Vieraissakävijän opas rakkauteen on Junot Díazin novellikokoelma, jonka pariin löysimme kirjaston lukuvalmennuspalvelun vinkistä. Luimme kyseisen teoksen toukokuussa 2021 suljetun lukupiirimme kanssa. Lukupiirissä kirja herätti hyvin erilaisia tuntemuksia ja kaikkien lukukokemukset erosivat toisistaan. Osalle kirja oli nostattanut raivon tuntemuksia ja osa taas oli nauttinut kokonaisuudesta suurestikin. “Noudatan hänen neuvoaan, ja matkalla töihin ja töistä kotiin keskityn muihin unissakävelijöihin, kadunlakaisijoihin, miehiin, jotka tukka hapsottaen seisoskelevat ravintoloiden takana tupakalla, junista pelmahtaviin pukuihmisiin, joista moni piipahtaa rakastajan luona eikä saa sitä mielestään kotona syödessään jäähtynyttä ateriaa ja maatessaan puolisonsa kanssa.” Teos etenee loogisesti ja novellit kertovat yhtenäisen tarinan. Niiden läpi kantaa sama keskeinen hahmo, Yunior, Yhdysvalloissa asuva dominikaanilainen, jolle on rakennettu uskottava ja kiinnostava kasvutarina. Novelleissa kuvataan Yuniorin naissuhteita ja sivutaan pettämistä, mutta kirjassa oli luettavissa paljon muitakin teemoja – niin vaikeita kuin kevyitäkin. Yuniorin elämään kuuluu erilaisten naissuhteiden lisäksi veljen sairastuminen, hakalat perhesuhteet, yksipuoliset rakkaudet sekä vaikeilu erilaisten miehen roolien välillä. “Äiti ei hennonut pitää hänelle kuria. Minulle hän huusi ja kiroili ja antoi ympäri korvia, mutta Rafalle hän puhui kuin olisi Meksikolaisen novelan koekuvauksissa. Ay mi hijito, ay mi tesoro.” Osa lukupiiriläisistämme oli ärsyyntynyt naisten seksualisoivasta kuvailusta, osa taas pitänyt sitä luontevana osana tarinaa. Joillekin kirjan teemat olivat tuntuneet raskailta ja ahdistavilta ja lähes kaikki olivat ainakin jossakin kohtaa lannistuneet surkean hahmon elämän käänteiden edessä. Suurin osa meidän lukupiiriläisistä oli kuitenkin pääosin nauttinut kirjasta ja sen kiinnostavasta näkökulmasta sekä tavasta kuvata elämää rehellisesti. Se oli mukaansa tempaava ja helppolukuinen kokonaisuus. Kirjan alussa oli turhia ja perustelemattomia slurreja. Me järkytyimme kun huomasimme, että käännös oli tehty vain muutama vuosi sitten ja silti kyseiset sanat oli valittu lopulliseen versioon. Toivoisimmekin, että kirjailijat, kääntäjät ja kustantajat kiinnittäisivät tarkemmin huomiota kokonaisuuteen ja sanavalintoihin joita kirjoihin valitaan. Vieraissakävijän opas rakkauteen, Junot Díaz, Like, 2014 Suomentanut Jonna Joskitt-Pöyry Englanninkielinen alkuteos: This is How You Lose Her, 2012

Cecilia Samartinin Nora ja Alicia on kertomus kahdesta serkuksesta, jotka syntyvät 1950-luvun Kuubaan. He näkevät toisiaan paljon, ovat kuin sisaruksia ja kasvavat yhdessä teini-ikäisiksi. Heidän välillään on vahva yhteys, joka joutuu koetukselle kommunistisen vallankumouksen myötä, kun Nora muuttaa perheineen Yhdysvaltoihin ja Alicia jää asumaan Kuubaan. Serkukset joutuvat eroon toisistaan mutta he pitävät yhteyttä kirjeitse aikuisuuten asti. Kuubaa on kuvattu kauniisti ja rikkaasti. Etenkin aikaa, jolloin serkukset asuivat vielä yhdessä Havannassa. Tarinassa on paljon kaipausta, dramaattisia tunteita ja ikävää, joihin me pystyimme hyvin samaistumaan kirjaa lukiessa. Kertomus kosketti; lähes kaikki meidän suljetun lukupiirin jäsenet olivat itkeneet jossakin kohtaa kirjaa lukiessa. “Marta ja minä yritimme houkutella