Haastattelu: Kustantamot – Otava, Tammi & WSOY

Viime vuonna haastattelimme Helsingin Kirjamessujen ohjelmajohtajaa Ville Blåfieldia ja kysyimme häneltä, miksi vuoden 2024 kirjamessuilla oli niin vähän representaatiota mustista ja ruskeista kirjailijoista. Vuoden 2025 messuille Blåfield lupasi enemmän osallisuutta ja meidän näkökulmastamme kirjamessut lunastivat lupauksen. Suunta on nyt oikea.

Silti tietynlaiseksi katoksi kirjamessujen ja muidenkin kirjallisten tapahtumien representaatiolle laskeutuu aina se, millaista kirjallisuutta Suomessa julkaistaan. On hankala nostaa esiin mustia ja ruskeita kirjailijoita, jos heidän kirjojaan ei ole vielä olemassa. Me päätimme ottaa yhteyttä Suomen suurimpiin kustannuslaitoksiin Otavaan, WSOY:hyn ja Tammeen ja kysyä missä mättää.

Vuonna 2024 me laskimme POC-kirjailijoiden osuuksia Otavan, Tammen ja WSOY:n katalogeissa ja kokosimme niistä julkaisun nettisivuillemme. Olemme sittemmin jatkaneet prosenttien laskemista, mutta haastatteluissamme selviää, että kustantamot itse eivät sitä tee. He ovat kuitenkin tietoisia tilanteesta.

“Lukuja ei tavallaan tarvitse seurata, kun tietää että on todella vähän. Tänä vuonna tulee vain Randa Al-Dawoudin kirja Gazan naiset. Ensi vuonna tulee kaksi esikoista, mistä olen todella onnellinen. Kotimaisia POC-kirjailijoita on etsitty ja on päätetty, että tähän asiaan halutaan panostaa. Mutta, kuten sanottu, teoksia voisi olla enemmänkin ja uskon, että niille olisi lukijoita ja ne saisivat hyvin mediaa, mikä on kotimaisessa kirjallisuudessa tärkeää”, kertoo Tammen kustantaja Petra Maisonen, jonka vastuulla on erityisesti luoda kotimaisen kirjallisuuden julkaisulistaa.

Edelleen vuonna 2025 POC-kirjailijoiden osuudet katalogeissa jäivät Tammella, WSOY:llä ja Otavalla alle yhdeksän prosentin. Huonoin osuus oli Tammella, jonka kustantamista kirjoista vuonna 2025 POC-kirjailijoita oli vain noin 2,7%. Haastateltavat kuitenkin kertovat arvostavansa moninaista kirjallisuutta.

“Näen vahvan arvon POC-kirjailijoiden kirjojen kustantamiselle. Alalla seurataan paljon yhteiskunnallisia muutoksia ja pyritään löytämään näihin kysymyksiin vastauksia. Me emme näe tai hoksaa kaikkea ja siksi keskustelu onkin todella tärkeää. Olen aika vakuuttunut, että moni näkökulma jää itseltänikin huomaamatta, mutta yritämme löytää mahdollisimman monipuolisesti tekijöitä”, WSOY:n lasten- ja nuortenkirjallisuuden julkaisemisesta vastaava kustantaja Paula Halkola toteaa.

“Me Otava-kustantamoissa haluamme julkaista laajasti moniäänistä kirjallisuutta ja kuulla tarinoita joita ei ole aiemmin kuultu. Siksi on tärkeää, että myös kirjailijamme tulevat laajasti erilaisista taustoista”, kommentoivat Otavan kaunokirjallisuuden kustannusjohtaja Antti Kasper sekä lasten- ja nuortenkirjallisuuden kustannusjohtaja Kaisu-Maria Toiskallio.

Kasper ja Toiskallio kertovat, että he ovat viime vuosien aikana julkaisseet usean POC-kirjailijan teoksen sekä aikuisten että lasten- ja nuortenkirjallisuudessa. Meille prosentit näyttävät edelleen lannistavilta, mutta he näkevät luvuissa myös myönteisen trendin: ne ovat nousemaan päin.

