HAKU

Hodan on terveydenhoitaja, jolla on intohimo kirjallisuuteen. Runous on hänelle uusi kirjallisuuden muoto, joka tuo hänelle itseilmaisua, reflektointia ja iloa. Summertime The birds, the trees, the skies, the breeze. the grass, the green the air is clean the warmth, the sun it has begun the storm, the rain the sweat, the stain the forest, the fire the heat, goes higher the tick, the virus the season, upon us The sun shining too brightly on my face, what a beautiful problem Repose My heart yearns for a full nights sleep. I feel my spirit pulled down to a soft depth. My eyelids carrying two elephants, my feet cold as icepacks. My muscles soft like liquid. Im planning what pleasant vision I will dream about. To an unvisited land colored by my imagination. I wake up to the taste of my dream still on me, temporarily unplugged from the world. I lift up my head to see my window, sun peeking through the trees. Trees swaying to the flow of Gods choosing. How lucky am I to have experienced this slice of calm and peace, this rebirth? HODANIN KIRJAVINKIT "Nämä kirjat ovat olleet minun lukulistalla tänä vuonna." From a Crooked Rib - Nuruddin Farah 100 Years' War on Palestine - Rashid Khalidi Bless the Daughter Raised by a Voice in Her Head - Warsan Shire

Kuva: Jonne Räsänen / Otava Ivan Maniraho on helsinkiläinen sosiaaliohjaaja ja esikoiskirjailija. Hän syntyi Kigalissa, Ruandassa, missä hän vietti ensimmäiset kahdeksan sotaisaa vuotta. Maniraho muutti perheineen Suomeen vuonna 1997, ja on siitä asti asunut eri puolella stadia. Manirahon toinen romaani, Pimeyden mustuus, ilmestyy keväällä 2026. Tykkään ajatella, että ihmiset operoivat pääosin samanlaisella pohjavireellä suhteessa toisiinsa, siis että jos sitä esiintyy minussa, niin voi päätellä, että sitä on myös muissa. Siispä ehkä joku muukin on pohdiskellut kysymystä, mitä meille jää jäljelle, jos paraskin vaihtoehto toteutuu: tekoäly tulee ja rikastuttaa meidät kaikki niin, ettei kenenkään tarvitse tehdä pakosta enää mitään? Minulta kysytäänkin usein minkä vuoksi kirjoitin kirjan. Riippuen yleisöstäni saatan vastata, että halusin motivoida nuoria lukemaan, tai tuoda maahanmuuttajien olosuhteita enemmän päivänvaloon tai olla ensimmäinen afrikkalaissyntyinen jäsen Suomen Kirjailijaliitossa. En usein kerro syyksi vain sitä, että halusin tuntea oloni paremmaksi. Nuorena, keskellä kriisien, ajattelin ihan oikein, että tuomalla ajatuksia ulos paperille ne lakkaavat riivaamasta pääni sisällän niin paljon.  Minulle vapaan kirjoittamisen tavoitteena ei ole kustannussopimus tai kirjamessuilla esiintyminen, vaan se, miten se tuo itsellenikin piilotettuja puolia näkyville. Kun kirjoittaa vapaasti ja pitkään, mitään ei voi pitää salassa, kaikki tulee jotenkin esille, ja se voi yllättää, pelottaa tai jopa iljettää, mutta ei koskaan pettää. Kun olin pienokainen tein päätöksen, että halusin olla hyvä suomen kielessä, etten jäisi ulkopuolelle. Tein uhrauksen, jota en voi välttämättä suositella