Kuva: Caroline Suinner Fiona ‘Elōne on tuottaja, kirjoittaja ja huolestuttavasti keskiluokkaistuva lähiömutsi. Fionan esikoisromaani Tulit luokseni kutsumatta julkaistaan elokuussa 2022. Kun aloin kirjoittaa syksyllä julkaistavaa esikoisromaaniani, en ajatellut representaatioita. En ajatellut, samaistuisiko joku tarinaani tai millaisia vaikutuksia sillä voisi olla ihmisille, joilla on yhteiskunnassa samantapainen positio kuin minulla. En ajatellut sitä, miten tarina näyttäytäytyisi yleisölle, jolle kuvailemani kokemukset ovat vieraita, enkä hetkeäkään ajatellut, miten se vaikuttaisi ihmisiin, jotka sitä lukisivat. Minä kirjoitin itselleni. Olin vastasyntyneen vauvan yksinhuoltaja vaikeasssa elämäntilanteessa. Elin pienen elämän maagisinta vaihetta ja samaan aikaan voin huonommin kuin koskaan. Minä tunsin kuinka tukehduin. Halusin tapella vastaan, mutten osannut. Pääni sisällä minä huusin tauotta, mutta ääneen en uskaltanut edes itkeä – ja niin minä kirjoitin. Mitä lähemmäksi romaanin julkaisu tulee, sitä useammin ajattelen kysymyksiä representaatioista. Ne pitävät minua hereilä öisin. Kuka kirjani lukee ja mitä hän minusta ajattelee? Kuka kirjani lukee ja – vielä pahempaa – mitä hän ajattelee sen perusteella muista minunlaisistani ihmisistä? Miten kaikki, mitä olen kirjoittanut yksilönä, voi vaikuttaa ympäröivään yhteisöön? Miten se voi vaikuttaa kaikkiin niihin, jotka eivät ole tarinani aiheita tai edes innoittajia, mutta silti nähdään jonkin epämääräisen massan jatkeena, johon meidät yhteiskunnassa liitetään? Kehotan työssäni jatkuvasti muita kertomaan omia tarinoitaan, kaivamaan syvemmälle, olemaan rohkeita ja näyttämään keskisormea yhteiskunnan vaateille olla kuuliainen ja sopiva. Kannustan unohtamaan paineen edustaa viiteryhmiään ja ottamaan tilaa yksilöinä, juuri siitä syystä, että sen iloja ei meille haluta suoda. Ja silti löydän itseni kauhuissani, pelkäämässä, mitä kaikkea mieleni valloille päästäminen voi aiheuttaa. Kirjoittamani tarina ei ole miellyttävä, se ei ole iloinen, ja vaikka sen kirjoittaminen on tuonut mukanaan monta arvokasta oppituntia, ei sen lukeminen valista ehkä ketään. Se ei ole mitään niitä asioita, joiden kautta olen oppinut mittaamaan arvoni. Romaanini on jo loppusuoralla, mutta kirjoitan tätä juttua keskellä pahinta väsymystäni sitten vuoden 2020, jolloin tein itselleni lupauksen vähentää työmääräni alle puoleen. Tein silloin niin, ja silti löysin taas itseni samojen tunteiden äärellä. Ennen kuin aloitin ehdin itkeä monta kertaa, koska epäilin, etten pystyisi. Pelkäsin, etteivät ylikuormittuneet aivoni kykenisi muodostamaan sanaakaan ja joutuisin tuottamaan pettymyksen. Istuessani koneen ääreen minä kuitenkin hengitin ensimmäistä kertaa päiviin ja sormieni hyppiessä näppäimillä ilman vaateita tuottaa kenenkään muun visiota tai palvella kenenkään muun tarpeita, minä muistin, miksi ylipäätään kirjoitan. Siksi, että se antaa minulle happea. Mahdollistaa hetken hiljaisuuden maailmassa, joka on täynnä melua. Se on minun tapani pysyä pinnalla ja olla olemassa vain itseäni varten. Juuri siinä lieneekin kirjoittamisen kauneus. Se on jotain, mitä teen ennen kaikkea itselleni, ja luulen, että se on voimakkain mahdollinen representaatio ihmisille, jotka on ehdollistettu toimimaan ainoastaan muita varten.