“Uskomme että tämä kehityssuunta jatkuu. Suomessa POC-väestön kasvu on tapahtunut pääasiassa vasta viime vuosikymmenten aikana. Siksi olemme monessa suhteessa eri vaiheessa kuin esimerkiksi Ruotsi tai englanninkielinen maailma, joissa historia on pidempi ja kerrostuneempi. Oma ääni ja sanottava löytyy ja kehittyy ajan kanssa: kun kieli, oma kirjallinen näkemys ja sukupolvien kokemus alkavat rakentua. Nyt ollaan juuri siinä vaiheessa, jossa nuo äänet alkavat nousta näkyviin, ja jossa on tärkeää, että niille on tilaa, tukea ja mahdollisuuksia”, Kasper ja Toiskallio pohtivat.

Kustantajat tosiaan raportoivat, että kotimaisia POC-kirjailijoilta on vaikea löytää.

“Mielelläni tekisin paljon enemmän POC-kirjailijoiden kirjoja, mutta todellisuus on se, että meille ei tule käsikirjoituksia. Olemme usein miettineet, mikä olisi se kanava, josta löytäisimme kirjoittajia, koska niitä ei meidän sähköpostiimme tule. Meille tulee melkein 1500 käsikirjoitusta vuodessa ja voin sanoa, että joukossa on yksi tai kaksi POC-kirjailijan kirjoittamaa käsikirjoitusta. Ja senkin voin sanoa, että ne luetaan kyllä todella tarkasti, koska haluaisimme tehdä niitä. Ihan senkin takia, että on huomattu, että niille on tosi iso yleisö. Ihmisiä kiinnostaa. Ei vain POC-ihmisiä vaan myös muita lukijoita”, Maisonen kertoo.

Myös WSOY:n Paula Halkola toteaa, että moninaisten näkökulmien ruokkiminen vaatii tietoista työtä. Hän kertoo, että lastenkirjoja on lähdetty kysymään tekijöiltä, ja että kotimaisen lastenkirjallisuuden puolelta lähes kaikki teokset ovat tulleet niin, että keskustelu kirjasta on lähtenyt kustantamon aloitteesta. Ongelma on siis rakenteellisempi.

“Näen, että ydinkysymyksenä on, miten kustantamo ja kirjailija saadaan löytämään toisensa, eli kirjailijuuden syntyminen. Miten luontevaksi vähemmistöjen edustajat kokevat ihan sen, että kirjoitan kirjan ja tarjoan sitä kustantajalle. Siinä on sellainen piste, johon olisi kiva löytää toimenpiteitä. Siinä, miten me olemme yhteydessä yhteisöihin, voisi olla merkittävä kehittämisen paikka”, Halkola pohtii.

Myös Otavalla on huomattu sama kehittämisen piste ja aikaisemmin pyritty tukemaan kotimaisten POC-kirjailijoiden äänten löytymistä yhteistyöllä Ruskeiden Tyttöjen RT LIT Akatemian kanssa.

“Tämä on asia johon olemme panostaneet voimakkaasti. Olemme tehneet usean vuoden ajan yhteistyötä Ruskeat Tytöt ry:n kanssa ja järjestäneet muun muassa kaksi master class -ohjelmaa sekä open call -ohjelman ei-valkoisille kirjoittajille. Ohjelmat ovat toimineet erinomaisesti, ja olemme niiden kautta löytäneet monia kiinnostavia ja lahjakkaita kirjoittajia. Tämä on pitkäjänteistä työtä, niin kuin kustantaminen aina. Polku ensimmäisestä käsikirjoitusversiosta julkaistavaksi esikoisteokseksi kestää usein vuosia, täysin kirjoittajan taustaan katsomatta”, Otavan Kasper ja Toiskallio kuvaavat.

Tammella katse suunnataan eteenpäin. Heillä pohdinnassa olevista tavoista tavoittaa POC-kirjailijoita Maisonen ei voi vielä paljastaa enempää, mutta lähettää meidänkin kautta terveiset kirjailijuudesta haaveileville, että kotimaisia POC-kirjailijoita toivotaan.

Suomessa on totta, että mustat ja ruskeat ihmiset ovat vähemmistö. Sama ei kuitenkaan päde maailmalla. Tästä syystä olemme ihmetelleet, miksi käännöskirjallisuuttakin julkaistaan POC-kirjailijoilta niin vähän. Kustannustoimittajat avaavat meille prosesseja, joita käännöskirjallisuuden julkaisuun liittyy.

