HAKU
Search this site
350 results found with an empty search
- Kustantamot
Etsi luettavaa kustantamoiden mukaan klikkaamalla alta löytyviä avainsanoja.
- Kategoriat
Etsi kategorioittain luettavaa! Klikkaa alla olevia avainsanoja.
- Aria, Nazanine Hozar
Nazanine Hozarin esikoisteos Aria on iranilaisen orpotytön tarina lapsesta aikuiseksi Teheranin kaduilla. Tapahtumat alkavat vuodesta 1953 pienen tytön syntymästä ja jatkuvat vallankumouksen jälkeiseen aikaan vuoteen 1981 asti. Tarinan keskiössä on Aria, jonka elämä on heittelyä ihmiseltä toiselle. Paikallinen sotilas löytää Arian vauvana tienposkesta ja vie hänet kotiinsa, samalla muuttaen heidän kummankin tulevaisuuden. Aria näkee elämää eri yhteiskuntaluokista vuosien varrella ja kohtaa ihmisiä, jotka pyyteettömästi auttavat häntä sekä vastakohtana täysin itsekkäitä henkilöitä, jotka ajavat vain omaa etuaan Ariasta välittämättä. “Kamran ei saanut unta ja katseli edelleen ikkunasta. Behruz löysi Arian makaamasta parvekkeen lattialla, otti tytön syliinsä ja tuuditti tämän lempeästi takaisin uneen.” Kirjassa on paljon hahmoja Arian lisäksi ja monta juonenkäännettä. Näissä oli välillä raskasta pysyä mukana sekä ymmärtää, mikä oli oleellista muistaa tarinan kannalta. Olisin toivonut, että kirjassa oltaisiin keskitytty ennemmin muutaman hahmon tarinaan ja näin saatu syvennettyä sekä kerrottua yksityiskohtaisemmin henkilöhahmoista. Tähän toki vaikutti myös se, että luin kirjaa todella hitaaseen tahtiin. Suosittelen siis lukemaan kirjan ilman sen pidempiä taukoja kappaleiden välillä. Palasin alkuun kirjan luettuani ja sain jo tarinasta ihan eri tavalla kiinni, yritän taas ajan kanssa palata kirjan pariin! Ei haitannut lukukokemusta, vaikka Iranin historia tai politiikka ei ollutkaan minulle kovin tuttua. Pidin kuitenkin siitä, että kirjassa kerrottiin Iranin historiasta ja siellä vallitsevista uskonnoista tarkasti. Kirjassa keskityttiin sen lisäksi kuitenkin paljon myös henkilöhahmojen ihmissuhteisiin, ajatuksiin ja tunne elämään. “`Häntä syytetään petoksesta, Aria. Lentolehtisten jakamisesta. Marxististen lehtisten`, Hamlet sanoi turtuneesti. `Fedaian-puolueen vai Tuden lehtisten?` Aria kysyi. `Mitä helvetin väliä sillä on? Kaikki ne ovat samoja.`” Kirja on suhteellisen pitkä, vähän päälle 400 sivua. Suosittelen silti opuksen lukemista, se oli mielenkiintoinen ajankuva yhdestä näkökulmasta Iranin historiaan. Aria, Nazanine Hozar, Otava, 2020 Suomentanut Hilkka Pekkanen Englanninkielinen alkuteos: Aria, 2019
- Kins keeper, Ajak A Majok
Helmikuussa Ajak A Majok julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa Kins keeper ja ihastuimme jo kirjan kansikuvaan, kun näimme sen sosiaalisessa mediassa. Halusimme heti ostaa omat kappaleet teoksesta ja päästä tutustumaan kokoelman sisältöön syvemmin. Tuntemuksemme jo ensimmäisten tekstien kohdalla olivat: ihana, ihana, IHANA! Kokoelma on täynnä tunnetta ja me löysimme sieltä paljon tunnistettavia kokemuksia, tunnelmia ja ajatuksia. Runoja oli ihana ja kauhea lukea: tekstit hymyilyttivä ja liikuttivat. “I choose to be my brothers keeper For I am willing and I am able” Ajak A Majok on työskennellyt What if I was free? -projektinsa parissa ja sitä tehdessään hän loi osin vahingossa Kins keeper -runokokoelman. Kins keeper runo on yksi ensimmäisistä teksteistä joita Ajak kirjoitti tähän kokonaisuuteen. Hän käsittelee teoksessaan erilaisia perherooleja, roolien välisiä suhteita, ystävyyttä, rakkautta ja pettymystä. Kirjoitustyyli on vapauttavaa ja runoista välittyvät tunnelmat tuntuvat aidolta. Niistä välittyy rakkaus ja jaettu kipu. Ennen kaikkea välittäminen. Teos on kirjoitettu englanniksi ja sen kieli on toimivaa, soljuvaa ja persoonallista. “I met love on my fathers shoulders. It cradled me as he picked me up and made me the world's tallest beholder.” Erilaiset runot nousivat kokoelmasta meidän lemppareiksemme ja toistemme suosikit olikin hauska käydä lukemassa uudelleen sen jälkeen, kun toinen oli ne omiksi lemppareikseen ilmoittanut. Téri tykkäsi muun muassa runoista Shapeshifter, Madness ja Heartbreak. Araceliksella mieleen jäivät erityisesti Brother’s keeper, Strangers ja Stacking dolls. Yhtäkään inhokkia ei kokoelmasta löytynyt. “They did warn you, but you never listened” Tuntuu vaikealta avata sanoiksi tätä runokokoelmaa ja kokemusta sen parissa, mutta kiteytettynä: pidimme kokoelmasta todella paljon ja suosittelemme sitä etenkin kaikille mustille ja ruskeille lukijoille. Tähän upeaan teokseen voi myös tulevaisuudessa päästä tutustumaan meidän tapahtumissa, koska kirja löytyy nykyisin POC-lukupiirin hyllystä. “I am exhausted with inauthenticity Playing nice Playing happy Playing content When all we desire is being heard and seen To be real with it” Kins keeper, Ajak A Majok, omakustanne, 2023
- Kiharoita: kirjoituksia hiuksista, Mona Eid (toim.)