Kuva: POC-lukupiiri Yolanda Correa on itähelsinkiläinen näyttelijä, poc-lukupiiriläinen, sekä taiteen ja okkultismin rakastaja. Yolanda on osa POC-lukupiirin suljettua lukupiiriä, jonka arvioista voi nauttia kuukausittain nettisivuillamme ja somessa. Ihmisen luonnollinen halu ja tarve on tulla kuulluksi, nähdyksi ja edustetuksi niissä yhteisöissä, joissa elämme. Taiteella on ainutlaatuinen mahdollisuus sanoittaa tunteita, joita emme välttämättä itse vielä osaa artikuloida, tai jakaa kokemuksia, joiden kanssa luulimme olevan yksin. Taide kantaa mielestäni myös vastuun yhteiskunnassa osana kulttuuria palvella kaikkia sen jäseniä ja antaa tilaa erilaisille näkökulmille tulla kuulluksi. Mustana kirjallisuuden ystävänä minulle on tärkeää lukea mustien tai ruskeiden kirjailijoiden teoksia, joissa myös esiintyy mustia tai ruskeita hahmoja. Kuitenkaan vain se, että kirjan hahmot ovat mustia tai ruskeita, ei automaattisesti tee minulle kirjasta voimaannuttavaa tai samaistuttavaa. Mustien representaatio kirjallisuudessa, elokuvissa, televisiossa sekä muussa mediassa on edelleen todella rajattua ja yksiulotteista. Edelleen valikoimaa hallitsee tarinat täynnä stereotypioita; on vihaisia mustia naisia, joiden karrikoidut tunteet ovat usein yhdensuuntaisia ja irrallisia, eikä fokusta viedä vihan aiheuttajaan tai tunteen validoimiseen. On mustia ja ruskeita hahmoja, joiden mukamas voimauttava “sankaritarina” on heidän vahvuus kestää traumaa trauman perään. Mustia miehiä, jotka ovat katujengiläisiä tai rikollisia, ilman selkeää tarinankaarta siitä, miksi he ovat ylipäätänsä joutuneet yhteiskunnan ulkosyrjälle ja kuka heidät kansalaisina sekä yhteisön jäseninä on pettänyt. Rasismista puhuminen ja sen käsittely POC-hahmojen kautta on usein keino, jolla pyritään luomaan niistä samaistuttavia POC-lukijoille. Systemaattinen sorto on niin syvällä yhteiskuntamme rakenteissa sidoksissa, että se koskettaa kaikkia mustia ja ruskeita ihmisiä, välittömästi tai välillisesti. Se ei kuitenkaan ole yksilöllinen kokemus tai luonteenpiirre, toisin kuin usein kirjallisuudessa annetaan ymmärtää. Kun tiettyjä agendoja tai valtarakenteita yritetään tuoda esille mustien sekä ruskeiden hahmojen kautta, mutta heille ei anneta mitään muuta identiteettiä tai juonikaarta, nämä hahmot ovat yksiulotteisesti määriteltävissä ainoastaan rotunsa perusteella. Heiltä puuttuu täysin persoonallisuus, uniikit tavat, mieltymykset ja sisäiset ristiriidat, jotka tekisivät heistä kokonaisia ihmisiä. Halutaan, että samaistumme hahmoihin pelkästään sen perusteella, että he ovat mustia ja kokevat elämän marginalisoidun henkilön silmin. Kerrotaan mikroaggressioista ja häpeästä omaa identiteettiä kohtaan, usein erittäin samanlaisen uhritarinan kaavan mukaan (en henkilökohtaisesti ainakaan itse jaksa lukea enää yhtäkään kirjaa, jossa musta päähenkilö ihailee valkoisen parhaan ystävänsä pitkiä ja vaaleita hiuksia). Mustat ja ruskeat hahmot ovat aina jotenkin yhteiskunnallisia, aktivisteja tai jotenkin muuten tekemässä raskasta tunnetyötä