kaikille, priorisoida yksi kieli kaikkien yli, ja antaa muiden heiketä. Aikuisena voin antaa itselleni arvosanan siitä, miten meni. Voin sanoa, että jäin tavoitteestani kauas. Oikeinkirjoitustaitoni on surkea, mutta saavutin sitä tavoitellessa jotain arvokkaampaa. Kieli on työkalu, jolla viestitään niitä epämääräisiä kaavoja, kuvioita ja liikkeitä, joita jokaisen pään sisällä pyörii. Kielellä viestitään ideoita. Kun oppii etsimään mitä haluaa viestiä, tulee hyväksi kielenkäyttäjäksi. Ja hyvä kielenkäyttö kehittää ajattelutaitoa. Kaiken, mikä ihmisiä kiinnostaa, voi jakaa karkeasti kahteen kategoriaan, itseensä, ja kaikkeen muuhun sen ulkopuolella. En ole omaksunut kirjailijan identiteettiä, enkä ehkä koskaan tulekaan omaksumaan. Sekin sanottuna haluaisin oikaista muutaman ennakkoluulon kirjailijoista. On kiistämättä totta, että elämäni on ollut niin monisävyistä, että se on toiminut aika hyvänä lähteenä kirjoituksilleni. Lahjaksi kamppailuistani sain vastaraitistuneen mielen, joka olikin sitten mielenkiintoinen paikka. Sanoisin kuitenkin, että kirjan kirjoittaminen oli helpoin vaikea asia, minkä olen koskaan tehnyt. Ehkä on hyve olla vähän outo, jos haluaa kirjailijaksi, mutta se ominaisuus yksinään ei riitä. Kirjoittamiseni ei tapahdu satumaisella tavalla tiettyyn aikaan, pehmeässä valossa, lukuisien auki olevien kirjojen ympäröimänä. Hyvät ideat eivät katso aikaa, vaan ne tulevat uusille ideoille valmistuneeseen mieleen, kesken treenien, kävelyillä, elokuvissa ja hyvien keskustelujen kesken. Eli inspiraationi lähde ja kaikkien loppuunsaatettujen projektieni perusta on hyvät elämäntavat ja avara mieli, siinä kaikki. Onneksi uskalsin tehdä asioita niin sanotusti ilman lupaa. Itselleni tärkeitä asioita luovuuden ravitsemisemiseen on ollut oman rauhan suojeleminen, ja raittius. Minulla ei ole mitään sellaista koulutustaustaa, jonka voisi luulla olevan välttämätön kirjojen kirjoittamiselle. En ole dramaturgi tai opiskellut yliopistossa. Olen katsonut vain todella paljon leffoja ja sarjoja, ja aina rakastanut tarinoita ja fiktion kykyä ottaa puheeksi kuumia aiheita, kuten maahanmuutto tai seksuaalisuus, jotka yleensä jakavat ihmiset heti eri leireihin. Sinullakaan ei tarvitse olla koulutusta tai lupaa lähettää kustantajalle käsikirjoituksesi. Se, mikä kaunokirjallisuudessa ja vapaassa kirjoittamisessa onkin parasta, on, että lähteenä voi käyttää mitä vain. Tarinoiden ei tarvitse olla totta ollakseen koskettavia. Lähteenä voi käyttää sitä, mitä musiikki saa tuntemaan, katkelmia arjesta, meemejä tai Youtube-videoita. Uteliaisuus on hyve, neuvoi ensimmäinen sosiaalialan esihenkilöni. Uteliaisuus muiden elämiä, kohtaloita ja elintapoja kohtaa, rajoja kunnioittaen, on jokaiselle saatavilla oleva ja laadukas inspiraation lähde. Ja muutenkin hyvä elämänasenne. Yleensä välttelen ottamasta kantaa siihen, mikä on muka luonnollista ihmiselle, mutta tässä tapauksessa se on niin selkeää minulle, että teen poikkeuksen. Kirjoittaminen tarinankerronnan