Kiharoita on Mona Eidin toimittama kokoelma kirjoituksia hiuksista. Kirjaan on sisällytetty RT-litin ja S&S:n vuonna 2020 järjestämän kirjoituskilpailun voittajatekstit sekä muita hiusteemaan liittyviä tekstejä erilaisilta kirjoittajilta. Teos alkaa Mona Eidin johdannolla, joka on hyvin tiivis ja tuhti informaatiokokonaisuus hiuksista. Johdantoa seuraa enimmäkseen esseitä, pari novellia, keskustelu, sarjakuva ja runo. Vaikka tekstilajit ovat erilaisia keskenään, monissa on paljon samankaltaisia kokemuksia, ajatuksia ja tunnelmia. Me olemme kaikki tainneet elää suunnilleen saman elämän hiustemme kanssa. “Voin silti näytellä tuota osaa, kukaan ei huomaa eroa. Ja niin minä usein teenkin. Käännän toiseuteni omaksi edukseni.” - Shadia Rask Monista kertomuksista löytyy paljon vaikeilua ja omien hiusten tai hiuslaadun vihaamista, ennen kuin on ehkä päästy jonkinlaiseen sopuun tai syntynyt jopa rakkaus omia hiuksia kohtaan. Tämä on tietysti meillekin todella samaistuttava kokemus, mutta oli myös ihana lukea tekstejä, joissa suhde omiin hiuksiin on läpi elämän ollut positiivinen ja kokeilunhaluinen. Lisäksi kokoelmasta löytyy paljon muitakin hiuksiin löyhästi liittyviä teemoja. “Se on aina ollut tapani ilmaista itseäni sanomatta mitään. Joskus se on tuntunut suoraviivaiselta, joskus sekamelskalta, mutta aina varmalta.” - Sara Salman Kokoelma sisältää muun muassa Saida Mäki-Penttilän kertomuksen siitä, miltä tuntuu löytää oma yhteisö ja representaatiota Good Hair Day -tapahtuman avulla, Olivia Kallanmaan upean riipivän kirjoituskilpailun voittajarunon, Hai Nguyenin kiinnostavan tekstin, jossa pohditaan muun muassa miesten hiustrendejä sekä Nahla Hewidyn novellin identiteetistä ja hiuksista. Me molemmat nautimme erityisen paljon Meron Laineen ja Meri Milashin keskustelusta, jossa oli ihanan positiivinen tunnelma ja paljon tunteita herättäviä ajatuksia ja kokemuksia. Téri tykkäsi erityisesti myös Sara Salmanin Hijabistan tunnustuksia esseestä, jossa oli mielenkiintoinen tulokulma ja kuvattuna ihanasti muutakin kuin pelkkää tuskaa. Aracelikselle taas jäi erityisesti mieleen Julian Owusun essee Barbeshop type vibe. “Jokainen kihara, joka lyhenee päästäni, on kuin palaa suojakuorta minun ja maailman välillä, jota en hetkeen tule tarvitsemaan.” - Julian Owusu Me yllättyimme valitusta kansikuvasta ja sen sotkuisuudesta. Meistä tämä olisi ollut hyvä hetki represantaatiolle esimerkiksi kauniista kiharoista tai upeasta afrosta. Oltiin myös yllättyneitä siitä, että kokoelman kaikki tekstit eivät liittyneetkään nimenomaan kiharoihin vaan yleisemmin hiuksiin ja tekstejä oli harmillisen vähän kirjoituskilpailusta, jonka antia olisi ollut kiinnostava päästä lukemaan enemmänkin. Kokonaisuudessaan teos on kuitenkin kiva ja kattava kurkistus erilaisiin hiussuhteisiin sekä maailmaan hiusten ympärillä. Kiharoita: kirjoituksia hiuksista, Mona Eid (toim.), Kustantamo S&S, 2022 Kirjoittajat: Olivia Kallanmaa, Aurora Lemma, Ranya Paasonen, Caroline Suinner, Hai Nguyen, Fiona Musanga, Carmen Baltzar, Saida Mäki-Penttilä, Shadia Rask, Julian Owusu, Meron Laine, Meri Milash, Koko Hubara, Warda Ahmed, Sara Salmani, Nahla Hewidy, Alice Jäske ja Fatim Diarra
- Näkemiin, pikku naiset, Marcela Serrano
