HAKU

Ensimmäistä kertaa luimme suljetun lukupiirimme kanssa dekkarin, ja lähes kaikkien mielestä tämä Femi Kayoden esikoisromaani Pimeän jäljillä oli hyvä sellainen. Pimeän jäljillä kertoo Philip Taiwosta, nigerialaisesta etsivästä, joka on erikoistunut tutkimaan väkijoukkojen käyttäytymistä. Taiwo on elänyt pitkään Yhdysvalloissa ja on vuosi sitten muuttanut takaisin Nigeriaan. Hän muutti yhdessä vaimonsa Folaken ja heidän kolmen lapsensa kanssa, ja Nigeriaan uudelleen sopeutuminen vaatii vielä totuttelua. “Kerro, että pidät huolen siitä, että kansaani ei rangaista itsensä suojelemisesta heiltä, jotka tulivat ottamaan sellaista, joka ei kuulu heille.” Pari vuotta sitten Okrikassa, nigerialaisessa yliopistokaupungissa, kolme nuorta yliopisto-opiskelijaa murhattiin väkivaltaisesti. Murhat ikuistettiin sosiaalisen median kanaville ja itse tapahtumapaikalla oli paljon kaupungin asukkaita. Motiivia murhille ei ole kuitenkaan voitu selvittää. Yhden murhatun opiskelijan isä, Emeka Nwamadi, haluaa oikeutta pojalleen ja tekijät vastuuseen. Nwamadi palkkaa Taiwon selvittämään murhapäivän tapahtumia, sillä hän uskoo poikansa olevan syytön ryöstöihin, joista tätä syytettiin, ja kuolleen turhaan. “En ole vieläkään toipunut siitä, kun näin Emekan pojan ensi kertaa videolla, jonka hänen isänsä minulle näytti.” Taiwo saa kuskikseen Chikan, yllättävän neuvokkaan miehen, joka osoittautuu suureksi avuksi selvitystyössä. Okrikan kaupunkilaiset suojelevat kuitenkin voimakkaasti omaa selustaansa ja ovat haluttomia yhteistyöhön ulkopuolisena nähdyn Taiwon kanssa. “En tiedä, miten Mercyn tapaaminen selventäisi, mutta kysymys siitä, miten Kevinistä tuli osa Okrikan kolmikkoa jäytää minua.” Pimeän jäljillä veti lukijan hyvin mukaansa. Kappaleet ovat lyhyitä, mikä teki pidemmän kirjan lukemisesta entistä helpompaa. Tarina oli juonivetoista ja kerronta tasaista ja yksioikoista. Kirja alkaa väkivaltaisella kuvauksella opiskelijoiden kuolemasta ja joukkolynkkauksesta. Tämä hätkähdytti, mutta vaikka se tuntuisikin itselle turhan raa’alta, suosittelemme jatkamaan lukemista. Väkivaltaa on kirjassa suhteellisen vähän ja mitään alkua vastaavaa ei tule enää vastaan kirjassa. Jännitystä löytyy kyllä muuten ja tunnelma on toisinaan tukala. “Katsahdan vielä viimeisen kerran Folakea. Hänen kasvonsa ovat kyynelten tahrimat, ja päätän, ettei tämä jää viimeiseksi kuvaksi vaimostani.” Meidän oli vaikea samaistua tarinan hahmoihin ja henkilöt jäivät muutenkin vähän etäisiksi. Vaikka Taiwo ei ollutkaan kenenkään lempihahmo kirjassa, moni meidän lukupiirissä tykkäsi Taiwon ja Chikan dynamiikasta. Joidenkin mielestä Taiwo tuntui niinkin turhauttavalta tyypiltä, että se oli vaikuttanut lukukokemukseen. Muutenkaan hahmovetoisista kirjoista pitäville lukijoille ei voida tätä mutkatta suositella. Yleisesti kuitenkin nautimme teoksesta. Suurimmalle osalle lukupiiristä lukeminen oli tuntunut vaivattomalta ja halu tietää tapauksesta lisää oli toiminut tarinaan vetävänä voimana. Teoksesta onkin luvassa jatkoa, mutta Pimeän jäljillä tuntuu toimivan myös itsenäisenä kirjana hyvin. Pimeän jäljillä, Femi Kayode, Bazar, 2022 Suomentanut Kristiina Vaara Englanninkielinen alkuteos: Lightseekers, 2021