muotona, ja tapana dokumentoida ja jalostaa omia ajatuksia, on ihmisessä niin alkukantaista toimintaa, että sanoisin sen olevan osa luontoamme. Kirjoittaminen tulee suoraan puhumisen jatkeena. Siitäkin syystä olen surullinen kuullessani, kuinka luku- ja kirjoitustaito laskevat, ja siitä johtuva aivomätä lisääntyy. Meidän on puolustauduttava teknologiajättien vaikuttamisyrityksiltä ihmiskokemukseemme. Otsikon nimi olisi voinut olla ”Miksi kirjoittaminen on tärkeää tekoälyn aikakaudella”. Vaikka tekoäly on tullut jäädäkseen, luultavasti tulee aikakausi tekoäly-hypen viilentymisen jälkeenkin, ja silloinkin kirjoittaminen kannattaa. Voi olla viisaampaa varautua siihen vaihtoehtoon, että teknologiset kehitykset tulevat nopeammin kuin ihmiskunta ehtii niihin sopeutua, ja uusien työkalujen myötä emme rakenna tulevaisuuden utopiaa, vaan samat ongelmat ja taloudellista epätasa-arvoa kasvattavat mekanismit seuraavat meitä myös ajassa eteenpäin. Keksittiinpä mitä tahansa mullistavia työkaluja, todennäköisesti sinä ja minä seisomme samalla viivalla niiden käytön suhteen. Ainoa ero tulee jatkossakin olemaan jokaisen individualistinen kyky soveltaa annettuja resursseja muuttuvassa maailmassa. Ja ainoa työkalu, joka ihmisellä sitä varten on, on hänen ajattelunsa. Tässä on kirjailija, jonka mielestä kaikkien kannattaisi kirjoittaa, ei ehkä kovin ravisuttava kannanotto. Perimmäinen viestini on kuitenkin seuraavankaltainen: meidän on säädeltävä suhdettamme teknologiaan samaan tahtiin kuin se kehittyy, tai riskeeraamme sen ottavan haltuun sen, mikä on meille tärkeintä, oman ihmisyytemme. Liikutamme kehojamme urheilussa, kävelyssä tai tanssissa, vaikka syke olisi Himalajassa ja hiki lentää, koska se on mukavaa ja se auttaa pitämään meidät terveinä. Sitä kirjottaminen on aivoille. Lopuksi esitän saman pyynnön, jonka kustannustoimittajani esitti minulle ensitapaamisella: kirjoita, ja sitten kirjoita lisää, ja lisää kunnes siitä tulee tapa, jota ilman et koe päivän olleen normaali. Kirjoita vapaasti ja pitkään. Kirjoita niin kuin minä tein, tunteen kiihkossa kolmelta yöllä, tajunnan ollessa jossakin muussa tilassa kuin hereillä tai unessa, mutta raittiina, välittämättä pätkääkään kieliopista, koska kirjan kirjoittaminenhan on oikeasti uudelleen kirjoittamista. Ja kun minulta kysytään, käytänkö tekoälyä kirjoitukissani siihen vastaan, että mihin sitä tarvitaan, kun meillä on älyä kotona. IVAN MANIRAHON LUKUVINKIT Kirjoja, jotka Ivan Manirahon mukaan jokaisen tulisi lukea. Go Tell It on the Mountain – James Baldwin Sadan vuoden yksinäi syys – Gabriel García Márquez Kaikki hajoaa – Chinua Achebe