Marcela Serranon Näkemiin, pikku naiset jäi meidän lukupiirissämme suurimmalla osalla kesken tai kokonaan lukematta. Chileläisistä serkuksista kertovan tarinan piti olla kiinnostava "aikuisten versio" Louisa May Alcottin Pikku naisista, mutta se jätti meidät lähinnä hämilleen. “Lola mietti Adan käsikirjoitusta, eikö Amy polta kirjassa sisarensa Jon käsikirjoituksen?” Nieves on serkuksista perinteikkäin, köyhä kotirouva, jonka näkökulma oli lähinnä katkera ja epämielenkiintoinen. Ada taas on reilusti menevämpi ja kokee elämässään kaikenlaisia käänteitä ja vastoinkäymisiä, joita ei sen pahemmin selitetä. Lola on ihailtu ja varakas, ja Luzia motivoi haave ihmisten pelastamisesta Afrikassa. Etenkin Luzin motivaatio tuntui tarinassa irrallisesta ja turhalta. Serkukset asuvat lapsina eri osissa maata, mutta tapaavat aina kesäisin eteläisessä Chilessä suvun kotikartanossa ja viettävät siellä unohtumattomia hetkiä. He kasvavat yhteen kesäisten seikkailujen saattelemana, mutta aikuistuttuaan ajautuvat erilleen ja eri puolille maailmaa. “Kun pysättää tuon kuvan kolmesta serkustani tuossa huoneessa, kukin pitkällään omassa kapeassa vuoteessaan, tuntuu itse asiassa siltä kuin mikään ei olisi muuttunut.” Samoja menneisyyden tapahtumia kerrataan eri ihmisten näkökulmasta. Serkukset muistelevat lapsuuttaan, näyttelevät Pikku naisten kohtauksia, lähtevät maanpakoon, menettävät läheisiään, rakastuvat ja ajattelevat toisiaan. Tarina tuntuu silti junnaavan, mutta toisaalta tuo myös esille sen, kuinka erilaisilta samat tapahtumat voivat näyttää eri ihmisten kertomina. Tämä tuntuikin olevan lähes ainoa kiinnostava osa kirjassa. “Lola mietti, voisiko ihminen mistään merkistä huomata päässeensä eroon menneisyydestään, jotta se lakkaisi sen jälkeen tekemästä kipeää.” Alle 300 sivuiseen teokseen on yritetty liittää niin monta juonenkäännettä ja hahmoa, että lopulta kirja jää sekavaksi ja punainen lanka tuntuu häviävän paljouden alle. Teoksen kieli on myös vähän kömpelöä: hurjistuttavan pitkiä virkkeitä ja epäselviä tekijöitä. Kuka kertoo tarinaa välillä ensimmäisestä ja välillä kolmannesta persoonasta? Tämän lisäksi teos poukkoilee ajassa valtoimenaan, eivätkä kappaleiden alun vuosiluvut auttaneet aikakausien ymmärryksessä juuri ollenkaan. Kaiken kaikkiaan teos tuntui sekavalta, mutta mahdollisesti parempi tuntemus Pikku naisten alkuperäiseen tarinaan voisi auttaa ymmärtämään kokonaisuutta paremmin ja paikoittain kyllä tykkäsimme kirjasta. Näkemiin, pikku naiset, Marcela Serrano, Helmi Kustannus, 2006 Suomentanut Sanna Pernu Espanjankielinen alkuteos: Hasta siempre, mujercitas, 2004
- 7 vinkkiä lukemisen aloittamiseen ja harrastuksen ylläpitämiseen
Meillä molemmilla on ollut elämämme aikana hetkiä kun lukeminen ja siitä nauttiminen on takkuillut. Niitä hetkiä on myös löytynyt viimeisen kahden vuoden aikana, kun olemme työskennelleet POC-lukupiiri hankkeen parissa. Meidän mielestämme lukuharrastuksessa tärkeintä on lukea omassa tahdissa ja siitä nauttien. Ei haittaa ollenkaan, vaikka joskus olisikin hetkiä, jolloin lukeminen ei nappaa yhtään. Silloin ehkä kannattaakin keskittyä muihin asioihin, joista nauttii. Me haluamme nyt kuitenkin jakaa joitakin vinkkejä niihin tilanteisiin, kun haluaisit lukea enemmän, aloittaa lukemisharrastuksen tai muuten vain tehdä lukemisesta itselle mukavampaa. Olemme miettineet vinkkejä itse, yhdessä meidän suljetun lukupiirimme jäsenten kanssa sekä järjestämissämme tapahtumissa nuorten, aikuisten ja lasten kanssa. Alta löytyy näistä vinkeistä koottu lista. Toivottavasti jostakin vinkistä on hyötyä myös sinulle! 1. Aloita lukemalla yksi sivu päivässä Sovi itsesi kanssa, että teet lukemisesta rutiinin. Valitse kiinnostava kirja ja lue päivittäin tietty määrä sivuja. Voit aloittaa yhdestä tai kahdesta sivusta. Tärkeintä ei ole lukea kokonaista kirjaa mahdollisimman nopeasti loppuun, vaan totuttaa itsesi lukemiseen ja pitää rutiinia yllä. Kun luet päivittäin, kirjan tarina ei ehdi unohtua lukukertojen välillä ja totut pikkuhiljaa uuteen tai unohtuneeseen harrastukseen. 