Fantasiaa, kasvutarinaa, dekkaria ja yhteiskunnallista kommentointia taitavasti yhdistelevä Multasuu on argentiinalaisen Dolores Reyesin esikoisteos, johon me reagoimme alussa ihan eri tavoin. “Maa on auki kuin haava. Ja minä yritän estää häntä vajoamasta, vedän kaikin voimin, vaikka kuoppa on minua monin verroin suurempi. Äiti putoaa kuitenkin.” 200 sivuinen romaani koostuu kolmesta osasta, joissa seurataan nimettömäksi jäävän päähenkilön elämää sen eri vaiheissa. Tarinan alussa nuori tyttö hautaa väkivaltaisesti kuolleen äitinsä ja syö sitten maata nähdäkseen, onko hänen isänsä vielä elossa. Veli Walter ja täti, monen muun tavoin, raivostuvat mullan syömisestä ja tyttö kamppailee häpeän ja toisaalta voimakkuuden tunteiden parissa. Maan syöminen aiheuttaa vatsakipuja, mutta myös vastustamatonta halua syödä sitä lisää. Myöhemmin Multasuuksi kutsutun tytön pihalle alkaa kasaantua maalla täytettyjä pulloja, joita läheisiään etsivät ihmiset jättävät hänelle sen toivossa, että tyttö auttaisi heitä löytämään kadonneet perheenjäsenet. “Monet eivät uskaltaneet astua edes portista sisään vaan jättivät kadonneiden hiekat pullossa portinpieleen. Pullonkaulassa roikkui aina kortti ja nimilappu. Keräsin pullot kasaan kasvien juurelle. Ne kimaltelivat auringossa. Kun satoi kaatamalla, vesi kertyi pulloihin ja tulvi yli, niin että pulloihin kerätty maa sekoittui omaani.” Suomennettu teksti yhdistelee puhekieltä kirjakieleen. Kieli on kuvailevaa ja epämääräistä ja se jättää paljon tulkinnan varaan. Kappaleet ovat lyhyitä ja katkelmanomaisia, mikä tekee tapahtumien temposta nopean. Mariana Enríquezin helppolukuisen novellikokoelman jälkeen Téri ei vielä ensimmäisissä kappaleissa lämmennyt Multasuun kielelle. Aracelis taas tykästyi heti kerrontatyyliin, joka sai tunnelman vaikuttamaan kiehtovalta. Lopulta puhekielisyyden merkitys kuitenkin avautui molemmille ja Térikin tempautui täysillä tarinaan. Kirja lähtee käyntiin vauhdikkaalla sysäyksellä ja etenkin Aracelis onnistui kiintymään päähenkilöön ensimmäisistä riveistä lähtien. Dekkarimaisuus tuo tarinaan koukuttavuutta, kun ei malta odottaa että saa tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi. Samalla seurataan tytön kasvua nuoreksi naiseksi ja tämän ja isoveljen muodostaman rakastavan perheen liikkumista läpi erilaisten ennakkoluulojen, ystävien ja rakastajien. “Mutta ei me sitä kaivattu. Joskus tuntui siltä, ettemme kaivanneet enää mitään, että sopeuduimme mihin tahansa kunhan vain pysyttelimme yhdessä, Walter ja minä.”  Kieli on kuvailevaa, mutta kerronta toteavaa. Päähenkilö on vähän kylmän oloinen, mikä osaltaan vaikuttaa kerronnan toteavuuteen. Tunteita ei juurikaan märehditä; asiat vain tapahtuvat ja niistä liikutaan eteenpäin. Vaikka Multasuuksi kutsuttu tyttö kohtaa kaikenlaista vaikeaa ja traumaattistakin, hän ei ole lannistettu, vaan neuvokas ja eteenpäin suuntaava. Tarinan rinnalla kulkevat unet ja niissä tavattava señorita Ana, kertojalle tärkeä opettaja, joka on ainut pysyvä ihminen päähenkilön elämässä veli Walterin lisäksi. Romaanista löytyy muitakin kiinnostavia hahmoja, ja ihmisten saapuminen ja sitten häviäminen elämästä tuntuu uskottavalta kuvaukselta. Hahmoista on saatu lyhyilläkin kuvauksilla kiinnostavia sillä, että kukaan ei ole vain hyvä. “Hyväilin maata joka antoi minun nähdä uusin silmin ja näytti näkyjä joita vain minä saatoin nähdä. Tiesin kuinka kipeää teki ryöstettyjen ruumiiden vaikerrus.”  Teoksen lopusta löytyvät suomentajan jälkisanat, jotka avaavat lyhyesti romaanin taustoja, kirjailijan ajatuksia ja Argentiinan yhteiskunnallista tilannetta, joka voi auttaa laittamaan tarinaa paremmin kontekstiin. Multasuu, Dolores Reyes, Aviador, 2025 Suomentanut Anna-Leea Häkli Espanjankielinen alkuteos: Cometierra