Aliciaa mukaan sokeriruokoviljelmille kävelylle tai pelaamaan kanssamme erän dominoa, mutta hän kieltäytyi ja tuijotti vain tielle, jota pitkin Tony oli aiemmin päivällä ratsastanut kaupunkiin.” Monelle oli kiinnostavaa päästä tutustumaan Kuuban historiaan tarinan kautta. Kirjassa tuotiin myös esille kolorismia, yhteisöllisyyttä ja muita ilmiöitä, jotka ovat edelleen ajankohtaisia Kuubassa. Aika kuitenkin liikkui hassusti kirjassa, ja olisimme kaivanneet enemmän viittauksia vuosilukuihin tai serkusten ikään. “Aikuiset istuivat ulkona verannalla dominoa pelaten, jutellen ja naureskellen. Aina Välillä joku korotti ääntään, kun puheeksi tulivat `ne roistot, jotka kannattivat Batistaa` tai `demokraattisten vaalien` välttämättömyys.” Nora ja Alicia kuuluivat nuoruudessaan rikkaaseen espanjalaistaustaiseen katolilaiseen perheeseen, joka on vain pieni osa Kuuban väestöstä. Olisi ollut kiinnostavaa nähdä laajemmin Kuubaa ja sen kansalaisia. Monimuotoisuutta sivuttiin muutamien sivuhahmojen kautta, mutta jäimme vielä kaipaamaan lisää. Me kaikki nautimme kuitenkin kirjan kielestä ja tarina kietoi meidät mukaansa. Viimeiset sata sivua olivat kuitenkin kaikkien mielestä suuri pettymys ja koko kirjan ajan rakennettu tunnelma lätistyi. Loppu tuntui vähän hutaisulta etenkin sen lupaavaan alkuun verraten. Se ei kuitenkaan pyyhkinyt alun vaikuttavaa lukukokemusta ja voimme lämpimästi suositella kirjaa! Cecilia Samartinilta on myös suomennettu todella laaja kokoelma kirjoja, joihin olisi kiinnostava tutustua. Samartinin kirjoitusjälki on kaunista ja mielenkiintoista. Oletko lukenut jonkun Samartinin teoksista? Suosittele alle! Nora & Alicia, Cecilia Samartin, Bazar, 2011 Suomentanut Tiina Sjelvgren Englanninkielinen alkuteos: Ghost heart, 2004

Balli Kaur Jaswalin Shergillin sisarusten odottamattomat seikkailut kertoo kolmen sisaruksen yhteismatkasta Intiaan. Aikuisten sisarusten Rajnin, Jezmeenin ja Shirinan välit eivät ole kaikista lämpimimmät, mutta he ovat pitkästä aikaa kokoontuneet yhteen äitinsä kuolinvuoteelle Lontooseen. Äidin viimeinen toive lapsilleen on pitkä kirje, joka ohjeistaa heidät yli viikon mittaiselle matkalle Intiaan, Delhistä Amritsarin kautta Chandigarhiin. Äidin toiveena on, että matkan aikana sisarukset lähentyisivät ja kävisivät yhdessä uskonnollisissa kohteissa. “On myös muutama paikka, jossa haluaisin teidän käyvän, koska minulla itselläni ei ole enää tilaisuutta tehdä sitä. Toivon teille yksinkertaisia iloja, kuten auringonnousun Katselemista India Gatella ja yhteisten, vaatimattomien illallisten nauttimista.” Kaikilla sisaruksilla on omat ongelmansa, joita he salailevat parhaansa mukaan toisiltaan matkan aikana. Vanhin sisar Rajni ei ole tyytyväinen hänen ainoan poikansa tulevaisuuden suunnitelmiin, Jezmeenin ura näyttelijänä ei ole ihan yhtä nousukiitoinen kuin hän toivoisi ja Shirinan järjestetty avioliitto Sehajin kanssa voisi olla romattisempikin. Kirja sai alussa meidät otteeseensa. Tarina ja kirjan idea oli mielenkiintoisia. Keskiosa tuntui kuitenkin meistä turhan pitkältä ja siinä oli paljon toistoa, joka tuntui junnaavalta. Aracelis harkitsi välillä kirjan kesken jättämistä. Loppua kohden tarinassa alkoi taas tapahtua ja se eteni lennokkaammin eteenpäin. “Jezmeen hymyili. `Minusta tuntuu, että muistan sen.