Kuva: Esma Alouet Filippa Vink on suomalaisnigerialainen laillistettu psykologi, joka asuu ja työskentelee Alankomaissa. Hän luo päivätyönsä ohella POC-ihmisille ja muille monikulttuurisille suomalaisille kohdistettua sisältöä Instagram-tilillään @thebrownpsychologist. Inventaariolla tarkoitetaan omaisuuden tai varaston läpikäyntiä ja luettelointia. Yksilötasolla  voidaan puhua inventaariosta esimerkiksi häkkivaraston läpikäymisen yhteydessä; mitä turhaa on tullut kerrytettyä vuosien varrella ja kuinka paljon se tällä hetkellä vie tilaa kodistani. Luopuminen ylimääräisestä motivoi urakkaan. Uuden vuoden alussa pohdin luopumista oman ammattini näkökulmasta. Keskityn siihen, mitä tapahtuu mielessä, kun päästämme irti, ja miten se voi tukea psyykkistä hyvinvointia.  Ymmärtääksesi oman mielesi hyvin- ja pahoinvointia, kannustan sinua tänä vuonna  priorisoimaan aikaa oman monikulttuurisen minäsi ’inventaarioon’ – mikä minusta tekee minut, kuinka näen itseni ja mistä asioista olen valmis luopumaan, päästämään irti.   Kasvaessamme pikkulapsesta teini-iän kautta aikuisuuteen ympäröivä maailma muokkaa paljolti identiteettimme eli omakuvamme muodostumista. Kuka minä olen ja mitä rooleja tunnistan itselläni suhteessa muihin ihmisiin? Identiteetti on esimerkiksi niitä sanoja, joita aikuisena käytämme kuvaamaan itseämme – olen sisko kolmelle pikkuveljelleni, avovaimo puolisolleni, luokanopettaja 4.-luokkalaisille, olen käsityöintoilija. Olen suomalaisghanalainen, olen biseksuaali, olen itsenäinen nainen, olen muslimi. Identiteetissä on monia ulottuvuuksia, jotka kehittyvät usein eri tahtiin. On esimerkiksi todennäköistä, että nuori ymmärtää jo jotakin kulttuuri-identiteetistään ennen kuin oma seksuaali-identiteetti alkaa selkeytymään.  Monikulttuurisena ihmisenä Suomessa identiteetin muodostumiseen vaikuttavat monet  yhteiskunnalliset tekijät. Jo 5-vuotias lapsi voi toistuvien kokemusten kautta ymmärtää, että  häntä ja hänen isäänsä puhutellaan lähijunassa eri tavoin kuin muita ympärillä olevia. Rakenteellinen rasismi sekä sen seuraukset, kuten toiseuttaminen ja ylisukupolvinen trauma, ovat kokemuksia, joita monikulttuuriset ihmiset Suomessa usein kohtaavat. Nämä mielen pahoinvointia lisäävät tekijät voivat vaikuttaa siihen, että vaikkapa Kouvolassa kasvava monikulttuurinen nuori tulee syrjityksi thaimaalaisuutensa vuoksi ja pyrkii ottamaan etäisyyttä tähän osaan itsessään. Ne voivat näkyä myös siinä, että nigerialaisen äidin tytär ei halua aiheuttaa rasismikokemusten kuormittamalle äidilleen lisähuolta, vaan huolehtii nuoruuden kokemisen sijaan siitä, että on kympin tyttö sekä koulussa että sen ulkopuolella.  On myös mielen hyvinvointia ja omakuvan kehittymistä tukevia asioita, joita  monikulttuurisena suomalaisena voi jäädä kaipaamaan. Näitä voivat olla esimerkiksi roolimallit tai representaatio. Muistan itse hämmentyneeni matkustaessani alakouluikäisenä pieneltä kotipaikkakunnaltani ensimmäisiä kertoja Helsinkiin ja nähdessäni ruokakaupassa nuoren tummaihoisen kassatyöntekijän. Olin omalla kotipaikkakunnallani kokenut rasismin lohduttomat vaikutukset työelämässä vanhempieni kautta ja nähnyt minun näköisiä ihmisiä ainoastaan siistijän tehtävissä. Muistan hämmennyksen sekaisen ilon – tuo on siis myös minulle mahdollista.  Ympäröivä yhteiskunta, yksilöiden asenteet ja lainsäädäntö vaikuttavat paljon siihen, kuinka minäpystyvyysuskomuksemme ja omanarvontuntomme muodostuu.   