2. Kuuntele äänikirjaa Äänikirjaa voi olla helpompi seurata kuin fyysistä kirjaa. Jos lukeminen tuntuu haastavalta, kokeile äänikirjan kuuntelua. Samalla kun kuuntelet tarinaa, voit tehdä jotakin muuta, esimerkiksi käydä kävelyillä tai piirtää. Voit myös vain loikoilla sängyssä tai muussa mukavassa paikassa ja eläytyä tarinaan. Äänikirjan kanssa voi myös kokeilla sellaista, että samalla kun kuuntelee, seuraa tekstiä myös silmillä fyysisestä kirjasta. Näin lukemiseen voi olla helpompi keskittyä. 3. Lue yhdessä kavereiden tai perheenjäsenten kanssa Lukeminen ei ole vain yksinäinen harrastus! Jos nautit yksin lukemisesta, saa sitä jatkaakin, mutta jos kaipaisit lukiessasi seuraa, pyydä ystävää tai perheenjäsentä lukemaan kanssasi. Voitte lukea eri kirjoja tai samaa kirjaa, ja keskustella yhdessä lukemastanne. Ystäväsi voi myös lukea sinulle kirjaa ääneen tai toisinpäin. Jos ympärilläsi ei vielä ole lukemisesta innostuvia ihmisiä, voit myös suunnata tapahtumiin, joissa luetaan yhdessä. Kirjastot järjestävät paljon tapahtumia lukemiseen liittyen ja esimerkiksi me järjestämme yhteisiä lukuhetkiä POC-lukijoille. 4. Hyödynnä 10 minuutin ajastinta Voit hyödyntää ajastinta lukiessasi, jos tuntuu, että on vaikea keskittyä lukemiseen ja kaikki ympärillä vie huomiosi. Laita puhelimesta ajastin soimaan kymmenen tai viiden minuutin päähän. Laita puhelin tarvittaessa kauemmas itsestäsi ja asetu mukavaan lukuasentoon. Kun kello soi, voit lopettaa lukemisen ja keskittyä muuhun. Jos kuitenkin tuntuu siltä, että kirja vie mennessään, voit jatkaa lukemista niin pitkään kuin tuntuu hyvältä, tai asettaa ajastimeen uudet 10 minuuttia. 5. Palkitse itsesi Joillekin pieni hemmottelu tai palkinto lukemisesta voi toimia hyvänä motivaattorina lukuharrastuksessa. Valitse herkku, jonka saat syödä luettuasi tietyn määrän sivuja, tai palkitse itsesi muilla tavoin. Voit muutaman sivun jälkeen antaa itsellesi hetken sometusaikaa tai laittaa tarran kalenteriin jokaiselle päivälle kun luit kirjaa. 6. Lue viimeisin sivu uusiksi Jos ehdit lukea vain harvoin tämä vinkki voi sopia sinulle. Kun sinulla on aikaa keskittyä kirjan ääreen ja tuntuu, että tarina on jo vähän unohtunut, kannattaa lukea yksi tai useampi sivu jo lukemastasi kohdasta ja jatkaa siitä lukemista. Näin saat palautettua mieleen viimeisimmät tapahtumat ja tarinaan on taas mukava uppoutua uudelleen. Tätä samaa voi hyvin hyödyntää myös äänikirjoja lukiessa. Laita äänikirjaa muutama minuutti taaksepäin ja näin pääset kertaamaan lyhyesti menneitä tapahtumia. 7. Lue hyviä kirjoja Viimeinen ja kaikista tärkein vinkkimme on: lue vain hyviä kirjoja. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta se todella kannattaa. Tässä maailmassa on niin paljon erilaisia kirjoja laidasta laitaan, että on turhaa sinnitellä sellaisen kirjan kanssa, joka ei itselle tunnu kiinnostavalta. Jätä kesken tylsä tai muuten vain huono kirja ja etsi käsiisi uusi erilainen teos. Kun kirja on hyvä ja vetävä, on lukeminenkin yllättäen helpompaa. Vinkkejä hyvistä kirjoista voi saada useista eri lähteistä. Kirjaston ammattilaiset ovat erinomaisia löytämään juuri sinua kiinnostavaa kirjallisuutta. Voit myös tarttua kaverin lempikirjaan. Myös meille saa aina laittaa viestiä ja pyytää henkilökohtaista kirjasuositusta. Älä tyydy muuhun kuin juuri sinua kiinnostavaan kirjallisuuteen. Sitä kyllä varmasti löytyy! Jos sinulle tulee mieleen vinkki, joka on auttanut sinua lukuharrastuksessa niin kommentoi alle, jotta saamme vinkit jakoon. Mukavia lukuhetkiä! <3
- Maa ja taivas, Yaa Gyasi