` Oli vaikea tietää, mitkä varhaiset muistot olivat hänen omiaan ja mitkä olivat muodostuneet Rajnin kertoman perusteella, mutta hän uskoi kuulevansa isän epävireisen hyräilyn.” Meillä oli kummallakin suuret odotukset kirjan suhteen, koska kirjailijan edellinen teos Eroottisia tarinoita punjabilaisille leskille oli mielestämme tosi hyvä. Tämä jäi kuitenkin selvästi edellisen teoksen varjoon. Tarina oli etenkin Térin mielestä hyvä, mutta sen toteutus ei ollut paras mahdollinen. Nautiittin kuitenkin molemmat Intian miljöön ja kulttuurin kuvauksesta ja tartutaan seuraavallakin kerralla Balli Kaur Jaswalin teokseen innolla. Shergillin sisarusten odottamattomat seikkailut, Balli Kaur Jaswal, sitruuna, 2019 Suomentanut Inka Parpola Englanninkielinen alkuteos: The Unlikely Adventures of Shergill Sisters, 2019

Viides vuodenaika eli alkupeiräiseltä nimeltään The Fifth Season oli suljetussa lukupiirissämme lukupiirikirja elokuussa 2021. Luimme teoksen silloin englanniksi, mutta samoihin aikoihin se ilmestyi myös suomennettuna. "Mitäpä jos aloittaisimme maailmanlopulla? Saisimme sen pois tieltä ja pääsisimme siirtymään kiinnostavampiin aiheisiin." N. K. Jemisinin The Fifth Season (Viides vuodenaika) on puoleensavetävä ja taitavasti rakennettu aikuisten Murtunut maailma -fantasiatrilogian ensimmäinen osa. Kirja sijoittuu kuvitteelliseen maailmaan nimeltä Tyynimaa, jossa toimii omat lait ja tavat. Ihmiset ja kansat eroavat paljonkin meidän ajasta ja maa liikkuu erilaisin tavoin, Isä Maan ja orogeenien liikuttamana. Tyynimaassa asuu tavallisia ihmisiä sekä muita mystisiä olentoja. Yksi keskeisistä ihmisryhmistä on orogeenit, jotka osaavat liikuttaa maata. Muut ihmiset pelkäävät orogeeneja, mutta pitävät heitä silti otteessaan käyttääkseen heitä aseinaan muuttuvaa maata vastaan. “She will keep him safe. She will not let them take him, enslave him, turn his body into a tool and his mind into a weapon and his life into a travestry of freedom.” Teoksessa on kolme päähenkilöä, joiden tarinaa kerrotaan vuorotellen kirjan luvuissa. Päähenkilöt ovat eri-ikäisiä ja elävät eri puolilla Tyynimaata. On Damaya, Syenite ja Essun, joiden kautta lukijalle avautuu uuden maailman salaisuudet. Me tykkäsimme teoksen rauhallisuudesta sekä siitä, että juonta ja maailmaa esiteltiin ajan kanssa. Maailma on rakennettu älykkäästi ja se tekikin kirjasta vielä upeamman. Hahmot ovat uskottavia ja kiinnostavia, kirjan käänteet yllättäviä ja tarina todella koukuttava. Lukupiirissä pidimme myös siitä, ettei lukijaa aliarvioitu vaan pidettiin älykkäänä. Tietysti joissakin kohdissa olimmekin sitten vähän ulapalla ja etenkin alussa tuntui ettemme ymmärtäneet yhtään mitään mistään. Asiat kuitenkin loksahtivat paikoilleen, kun vain malttoi lukea hämmenysten yli. Kirjan lopussa on myös sanasto, joka voi joitakin auttaa pysymään kärryillä tarinassa. Meitä ihastutti vaivaton ja positiivinen representaatio suhteiden, rakkauden, sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta. Löysimme itsemme kirjasta mustuuden ja ruskeuden lisäksi näiltäkin kentiltä ja se tuntui aivan mahtavalta. Me luimme osittain Arthouselta saamaamme suomenkielistä käännöstä ja käännös tuntui toimivan todella hyvin! Emme malta oottaa, että pääsemme lukemaan seuraavatkin osat! Suomeksi on jo ilmestynyt trilogian toinen osa Obeliskiportti ja sarjan viimeinen osa ilmestyy suomeksi syksyllä 2022. "Tämä teidän pitää muistaa: yhden tarinan loppu on vain toisen alku. Näin on sentään tapahtunut ennenkin. Ihmisiä kuolee. Vanha järjestys katoaa. Uusia yhteiskuntia syntyy. Kun sanomme "maailmanloppu on tullut", se on yleensä valetta, sillä planeetta voi hyvin. Mutta näin maailma loppuu. Näin maailma loppuu. Näin maailma loppuu. Viimeisen kerran." Viides vuodenaika, N. K. Jemisin, Jalava 2021 Suomentanut Mika Kivimäki Englanninkielinen alkuteos: The Fifth Season, 2015