“Käännöskirjan takana on valtava kansainvälinen koneisto, jossa käsikirjoitukset seuloutuvat niin, että kirjoittavan henkilön täytyy ensin onnistua hankkimaan agentti ja sitten nousta seuraavalle portaalle eli ylittää julkaisukynnys. Sitten pitäisi vielä päästä kyseisen maan kirjallisuusmaailmassa sellaiselle tasolle, että saa ulkomaan edustuksen ja käsikirjoitusta aletaan myydä maailmalle”, Tammen suomennetun kaunokirjallisuuden kustantaja Päivi Koivisto-Alanko aloittaa. “En voi sanoa, että aina etsisimme POC-kirjallisuutta. Tavallaan kirjallisuuden maailma on värisokea, koska kirjat tulevat luettavaksi niin, että emme välttämättä heti tiedä tätä asiaa kirjailijasta. Sitten on sekin puoli, että kaikki anglosaksinen hallitsee käännöskirjamarkkinoita. Ihan jo siksikin, että suurin osa koneistoa, joka sitä tuottaa, on anglosaksista.”

Tämän olemme huomanneet myös nuortenkirjallisuuden kohdalla, kun olemme kaivanneet sitä, no etenkin Suomesta, mutta myös Afrikasta, Aasiasta ja Etelä-Amerikasta.

“Yhdysvalloista tulee paljon POC-nuortenkirjallisuutta, koska siellä on vahva ja aktiivinen keskustelu representaatioista. Aasiasta ja Afrikasta tulevien nuortenkirjojen kohdalla haasteita ovat muun muassa kielimuuri, käännösoikeuksien saatavuus ja se, että monissa maissa nuortenkirjallisuus ei ole yhtä vahvasti eriytynyt omaksi genrekseen”, Kasper ja Toiskallio selventävät.

Koivisto-Alangon näkemys asiasta poikkeaa tästä hieman. Hän toteaa aasialaisella kirjallisuudella olevan suurempi kansainvälinen noste, joka osaltaan johtaa myös aasialaisten nuortenkirjojen nousuun.

“Afrikkalaisista kirjailijoista monet ovat sellaisia, jotka ovat päätyneet asumaan Yhdysvaltoihin tai Britanniaan ja sitä kautta suuren koneiston äärelle”, hän kertoo.

Harmillista ja huolestuttavaa on se, että Halkola on ihmetellyt Yhdysvalta-painotteista nuortenkirjallisuutta jo kymmenen vuotta sitten, siirtyessään Lastenkirjainstituutilta WSOY:lle.

“Tämä oli yksi isoimmista kysymyksistäni kun tulin Lastenkirjainstituutista. Miksi ihmeessä tämä on näin ja ihan hirvittävää miten kulttuurillisesti monotonista nuortenkirjallisuus on. Tähän kuitenkin vaikuttaa tarjonta ja lähestyttävyys. Englanninkielinen kirjallisuus on kaikista lähestyttävintä, ilmiönä isoimpia, kustantamot ovat isoimpia ja heillä on mekanismit sille, miten he lähestyvät meitä. Siinä on pitkä historia ja ihan samalla tavalla miten kaikessa kulttuurissa korostuu englanninkielinen lähtökulttuuri, samassa veneessä mekin olemme”, Halkola harmittelee.

Muutama vuosi sitten monotoniaan vastatakseen, Halkola perusti WSOY:llä Palkittua lasten- ja nuortenkirjallisuutta maailmalta -sarjan. Sarjasta on julkaistu kaksi POC-kirjailijan kirjaa: nuorille Kaikki mitä kaipasimme Blessing Musaririlta, jonka luimme viime vuoden lopulla ja lapsille Taikakaramellit Heena Baekilta, joka julkaistiin vuosi sitten keväällä.

“Kun lähdimme tekemään sarjaa, minulle konkretisoitui, kuinka järjetön työ on lähteä kustantamosta käsin sukeltamaan eri kirjallisiin kulttuureihin ja hahmottaa sitä, mitä nämä kustantamot täällä ovat ja mitä ne ovat tehneet. Sitten vielä kun ei ole englanninkielisiä versioita kirjoista. On aika hankala ostaa teosta jota ei pysty lukemaan. Vaikka löytäisi kääntäjänkin, on hankalaa saada otetta siitä, onko tämä nyt se kirja minkä me haluamme”, Halkola kuvaa.