liittyen ulkoiseen maailmaan. Valkoiset hahmot puolestaan harvoin tiivistetään vain heidän yhteiskunnalliseen asemaansa. Valkoisissa pää- sekä sivuhenkilöissä korostetaan heidän persoonallisuuttaan, heidän yksilöllistä identiteettiään ja uniikkia sisäistä maailmaa. Heidän mielenkiinnonkohteet, arvomaailmat ja ajatusmaailmat toimivat samaistumispintana lukijoille. Jopa rakkaustarinat mustilla ja ruskeilla hahmoilla ovat usein ongelmallisia. Minulle harvemmin tulee vastaan rakkaustarina kahden tai useamman mustan ja ruskean hahmon välillä, joka ei päättyisi traagisesti, traumaattisesti tai vaatisi muuten suuria uhrauksia matkan varrella. Sen sijaan huomaan enemmän romanttisia suhteita esimerkiksi valkoisten ja mustien hahmojen välillä, jotka saavat onnellisia loppuja. Tämä viestii vääristynyttä ajatusta siitä, että mustien ja ruskeiden ihmisten täytyy jotenkin asettaa itsensä valkoisuuden läheisyyteen saavuttaakseen onnellisuuden. Se vahvistaa voimassaolevia odotuksia mustien ja ruskeiden assimilaatiosta valkoisiin tiloihin sekä rasistista ideaa siitä, että validaatio ja hyväksyntä valkoisilta ihmisiltä on se ultimaattinen lottovoitto elämässä. En sano, etteikö rasisimikokemuksia kannattaisi käsitellä kirjallisuudessa ollenkaan, varsinkin jos tarina sijoittuu todelliseen nykymaailmaan. Marginalisoidut hahmot, jotka sijoittuvat realistiseen nykypäivään, eivätkä koe minkäänlaista syrjintää saattavat tuntua utopistisilta ja jopa naiiveilta. (Mainittakoot myös tähän väliin, että minulle mustana lukijana on myös erittäin tärkeää, että luodaan fiktiivisiä maailmoja, joissa mustat hahmot saavat elää vapaina ja rauhassa ilman sortoa. Nämä utopiat puolestaan ovat voimauttavaa eskapismia jokapäiväisestä arjesta.) Ongelma tulee vastaan siinä, kun luullaan, että rasismikokemukset ovat tarpeeksi tekemään POC-hahmosta samaistuttavan, tai kun hahmon koko tarina ja juoni pyörii niiden ympärillä. Osana omien ajattelutapojemme dekolonisointia meidän tulee kehittää kykyä haaveilla, vaatia sekä luoda uudenlaista representaatiota. Olen valmis haastamaan olemassaolevia struktuureja sekä standardeja, ja kuvittelemaan täysin uudelleen miten meidän tarinoitamme kerrotaan, sekä mitkä vaikutukset niillä on. Haluan itse nähdä enemmän mustia ja ruskeita hahmoja, jotka omistavat omat narratiivinsa; hahmoja, joiden tarinat eivät ole sidoksissa valkoisuuteen tai kerrottu valkoisen länsimaalaisen yhteiskunnan linssin läpi. Haluaisin nähdä mustia ja ruskeita hahmoja, jotka eivät joudu uhraamaan osia itsestään saadakseen onnea tai rakkautta, ja jotka voivat tuntea onnellisuutta ja saada onnellisia loppuja ilman valkoisia henkilöitä sen keskiössä tai osana sitä. Haluaisin nähdä mustia ja ruskeita hahmoja, joilla on tilaa tutkia sisäistä maailmaansa ja jossa pääsemme kuulemaan heidän henkilökohtaisista intohimoistaan ja spesifeistä mielenkiinnon kohteista. Haluaisin nähdä mustia ja ruskeita hahmoja, jotka ovat jo löytäneet keinoja elää ja toimia yhteiskunnassa itseään sekä identiteettiään rakastaen ja voimaannuttaen.