Ayiti on novellikokoelma, joka pitää sisällään erimittaisia katkelmia eilaisten ihmisten tarinoista. Novellit tutkivat Haitilla ja Yhdysvalloissa asuvien haitilaisten kokemuksia ja käsittelevät laajan kirjon erilaisia teemoja. Luin Roxane Gayn Ayitin ensimmäistä kertaa jo muutama vuosi sitten ja muistan sen tehneen minuun silloin suuren vaikutuksen. Nyt palasin kokoelman pariin uudelleen ja novellit nappasivat taas mukaansa sekä minut että tunteeni. Teosta ei valitettavasti ole suomennettu ja luin sen siksi englanniksi. Novellien pituudet vaihtelevat puolesta sivusta useaan kymmeneen sivuun ja aiheet kevyistä raskaisiin. Ne käsittelevät yksittäisiä tunnelmia sekä kokonaisia elämäntarinoita ja saivat minut niin hymyilemään kuin itkemäänkin. Osa novelleista käsittelee kotimaasta muuttoa, kaipuuta ja rankkoja kokemuksia, mutta kokoelma sisältää myös tarinoita unelmista, voodoosta, rakastumisesta, valheista ja himosta. Kokonaisuudessaan tämä ei ollut mitään ihan kevyintä kesäluettavaa, mutta rankemmatkin novellit ovat vaikuttavia ja taitavasti rakennettuja. Syksyn pimeneviin iltoihin tämä sopii ehkä paremmin. Ayiti, Roxane Gay, 2018

Mercedes Bentso – Ei koira muttei mieskään on kiinnostava, rankka, rehellinen ja aito teos. Sen mukana pääsi elämään kaikenlaisia tunteita ja tarina imaisi mennessään niin pokkarina kuin äänikirjana artistin itsensä lukemana. "Tunsin veitsen mun ihoa vasten, ja vannoin mielessäni, että käyttäisin sitä päästäkseni pois." Kirjassa Linda-Maria Roine kertoo elämästään kaunokirjallisessa muodossa. Jos Bentson musiikkia on kuunnellut, tietää jo vähän mitä lukukokemuksessa on luvassa – toinen maailma joka valuu Suomalaisen hyvinvointivaltion sormien välistä, eikä asialle tunnuta tekevän mitään. Teos käsittelee romanikulttuuria, kiusaamista, mielenterveysongelmia, huumeita, perhettä, taiteen tekemistä, uskontoa ja kaiken tämän keskellä aikuiseksi kasvamista sekä tasapainon löytämistä. "Valokuva oli ripustettu seinälle sänkyni viereen, ja katselin sitä lapsena joka ilta nukkumaan mennessä. Kuvassa oli minä ja mustatukkainen mies järven rannalla auringonlaskun aikaan. Me katsottiin toisiamme silmiin ja naurettiin, isä ja minä." Me olemme molemmat joskus asuneet Malmilla ja kirjaa lukiessa tuntui että pääsi uppoamaan rinnakkaistodellisuuteen. Tavallaan kirjan asiat tapahtuu ihan tässä vieressä ja tavallaan niin kaukana – ihan toisessa maailmassa. Miten monta eri tarinaa meidän pienessä Helsingissä onkaan. Perinteisen tekstin välissä on Linda-Maria Roineen lyriikoita, jotka välillä toivat jotakin uutta ja erityistä perinteisen kerronnan väliin, mutta toisinaan tuntuivat vaan toistavan juuri luettua. Kiinnostuneille lyriikoita edeltävä kappale avasi mistä kappaleet ovat saaneet alkunsa. "Mä näin mun huoneen oven raosta vahingossa kun mun isä otti jotain pöytälaatikosta ja sanoi: 'Sä koskit väärän miehen tyttäreen!''" Kirja on vahva kannanotto sekä äänenavaus etenkin huumeyhteisöjen ongelmallisuudesta sekä avun tarpeesta. Mercedes Bentso: Ei koira, muttei mieskään, Venla Pystynen & Linda-Maria Roine, Johnny Kniga, 2019