Pujottelemme tiiviin ihmismassan läpi lehdistökeskuksen kokoushuoneeseen ja oven sulkeuduttua perässämme Helsingin kirjamessujen hälinä jää hetkeksi ulkopuolelle ja edessämme istuu hymyilevä Ernest Lawson . Opettaja, näyttelijä, juontaja ja koomikko Ernest Lawson on nyt myös kirjailija. Hänen esikoiskirjansa Höpersankarit: Opejahti julkaistiin kirjamessuviikolla syksyllä 2023. Meidän arvion teoksesta voit lukea täältä . Ernest Lawson on kirjamessuilla ensimmäistä kertaa kirjailijan roolissa ja kertoo vielä prosessoivansa ajatusta itsekin. “Tuntuu hassulta sanoa itseäni kirjailijaksi, kun kirja on niin tuore. Kävin heti katsomassa WSOYn lasten- ja nuorten puolelta, että onko Höpersankarit oikeasti olemassa ja siellä se oli kaikkien ’oikeiden’ kirjojen joukossa.” Lawson nauraa. Ernest Lawson kirjoitti alakouluikäisille suunnatun lastenkirjan, joka kertoo höpersankareista . Kirja on humoristinen ja sen idea on kypsynyt kirjailijan mielessä pitkään. “Idea teokseen on osittain tullut opettajaopintojen aikana. Osittain se on kypsynyt jo pidempään. Olen itse aina tykännyt supersankareista, ja yliluonnolliset voimat ja taikuus ovat kiinnostaneet. Opintojen aikana näin koulumaailmaa ja mietin, miten nämä kaksi asiaa voisi yhdistää.” Lawson kuvaa itseään hupiukoksi. Hän tykkää kirjoittaa juttuja, jotka naurattavat. Hän kertoo oman huumorintajunsa olevan vitosluokkalaisen tasolla, joten hauskan lastenkirjan kirjoittaminen lienee ollut luontevaa. Höpersankarit: Opejahti sijoittuu Höpsövaaran kaupunkiin, jonka asukkailla on erilaisia höpervoimia, kummallisia supervoimia, joista osasta on ehkä jopa enemmän haittaa kuin hyötyä. Kirjan päähenkilönä toimii kuitenkin Taavi, jolla ei ole höpervoimaa lainkaan. Taavin isä Karva-Kari aloittaa opettajana höpersankarien koulussa ja Taavi joutuu samaan kouluun ainoana oppilaana, jolla ei ole höpervoimaa. Taavi painii kirjassa erilaisuuden ja ulkopuolisuuden tunteiden kanssa , vaikka löytää koulusta ystäviäkin. Lawson kertoo, että vaikka Taavi ei suoraan pohjaa kehenkään todellisuuden henkilöön, on nelosluokkalaisen Taavin kokemat tunteet samoja, joita hän on itse kokenut lapsena ja kokee toisinaan edelleenkin. “Itse olen kokenut paljon erilaisuuden ja ulkopuolisuuden tunteita, niin kuin me kaikki olemme. Väitän että kyseessä on isompi juttu, kuin ihonväri, hiukset tai kieli. Luulen, että varsinkin herkässä teini-iässä ajattelee, että ‘kukaan ei ymmärrä minua’ ja ‘minä olen ainoa, joka tuntee näin’. Ne ovat helposti samaistuttavia tunteita. Taavi on jonkinlainen versio niistä tunteista, joita itse olen sen ikäisenä kokenut.” Lawson kertoo. “On ollut hedelmällistä kirjoittaa tunteet teokseen sillä tavalla, että syy ulkopuolisuudelle ei ole ihonväri tai se, että olisi huono jalkapallossa. Syy on erilaisuuteen on konkreettinen, mutta fantasiamaailmasta otettu: Taavi on ainoa, jolla ei ole voimia.” Tavis-Taavista puhutaan kirjassa selän takana ja uutinen hänen höpervoiman puutteestaan leviää koulussa nopeasti. Lawson paljastaa, että vaikka selän takana supattelu on kirjoitettu teokseen luokkakaverien puheena, sen voi aikuisena tulkita myös niin, etteivät supattelut ehkä olekaan aitoja. Ne voivat olla kuvaus Taavin sisäisestä maailmasta: hänen omasta epävarmuudestaan ja sisäisestä dialogistaan. Todellisuudessahan ihmiset keskittyvät paljon vain itseensä ja siihen, mitä muut heistä