Haastattelu: Ville Blåfield, Helsingin Kirjamessujen ohjelmajohtaja

Syksyllä, kun Helsingin Kirjamessut julkaisevat ohjelmalehtisensä, me selaamme ohjelman läpi tarkkaan. Etsimme ohjelmasta POC-kirjailijoita ja vielä viime vuosinakin olemme joutuneet pettymään määrään, jonka olemme lopulta löytäneet. Nyt kun vuoden 2025 kirjamessut ovat vasta työn alla, päätimme ottaa yhteyttä Helsingin Kirjamessujen ohjelmajohtajan Ville Blåfieldiin ja kysyä, mistä vähäinen representaatio messuilla johtuu.

Helsingin Kirjamessujen sivuilla mainostetaan, että vuonna 2024 messuilla oli 1500 esiintyjää. Esiintyjistä kaikki eivät tietenkään ole kirjailijoita, vaan joukossa on haastattelijoita, kirjasomettajia, lukijoita ja muita alan toimijoita. Tarkkaa numeroa kirjailijoiden osuudesta Blåfield ei osaa sanoa, eikä myöskään POC-kirjailijoiden.

Meidän laskujemme mukaan viime vuonna POC-kirjailijoita oli Helsingin Kirjamessuilla 12. Kolmestakymmenestä ulkomaisesta kirjailijavieraasta vain yksi oli POC-kirjailija. Osuus on häviävän pieni, jollei meiltä sitten ole mennyt jotakin ohi.

“Moninaisuus laajemminkin kuin POC-näkökulmasta on asia, jota yritän seurata ohjelmaa kuratoidessa aina. Minulla ei ole laskelmaa viime vuodesta, mutta näppituntuma on, että lavoilla representaatio oli kuitenkin pikkuisen enemmän kuin kaksitoista. Mutta point taken, luulen että mittaluokka on oikea. Olette oikealla asialla kyllä,” Blåfield myöntää heti.

Kirjamessujen ohjelmajohtaja ei itsekään pidä representaatiota riittävänä. Mistä puute siis johtuu ja kenellä on vastuu? Miten kirjamessujen ohjelma edes rakentuu?

“Minun työni on tehdä ohjelmavalinnat kirjamessujen näytteilleasettajien ja ohjelmakumppanien tekemistä ehdotuksista,” Blåfield kuvaa.

Näytteilleasettajia ovat käytännössä suurin osa suomalaisista kustantajista ja kirjakaupoista. Näiden lisäksi kirjamessuilla on ohjelmakumppaneita, joita ovat tietyt kirja-alan järjestöt, kirjasomen aktiiviporukat sekä toimijat, joita kirjamessut ovat erityisesti halunneet ohjelmakumppaneiksi. Näitä ovat viime vuosina olleet esimerkiksi Ukrainalaisten yhdistys Suomessa ry ja Suomen Afrikka-Seura ry. Kaiken kaikkiaan näytteilleasettajien ja ohjelmakumppaneiden ohjelmaehdotuksia tulee noin 1500 ja ohjelmapaikkoja lavoilla on 900.

“Minun työni on sihdata ehdotukset ja valita ne yhdeksänsataa, jotka lavoille mahtuvat”, Blåfield kiteyttää.

“En ensisijaisesti laske ohjelmia tai nuppeja, vaan kun käyn läpi kustantamoiden tekemiä ehdotuksia ja valitsen, mitä niistä nostetaan lavoille, moninaisuus ja representaatio ovat keskeisiä arvoja. Teidän laskelma kertoo, että huonosti onnistuin. Asia on työpöydällä aktiivisessa pohdinnassa”, Blåfield toteaa.

Vaikka ohjelmajohtaja on pitkälti kustantamoiden ja muiden toimijoiden tarjoamien ehdotusten varassa, on ohjelmaehdotuksiin mahdollista tehdä yksittäisiä paikkauksia ottamalla yhteyttä ohjelmaehdotusten tekijään ja pyytämällä jotakin tiettyä ohjelmaa.