You had me at hola on lempeä romanttinen "hömppäkirja", jossa on riemastuttavan paljon tuoreita narratiiveja etenkin liittyen latinx-hahmoihin. Sitä ei valitettavasti ole käännetty suomeksi, joten kuuntelin sen alkuperäiskielellä englanniksi. Tarinaa kerrotaan kahden päähenkilön näkökulmasta. Toinen päähenkilöistä, jonka näkökulmasta kirja alkaa, on Jasmine, näyttelijä, joka on juuri käynyt läpi julkisen eron supersuositun staran kanssa. Eron edelleen painaessa hänen mielessään Jasmine on lupautunut uuteen sarjaan, joiden kuvauksia varten hän palaa kotikaupunkiinsa New Yorkiin. Sarja, jossa Jasmine esittää toista pääosaa, on Screenflixin tilaama uutuussarja, jonka koko työryhmä koostuu latinx-tyypeistä. Juuri ennen kuvauksien alkua Jasminen vastanäyttelijä yhtäkkisesti vaihtuu ja toinen päähenkilöistämme, Ashton, astuu kuvioihin. Ashton on kuuluisa mutta yksityisyyttään tarkasti vaaliva telenovela-tähti, johon Jasminen isoäiti on palavasti rakastunut. Jasmine joutuukin heti kotikaupunkiinsa saavuttuaan rakastavan perheen pyörityksiin, kun serkut juoruilevat ryhmächatissa mikä kerkeävät ja kaikki ovat innoissaan Ashtonista. Alusta asti on tietysti selvää, että Jasminen ja Ashtonin välille syntyy jotakin, enkä kyllä muutenkaan väittäisi teosta ennalta-arvaamattomaksi. Vaikka kerronnassa sorrutaan useastikin klassisiin kliseisiin, jotka toisaalta ehkä kuuluvatkin asiaan, on siinä kuvattu joitakin asioita tosi ihanasti ja latinx-hahmoja todella tervetulleella tavalla. Esimerkiksi teoksessa kuvattu latinomiesten isänrakkaus on jotakin, mitä harvemmin valtamediassa pääsee ihailemaan. Tarina alkaa vähän hitaasti ja vasta puolessa välissä kirjaa päähenkilöitä aletaan syventää. Heidän keskustelunsa muuttuvat kiinnostaviksi ja ne sivuavat tärkeitäkin viihdeteollisuuden representaatioon liittyviä asioita. Hahmot kasvavat myös itse ihmisinä ja heidän taustansa selviävät pikkuhiljaa. Romaani edustaa selkeästi tietynlaista genreä, josta ei seksiä ja kutkuttavia tunteita puutu. Sen kuunteleminen sai minut aina hyvälle tuulelle ja malttamattomana seuraamaan, mitä seuraavaksi tapahtuu. Se oli vähän kuin telenovela kirjamuodossa ja etenkin äänikirjana se toimi hyvin! You had me at hola, Alexis Daria, 2020

Missä milloinkin on Jhumpa Lahirin kirjoittama romaani, joka sijoittuu Italian kaduille. Teoksen nimi, Missä milloinkin, kuvaa hyvin kirjan olemusta. Päähenkilönä on keski-ikäinen nainen, joka jokaisen lyhyen kappaleen ajan elelee ties missä, eri hetkissä, itsekseen tai muiden ympäröimänä. “Ei kuulu ääniä, ei näy joka puolella ripoteltuja tavaroita. Hän ihailee lasista sohvapöytääni, jonka päällä on kirjapinoja ja muutama merenrannalta poimimani kivi.” Päähenkilö jää nimettömäksi, mutta ei kuitenkaan etäiseksi. Kirja on kirjoitettu minäkertojan muodossa ja on kuin selaisi toisen ihmisen päiväkirjaa, joka poukkoilee yhdessä elämän kanssa. Mikään päivä tai kuvaus ei ole samanlainen. Välillä tarkastellaan nykyhetkeä tai yksittäistä tapahtumaa ja toisinaan pohditaan omaa suhdetta vanhempiin tai ympäröivään elämään. Vaikka nainen on paikoin yksinäinen – asuu itsekseen ja viettää paljon aikaa