itsestään ajattelevat. Kirjassa on paljon hahmoja, joilla on toinen toistansa hassumpia höpervoimia . Inspiraatio kirjan hahmoihin lähtikin juuri erilaisista höpervoimista. Lawson paljastaa, että sellaisia höpervoimia, joita emme päässeet näkemään tässä teoksessa, on vielä paljon jäljellä. “Lähdin siitä, että supersankarit ovat kaikille tuttuja. Supersankarivoimat ovat kaikille tuttuja. Minkä takia en löydä kirjallisuudesta tai elokuvista ‘epäcooleja’ voimia? Miksei ole supersankaria, jonka voima olisi se, että se puhuu tai kävelee vain väärinpäin?” Kirjailija lähti keksimään höpervoimia ja mietti sitten, kenelle ne voisivat sopia. Yhtenä oudoimmista voimista Lawson mainitsee Korianteri-Kiian voiman. Voiman ansiosta osalla Kiian lähellä olevista ihmisistä alkaa syödessä maistua saippua suussa. Lawsonin Putous-ajoilta on päätynyt joitakin ajatuksia kirjaan. Kirjailija oli mukana Putous sketsisarjassa vuonna 2017 ja kertoi pohtineensa jo silloin, mitä opettajat eivät ainakaan saisi olla. Silloin pohdinnoista syntyi sketsihahmo Ansa Kynttilä. Nyt lastenkirjaan samoista pohdinnoista kehittyi opettaja, jonka höpervoima on se, että hän on niin tylsä ja puuduttava, että saa oppilaat nukahtamaan. “En puhu kirjassa kovinkaan maarittelevasti opettajista, vaikka paljon suomalaista opettajakuntaa arvostankin”, Lawson nauraa. “Ehkä minulla on kuitenkin lupa veistää vitsiä siitä, että millainen olisin itse huonoimmillani.” Toinen Putouksen aikoihin noussut ajatus on vitsi perunasta. “Kun olin Putouksessa, sain paljon viestejä ja tapasin kauppakeskuskeikoilla lapsia, jotka tulivat fanittamaan hahmoja ja ehdottamaan seuraavaa hahmoa. Moni halusi ehdottaa seuraavaa Putous-hahmoa ja ylivoimaisesti suosituin ehdotus oli peruna. Ympäri Suomen, ihan sama missä kävi, oliko se ykkös- tai kutosluokkalainen, aina ehdotettiin, että tee peruna-hahmo”, Lawson muistelee hymyillen. Jostain syystä lapsia ympäri Suomen naurattaa peruna, ja koska peruna ei koskaan päätynyt Lawsonin Putous-hahmoksi, hän päätti, että kirjaan tulisi hahmo, jonka nimi olisi jokin versio perunasta. Näin rehtori Perunainen sai nimensä ja nimi nauratti myös kirjailijan omia lapsia. “Ihmisten pitäisi varmaankin tehdä enemmän ruoka-aiheisiin liittyvää huumoria”, kirjailija nauraa. Lawson luki kirjaa ensin omille lapsilleen, sillä ajatuksella, että jos omat lapset eivät tykkää, niin sitten kirjaa ei ehkä uskaltaisi esitellä muillekaan lapsilukijoille . Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt, vaikka omat lapset olivat vielä nuorempia kuin teoksen ensisijainen kohdeyleisö. Sen sijaan lasten kanssa syntyi kiinnostava keskustelu kirjallisuudesta ja tarinoiden synnystä. “Olin iloisesti yllättynyt siitä, miten hyvin vitsit upposivat. Hahmojen nimet naurattivat, höpervoimat naurattivat”, Lawson muistelee. “Etenkin isomman kanssa saatiin keskustelua aikaiseksi kirjasta ja siitä, minkä takia juuri se yksi tietty hahmo on tarinan pahis. Oli kiva avata hänelle kirjallisuuden maailmaa ja sitä, että kaikki kirjat mitä hänellekin luetaan ovat jonkun keksimiä. On hauska, että noin nuoresta iästä hän pääsee näkemään, että erilaiset tarinat eivät vain ‘ole olemassa’, vaan juonenkäänteet ja hahmojen tunteet ovat sarja valintoja, joita kirjailija tekee.” Tällä hetkellä lastenkirjallisuuden kenttä näyttäytyy Lawsonille positiivisena . Hän kuvailee tarjontaa rikkaana ja pitää tärkeänä myös sitä, että lapsille julkaistaan suurien seikkailujen