Miten nyt siis lähteä toimimaan? Voit ottaa tavoitteeksi kaksi asiaa: (1) tiedostaa paremmin sisäisiä uskomuksia, jotka eivät (enää) palvele hyvinvointiasi ja (2) keskittyä tunnistamaan  asioita, jotka vahvistavat (monikulttuurista) minuuttasi ja täten lisäävät hyvinvointiasi. Haluan mainita, että oman minuuden tutkiskelu ei välttämättä johda suorinta reittiä paratiisiin. On usein kivuliasta huomata jääneensä paitsi tietyistä asioista tai kantaneensa mukanaan taakkaa, joka on jollain tavalla vaikeuttanut omaa elämää tai vienyt sitä ’väärään’ suuntaan. Mutta oppia ikä kaikki – oma mielemme päästää asioita usein pintaan silloin, kun se on turvallista ja sille on tilaa.   Ensin niistä uskomuksista. Mitä lapsuudessa ’ohjelmoituja’ toimintamalleja tai sisäisiä  sääntöjä voit tunnistaa ja ehkä noudatat edelleen? Jokainen ihminen toimii emotionaalisesti haastavissa tilanteissa hyödyntäen tiettyjä selviytymiskeinoja, jotka jossakin elämän vaiheessa ovat olleet välttämättömiä. Jos olet esimerkiksi lapsena seurannut kädettömänä sivusta vanhempiesi kamppailua maahanmuuttajina, saatat omalla toiminnallasi tänäkin päivänä tuntea vastuuta siitä, minkälaisen kuvan ihmiset saavat maahanmuuttajista. ’Muista hymyillä, älä vie liikaa tilaa, tarjoa aina ensin muille ennen kuin otat itsellesi.’ Saatat kokea olevasi  ’kakkosluokan kansalainen’ ja ehkä tiedostamatta tyytyä vähempään kuin mihin sinulla olisi oikeus. On tärkeää lempeästi tarkastella ja pyrkiä päästämään irti uskomuksista ja toimintamalleista, jotka aiheuttavat tai pitävät yllä pahoinvointia.  Ja lopuksi niistä mielen hyvinvointia lisäävistä tekijöistä. Vahva toimijuuden tunne ja  elämäntyytyväisyys ovat yhteydessä toisiinsa. Jos sinulla on kokemus siitä, että teoillasi on  vaikutusta omaan hyvinvointiisi, olet usein tyytyväisempi elämääsi. Tekoja, jotka a) lisäävät  toimijuuden tunnettasi ja b) voivat auttaa omakuvan selkeytymisessä ovat esimerkiksi kulttuurin (suur)kuluttaminen: lue romaaneja ja elämäkertoja, katso elokuvia, nauti musiikista, tanssi, taiteile, runoile. Kulttuuri tarjoaa representaatiota, samaistumispintaa ja mahdollisuuden moninaisten tunnekokemuksien ulospäästämiseen. Sen lisäksi kokemus yhteisöllisyydestä – ’minä olen, koska me olemme’ – edistää ihmisen hyvinvointia. Muun muassa ’Mixed Finns’ - yhteisö luo vertaistukitapahtumia POC-ihmisille, mutta yhteisöllisyyden kokemus voi syntyä mitä erilaisimmissa ympäristöissä; lukupiiristä kuoroon ja höntsäfutiksesta pihatalkoisiin. Myös aktiivinen antirasistinen toiminta omassa elinympäristössä tai sosiaalisessa mediassa voi vahvistaa omanarvontuntoa ja toimijuuden kokemusta.   Kannustan sinua ryhtymään toimeen oman mielesi hyvinvoinnin puolesta. Haluan muistuttaa, että monikulttuurisena ihmisenä tietyistä toimintamalleista luopuminen on erityislaatuista. Puhumme silloin uskomuksista, jotka ehkä päättyvät sinuun, mutta ovat alkaneet jo (esi)isiemme kehon ja sielun taisteluista. Suothan siis itsellesi kärsivällisyyttä. FILIPPA VINKIN LUKUVINKIT Tyttö, nainen, toinen – Bernardine Evaristo  Häivähdys purppuraa – Alice Walker    Aistien viisaus – Minna Salami