Myös Tammen Koivisto-Alanko puhuu samasta ongelmasta: resursseista ja kaupallisuudesta. Kustantamot ovat yrityksiä ja niissä on aina mietittävä myös myyntiä. Maisonen toteaa, että nuortenkirjojen markkinat ovat pienet ja kirjoja myydään vähän. Käännösten tuottaminen on kallista, eikä siksi aina kannattavaa.

“Lastenkirjoja menee kirjastoihin paljon ja sen lisäksi vanhemmat ja isovanhemmat ostavat niitä lapsille. Nuortenkirjojen alue on jo sellainen, että vanhemmat eivät välttämättä osta enää kirjoja, nuorilla ei ole rahaa ja isovanhemmatkin menettävät kosketuksen nuorisokulttuuriin”, Koivisto-Alanko komppaa.

Kaupallisuuden kanssa tasapainottelee myös Halkola, vaikka kertookin pystyvänsä tekemään myös tärkeäksi kokemaansa kulttuurityötä.

“Me julkaisemme vajaat 150 uutuuskirjaa minun listallani vuosittain, mikä on aika hurja määrä. Julkaisemme kirjoja käytännössä nolla vuotiaasta parikymppiseen kaikissa eri genreissä, niin kyllä sitä diversiteettiä tarvitaan. Olen aika ylpeä siitä, että voin rakentaa listaa, jossa on tietyt kaupalliset menestyjät ja se mahdollistaa sen, että voidaan tehdä myös kirjoja, joiden ei välttämättä ensisijaisesti tarvitse tuottaa meille rahaa. Näin pystymme kokonaisuudessa myös huolehtimaan kulttuurisesta merkityksellisyydestä”, Halkola kertoo.

Toteamme lopulta, että pääosin haastateltavistamme huokuu tahtotila ja toivo siitä, että POC-kirjailijoiden kirjoja saataisiin lisää. Kaikki uskovat siihen, että mustien ja ruskeiden kirjailijoiden osuus Suomen markkinoilla tulee ensi vuonna ja tulevaisuudessa kasvamaan. Muutos tulee vain olemaan hidasta.

“Pitää uskoa, että tulevaisuus on parempi. Olisi mahtavaa, että meillä olisi monia erilaisia tekijöitä ja tarinoita”, Maisonen toivoo.

WSOY:n Halkolalta muistamme vielä lopuksia kysyä, onko talossa mustia ja ruskeita kustantajia ja uskooko hän, että tämä voisi vaikuttaa saatavilla olevaan representaatioon.

“Ihan varmasti vaikuttaa. Tällä hetkellä ei ole. Haussa tämä on yritetty ottaa huomioon, mutta helposti meillä on etenkin lastenkirjapuolella paljon keski-ikäisiä valkoisia naisia. Haluaisin kyllä todella mielelläni siihen diversiteettiä ja uskon, että se pikkuhiljaa muuttuu, mutta se ei ole nopea prosessi”, Halkola myöntää.

Ehkä tässä onkin jotain, mistä lähteä liikkeelle.

---

KUSTANTAJIEN KIRJAVINKIT

Antti Kasper ja Kaisu-Maria Toiskallio (Otava)

Third Culture Kids – Kiia Beilinson, Mona Eid, Koko Hubara ja Caroline Suinner

Kärsimyskukkauuteaddiktio – Adile Sevimli & Oona Pohjolainen

Hayati, rakkaani – Amani Al-Mehsen

Bechi – Koko Hubara

Petra Maisonen ja Päivi Koivisto-Alanko (Tammi)

Paratiisiin – Hanya Yanagihara

Gazan naiset – Randa Al-Dawoudi

Hanki elämä – Chloe Brown; Talia Hibbert

Kaikki rakastavaiset yössä – Mieko Kawakami

Paula Halkola (WSOY)

Kaikki mitä kaipasimme – Blessing Musariri

Höpersankarit – Ernest Lawson

Taikakaramellit – Heena Baek