rinnalla myös pieniä tarinoita. “Kaikkien ei tarvitse olla massiivisia epookkeja tai saagoja, jotka luovat kokonaisen maailman, vaan lapsille on myös paljon tarinoita, joissa annetaan vaikka vain tietty opetus, jostain pienestä asiasta. “ Lawson pohtii. Hän kertoo että tällaisia pieniä tarinoita luetaan heidän kotonaan etenkin nuoremman lapsen kanssa. Lawson toteaa myös, että representaation näkökulmasta tilanne on parantunut hänen lapsuudestaan huomattavasti. Silloin löytyi ehkä yksi kirja oman ikäisestä nuoresta, mutta nykyään voi löytää laajemmin erilaisten ihmisten tarinoita myös lastenkirjoista. Hän uskoo tämän olevan vain alkua, ja mitä pidemmälle mennään, sitä enemmän alalle tulee erilaisten kirjoittajien tarinoita. Kun pyydämme vinkkiä kirjailijan urasta haaveileville nuorille kirjoittajille, Lawson toteaa : “Niin tylsä neuvo kuin se onkin, pitää vain kirjoittaa.” “Jos et kirjoita, niin sinusta ei tule kirjailijaa. Haaveissa on helpompi kuvitella, että ‘sitten kun minulta tulee kolmiosainen eepos’, mutta on paljon vaikeampaa pistää teksti paperille niin, että se olisi vetävä ilman mitään lillukanvarsia”, Lawson toteaa kokemuksen syvällä rintaäänellä. Hän kertoo huomanneensa Höpersankarit kirjaa kirjoittaessaan, että kirjoittaminen on todella haastavaa työtä, eikä vain riippumatossa istumista inspiraatiota odotellen. “Tiesin, että se olisi kovaa työtä. Mutta kirjoittaessa konkretisoitui, että kukaan ei tee tätä minun puolestani. Kirjailijoiden puolesta kukaan ei kirjoita. Pitää mennä maanantaiaamuna läppärin ääreen ja alkaa naputella. Sitten huomaa päivän päätteeksi, että kaikki on täysin käyttökelvotonta, deletoit sen ja tiistaina aloitat uudestaan.” Lawson nauraa. Hän kehottaakin kirjailijaksi haaveilevia kirjoittamaan paljon ja kaikissa muodoissa. Hän suosittelee kirjoittamaan pitkiä ja lyhyitä tarinoita, erilaisista näkökulmista ja poistumaan myös omalta mukavuusalueelta. “Jos tykkäät true crimesta, kirjoita sitä lapsilukijoille. Niin opit miten kirjoittaa eri näkökulmista”, Lawson kannustaa. Hän puhuu myös aikataulujen hyödyllisyydestä. Hän kertoo, ettei olisi saanut ensimmäistäkään kirjaa valmiiksi, ilman kustannustoimittajaansa Laura Andersson. Vaikka hän oli itse keksimässä erilaisia tekosyitä olla kirjoittamatta, Andersson muistutti deadlineista. Niille, joilla ei vielä ole omaa kustannustoimittajaa, erilaiset kirjoituskurssit voivat toimia samalla tavalla. Loppukeväästä 2024 julkaistaan Höpersankareiden toinen osa: Höperit vastaan Superit. Lawsonin halusi jättää ensimmäisen osan kesken jännään paikkaan, jotta lukijat varmasti löytäisivät seuraavan kirjan pariin. Höperit vastaan Superit vaatii kuitenkin vielä viimeiset viimeistelyt ennen kuin me lukijat pääsemme siihen käsiksi. “Jos tykkäsi ensimmäisestä osasta, niin samankaltaista huumoria on varmasti luvassa lisää, mutta paljon laajemmalla hahmogallerialla. Ensimmäisessä osassa minun piti pitäytyä maailman esittelyssä ja vain muutamassa hahmossa. Toisessa osassa voin sitten heittäytyä esittelemään paljon erilaisia tyyppejä ja höpervoimia.” ERNEST LAWSONIN LUKUVINKKI Sillä välin kun odottelemme Höpersankareiden jatko-osaa, voimme lukea Ernest Lawsoniin vaikutukseen tehneen teoksen. Poika ja hame - Jani Toivola & Saara Obele "Jani Toivolalta ja Saara Obelelta on tullut myös pari muuta kirjaa, mutta Poika ja hame on meidän muksujen lemppari!" Voit lukea meidän arvion ja tarkemman esittelyn teoksesta täältä .