“Viime vuonna huomasin yhden myös tähän teidän puhumaan segmenttin liittyvän kirjan, josta kustantamo ei ollut tehnyt ohjelmaehdotusta, koska itse kirjailijaa ei ollut mahdollista saada messuille. Olin kustantajaan yhteydessä ja kysyin, voisiko kirjasta kuitenkin järjestää keskustelun. Tällaiset paikkailut ovat kuitenkin yksittäisiä poikkeuksia. Pääperiaate on se, että ohjelma valitaan tehdyistä ehdotuksista,” Blåfield kertoo.

“En tällä yritä pestä omia käsiäni, mutta luulen, että kysymys siitä, mikä on Helsingin Kirjamessujen kirjailijarepresentaatio aika isossa määrin palautuu siihen, mikä on representaatio Suomessa julkaistussa kirjallisuudessa”, ohjelmajohtaja pohtii.

Pääsääntöisesti kustantajat ehdottavat kirjamessuille uusia julkaisemiaan teoksia ja kirjailijoita. Ja kuten olemme jo aikaisemmin todenneet, suomeksi julkaistaan edelleen hyvin vähän mustien ja ruskeiden kirjailijoiden kirjoja.

“Teemakeskustelut ovat ainut ohjelmakokonaisuus, jonka tuotamme itse ja niissä meillä on valta ja vastuu siitä, mikä representaatio on keskusteluissa ja mitä näkökulmia haluamme tuoda esiin”, Blåfield lisää.

Lasten ja nuorten lukuinnon ja -taidon heikkenemisestä puhutaan jatkuvasti. Samalla me olemme nähneet, kuinka oikeanlainen representaatio voi saada lasten silmät syttymään ja nuoret liimaantumaan romaaneihin.

Messuille tuodaan joka vuosi koululuokkia, ja näemme, että messuilla olisi sen myötä myös vastuu tarjota representaatiota etenkin ajatellen nuoria lukijoita ja mahdollisia tulevia kirjailijoita. Meitä kiinnostaa minkälaisena Blåfield näkee kirjamessujen roolin lasten ja nuorten lukuinnon tukijana ja miten messuilla otetaan huomioon representaation tärkeys etenkin kouluryhmiä ajatellen.

“Tämä ei ole minun asiantuntemusalaani, mutta olin lipsauttamassa, että ehkä lastenkirjallisuudessa representaatio on vieläkin tärkeämpää kuin aikuisten”, Blåfield aloittaa, emmekä me ole eri mieltä.

Ohjelmajohtaja kertoo messuilla olleen yksittäisiä lastenkirjoja, joiden ympärillä käydyt keskustelut ovat olleet koskettavia. Näistä hän mainitsee esimerkkinä Jani Toivolan lastenkirjat. Hän pitää myös tärkeänä sitä, että Suomen Afrikka-Seura ry tuotti viime vuonna nimenomaan lastenkirjallisuuteen liittyvää ohjelmaa.

“On ollut parikin lastenkirjaa, joissa on käsitelty transsukupuolisuutta perheissä lasten näkökulmasta ja ne menevät heti ihon alle. Tajuaa välittömästi merkityksen lastenkirjojen representaatiosta”, Blåfield toteaa.

Hän kertoo, että koululaisiin ja lasten ohjelmiin on panostettu messuilla jo hänen edeltäjästään alkaen. Lapsille on suunnattu kaksi suomenkielistä ohjelmalavaa ja yksi ruotsinkielinen ohjelmalava, useampi lastenkirjallisuuden piste ja iso lastenalue.

“Messuille tuodaan toistakymmentätuhatta nuorta ja koululaista. Minä olen ajatellut, että on hienoa, että roudaamme koululaiset sinne, mutta se ei yksinään tietenkään riitä, vaan messuohjelman pitää jotenkin myös puhutella lapsia ja nuoria. Siinä on mielestäni tehty hienoa kehitystyötä ja lasten ja koululaisten ohjelma on lasten näkökulmasta mietittyä. Mutta teidän kysymyksenne moninaisuudesta on todella relevantti”, ohjelmajohtaja pohtii.

Kirjamessut puhututtavat aina syksyisin sosiaalisessa mediassa, myös meidän tilillämme.

“Muistan hyvin piston viime vuonna, kun teidän koonnissanne sanottiin, että aika vähän POC-kirjailijoita löytyi tänä vuonna, mutta tässä nyt nämä kaksitoista”, Blåfield naurahtaa.