Maa ja taivas kertoo Gifty-nimisestä nuoresta naisesta. Hän on asunut lapsuutensa Alabamassa ghanalaisen perheensä kanssa ja opiskelee neurotiedettä yliopistossa. Teos on osittain kuvaus maahan muuttaneesta perheestä, mutta keskittyy kertomaan monisyisesti Giftyn tarinaa, lapsuutta ja nuoruutta. Kirjassa hypitään paljon ajassa ja käydään läpi Giftyn elämän hetkiä ja kosketusta etenkin hänen omaan perheeseensä. Vaikka teoksessa liikuttiinkin paljon ajassa sitä oli selkeä seurata ja se toimi mielestäni myös hyvin äänikirjana. Giftyn ollessa vielä lapsi hänen isänsä muutti takaisin Ghanaan. Hänen veljellänsä Nanalla oli edessään lupaava urheilijan ura, mutta hän jäi koukkuun huumeisiin kipulääkkeiden kautta. Giftyn äiti taas on läpi elämänsä kamppaillut masennuksen kanssa, mutta heidän välillään on silti aito yhteys ja rakkaus. “Se on yksi harvoista valokuvista, jossa me kaikki neljä olemme yhdessä. Luulen muistavani sen päivän, mutta en tiedä, olenko vain muuttanut äitini tarinat siitä muistoiksi, vai olenko tuijottanut kuvaa niin pitkään, että omat tarinani ovat alkaneet muistua mieleen.” Nanan kuoltua Giftyn kiinnostus neurotieteisiin syventyy. Hän alkaa tutkia hiirien kautta huumeiden vaikutusta kehon toimintaan ja tutkimuksista tulee hänelle pakkomielle. Oli kiinnostava seurata hetkiä, kun Gifty keskittyi tutkimuksiin hiiristä ja sitä kautta käsitteli veljensä kuolemaa ja omaa menetystään. “En ollut kovin optimistinen sen suhteen, että musiikki saisi hänet ylös sängystä, mutta toivoin, että se edes jollain tapaa rauhoittaisi hänen mieltään.” Uskonto on myös paljon läsnä kirjassa. Gifty pohtii paljon uskonnon ja tieteen merkitystä; uskonto on aina ollut läsnä hänen lapsuudessaan, mutta tiede on hänen tuleva ammattinsa ja intohimonsa. Teoksessa on paljon perinteisiä stereotypioita maahamuuttajaperheestä – on masennusta, huumeita ja vanhempien eroja – mutta vaikka ne olivat läsnä kirjassa, eivät ne tuntuneet olevan ainut asia, mitä teoksessa haluttiin kertoa ja käsitellä. Niillä ei mielestäni myöskään mässäilty liikaa. Tarinassa keskityttiin paljon syvempiin tunteisiin Giftyn elämässä ja myös pohdittiin omaa kuuluvuutta tähän maailmaan ja omaa identiteettiä. “Laskin laukkuni eteiseen ja ryntäsin keittiöön ja kohtasin näyn, joka on minulle yhtä tuttu kuin oma kehoni: äitini laittamassa ruokaa.” Maa ja taivas, Yaa Gyasi, Otava Suomentanut Arto Schorderus Englanninkielinen alkuteos: Transcendent Kingdom
- Vivek Ojin kuolema, Akwaeke Emezi
Vivek Oji on nigerialainen nuori, joka eräänä päivänä löytyy kuolleena kotioveltansa. Ruumis on alaston ja kuolema suuri järkytys tämän läheisille – etenkin Vivekin äidille, joka löytää tämän ruumiin. Romaanin aikana kuolemaan johtaneita tapahtumia ja Vivekin elämää lapsuudesta nuoruuteen käydään läpi erilaisista näkökulmista. “Muut yhdistyksen naiset varmaankin arvelivat Kavitan menettäneen järkensä, koska hän ei suostunut vain hautaamaan poikaansa ja olemaan hiljaa, mutta se oli hänelle yhdentekevää.” Meidän suljetussa lukupiirissä Vivek Ojin kuolema ei herättänyt odotettuja suuria tunteita. Tarina oli helppolukuinen, sujuva ja veti kuitenkin mukaansa. Moni oli tykännyt etenkin kirjan alusta, jossa Vivekin sukua kuvattiin laajemmin ja maailma rakentui leppoisasti mutta kiinnostavana. Silti osasta tuntui, että jotain jäi puuttumaan. Vivekin elämää kuvataan monien hänelle läheisten ihmisten näkökulmasta ja muutaman kappaleen hän kertoo kirjassa itsekin. Eri näkökulmat tekivät teoksesta kiinnostavan, mutta jättivät myös joitakin asioita selittämättä. Vivek esimerkiksi kärsii erilaisista asioista elämänsä aikana, mutta niistä osa jäi ainakin meille lukupiirissä epäselviksi. Teosta kuvataan paljon etenkin Vivekin serkun Ositan näkökulmasta, Ositan katseen ja elämän tapahtumien kautta. “Minulla oli koko elämäni ajan raskas olo. Luulin aina, että kuoleminen olisi raskaampaa kuin mikään muu, mutta ei se ollut, ei ollenkaan.” Romaanin rakkaustarina tuntui meille vähän epäuskottavalta ja etenkin sen puhkeaminen tapahtui meidän mielestämme hieman turhan väkivaltaisesti. Kirjassa on kuitenkin kaunista ystävyyttä ja hyvin kuvattuja yhteyksiä ihmisten välillä. Osan mielestä kirja ei toiminut kokonaisuutena, mutta