Kuva: Otava, Jonne Räsänen Koko Hubara (s. 1984) on äiti, kirjailija, toimittaja, kirjoittamisen opettaja ja satunnainen kääntäjä, joka tunnetaan myös Ruskeat Tytöt Median yhtenä perustajana. Minulta on kysytty lukemattomia kertoja, miksi kirj0issani ei juurikaan ole valkoisia hahmoja, etenkään valkoisia miehiä. Se on aivan totta, lähes kaikessa mitä kirjoitan, ovat keskiössä poc-ihmiset, ja erityisesti mixed race -perhesiteet. Siihen on kaksi syytä. Ensinnäkin, minulla on kirjailijaksi uskomattoman huono mielikuvitus. En osaa kuvitella kauhean hyvin sellaista, mistä minulla ei ole mitään elettyä tuntumaa. Minä, valkoisen suomalaisäidin ja ruskean maahanmuuttajaisän tytär, olen itseni keskiössä, enkä muusta tiedä. Minun perheeni on idea perheestä, normi, ensimmäinen asia, mitä ajattelen jos joku lausuu sanan “perhe”. Minä tulen itseni mieleen, kun joku sanoo “ihminen”. Minusta olisi eksoottista ja lähes mahdotonta kuvitella millaista on olla valkoinen nainen, ainakaan päähenkilön verran. Kukaan sitä paitsi tuskin kysyy, miksi valkoinen mieskirjailija kirjoittaa valkoisia mieshahmoja, että miksi niissä ei ole poc-hahmoja. Valkoinen mies on edelleen kirjallisuudessa ihminen, kaikki muu on poikkeus, toinen. Toinen, vähemmän sarkastinen syy on se, että mixed-kokemuksesta käsin kirjoittaminen mahdollistaa jotakin sellaista, mikä ei ole mahdollista muuten. Aloitin tänä syksynä jatko-opintoni. Olen tekemässä väitöskirjaa yleiseen kirjallisuustieteeseen, ja aiheenani ovat valkoisten äitien ruskeiden tyttärien kertomukset tyttäryydestä. Feministinen tutkimus on ollut pitkään kiinnostunut siitä, mitä äitiys, tai pikemminkin äitiminen, on. Ajatellaan, että äitinä oleminen ei ole vain passiivista olemista lapsen saamisen jälkeen, vaan että sillä on massiivisia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Äitinä oleminen on itse asiassa aktiivista tekemistä, hoiva on poliittista, jotakin muutakin kuin intiimiä olemista lapsen kanssa kodin ja arjen piirissä. Tästä tutkimuksesta on jäänyt puuttumaan toisen osapuolen todistus, sen pohtiminen, mitä lapseus, esimerkiksi tyttäryys on. Hypoteesini on, että tyttäryys on myös yhteiskunnallista, poliittista, aktiivista tekemistä, ei pelkästään passiivista syntymistä maailmaan, sattumanvaraisen ihmisen lapseksi. Arvelen, että äitien ja tyttärien intiimeissä suhteissa on koko yhteiskunta läsnä, ja silloin kun on kyse valkoisesta äidistä ja ruskeasta tyttärestä, läsnä ovat rodun ja sukupuolen intersektio, rasismi ja valkoinen ylivalta. Tätä koetan näyttää väitöskirjassani todeksi, tutkimalla sekä kaunokirjallisuutta että muistelmia. Uskon, että sanat, myös fiktiiviset sellaiset, tuottavat ja ylläpitävät todellisuutta. Uskon myös, että tutkimalla mixed race -kokemuksesta kertovaa proosaa, voimme näyttää jotakin olennaista yhteiskunnasta, jossa elämme. Suomessa ei kerätä etnisyystilastoja, mutta tiedämme, että täällä asuu lähes puoli miljoonaa ulkomaalaistaustaista ihmistä. Monet tulevat tänne maista, missä ihmiset ovat bipoc. Heidän jälkeläisiään, usein mixed race -ihmisiä, on Suomessa koko ajan enemmän. Pew Research Centerin mukaan Yhdysvalloissa ainakin seitsemän prosenttia aikuisväestöstä on mixed race, ja luku on kasvussa moninaistuvan ja entistä helpommin sekoittuvan yhteiskunnan