Tulevat tapahtumat Tällä sivulla ilmoitamme tulevista tapahtumista. lukuhetki lapsiperheille su 30.11. klo 11-12:30, Sellon kirjasto, Espoo Tervetuloa koko perheen voimin tutustumaan yhdessä moninaista representaatiota sisältävään lasten- ja nuortenkirjallisuuteen! POC-lukupiiri saapuu Sellon kirjaston Lastenmaan Jaminurkkaan jakamaan perheille kirjavinkkejä POC-kirjailijoilta ja lukemaan ääneen lastenkirjoja. Tapahtumassa pääsee selailemaan ja lainaamaan kotiin lasten- ja nuortenkirjoja, joissa seikkailee mustia ja ruskeita hahmoja! Tapahtuma on maksuton ja ihan kaikille avoin. Tarjolla on myös pientä purtavaa. Tapahtuman on rahoittanut Taiteen edistämiskeskus. lukuhetki, ✨ brunssi edition ✨ La 6.12. klo 12-14, Tekstin talo, Helsinki Lukuhetkessä tarkoituksena on kerääntyä yhteiseen tilaan lukemaan kirjoja, juttelemaan ja napostelemaan herkkuja. Tapahtumaan voi saapua juuri niin pitkäksi aikaa, kuin itsestä tuntuu hyvältä annetun kahden tunnin sisällä. Saa siis tulla myöhässä ja lähteä ajoissa. Tapahtuma on suunnattu mustille ja ruskeille lukijoille, koska sillä tavoitellaan vertaistuellista turvallisempaa tilaa. Ota oma kirja mukaan tai tule lukemaan jotain meidän hyllystä löytyvää. Kirjoja löytyy lapsille, nuorille ja aikuisille. Me myös mielellämme vinkkaamme luettavaa! Lukuhetki pidetään Tekstin talolla neljännen kerroksen Kirjastohuoneessa . Voit laittaa meille viestiä Instagramissa tai sähköpostitse , jos sinulla on kysyttävää tai tarvitset tarkempia saapumisohjeita tai esteettömyystietoja. Tapahtuman on rahoittanut Taiteen edistämiskeskus. POC-lukupiiri vinkkaa! -kirjanäyttely Kirjanäyttelystä voit käydä kätevästi lainaamassa POC-kirjailijoiden teoksia. Nopeimmat voivat myös napata mukaansa POC-lukupiirin kirjanmerkin! Näyttelyitä on esillä seuraavissa kirjastoissa: Otaniemen kirjasto, Espoo 7.11.-5.12. Seinäjoen kaupunginkirjasto, Seinäjoki 1.-14.12. (Aikuisten puolella) Malmin kirjasto, Helsinki 8.-28.12. (Nuorten puolella) Lahden kaupunginkirjasto, Lahti 2.-18.1.2026 Näyttelyt on rahoittanut Espoon kaupunki ja Taiteen edistämiskeskus. Tutustu täältä POC-lukupiirin turvallisemman tilan periaatteisiin. Seuraathan meitä jo Instagramissa @poc_lukupiiri? Ilmoitamme Instagramissa aina ensimmäiseksi tulevista tapahtumistamme.