Tulevat tapahtumat Tällä sivulla ilmoitamme tulevista tapahtumista. Afrikkalaisen kaunokirjallisuuden avoin lukupiiri Helsingin työväenopisto, Kallio, Opistotalo ti 21.4. klo 18 Meidät pyydettiin vetämään pari lukupiirikertaa Helsingin työväenopiston Afrikkalaisen kaunokirjallisuuden avoimeen lukupiiriin. Tiistaina 21.4. klo 18 jutellaan Femi Kayoden dekkarista Pimeän jäljillä , vetäjänä Aracelis. Lukupiiritapaamisiin ei tarvitse ilmoittautua etukäteen, eikä osallistuminen maksa mitään. Tapaamisessa käsiteltävän kirjan voi lainata kirjastosta ja lukea etukäteen. Tapaamiseen voi myös saapua kuuntelijaksi tai teemoista keskustelijaksi, mikäli kirjaan ei pääse käsiksi ennen tapaamista. POC-lukupiiri vinkkaa! -kirjanäyttely Kirjanäyttelystä voit käydä kätevästi lainaamassa POC-kirjailijoiden teoksia. Nopeimmat voivat myös napata mukaansa POC-lukupiirin kirjanmerkin! Näyttelyitä on esillä seuraavissa kirjastoissa: Lippulaivan kirjasto, Espoo 19.1.-28.2. Hakunilan kirjasto, Vantaa 21.2.-21.3. Lumon kirjasto, Vantaa 23.2.-8.3. Länsimäen kirjasto, Vantaa 23.2.-20.3. Tikkurilan kirjasto, Vantaa 16.-22.3. Myyrmäen kirjasto, Vantaa 5.-24.3. Vantaan kirjastoauto, Vantaa 9.-31.3. Koivukylän kirjasto, Vantaa 16.-29.3. Nummen lähikirjasto, Turku 23.3.–19.4. Tutustu täältä POC-lukupiirin turvallisemman tilan periaatteisiin. Seuraathan meitä jo Instagramissa @poc_lukupiiri? Ilmoitamme Instagramissa aina ensimmäiseksi tulevista tapahtumistamme.

Täältä löydät kattavan tietokannan POC-kirjailijoiden teoksista ja sekä artikkeleja liittyen kirjallisuuteen ja representaatioon. Tervetuloa POC-lukupiirin nettisivuille! POC-lukupiiri on kirjallisuushanke, jonka ensisijaisena tarkoituksena on nostaa esiin POC-kirjailijoiden teoksia sekä tarjota parempaa representaatiota mustille ja ruskeille lukijoille. Täältä löydät kattavan tietokannan POC-kirjailijoiden kirjoista sekä tekstejä liittyen kirjallisuuteen, niin POC-lukupiiri hankkeen työryhmältä kuin vieraskyniltäkin. Nettisivuille julkaistaan säännöllisesti uusia kirja-arvioita POC-kirjailijoiden kirjoista ympäri maailman. POC = people of colour = mustat ja ruskeat tyypit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Uusimmat julkaisut Vieraskynä: Filippa Vink – Mielen inventaario – mitä kannat mukanasi ja mistä voit luopua Tykkään ajatella, että ihmiset operoivat pääosin samanlaisella pohjavireellä suhteessa toisiinsa, siis että jos sitä esiintyy minussa, niin voi päätellä, että sitä on myös muissa. Siispä ehkä joku muukin on pohdiskellut kysymystä, mitä meille jää jäljelle, jos paraskin vaihtoehto toteutuu: tekoäly tulee ja rikastuttaa meidät kaikki niin, ettei kenenkään tarvitse tehdä pakosta enää mitään? Tyttö, joka tahtoi tanssia, Sanna Pelliccioni & Safa Solati 5+ Tyttö, joka tahtoi tanssia on Sanna