myötä. Kaunokirjallisuuden yksi tehtävä on käsitellä ajan kysymyksiä ja tavallista arkea, ja mixed race -perheet ovat sitä. Idea väitöskirjaan lähti esikoisromaanistani Bechi. Siinä kolmikymppinen helsinkiläisnainen Bechi tapaa eräänä loppukesän aamuna äitinsä Shoshanan Ekbergin kahvilassa. Bechi haluaa kertoaa äidilleen uutisensa – hyvät vai huonot, siitä hän ei ole varma – eli sen, että on raskaana. Kohtaaminen käynnistää muistojen vyöryn. Shoshana on syntynyt 1950-luvun lopulla vastikään perustetussa Israelin valtiossa, ja lähtenyt sieltä parikymppisenä ensimmäisen vastaantulevan miehen matkaan. Hän olisi toivonut päätyvänsä Pariisiin, mutta mies olikin suomalainen Hannu. Shoshanan äiti Rivka, jonka luota Shoshana halusi lähteä mahdollisimman kauas, puolestaan syntyi Jemenissä, josta lähti paremman elämän lupausten toivossa Palestiinaan. Pakenemisen ja katkenneen kommunikaation yllä leijuu Shoshanan jo pikkupoikana kuolleen isoveljen, myös nimeltään Bechi, haamu. Yksi asia, jonka halusin kertoa Bechin avulla, oli se tosiasia, että jokainen ruskea ihminen kantaa harteillaan ei pelkästään omaa elämäntarinaansa, mutta myös kolonialismin koko kirjoa ja painoa. Ihmiset tulevat ja menevät, maiden rajat ja nimet vaihtuvat, lapset syntyvät ja kuolevat, äidit äitivät sekä eläviä että kuolleita lapsiaan, ja jossakin matkan varrella ihmisistä tulee mixed race, osittain ruskeita ja osittain valkoisia, osa todellisuudesta valkoisuudessa ja osa ikuisesti sen ulkopuolella. Vaikka Bechin tapauksessa asetelma on päinvastainen kuin väitöskirjassani – hänen äitinsä on ruskea ja isä valkoinen – ovat rodun ja rakenteellisen rasismin kysymykset alati läsnä, kun hän kulkee Helsingin kaduilla ja hoitaa arkisia asioitaan. Vaikka itse kirjoitan mixed race -tarinoita, tiedän, että ne ovat edelleen poikkeus suomalaisen kirjallisuuden kaanonissa. Siksi minultakin kysytään alati, millaista on kirjoittaa poc-hahmoja. Mutta kirjoittamalla heidät näkyviin voimme päästä tilanteeseen, jossa muutkin kuin valkoiset miehet ovat kaunokirjallisuudessa – ja maailmassa – ihmisiä, normi. Se on mielikuvituksettoman pieni vallankumous. KOKO HUBARAN KIRJAVINKIT Tommy Orange: Ei enää mitään Raastava kertomus Amerikan alkuperäiskansoihin kuuluvien ihmisten arjesta ja kipupisteistä tänä päivänä. Kirja kertoo useamman Oaklandissa järjestettävään powwow-tapahtumaan valmistautuvan henkilön tarinan. On rikkinäisiä perheitä, päihteitä, henkisiä kokemuksia ja humoristisiakin yrityksiä olla osa kansaa. Gloria Anzaldúa: Rajaseutu Heta Rundgrenin ja Oscar Ortiz-Niemisen hienosti suomentama feministinen perusteos, joka käsittelee rajoja monin eri tavoin. Teoksessa ollaan sekä kehollisten, maantieteellisten että identiteetin rajojen äärellä. Erityisen kiinnostavaa on kielten, suomen (alkuperäistekstissä englannin) ja espanjan sekoittaminen, joka tekee näkyväksi ne hybridiset kokemukset joissa moni mixed race -ihminen elää. Toni Morrison: Minun kansani, minun rakkaani Tämä kirja on ilmestynyt jo noin 35 vuotta sitten, mutta se ei ole vanhentunut päivääkään. Olen lukenut sen toista kymmentä kertaa. Kertomus orjuudesta Amerikassa, mutta myös äidinrakkaudesta ja lapsista. Yksi kirjan päähenkilöistä, Beloved-vauvakummitus, tulee säännöllisesti uniini, vaikken ole nyt lukenut kirjaa pariin vuoteen.