omissa oloissaan – ei hän vaikuta surulliselta. Sitä ei kirjakaan ole. Sivuilta löytyy hauskoja oivalluksia elämästä ja pieniä merkittäviä hetkiä sekä kohtaamisia niin hississä kuin uimahallissakin. Arkisia hyvänmielen muistoja, joista jokaisen elämä pitkälti koostuu. “Uimahalli on suuri, ratoja on kahdeksan, ja melkein kaikki ovat aina varattuja. Samassa vedessä kahdeksan erillistä elämää, jotka eivät koskaan kohtaa toisiaan.” Kirja on Lahirin ensimmäinen teos italiaksi kirjoitettuna, mikä on hänelle vieraampi kieli. Jos vain osaisin, olisi kiinnostavaa päästä lukemaan se alkuperäiskielellä ja tutkia miten se kielellisesti vaikuttaa hänen kirjoittamiseensa. Suomennos onneksti tuntui kulkevan hyvin ja veti lukijan mukanaan. Missä milloinkin, Jhumpa Lahiri, Keltainen kirjasto, 2020 Suomentanut Helinä Kangas Italiankielinen alkuteos, Dove mi trovo, 2018

Vi : romaani on Kim Thúyn toinen suomeksi käännetty teos ja itsenäinen sisarteos Ru-kirjalle. Thúyn tyyliin kuuluu kirjoittaa lyhyitä teoksia kauniilla kielellä keskittyen paljon omaan elämäänsä. Hänen kirjat ovatkin usein omaelämäkerrallisia tarina muotoon kirjoitettuna. Vi : romaani kertoo naisesta, joka on lapsena tullut venepakolaisena Vietnamista Kanadaan äitinsä ja veljiensä kanssa. Vi on perheen ainoa tytär ja hänen odotetaan toimivan vanhojen tapojen mukaan. Hän ei kuitenkaan halua vain mennä naimisiin ja toimia kotivaimona koko elämäänsä loppuun asti. “He kuitenkin vanhempina ymmärsivät, että olin halunnut säästää äitiäni häpeälliseltä tilanteelta. Tâtin äiti sanoi lopuksi, että koko tragedia oli minun tottelemattomuuteni syytä.” Teos on Vin kasvutarina, jossa hän pohtii paljon itseään, perhettään, omia juuriaan ja omaa osaansa perheensä sisällä. Kirja on kirjoitettu minä-muotoon ja rakentuu lyhyistä kappaleista, joiden otsikkoina toimii vaihtelevat kaupungit ja muut paikkojen nimet. Kirjan edetessä Vi reissaa itsekseen ympäri maailmaa ja tapaa itselleen merkittäviä henkilöitä, joiden kautta hän peilaa paljon omaa elämäänsä. Hänellä on myös matkaseuranaan pitkäaikainen kumppani, jonka kanssa he matkustavat aasiassa. Teos kulkee hyvin eteenpäin ja on kerronnallisesti todella kaunis. Olisi hienoa päästä lukemaan teos ranskaksi, alkuperäisellä kielellä, jotta kaikki Kim Thúyn kirjoittamat nyanssit välittyisivät mahdollisimman kauniisti. “Tarvittiin kaksi mannerta ja yksi valtameri ennen kuin oivalsin, että äitini oli vastoin omaa luontoaan suostunut antamaan tyttärensä kasvattamisen Hálle, toiselle naiselle, joka oli kaukana hänestä ja aivan erilainen.” Vi : romaani, Kim Thúy, Gummerus, 2019 Suomentanut Marja Luoma Ranskankielinen alkuperäisteos Vi, 2016

Kirja tytölleni on Jani Toivolan pohdintoja vanhemmuudesta, valinnoista, rakkaudesta ja siitä että meidän ei tarvitse pysyä pystyssä yksin. Toivola kertoo avoimesti omasta vanhemmuudestaan, kuinka itse tuli vanhemmaksi, yksinhuoltajuudesta, isänä olemisesta, masennuksestaan lapsi arjen keskellä sekä masennuksen selättämisestä ja ylös pääsemisestä. Hän uskaltaa pukea sanoiksi ajatuksia, minkä ääneen sanominen on vanhemmille usein vaikeaa. Hetkiä kun pelkäät yhteiskunnan tuomitsevan sinut vanhempana. - “Varmasti jokaisen vanhemman suurin pelko on se, että jollain tavalla turmelee oman lapsensa.” - Näin vanhempana tiedän, että näistä aiheista on tärkeä puhua vaikka se olisikin