Ohi - kirjoituksia kuolemasta ja sen vierestä on Carmen Balzarin ja Aurora Lemman toimittama esseekokoelma. Kirjan toimittajat kertovat esipuheessaan valinneensa heidän mielestään kiinnostavia tyyppejä kirjoittamaan tekstit kirjaa varten ja siitä syystä kokoon onkin löytynyt moninainen joukko, josta iso osa on myös POC-kirjoittajia.
“Tieteen näkökulmasta kuolema on sitä, kun ihminen lakkaa hengittämästä, sydän pysähtyy ja elintoiminnot lakkaavat. Tiede ei ota kantaa sieluun, ainoastaan fyysisen kehon kuolemaan ja sen myötä elämän päättymiseen.”
Esseiden aiheet ja tyylit ovat keskenään todella erilaisia ja kokoelmasta voikin hyvin löytyä jokaiselle jotakin. Me yllätyimme lukiessamme siitä, kuinka moni teksteistä oli nimenomaan kuoleman vierestä ja kuinka paljon erilaisia asioita kuoleman viereen mahtuukin. Me olisimme mielellämme lukeneet lisääkin itse kuolemasta ja sen merkityksistä, mutta löysimme paljon mielekästä luettavaa tästäkin.
Ensimmäinen essee Niillas Holmbergiltä keskittyi saamelaisten perinteiden säilyttämiseen tai niiden mahdolliseen kuolemiseen sukupolvien mukana. Teksti oli kiinnostava ja herätti paljon ajatuksia myös omasta kulttuuriperimästä ja sen säilyttämisen tärkeydestä. Etenkin loppua kohden Holmberg kuitenkin viljeli akateemisia ja hankalia termejä, joka ainakin meillä vaikeutti lukemista. Tätä ei kuitenkaan jatkunut kaikissa kaikissa kokoelman teksteissä, joten sitä ei kannata vielä säikähtää.
Kirjan toimittajien Carmen Baltzarin ja Aurora Lemman tekstit jäivät meille etenkin mieleen todella ihanina lukukokemuksina. Aurora Lemman teksti käsittelee nimen merkityksiä ja oli lempeän samaistuttava ja oivaltava. Carmen Baltzarin essee avasi kuolemaan liittyviä termejä ja liikuskeli mutkattomasti raskaan ja kevyen välillä tuoden hymyn huulille heti kammottavampienkin huomioiden perään.
Laura Eklund Nhagan teksti Musta surma, musta elämä käsitteli rasismia ja poliisiväkivaltaa ja oli siksi meidän mielestämme yksi kokoelman raskaimpia esseitä. Muut esseet tuntuivat meille kevyemmiltä, vaikka tietysti kuolema teemana toi kaikkiin jonkinlaista painavuutta.
“Välikuollut on vain päiväunilla tai sitten yöunilla, joiden jälkeen hän jatkaa valvomista. Hän on oikeasti väsynyt tai haluaa elämästään tai juomisesta tai kummastakin tauon.”
Osa esseistä oli henkilökohtaisempia ja osa yleismaailmallisempia. Tekstien tyyli ja fokus vaihtelee suurestikin, joten jos lukee yhden, ei kannata odottaa että muut olisivat samanlaisia. Me pääosin nautimme teoksesta ja oli kiinnostavaa lukea kuolemaan liittyviä ajatuksia useammaltakin kirjoittajalta. Novellit tuntuivat lukiessa hurahtavan nopeastikin ja kokoelma antoi hyvin kattavan kokemuksen siitä, miten kaikenlaisia ajatuksia kuoleman ympärille voikin koota.
Ohi - kirjoituksia kuolemasta ja sen vierestä, toim. Carmen Baltzar ja Aurora Lemma, WSOY, 2021