Tulevat tapahtumat Tällä sivulla ilmoitamme tulevista tapahtumista. POC-lukupiiri vinkkaa! -kirjanäyttely Näyttelystä voit käydä kätevästi lainaamassa POC-kirjailijoiden teoksia. Nopeimmat voivat myös napata mukaansa POC-lukupiirin kirjanmerkin! Kirjanäyttelyitä on esillä seuraavissa kirjastoissa: 1.-30.9. Runosmäen kirjasto, Turku 7.-27.9. Tapiolan kirjasto, Espoo 28.9.-18.10. Kauklahden kirjasto, Espoo 4.-31.10. Mosaiikin kirjasto, Vantaa 19.-25.10. Hakunilan kirjasto, Vantaa 19.-25.10. Länsimäen kirjasto, Vantaa 19.10.-1.11. Martinlaakson kirjasto, Vantaa 2.-30.11. Varissuon kirjasto, Turku 9.-22.11. Pähkinärinteen kirjasto, Vantaa Afrikkalaisamerikkalaisen kaunokirjallisuuden avoin lukupiiri helsingin työväenopistolla Kallion opistotalo Helsingin työväenopistolla järjestettävässä lukupiirissä tutustutaan afrikkalaisamerikkalaisen kirjallisuuden klassikoihin ja uudempiin teoksiin. Lukupiirikertoja on yhteensä kuusi ja POC-lukupiiri vetää niistä neljä: Ti 22.9. klo 18-19.30 Audre Lorde - Sister Outsider, esseitä ja puheita (Aracelis) Ti 27.10. klo 18-19.30 Bryan Washington - Mitä meistä jää (Téri) Ti 10.11. klo 18-19.30 N. K. Jemisin - Kaupunki joksi tulimme (Aracelis) Ti 24.11. klo 18-19.30 Akwaeke Emezi - Makeaa vettä (Téri) Kirja tulee lainata itse kirjastosta, mutta lukupiiriin voi hyvin osallistua kuuntelijana tai teemoista keskustelijana, vaikka kirja olisi jäänyt kesken tai muuten lukematta. Lukupiiri järjestetään Helsingissä työväenopistolla Kallion Opistotalon kirjastossa (2.krs) osoitteessa Helsinginkatu 26. Lukupiiri on ihan kaikille avoin ja maksuton. Mukaan ei tarvitse ilmoittautua, vaan voit vapaasti ilmaantua niille kerroille kuin haluat. Täältä löydät lisää tietoa koko lukupiiristä! vertaistuellinen lukupiiritapaaminen tampereella pääkirjasto metso, tampere pe 25.9. klo 18-19:30 Lukupiiritapaamisessa keskustellaan Tahereh Mafin dystopiaa ja romantiikkaa yhdistelevästä aikuisten sarjan ensimmäisestä osasta Katso minua . Osallistujat saavat luettavan kirjan omakseen ja se lähetetään ilmoittautuneille postissa elokuun aikana tai ilmoittautumisen jälkeen. Lukupiiritapaamisessa jutellaan kirjan herättämistä ajatuksista ja tunnelmista. Mukaan saa tulla vaikka kirja olisi jäänyt kesken tai kokonaan lukematta! Ilmoittaudu lukupiiriin tästä! Mukaan mahtuu 10 ensimmäistä. Tapahtumaa on rahoittanut Tampereen kaupunki ja Taiteen edistämiskeskus. poc-kirjailijoiden kirjat tutuksi! raision kirjasto ti 29.9. klo 18-19 Tapahtumassa esittelemme POC-kirjailijoiden kirjoja ja vinkkaamme luettavaa nuorille ja aikuisille. Tapahtuman lopussa osallistujien kanssa keskustellaan vapaasti kirjallisuudesta ja kirjoja saa lainata suoraan tapahtumasta mukaan kirjastokortilla. Tapahtuma on ihan kaikille avoin, eikä siihen tarvitse ilmoittautua etukäteen! Tutustu täältä POC-lukupiirin turvallisemman tilan periaatteisiin. Seuraathan meitä jo Instagramissa @poc_lukupiiri? Ilmoitamme Instagramissa aina ensimmäiseksi tulevista tapahtumistamme.