sieltä löytyi monia hetkiä ja kohtauksia joista kaikki pidimme paljonkin. Tunnelma teoksessa oli pääosin rauhallinen, etenkin kirjan alussa. “Makaan sängyssä pää hänen paljaalla vatsallaan, ja hän leikittelee tukallani vetämällä kiharat suoriksi ja antamalla niiden mennä uudelleen sikkaraan.” Tarina sijoittuu muutama kymmenen vuotta menneisyyteen ja on aikansa kuvaus. Osa silloin suurilta ja erikoisilta tuntuvista asioista eivät oikein meitä enää hetkauttaneet, ja sekin saattoi vaikuttaa siihen, että tarinaan oli vaikeampi heittäytyä. Vivek Ojin kuolema, Akwaeke Emezi, Kosmos, 2020 Suomentanut Sari Karhulahti Englanninkielinen alkuteos: The death of Vivek Oji, 2020
- Bless the Daughter Raised by a voice in Her Head, Warsan Shire
Warsan Shire on brittikirjailija ja Bless the Daughter Raised by a voice in Her Head: Poems on hänen ensimmäinen runokokoelmansa, johon tartuttiin Sara Osmanin vinkistä. Haastattelimme Sara Osmania toukokuussa nettisivuillemme ja tämä runokokoelma oli yksi hänen antamistaan kirjavinkeistä. Me molemmat ihastuimme jo teoksen kanteen ja nimeen, jotka vetivät meitä lisää kirjan puoleen. Teksti tuntui meistä kulkevan hyvin ja sanat sivuilla olivat kaunista luettavaa. "Mama I made it out of your home alive, raised by the voices in my head." Shire käsittelee runoissaan mustana naisena kasvamista, aikuiseksi tulemista, perhettä ja maahanmuuttoa. Teoksessa aiheet vaihtelevat muutamasta voimauttavasta pilkahduksesta todella raskaisiinkin aiheisiin. Omakohtaisiin tuntemuksiin ja kokemuksiin oli hauskasti kiedottu myös viittauksia pop-kulttuuriin. Teosta lukiessa meillä liikkui kylmät väreet kropassa. Aiheet olivat rankkoja ja sydäntä riipaisevia, teksti taas aivan todella kaunista ja ilmavaa. Se miten Shire käyttää sanoja ja liikkuu tunteissa ja aiheissa oli hienoa luettavaa. "but God, doesn't she wear the world well." Runot on kirjoitettu englanniksi, mutta niistä löytyy paljon myös somaliankielisiä sanoja. Teoksen loppuun on koottu pieni sanasto, josta voi halutessaan käydä katsomassa mitä somaliankieliset ja esimerkiksi brittikulttuuriin liittyvät sanat tarkoittavat. Warsan Shiren joitakin runoja tästä teoksesta on päässyt lukemaan aikaisemminkin muista runokokoelmista, joihin on koottu runoja useilta kirjailijoilta. Häneltä löytyy myös muuta kirjallisuutta, johon meillä on ainakin kiinnostusta tarttua. "Love is not haram but after years of fucking women who are unable to pronounce your name, you find yourself totally alone, in the foreign food aisle, beside the turmeric and saffron, remembering your mother's warm, dark hands, prostrating in front of the halal meat, praying in a language you haven't used in years." Bless the Daughter Raised by a voice in the head, Warsan Shire, 2022
- Huomioita kirjallisuudesta ja representaatiosta
POC-lukupiiri on jo yli kaksi vuotta vanha ja se tarkoittaa sitä, että reilun kahden vuoden ajan me olemme aktiivisesti etsineet, lukeneet ja arvostelleet POC-kirjailijoiden teoksia. Heti projektin alussa päätimme, että kierrämme mustien ja ruskeiden henkilöiden kärsimystarinat kaukaa ja välttelemme teemana etenkin rasismia. Kohdekirjallisuuteemme kuuluu siis kaunokirjalliset teokset, jotka on kirjoittanut POC-kirjailija, ja joiden pääteemana ei ole rasismista johtuva kärsimys. Lisäksi olemme ensisijaisesti pyrkineet lukemaan suomeksi. Viimeisen parin vuoden aikana olemme oppineet paljon nimenomaan meidän kohdekirjallisuudestamme ja päätimme nyt kerätä tähän juttuun erilaisia huomioita, joita olemme tehneet näiden vuosien aikana. 