Pelliccionin ja Safa Solatin yhdessä kirjoittama lastenkirja, joka sopii viisivuotiaille ja sitä vanhemmille lukijoille. Safa on pieni tyttö, joka oppii tanssimaan, ennen kuin oppii kävelemään ja laulamaan, ennen kuin oppii puhumaan. Hän tanssii kaikkialla ja rakastaa sitä. Niinpä hätä on suuri, kun ovelle ilmestyvät miehet univormuissaan ja ilmoittavat, että tanssiminen, musiikki ja juhlat on kielletty. “Safa ei saa huudolta selvää mistä o Ekat sanat: Leikitään yhdessä, Smriti Prasadam-Halls ja Olivier Latyk 0+ Ekat sanat: Leikitään yhdessä on ensimmäinen pahvikirja, jonka olemme löytäneet suomeksi POC-kirjailijalta. Meiltä on välillä kyselty luettavaa ihan pienimmille lapsille, joten on kiva, että meillä on nyt vinkata heillekin edes yksi kirja. Kirjailija, Smriti Prasadam-Halls, oli meille jo ennestään tuttu, sillä olemme lukeneet häneltä englanniksi ihanan ja värikkään Best of All: The Magical Mix That’s You kuvakirjan. Suomeksi kirjailijalta löytyy lisäksi muitakin Ekat sanat -s

POC-lukupiiri hanke, Aracelis Correa ja Téri Zambrano esiteltynä. POC-lukupiiri POC-lukupiiri on kirjallisuusalan toimija, jonka taustalla vaikuttavat Aracelis Correa ja Téri Zambrano. POC-lukupiirin ensisijaisena tarkoituksena on lisätä POC-kirjailijoiden teosten näkyvyyttä, tarjota vertaistukea ja parempaa representaatiota POC-lukijoille Suomessa sekä innostaa kaikkia suomalaisia lukemaan moninaisemmin. POC-lukupiirin pääkanavana toimii Instagram. Lisäksi ylläpidämme Tiktok-tiliä. Sosiaalisessa mediassa olemme @poc_lukupiiri. Järjestämme myös kirjallisuustapahtumia, joista voit lukea lisää täältä . POC-lukupiiri on perustettu alkusyksystä 2020. Maaliskuusta 2022 lähtien se on ollut myös rekisteröity järjestö POC-lukupiiri ry. Logon kuvitus ja graafinen suunnittelu: Kathleen Dieme. Aracelis Correa , 29-vuotias helsinkiläinen, kuubalainen ja suomalainen Olen lapsesta asti lukenut paljon, mutta vuosien varrella etenkin kaunokirjallisuuden lukemisesta on tullut pidempiäkin taukoja. POC-lukupiirin ja kirjallisuudesta löytyneen representaation myötä innostuin lukemisesta ihan uudella tavalla ja aloin lukea paljon laajemmin kaunokirjallisuutta. Luen sekä painettuja kirjoja että äänikirjoja. Mieluiten luen fantasiaa ja ajatuksia herättäviä tarinoita elämästä. Parasta kirjoissa on yllätyksellisyys, oivallukset ja samaistuttavuus, sekä tarinat, jotka ovat jollain tavalla kaukana omasta elämästäni ja siksi kurkistusikkunoita toisiin todellisuuksiin. Lukemisen lisäksi olen kultaseppä artesaani, teen keramiikkaa, pelaan lautapelejä, kirjoittelen, vietän aikaa perheeni ja ystävieni kanssa ja tuijottelen sarjoja. Téri Zambrano, 31 -vuotias helsinkiläinen, suomalainen ja meksikolainen sekä pienen koululaisen äiti. Minulle on luettu paljon lapsena ja se on ollut myös meidän perheen yhteinen harrastus. Muistan kesät rannalla kun äiti luki meille ääneen kirjoja ja loikoiltiin vilteillä auringon paisteessa. Olen lukenut itsekin vaihtelevasti vuosien varrella, mutta