Täältä löydät kattavan tietokannan POC-kirjailijoiden teoksista ja sekä artikkeleja liittyen kirjallisuuteen ja representaatioon. Tervetuloa poc-lukupiirin nettisivuille! POC-lukupiiri on kirjallisuusalan toimija ja rekisteröity yhdistys. Sen ensisijaisena tarkoituksena on nostaa esiin POC-kirjailijoiden teoksia, lisätä representaatiota mustille ja ruskeille lukijoille sekä innostaa lapsia, nuoria ja aikuisia lukemaan kirjallisuutta moninaisemmin. Täältä löydät kattavan tietokannan POC-kirjailijoiden kirjoista sekä tekstejä liittyen kirjallisuuteen, niin POC-lukupiirin työryhmältä kuin vieraskyniltäkin. Nettisivuille julkaistaan säännöllisesti uusia kirja-arvioita POC-kirjailijoiden kirjoista ympäri maailman. POC = people of colour = mustat ja ruskeat / ei-valkoiset ihmiset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Näkyväksi tarinoilla -opas . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Uusimmat julkaisut Ilkiön kosto – Aamupalaporukan tutkimukset 6, Marcus Rashford & Isaac Hamilton-Mckenzie 8+ Aamupalaporukan tutkimukset sarjan kuudennessa osassa Rutherfordin koulu on valittu isännöimään maakunnan laajuista tiedekilpailua. Kilpailu on kuitenkin vaarassa peruuntua, kun koulua alkaa piinaamaan kiusaajille kepposia keksivä ilkiö. “Joka tyly sana ja tuhma kepponen, ilkiön tuomio on nopea ja hirmuinen.” Staceyn lempiohjelman vetäjä, tohtori Carrow, saapuu koululle jakamaan tietämystään yliluonnollisista olennoista. Yksi tohtorin esittelemistä olennoista on ilkiö, vihreä Katso minua, Tahereh Mafi Olemme aikaisemmin lukeneet Tahereh Mafilta suomennetun nuortenkirjan Rakkaus suurempi kuin meri. Luimme sen lukupiirimme kanssa kesällä 2024, eikä se oikein vakuuttanut meitä. Tartuimme kuitenkin korkein odotuksin tähän uuteen dystopiaa ja romantiikkaa yhdistelevään sarjan aloitukseen, sillä genre on meitä ehdottomasti kiinnostava. “Katsoin vuosien vieriessä, kuinka hän luopui mielestään pala kerrallaan, omisti itsensä kollektiivisen mielipiteen kultille – tarjosi sokeaa usk Näkyväksi tarinoilla – opas POC-kirjailijoiden kirjallisuuteen Toteutimme viime vuonna hankkeen nimeltä Yhteiset lukuhetket. Sen puitteissa vierailimme peruskoululuokilla ympäri Suomen vinkkaamassa POC-kirjailijoiden kirjoja ja lukemassa niitä yhdessä oppilaiden kanssa. Vuosien varrella olemme muutenkin tehneet erilaisia kouluvierailuja: lukuhetkiä, kirjavinkkausta ja lukupiiritapaamisia. Kouluyhteistyön kautta olemme huomanneet, kuinka paljon sisällöillemme on kysyntää ja tarvetta kouluyhteisöissä, ja siitä kumpusi into uudelle projekti

Opas POC-kirjailijoiden lasten- ja nuortenkirjojen hyödyntämiseen opetuksessa vuosiluokilla 3–6​ Lataa opas tästä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Näkyväksi tarinoilla Opas POC-kirjailijoiden lasten- ja nuortenkirjojen hyödyntämiseen opetuksessa vuosiluokilla 3–6 Kirjallisuus on tärkeä osa lasten maailmankuvan rakentumista. Silti ei-valkoisiin vähemmistöihin kuuluvat henkilöt ovat edelleen aliedustettuina suomalaisessa lasten- ja nuortenkirjallisuudessa. Näkyväksi tarinoilla -opas vastaa tähän tarpeeseen: se tarjoaa peruskoulun 3.–6. luokkien opettajille ja muille kasvattajille työkaluja moninaisemman representaation käsittelyyn opetuksessa. Oppaasta löydät 21 kirjaesittelyä, valmiita tehtäviä sekä tukea representaation käsittelyyn luokkahuoneessa. Opas on maksuton ja vapaasti ladattavissa. POC = People of Color = mustat ja ruskeat / ei-valkoiset ihmiset Kuulemme mielellämme ajatuksiasi oppaasta. Jätä meille palautetta ! . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Webinaari oppaan tueksi Oppaan käyttöönoton tueksi järjestämme webinaarin, jossa käymme läpi oppaan sisältöä ja sen hyödyntämistä opetuksessa. Webinaarissa painopiste on mahdollisuudessa käydä yhteistä keskustelua sekä esittää kysymyksiä. Sen kesto on 40 minuuttia. 🗓️ Webinaari järjestetään kolmena eri ajankohtana syksyllä 2026, mutta sisältö on joka kerralla sama. Voit siis valita itsellesi parhaiten sopivan ajan ja ilmoittautua vain yhteen niistä. 👥 Jokaiseen webinaariin mahtuu rajallinen määrä osallistujia. 📚 Ilmoittautuneiden luokanopettajien kesken arvotaan kymmenen kirjapakettia, jotka sisältävät noin 10 oppaassa esiteltyä teosta. Ilmoittaudu webinaariin tästä: Ilmoittaudu webinaariin pe 16.10. klo 15 Ilmoittaudu webinaariin ma 26.10. klo 17 Ilmoittaudu webinaariin ti 17.11. klo 16