1. POC-kirjailijoilta halutaan kovasti julkaista ja kääntää rasismiin, rotuun ja orjuuteen liittyviä kärsimystarinoita. Etenkin pari vuotta sitten, kun vasta alottelimme POC-lukupiiriä, koimme paljon epätoivon hetkiä, kun yritimme löytää kriteereihimme sopivaa luettavaa. Googlaamalla löytyi kirjalistoja, jotka hehkuttivat parhaita POC-kirjailijoita ja “must read” teoksia POC-kirjailijoilta, jotka sitten olivatkin vain pitkä listaus traumapornoa. Kirjat, joita löysimme, kertoivat rasismista tai rodusta, ja jos kyse oli yhdysvaltalaisesta kirjallisuudesta, myös orjuudesta. Mitä enemmän olemme perehtyneet kirjallisuuden kenttään ja erilaisten POC-kirjailijoiden tarinoihin, sitä selkeämmin olemme huomanneet sen, että kustantamot ympäri maailman julkaisevat ja mainostavat POC-kirjailijoiden teoksia mielellään kunhan ne kertovat edellä mainituista teemoista. Sama pätee käännöskirjallisuuteen. Teoksia, jotka kertovat POC-hahmojen fantasiaseikkailuja tai rakkaustarinoita, käännetään kitsastellen. 2. Nekin kirjat, jotka kertovat jostakin ihan muusta, helposti myydään käyttäen rasismia ja orjuutta myyntikuvauksissa. Me olemme jättäneet lukematta paljon kirjallisuutta, jonka takakannessa lupaillaan kertomusta eriarvoisuudesta, rasismista tai orjuudesta. Vasta luettuamme joidenkin jo lukemiemme teoksien takakansia tai myyntikuvauksia, huomasimme, että kun kyseessä on POC-kirjailija, tätä termistöä käytetään lepsummin. Jos fantasiamaailmassa ilmenee minkäänlaista eriarvoisuutta, tulkitaan koko teos kuvaukseksi rasismista ja eriarvoisuudesta sekä yhteiskunnassamme vallitsevan orjuuden perinnön tutkielmaksi. Tämä toistaa edellisen huomiomme samaa olettamusta, jonka mukaan mustien ja ruskeiden kirjailijoiden kirjoja halutaan lukea vain silloin, kun ne käsittelevät eriarvoisuutta jossakin muodossa. 3. On ollut vaikea löytää meidän kohdekirjallisuuttamme POC-miehiltä ja positiivista kuvausta POC-miehistä Keskustelimme yhdessä lukupiiritapahtumassamme siitä, miten Akwaeke Emezin teoksessa Vivek Ojin kuolema kaikki mieshahmot olivat jotenkin vastenmielisiä ja esimerkiksi pettivät vaimojaan. Tästä inspiroituneena aloimme pohtia mieshahmoja laajemminkin kirjoissa, joita olemme lukeneet. Kun skannasimme työhuoneellemme kertyneen kokoelman kohdekirjallisuuttamme, huomasimme, että kyseisissä kirjoissa mieshahmot useamminkin joko loistavat poissaolollaan tai moraalittomuudellaan. Valitettavasti meidän työhuoneeltamme löytyy vain muutama miesten kirjoittama teos. Olemme välillä vielä varta vasten yrittäneet etsiä kirjallisuutta miehiltä, mutta lopputulos on silti ollut tämä. Niissä muutamissa teoksissa, jotka olemme lukeneet mieskirjailijoilta, mieshahmotkin ovat olleet monisyisempiä ja muissakin kuin pahiksen roolissa. Muuten, etenkin mitä tulee aikuisiin mieshahmoihin, tilanne on aika toivoton. 4. Meidän kohdekirjallisuutta tuntuu löytyvän eniten yhdysvaltalaisilta ja nigerialaisilta kirjailijoilta. Olemme lukeneet määrällisesti eniten teoksia Yhdysvalloista ja Nigeriasta ihan vahingossa, vaikka olemmekin pyrkineet lukemaan laajasti kirjallisuutta eri puolilta maailmaa. Yhdysvalloissa ollaan tietysti edellä siinä mitä tulee representaatioon. Etenkin nuorille suunnatuissa kirjoissa teemoina on toisinaan ihanaa fantasiaa ja mukavaa realismia, ilman ainaista rasismikorttia. Sama pätee Nigeriaan, josta olemme lukeneet etenkin dekkareita ja koskettavaa draamaa. Molemmissa kyseisissä maissa tuotetaan myös paljon englanninkielistä kirjallisuutta, mikä varmasti myös vaikuttaa siihen, että kääntäjiä myös suomen kielelle löytyy. 