Cecilia Samartinin Nora ja Alicia on kertomus kahdesta serkuksesta, jotka syntyvät 1950-luvun Kuubaan. He näkevät toisiaan paljon, ovat kuin sisaruksia ja kasvavat yhdessä teini-ikäisiksi. Heidän välillään on vahva yhteys, joka joutuu koetukselle kommunistisen vallankumouksen myötä, kun Nora muuttaa perheineen Yhdysvaltoihin ja Alicia jää asumaan Kuubaan. Serkukset joutuvat eroon toisistaan mutta he pitävät yhteyttä kirjeitse aikuisuuten asti.
Kuubaa on kuvattu kauniisti ja rikkaasti. Etenkin aikaa, jolloin serkukset asuivat vielä yhdessä Havannassa. Tarinassa on paljon kaipausta, dramaattisia tunteita ja ikävää, joihin me pystyimme hyvin samaistumaan kirjaa lukiessa. Kertomus kosketti; lähes kaikki meidän suljetun lukupiirin jäsenet olivat itkeneet jossakin kohtaa kirjaa lukiessa.
“Marta ja minä yritimme houkutella Aliciaa mukaan sokeriruokoviljelmille kävelylle tai pelaamaan kanssamme erän dominoa, mutta hän
kieltäytyi ja tuijotti vain tielle, jota pitkin Tony oli aiemmin päivällä ratsastanut kaupunkiin.”
Monelle oli kiinnostavaa päästä tutustumaan Kuuban historiaan tarinan kautta. Kirjassa tuotiin myös esille kolorismia, yhteisöllisyyttä ja muita ilmiöitä, jotka ovat edelleen ajankohtaisia Kuubassa. Aika kuitenkin liikkui hassusti kirjassa, ja olisimme kaivanneet enemmän viittauksia vuosilukuihin tai serkusten ikään.
“Aikuiset istuivat ulkona verannalla dominoa pelaten, jutellen ja naureskellen. Aina Välillä joku korotti ääntään, kun puheeksi tulivat `ne roistot,
jotka kannattivat Batistaa` tai `demokraattisten vaalien` välttämättömyys.”
Nora ja Alicia kuuluivat nuoruudessaan rikkaaseen espanjalaistaustaiseen katolilaiseen perheeseen, joka on vain pieni osa Kuuban väestöstä. Olisi ollut kiinnostavaa nähdä laajemmin Kuubaa ja sen kansalaisia. Monimuotoisuutta sivuttiin muutamien sivuhahmojen kautta, mutta jäimme vielä kaipaamaan lisää.
Me kaikki nautimme kuitenkin kirjan kielestä ja tarina kietoi meidät mukaansa. Viimeiset sata sivua olivat kuitenkin kaikkien mielestä suuri pettymys ja koko kirjan ajan rakennettu tunnelma lätistyi. Loppu tuntui vähän hutaisulta etenkin sen lupaavaan alkuun verraten. Se ei kuitenkaan pyyhkinyt alun vaikuttavaa lukukokemusta ja voimme lämpimästi suositella kirjaa!
Cecilia Samartinilta on myös suomennettu todella laaja kokoelma kirjoja, joihin olisi kiinnostava tutustua. Samartinin kirjoitusjälki on kaunista ja mielenkiintoista.
Oletko lukenut jonkun Samartinin teoksista? Suosittele alle!
Nora & Alicia, Cecilia Samartin, Bazar, 2011
Suomentanut Tiina Sjelvgren
Englanninkielinen alkuteos: Ghost heart, 2004