POC-lukupiiri hanke, Aracelis Correa ja Téri Zambrano esiteltynä. POC-lukupiiri POC-lukupiiri on kirjallisuusalan toimija, jonka taustalla vaikuttavat Aracelis Correa ja Téri Zambrano. POC-lukupiirin ensisijaisena tarkoituksena on lisätä POC-kirjailijoiden teosten näkyvyyttä, tarjota vertaistukea ja parempaa representaatiota POC-lukijoille Suomessa sekä innostaa kaikkia suomalaisia lukemaan moninaisemmin. POC-lukupiirin pääkanavana toimii Instagram. Lisäksi ylläpidämme Tiktok-tiliä. Sosiaalisessa mediassa olemme @poc_lukupiiri. Järjestämme myös kirjallisuustapahtumia, joista voit lukea lisää täältä . POC-lukupiiri on perustettu alkusyksystä 2020. Maaliskuusta 2022 lähtien se on ollut myös rekisteröity järjestö POC-lukupiiri ry. Logon kuvitus ja graafinen suunnittelu: Kathleen Dieme. Aracelis Correa , 29-vuotias helsinkiläinen, kuubalainen ja suomalainen Olen lapsesta asti lukenut paljon, mutta vuosien varrella etenkin kaunokirjallisuuden lukemisesta on tullut pidempiäkin taukoja. POC-lukupiirin ja kirjallisuudesta löytyneen representaation myötä innostuin lukemisesta ihan uudella tavalla ja aloin lukea paljon laajemmin kaunokirjallisuutta. Luen sekä painettuja kirjoja että äänikirjoja. Mieluiten luen fantasiaa ja ajatuksia herättäviä tarinoita elämästä. Parasta kirjoissa on yllätyksellisyys, oivallukset ja samaistuttavuus, sekä tarinat, jotka ovat jollain tavalla kaukana omasta elämästäni ja siksi kurkistusikkunoita toisiin todellisuuksiin. Lukemisen lisäksi olen kultaseppä artesaani, teen keramiikkaa, pelaan lautapelejä, kirjoittelen, vietän aikaa perheeni ja ystävieni kanssa ja tuijottelen sarjoja. Téri Zambrano, 31 -vuotias helsinkiläinen, suomalainen ja meksikolainen sekä pienen koululaisen äiti. Minulle on luettu paljon lapsena ja se on ollut myös meidän perheen yhteinen harrastus. Muistan kesät rannalla kun äiti luki meille ääneen kirjoja ja loikoiltiin vilteillä auringon paisteessa. Olen lukenut itsekin vaihtelevasti vuosien varrella, mutta POC-lukupiirin myötä aloin taas lukemaan taas säännöllisemmin ja kiinnittämään enemmän huomiota siihen mitä luen. Tykkään uppoutua laajasti aika kaikenlaisiin kirjoihin, mutta nyt suosikkeihini on valikoitunut etenkin fantasiaa ja vanhemmuutta käsitteleviä teoksia. Lukemisen lisäksi nautin muun muassa kirjoittamisesta, taiteesta, piirtämisestä, pelaamisesta, tanssista ja luonnossa samoilusta. Opiskelen parhaillaan myös konservointia ja museoalaa. POC-lukupiirin tukijat ja tunustukset POC-lukupiirin työskentelyä tukee tällä hetkellä Taiteen edistämiskeskus, Espoon kaupunki, Minela säätiö ja Helsingin kaupunki. POC-lukupiirin toimintaa on ollut aikaisemmin mahdollistamassa lisäksi Otavan kirjasäätiö, Alfred Kordelinin säätiö, Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Tampereen kaupunki. POC-lukupiirille on myönnetty Lastenkirjainstituutin Onnimanni-palkinto vuonna 2025 sekä Afrofinns kirjallisuuspalkinto vuonna 2022. POC-lukupiiri on myös vuoden 2026 ehdokas Astrid Lindgrenin muistopalkintoon. POC-lukupiiristä mediassa Parasta on kun lapset juoksevat kirjojen luo – Voima 7/2025, Monde Diplomatique POC-lukupiirissä luetaan mustien ja ruskeiden kirjailijoiden kirjoja suomeksi - Helsingin uutiset 25.4.2024 POC-Lukupiiri – Lukemiseen innostaminen ja representaatio - Takakasi-podcast 23.3.2024 Kirjavinkkejä ennakkoluuloista - Lukufiilis 25.1.2023 Téri Zambrano lukee työkseen, vaikka se on ollut hänelle