vaikeaa. Keskustelu pitäisi tehdä avoimemmaksi ja siinä teos on onnistunut. “Olin kipuillut työn ja perheen yhteensovittamisen kanssa siitä lähtien, kun palasin töihin tyttäreni ollessa vajaan vuoden ikäinen.” Kirjassa oli paikoin toistoa ja pitkiäkin pohdintoja, joita olisi voinut hieman tiivistää kirjan sujuvuuden kannalta. Se ei siltikään haitannut. Kirja piti otteessaan ja laittoi lukijan pohtimaan vanhemmuuden lisäksi itseä yksilönä perhe elämän ulkopuolella ja kuinka nämä kaksi maailmaa saa liitettyä yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Teoksessa on paljon tarttumapintaa omaan elämääni ja uskon se olevan yksi syy miksi siitä erityisesti pidin. Kirja tytölleni teoksessa ilahdutti myös se, että Toivola on suoraan kirjoittanut kirjan omalle lapselleen, lukijana sitä jäi osin sivustakatsojaksi isän ja tyttären suhteessa, mutta se toimi hyvin Toivolan tekstissä. “Käperryt yhä tiukemmin syliini, etkä haluaisi päästää hetkeksikään irti. Ajatus siitä, että tarvitset minua näin valtavasti, tuntuu hyvälle, mutta samalla läheisyytesi herättää myös ärtymystä.” Suosittelen kirjaa erityisesti isille, enoille ja muille miehille, joilla on omia tai lähipiirissä lapsia. Mieskin on herkkä ja siitä Toivola puhuu ihanan aukottomasti! Kirja tytölleni, Jani Toivola, WSOY, 2018

Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa sijoittuu Afganistaniin 1960-2000 -lukujen taitteeseen. Se kertoo kahden eri-ikäisen naisen kohtalon, joiden tarinat kietoutuvat hetkeksi yhteen. Teos kertoo naisista, naisten asemasta Afganistanissa, äidiksi tulemisesta, riittämättömyydestä, perhesiteistä, ystävyydestä, kunnioituksesta ja avuliaisuudesta. Rankan aiheen äärellä kirja on kuitenkin kirjoitettu sulavasti ja kauniisti. “Hetken epäröityään hän keräsi rohkeutensa ja kysyi hevoskärryjen vanhalta omistajalta, sattuiko tämä tietämään missä asui Jalil, elokuvateatterin omistaja.” Kirjan ensimmäiset osat kertovat Mariamista, joka on kokenut rankan lapsuuden. Hänen isänsä on rikkaasta perheestä ja elokuvateatterin omistaja, mutta Mariam asuu äitinsä kanssa köyhemmällä alueella Heratin liepeillä. Käänteiden kautta hänet naitetaan teininä itseään tuplasti vanhemmalle miehelle Rashidille toiseen kaupunkiin, Kabuliin. Hankalaa ja raskasta avioliittoa kuluu monta vuotta, mutta suurempia muutoksia alkaa tapahtua kun Afganistanin sisällissota alkaa. Seuraaviin lukuihin tulee mukaan myös Laila, Rashidin toinen entistä nuorempi vaimo. Naisten välit ovat alkuun viileät, mutta samankaltainen kohtalo yhdistää. Sisällissota vaikeuttaa entisestään naisten asemaa yhteiskunnassa ja tekee elämästä vielä tiukempaa. “Kummallista kyllä, vaikka tytön epäsuosion olisi luullut ilahduttavan Mariamia, tuottavan hänelle makeaa vahingoniloa, niin ei käynyt. Ei. Hämmästyksekseen Mariam huomasi säälivänsä tyttöä.” Tarinassa oli paikoin toistoa ja eteni yleisesti hitaasti. Oli kuitenkin ihana, miten naisten ajattelu ja pohdinnat oli kirjoitettu auki. Keskiössä olivat nämä kaksi naista, joiden maailmaan oli myös helppo syventyä ja sille annettiin tilaa. Tuhat loistavaa aurinkoa toimikin hyvin pitkänä kirjana, joten henkilöhahmoihin pääsi syventymään ja tuotiin rauhassa miljöö lukijalle esille. Minun on ollut vaikea tarttua äänikirjoissa romaaneihin ja olen suosiolla seurannut tarinaa lukien fyysistä kirjaa. Tämän kohdalla päätin kuitenkin tehdä poikkeuksen ja kuunnella tarinan äänikirjana, joka kestikin päälle 13 tuntia. Teos toimi hyvin kuunneltuna ja oli helppo pysyä mukana kun tarinassa keskityttiin pitkällä aikavälillä vain muutamaan hahmoon. Omalla kohdalla rauhalliset pitkät romaanit tuntuu sopivan äänikirjoihin, lyhyemmät tarinat luen suosiolla itse! Tuhat loistavaa aurinkoa, Khaled Hosseini, Otava, 2007 Suomentanut Kristiina Savikurki Englanninkielinen alkuteos: A thousand splendid suns, 2007