Hän kertoo kuitenkin olleensa aina ilahtunut ja otettu, kun hänen feediinsä on pompahtanut koosteita kirjamessujen POC-kirjailijoista. He ovat kirjamessujen tilillä myös koosteita jakaneet. Viestintä onkin vielä yksi tilaisuus aktiiviseen toimijuuteen myös representaation näkökulmasta. Jokaista yhdeksääsataa ohjelmanumeroa ei kuitenkaan voida mainostaa yhtälaisesti.

“On meidän valintojamme, mitä me nostamme ohjelmasta esille ja miten onnistumme viestimään ohjelmasta”, Blåfield kiteyttää.

Hän kertoo esimerkkitapauksena Mohamed Mbougar Sarrin romaanin Miesten syvimmät salaisuudet ja kustantajan kanssa tehdyn työn sen eteen, että kirjaa nostettiin esille. Kyseisen kirjailijan kirjoja ei oltu käännetty suomeksi ennen vuotta 2022 ja Miesten syvimmät salaisuudet julkaistiin suomeksi vasta muutama viikko ennen Helsingin Kirjamessuja. Näkyvyyteen panostettu työ kantoi hedelmää ja messuilla kirjaa kohtaan oli valtava kiinnostus.

“Se oli hyvä esimerkki siitä, miten foorumin antamisella on merkitystä. Kirsikkana kakun päälle se oli super hieno kirja ja tuntui tärkeältä rakentaa sille näkyvyyttä. Se oli muistutus siitä, että näkyvyydellä ja foorumin rakentamisella voi myös luoda kiinnostusta”, Blåfield muistelee.

“Ei sillä kuitenkaan pitkälle päästä, että meillä olisi tänä vuonna se sama kaksitoista ohjelmaa ja rummuttaisimme viestinnässä vain niitä kahtatoista ohjelmaa. Kyllä se lähtee siitä, mikä representaatio on ohjelman kaikilla tasoilla”, ohjelmajohtaja vielä lisää osuvasti.

Haastattelun aikaan Blåfield ei ole vielä saanut tämän vuoden ohjelmaehdotuksia, eikä osaa siksi antaa konkreettista näkymää POC-kirjailijoiden osuuteen syksyn kirjamessuilla.

“Mutta haluan sanoa, että jos se jää kahteentoista tänä vuonna, olen pettynyt itseeni. Kuulen haasteenne ja olen siitä samaa mieltä”, Blåfield vakuuttaa.

Tänä vuonna kirjamessujen teemana on sivistys ja ilo. Ohjelmajohtaja paljastaa, että teema saattaa tuoda ohjelmaan enemmän myös lukijoiden näkökulmaa. Ajatuksena on, että kirjailijat eivät vain itse puhu omista teoksistaan. Tästä hän toteaa hyvänä esimerkkinä viimevuotisen Yellowface-kirjan keskustelun, jossa kirjailijaa ei ollut paikalla lainkaan. Myös kiinnostavat lukijat voivat keskustella kirjoista. Silloin myös lukijoiden ja heidän keskusteluidensa kautta on mahdollisuus tuoda moninaisuutta messuille.

“Toivon, haluan ja toimin sen eteen, että representaatio kirjamessuilla laajenisi. Se on se, mitä pystyn tässä lupaamaan”, Blåfield lupaa ja me jäämme toiveikkaina odottamaan vuoden 2025 ohjelmalehtistä.

---

VILLE BLÅFIELDIN KIRJAVINKIT

Miesten syvimmät salaisuudet – Mohamed Mbougar Sarr

“Kirja heitti minulta jalat alta.”

Bechi – Koko Hubara

“Bechi oli vaikuttava lukukokemus pari vuotta sitten. Se oli mielestäni hieno.”

Unelmia – Chimamanda Ngozi Adichie

“Odotan Chimamanda Ngozi Adichien uusinta teosta. Jos hyväksytään vinkki kirjasta, jota ei ole vielä lukenut, niin olen ihan varma, että se on hieno. Kotiinpalaajat on yksi kaikkien aikojen lempikirjoistani.”