5. Etenkin eurooppalaisia ja pohjoismaalaisia teoksia on vaikea löytää. Suomessa julkaistaan marginaalinen määrä teoksia kotimaisilta POC-kirjailijoilta. Isompi osa Suomessa julkaistusta POC-kirjailijoiden kirjallisuudesta on ulkomaista ja käännettyä. Monet netistäkin löytämämme listat, joihin on kerätty mustia ja ruskeita kirjailijoita tai heidän teoksiaan, esittelevät etenkin yhdysvaltalaista kirjallisuutta ja ovat myös yhdysvaltalaisten tekemiä. Etenkin kun alottelimme hanketta tuntui vaikealta löytää kohdekirjallisuuttamme Suomesta. Nyt parina viime vuonna on kotimaista kirjallisuutta POC-kirjailijoilta kuitenkin julkaistu selkeästi enemmän kuin aikaisempina vuosina. Ehkä Euroopassa vasta aletaan heräillä siihen, että tasa-arvon kannalta olisi tärkeää etsiä ja lukea aktiivisesti myös POC-kirjailijoiden teoksia. 6. Lastenkirjoja löytyy todella vähän. Suomennetut tai suomenkieliset POC-kirjailijoiden lastenkirjat, jotka olemme viimeisen kahden vuoden aikana löytäneet, voi laskea kahden käden sormilla. Lisäksi näistä osassa ei edes näy POC-hahmoja, vaan päähenkilönä saattaa toimia esimerkiksi puun siemen. Vaikka lapsille representaatio olisi älyttömän tärkeää, sitä tuntuu olevan heille suunnatussa kirjallisuudessa vähiten. Suurin aukko meidän löytämässämme kirjallisuudessa on noin 8-13-vuotiaille lapsille suunnatussa kirjallisuudessa. Juuri itsenäisesti lukemaan oppineille lapsille meillä on tarjota tasan kaksi kirjavinkkiä. Ei kuulosta hyvältä. 7. Parasta representaatiota on löytynyt nuorille aikuisille suunnatuista kirjoista. Viime vuosina POC-kirjailijoilta on julkaistu ihania teoksia nuorille aikuisille. Nuorille aikuisille löytyy niin fantasiatarinoita kuin realismiakin ja myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen representaatio on ollut laajempaa ja sitä on ollut ilo seurata sekä lukea.
- Unelma helposta työstä, Kikuko Tsumura
Kikuko Tsumuran Unelma helposta työstä kertoo aikaisemmin työssään uupuneesta naisesta, joka etsii etsii itselleen helppoa ja mielekästä työtä. Apunaan päähenkilöllä on työnvälitystoimiston työntekijä Masakado, joka löytääkin päähenkilölle kaikenlaisia lyhytaikaisia hommia mahdollisimman yksinkertaisista tehtävistä. Kirjan aikana nainen työskentelee erilaisissa tehtävissä, joissa hänelle tulee aina vastaan jotakin outoa ja jopa vähän mystistä. “Asian penkominen ei ollut paljastanut mitään kummempaa, mutta epäilykseni eivät silti olleet kokonaan haihtuneet.” Kirjan päähenkilö on jopa aika mitäänsanomaton. Hänellä ei tunnu olevan elämässään mitään muuta, kuin missio löytää helppo työ, johon olisi lyhyt työmatka. Hänellä ei ole läheisiä ihmisiä, harrastuksia tai intohimoja, tai ainakaan niitä ei teoksessa kuvata. Ehkä tästä johtuen, nainen aina heittäytyykin eteensä tuleviin pesteihinsä täysillä. Myös Masakado on investoitunut ja ottanut itselleen haasteeksi etsiä naiselle mielekkäitä helppoja töitä. “En ollut onneton enkä sairastunut työni takia, mutta olin vähitellen unohtamassa Masakadon varoituksen ja uppoamassa miettimään yksinomaan riisikeksipusseja.” Unelma helposta työstä oli välillä todella arkinen ja jopa pitkäveteinen. Siinä oli kuitenkin kiva tunnelma ja kiinnostus nousi tasaisin väliajoin etenkin työpaikan ihmissuhteiden ja outojen mysteerien kautta. Lisäksi työt, joihin päähenkilö päätyy, olivat aika erikoisia, joten kuvauksia työtehtävien suorittamisesta oli hauska seurata. Tsumura tuntui kirjoittavan jokaisen hetken ja ajatuksen päähenkilön elämästä auki, joka omalla tavallaan veti mukaansa. Jos tykkää todella juonipainotteisesta teoksesta, voi Unelma helposta työstä tuntua hidastempoiselta, mutta kun vauhtiin pääsee, löytyy teoksesta mielekkäitä yksityiskohtia. Suomi sekä saamelaiset myös mainintaan muutamaan otteeseen teoksessa, ja Téri pohtikin lukiessa onko kirjailijalla kiinnostuksen kohteita Pohjoismaihin. “Viisi peräkkäistä työtä lyhyessä ajassa oli opettanut minulle jotakin olennaista. Ei auttanut kuin rukoilla ja antaa parastaan. Toivoa, että kaikki menisi hyvin.” Unelma helposta työstä, Kikuko Tsumura, Into, 2022 Suomentanut Raisa Porrasmaa Japaninkielinen alkuteos: Kono yo ni tayasui shigoto wa nai, 2015