Ohi - kirjoituksia kuolemasta ja sen vierestä on Carmen Balzarin ja Aurora Lemman toimittama esseekokoelma. Kirjan toimittajat kertovat esipuheessaan valinneensa heidän mielestään kiinnostavia tyyppejä kirjoittamaan tekstit kirjaa varten ja siitä syystä kokoon onkin löytynyt moninainen joukko, josta iso osa on myös POC-kirjoittajia. “Tieteen näkökulmasta kuolema on sitä, kun ihminen lakkaa hengittämästä, sydän pysähtyy ja elintoiminnot lakkaavat. Tiede ei ota kantaa sieluun, ainoastaan fyysisen kehon kuolemaan ja sen myötä elämän päättymiseen.” Esseiden aiheet ja tyylit ovat keskenään todella erilaisia ja kokoelmasta voikin hyvin löytyä jokaiselle jotakin. Me yllätyimme lukiessamme siitä, kuinka moni teksteistä oli nimenomaan kuoleman vierestä ja kuinka paljon erilaisia asioita kuoleman viereen mahtuukin. Me olisimme mielellämme lukeneet lisääkin itse kuolemasta ja sen merkityksistä, mutta löysimme paljon mielekästä luettavaa tästäkin. Ensimmäinen essee Niillas Holmbergiltä keskittyi saamelaisten perinteiden säilyttämiseen tai niiden mahdolliseen kuolemiseen sukupolvien mukana. Teksti oli kiinnostava ja herätti paljon ajatuksia myös omasta kulttuuriperimästä ja sen säilyttämisen tärkeydestä. Etenkin loppua kohden Holmberg kuitenkin viljeli akateemisia ja hankalia termejä, joka ainakin meillä vaikeutti lukemista. Tätä ei kuitenkaan jatkunut kaikissa kaikissa kokoelman teksteissä, joten sitä ei kannata vielä säikähtää. Kirjan toimittajien Carmen Baltzarin ja Aurora Lemman tekstit jäivät meille etenkin mieleen todella ihanina lukukokemuksina. Aurora Lemman teksti käsittelee nimen merkityksiä ja oli lempeän samaistuttava ja oivaltava. Carmen Baltzarin essee avasi kuolemaan liittyviä termejä ja liikuskeli mutkattomasti raskaan ja kevyen välillä tuoden hymyn huulille heti kammottavampienkin huomioiden perään. Laura Eklund Nhagan teksti Musta surma, musta elämä käsitteli rasismia ja poliisiväkivaltaa ja oli siksi meidän mielestämme yksi kokoelman raskaimpia esseitä. Muut esseet tuntuivat meille kevyemmiltä, vaikka tietysti kuolema teemana toi kaikkiin jonkinlaista painavuutta. “Välikuollut on vain päiväunilla tai sitten yöunilla, joiden jälkeen hän jatkaa valvomista. Hän on oikeasti väsynyt tai haluaa elämästään tai juomisesta tai kummastakin tauon.” Osa esseistä oli henkilökohtaisempia ja osa yleismaailmallisempia. Tekstien tyyli ja fokus vaihtelee suurestikin, joten jos lukee yhden, ei kannata odottaa että muut olisivat samanlaisia. Me pääosin nautimme teoksesta ja oli kiinnostavaa lukea kuolemaan liittyviä ajatuksia useammaltakin kirjoittajalta. Novellit tuntuivat lukiessa hurahtavan nopeastikin ja kokoelma antoi hyvin kattavan kokemuksen siitä, miten kaikenlaisia ajatuksia kuoleman ympärille voikin koota. Ohi - kirjoituksia kuolemasta ja sen vierestä, toim. Carmen Baltzar ja Aurora Lemma, WSOY, 2021