POC-lukupiirin myötä aloin taas lukemaan taas säännöllisemmin ja kiinnittämään enemmän huomiota siihen mitä luen. Tykkään uppoutua laajasti aika kaikenlaisiin kirjoihin, mutta nyt suosikkeihini on valikoitunut etenkin fantasiaa ja vanhemmuutta käsitteleviä teoksia. Lukemisen lisäksi nautin muun muassa kirjoittamisesta, taiteesta, piirtämisestä, pelaamisesta, tanssista ja luonnossa samoilusta. Opiskelen parhaillaan myös konservointia ja museoalaa. POC-lukupiirin tukijat ja tunustukset POC-lukupiirin työskentelyä tukee tällä hetkellä Taiteen edistämiskeskus ja Helsingin kaupunki . POC-lukupiirin toimintaa on ollut aikaisemmin mahdollistamassa lisäksi Espoon kaupunki, Minela-säätiö, Otavan kirjasäätiö, Alfred Kordelinin säätiö, Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Tampereen kaupunki. POC-lukupiirille on myönnetty Lastenkirjainstituutin Onnimanni-palkinto vuonna 2025 tärkeästä yhdenvertaisuutta ja lukemisharrastusta edistävästä ja rasisminvastaisesta toiminnasta sekä Afrofinns kirjallisuuspalkinto vuonna 2022 . POC-lukupiiri on myös vuoden 2026 ehdokas Astrid Lindgrenin muistopalkintoon . POC-lukupiiristä mediassa Havaintoja muutoksesta: Yhdessä lukemisen ilo – Yle Radio 1 25.2.2026 Kirjavinkki ja lukupiiritapaaminen: Oyinkan Braithwaite: Sisareni, sarjamurhaaja – Kalliope 9.2.2026 Parasta on kun lapset juoksevat kirjojen luo – Voima 7/2025, Monde Diplomatique POC-lukupiiri - Aracelis Correa ja Téri Zambrano – Varjokirjamessut 4.11.2024 POC-lukupiirissä luetaan mustien ja ruskeiden kirjailijoiden kirjoja suomeksi - Helsingin uutiset 25.4.2024 POC-Lukupiiri – Lukemiseen innostaminen ja representaatio - Takakasi-podcast 23.3.2024 Lukupilvessä – POC-kirjailijoiden kirjat tutuksi – Espoon kaupunginkirjasto 3.5.2023 Kirjavinkkejä ennakkoluuloista - Lukufiilis 25.1.2023 Téri Zambrano lukee työkseen, vaikka se on ollut hänelle vaikeaa lapsesta saakka: ”Olisipa joku kertonut, että on ok olla myös hidas lukija” - Yle uutiset 19.11.2022 Puoli seitsemän: Mikä on POC-lukupiiri? – Yle Areena 18.11.2022 Suget efter litteratur av icke-vita författare satte spinn på deras bokcirkel - Hufvudstadsbladet 8/2022 Téri Zambrano ja Aracelis Correa perustivat poc-ihmisten teoksiin keskittyvän lukupiirin: "Tuntui siltä, että jos kirjailija on musta tai ruskea, niin kirja kertoo jostain orjuudesta" - Turun sanomat 23.6.2022 Näihin kirjoihin et välttämättä ole vielä tarttunut – poc-lukupiiri suosittelee ruskeiden ja mustien kirjailijoiden teoksia loman lukuhetkiin - Turun Sanomat 23.6.2022 Minä suosittelen: POC-lukupiiri - Le Monde diplomatique 5/2022 Globaalikasvatusta-podcast: Normeja purkamassa - Fingo Uutiset 11.3.2022 Haastattelu - Maailman kuvalehti 10/2021 Keskustelua representaatiosta ja rasismista kirjallisuudessa - Helsingin kirjamessut 2021 Keskustelua representaatiosta ja rasismista kirjallisuudessa POC-lukupiirin kanssa - Yhteiset Lapsemme 4/2021 Monipuolisuutta hahmoihin - HS Lasten uutiset 9/2021 Talviloman lukuvinkit - Kotiliesi 2/2022