vaikeaa lapsesta saakka: ”Olisipa joku kertonut, että on ok olla myös hidas lukija” - Yle uutiset 19.11.2022 Suget efter litteratur av icke-vita författare satte spinn på deras bokcirkel - Hufvudstadsbladet 8/2022 Téri Zambrano ja Aracelis Correa perustivat poc-ihmisten teoksiin keskittyvän lukupiirin: "Tuntui siltä, että jos kirjailija on musta tai ruskea, niin kirja kertoo jostain orjuudesta" - Turun sanomat 23.6.2022 Näihin kirjoihin et välttämättä ole vielä tarttunut – poc-lukupiiri suosittelee ruskeiden ja mustien kirjailijoiden teoksia loman lukuhetkiin - Turun Sanomat 23.6.2022 Minä suosittelen: POC-lukupiiri - Le Monde diplomatique 5/2022 Globaalikasvatusta-podcast: Normeja purkamassa - Fingo Uutiset 11.3.2022 Haastattelu - Maailman kuvalehti 10/2021 Keskustelua representaatiosta ja rasismista kirjallisuudessa - Helsingin kirjamessut 2021 Keskustelua representaatiosta ja rasismista kirjallisuudessa POC-lukupiirin kanssa - Yhteiset Lapsemme 4/2021 Monipuolisuutta hahmoihin - HS Lasten uutiset 9/2021 Talviloman lukuvinkit - Kotiliesi 2/2022

Täältä löydät kattavan tietokannan POC-kirjailijoiden teoksista ja sekä artikkeleja liittyen kirjallisuuteen ja representaatioon. Tervetuloa POC-lukupiirin nettisivuille! POC-lukupiiri on kirjallisuushanke, jonka ensisijaisena tarkoituksena on nostaa esiin POC-kirjailijoiden teoksia sekä tarjota parempaa representaatiota mustille ja ruskeille lukijoille. Täältä löydät kattavan tietokannan POC-kirjailijoiden kirjoista sekä tekstejä liittyen kirjallisuuteen, niin POC-lukupiiri hankkeen työryhmältä kuin vieraskyniltäkin. Nettisivuille julkaistaan säännöllisesti uusia kirja-arvioita POC-kirjailijoiden kirjoista ympäri maailman. POC = people of colour = mustat ja ruskeat tyypit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Uusimmat julkaisut Höpersankarit 4: robottikaaos, Ernest Lawson 9+ Höpersankarit lastenkirjasarjan neljäs osa on vauhdikas, hulvaton ja hitusen dystopinen. Taavi ja kaverit käyvät edelleen neljättä luokkaa. Aikaisemmissa osissa lukukausi on ollut tapahtumarikas ja sama meno jatkuu edelleen. Höpsövaaran ei-niin-peruskoululla on rahat taas loppu ja mistäkäs muusta syystä kuin siitä, että rehtori on ostanut koululle valtavan näköispatsaan itsestään. Oppilaat vasta hetki sitten voittivat satatuhatta euroa Superlympialaisista auttaakseen koulun Aurinkopaikka hämärille tyypeille, Mariana Enríquez Me olemme kahdestaan lukeneet Mariana Enríquezin kaksi aikaisempaa novellikokoelmaa ja tykästyneet erityisesti ensimmäisenä suomennettuun, Mitä liekit meiltä veivät . Niinpä kun uusin novellikokoelma, Aurinkopaikka hämärille tyypeille, julkaistiin, halusimme lukea sen yhdessä koko suljetun lukupiirimme kanssa. Pyysimme kirjat lukuun WSOY:ltä ja tartuimme kauhunovelleihin niille parhaaseen aikaan, lokakuun pimenevinä syysiltoina. Lukupiirissä tykättiin kertomuksista. Osa oli l Cursebound - Kohtalon vangitsemat, Saara El-Arifi Me luimme vuosi sitten Saara El-Arifin afro-romantasiatrilogian ensimmäisen osan, Faebound - Veren erottamat , ja ihastuimme täysillä sen juonenkäänteisiin, tapaan käsitellä sukupuolta ja seksuaalisuutta sekä päähenkilöiden väliseen sisarussuhteeseen. Cursebound - Kohtalon vangitsemat jatkaa tarinaa aika lailla siitä, mihin ensimmäinen osa päättyi. Yeeran on matkalla entisen rakastajansa, Salawan, luokse varoittamaan Kuunsirpin armeijan ja keijujen yhteistyöstä. Lettle toimii