia, että teos voisi olla ihan hyvä kertomus tanssista, koulumaailmasta ja ihastuksista nuoren muslimitytön silmin. Teoksen alussa 16-vuotias muslimityttö Shirin on taas kerran muuttanut perheensä kanssa Yhdysvaltojen sisällä ja aloittaa uudella yläasteella. Samaa yläastetta käy myös Shirinin isoveli. Perhe muuttaa yhtenään, mutta syy ei ihan kokonaan avaudu lukijalle, eikä kerrota missä perhe asuu Yhdysvalloissa. Shirinillä ei ole ystäviä aiemmista kouluista ja hän on persoonana negatiivinen eikä tahdo päästää ketään lähelleen. Puhuimme lukupiirissä, että välillä Shirinin asenne tuntui epäuskottavalta ja jatkuva negatiivisuus sekä osittainen itseinho tuntui pidemmän päälle turhan raskaalta. “En todellakaan halunnut tutustua enää yhteenkään uuteen ihmiseen. Minä inhosin uusiin ihmisiin tutustumista.” Shirinin ja hänen veljensä suhde oli etenkin Térin mielestä kaikista aidoin. Sisarusten yhteinen harrastus on ollut breakdance kilpailujen seuraaminen ja haave isona olisi joskus päästä harrastamaan kyseistä tanssia. Shirinin veli paljastaa treenanneensa itsenäisesti muutaman vuoden ja haluaa perustaa uuteen kouluun breakdance-kerhon. Shirin ja muutama hänen veljensä uusi ystävä lähtevät heti kerhoon mukaan. Breakdance jää kuitenkin kirjan alun jälkeen lähes kokonaan taka-alalle, mikä oli yllätys niille lukupiiriläislle, jotka olivat kirjaa lukeneet. Kirjan alussa kuvioihin tulee myös Ocean, uuden koulun suosikkipoika ja korisjoukkueen kapteeni. Ocean on ainoa, johon Shirin alkaa luoda jonkinlaista suhdetta tultuaan uuteen kouluun, jos breakdance-kerhon jäseniä ei lasketa mukaan. Shirinin ja Oceanin välille syntyy heti romanttista jännitettä, mutta Shirin on jatkuvasti ihmeissään, että Ocean edes haluaa olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Kirjan tapahtumat sijoittuvat hetki 9/11-tapahtumien jälkeen ja Shirin sai sekä edellisessä että uudessa koulussa vihaisia reaktioita hijabin käytöstä muilta koulun oppilailta. Kirjan tapahtumat myös käsittelevät jatkuvasti Shirinin rasismikokemuksia ja kaikki muu Shirinin elämässä jää niiden varjoon. Teos on raskasta luettavaa ja pohdimme, että teos vaikuttaa enemmän kirjoitetun valkoiselle lukijakunnalle. “En minä halunnut hänen sanovan sinusta mitään kamalaa. Halusin meidän pystyvän keskustelemaan stereotypioista ja siitä miten vahingollisia ne ovat. Siitä miten sinä olet paljon enemmän kuin hän kenties olettaa sinun olevan.” Kun kirjassa seurataan breakdance-kerhon harjoituksia tai Shirinin ja Oceanin ihastumisen hetkiä, tuntui, että ehkä nyt kirja lähtisi vihdoinkin käyntiin. Totesimme kuitenkin muutaman lukupiiriläisen kanssa, että pian tämän jälkeen aihe kääntyi aina takaisin rasismiin ja Shirinin ikäviin kokemuksiin. Tämä sama kaava toistuu moneen kertaan. Kirjan takakannessa kerrotaan, että Rakkaus suurempi kuin meri perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin ja se paistaakin paljon teoksesta läpi. Puhuimme lukupiiriläisten kanssa, että tuntuu, että kirjailija on ottanut mukaan kaikki omat rasismikokemuksensa, miettimättä sen pidemmälle, miten se välittyy nuorille ruskeille ja mustille lukijoille. Teoksessa oli myös paljon valkoisen pelastajan asetelmaa. Lisäksi Shiriniä ei paljoa haitannut häneen kohdistuvat haukkumiset, mutta hän oli valmis tekemään mitä vain, jotta valkoinen ihana Ocean saisi elää rauhassa elämäänsä. “Ja minä tiesin, että olin juuri tehnyt siitä kaikesta vain entistä kamalampaa.” Osa lukupiiristä oli alun alkaenkin päättänyt jättää teoksen lukematta, mutta ne muutamat jotka sen lukivat kokonaan totesivat etteivät muut menettäneet mitään. Emme siis suosittele kirjaa eteenpäin, etenkään nuorille lukijoille joille kirja on erityisesti suunnattu. Rakkaus suurempi kuin meri, Tahereh Mafi, Otava, 2019 Suomentanut Leena Peltomaa Englanninkielinen alkuteos: A Very Large Expanse of Sea












