HAKU

Me olemme lukeneet Aamupalaporukan tutkimukset sarjan kaksi ensimmäistä osaa, Peto aidan takana ja Riivaaja koulussa , ja nyt kirjasarja sai loppuvuodesta taas jatkoa. Haamuvaras jatkaa tarinaa saman kaavan mukaisesti. APElla, eli Aamupalaetsivillä, on taas mysteeri ratkottavana, mutta tällä kertaa tapaus tuntuu melkein mahdottomalta. Asim on etsiväporukan lisäksi myös taidekerhossa, josta mystisesti katoaa taideteos muutamia päiviä ennen tulevaa näyttelyä. APE on paikalla, kun katoamistemppu tapahtuu ja tulevan näyttelyn häämöttäessä, porukalle tulee kiire löytää teos ja sen varastanut henkilö. Muistakin kerhoista katoaa esineitä ja kaverukset eivät tiedä mistä lähteä selvittämään varkaan henkilöllisyyttä. Lisää paineita aamupalaetsiville syntyy siitä, että yhtä heistä syytetään mahdolliseksi haamuvarkaaksi. “Kaikki tuijottivat maassa makaavaa henkilöä. Hänen kasvonsa olivat pitkän viitan peitossa. Nyt oli aika ratkaista arvoitus lopullisesti ja saattaa tapaus päätökseen.” Aikuiselle lukijalle syyllinen paljastuu jo vähän turhan aikaisin. Tarinaa oli silti hauska seurata ja tempauduimme mukaan kirjan jännitykseen ja käänteisiin. Meidän 8-vuotias testilukija ei ollut miettinyt lukiessa syyllistä vaan uppoutunut täysillä tarinaan ja elänyt jännityksessä siitä, mitä seuraava kappale taas paljastaa. “‘Hetkinen, odottakaapa nyt. Me emme ole suostuneet minkäänlaiseen yhteistyöhön teidän kanssanne. Emmehän me edes tiedä, onko HAAMUVARASTA oikeasti olemassa’, Carina pisti väliin.” Kirjasarjassa on käsitelty kivasti lasten tunteita ja sama jatkuu taas tässäkin osassa. Ryhmä puuttuu hienosti tilanteisiin, joissa joku käyttäytyy ilkeästi tai purkaa muihin omaa turhautumistaan. Teoksesta löytyy lapsille hyviä roolimalleja ja vähän kuin jonkinlainen utopia, ideaali koulumaailma, ilman kiusaamista ja hyvällä yhteishengellä. Suureksi osaksi tästä syystä kirjaa onkin ihana lukea ja voimme suositella sarjaa lämmöllä. “Lise laski kätensä hänen olalleen. ‘Mehän olemme vasta aloittaneet tutkimuksemme, kyllä se selvitämme kaiken pohjia myöten, älä ole huolissasi.’” Kuvitus on taas kerran hauskaa ja eläväistä. Kahdeksanvuotiaan mielestä kuvia olisi saanut olla vähän enemmänkin, mutta onneksi kuvattomatkin aukeamat sisältävät eri tavoin korostettuja sanoja ja lauseita, mikä tekee lukemisesta varmasti lapsillekin hauskempaa. Kappaleet ovat lyhyitä, joten aloittelevakin lukija voi edetä kirjan kanssa mukavasti omaan tahtiin. “‘Nyt on aika’, Marcus sanoi ja sai heidät reipastumaan. He lähtivät marssimaan kohti matikkakerhoa täynnä uutta päättäväisyyttä.” Aamupalaporukan tutkimukset saa jatkoa suomeksi jo huhtikuussa, sitä siis odotellessa! Haamuvaras – Aamupalaporukan tutkimukset 3, Marcus Rashford & Alex Falase-Koya Suomentanut Mika Kivimäki, Hertta, 2024 Englanninkielinen alkuteos: The Breakfast Club Adventures 3: The Phantom Thief, 2023 Kuvitus Marta Kissi

Jännittävä ja menevä lapsille suunnattu Aamupalaporukan tutkimukset -sarja on saanut taas jatkoa. Tällä kertaa koko koulu osallistuu suureen aarteenetsintään, mystinen hirviö vaanii koululaisia ja APElla, eli aamupalaetsivillä, on taas tapaus selvitettävänä. Jotta tämän osan tarinaan pääsee suoraan mukaan, kannattaa olla lukenut sarjan muitakin kirjoja. Kurkkaa aikaisempien osien arviot täältä . “‘Kyllä, olemme juuri pääsemässä siihen. Kun tutkimme juttuasi, me vain törmäsimme ihmissusien salaliittoon, joka suunnitteli koulun valtaamista’, Stacey totesi.” Aarteenetsijät ja hirviö alkaa heti vauhdikkaasti keskeltä ihmissusiin liittyvää tapausta, josta Stacey kertoo innostuneesti APEn asiakkaalle. Ihmissudet jäävät kuitenkin sivuun tässä tarinassa, kun keskiöön nousee kuuluisa sarjakuvataiteilija ja koko koulun valloittanut aarrejahti. Rutherfordin yläkoulun entinen oppilas, Kevin Silverwick, on kuuluisa sarjakuvataiteilija. Koko koulu fanittaa Kevinin avaruusseikkailusarjaa ja taiteilija kertoo julkaisevansa kolme seuraavaa, ja viimeistä, numeroa etukäteen koulun oppilaille. Tämän lisäksi koululla julistetaan kilpailu, aarteenetsintä, jonka selvittämiseen tarvittavat vihjeet löytyvät kolmesta viimeisestä sarjakuvasta. “‘Älä viitsi, sinähän olet tutkinut RIIVAAJIA ja MÖRKÖJÄ pitkin vuotta. Patrick osoitti häntä sormellaan. ‘Eli sinun avullasi me löydämme ehdottomasti sen palkinnon ensimmäisinä! Kai sinä autat meitä?’” Marcus on kaivannut jo pitkään jalkapallokavereidensa, Patrickin ja Oyinin, seuraa. Aamupalaetsivät on vienyt häneltä niin paljon aikaa, ettei hän ole ehtinyt pelata pitkään aikaan ystäviensä kanssa tai muutenkaan viettää aikaa heidän seurassaan. Kun kerrankin tapausta aamupalaetsiville ei ole näköpiirissä Marcus suuntaa jalkapallokavereidensa luokse. Patrick ja Oyin haluavat osallistua aarteenetsintään ja Marcus lupautuu auttamaan heitä etsinnöissä aamupalaporukan sijasta.  Pian aamupalaetsivien korviin kuitenkin kantautuu, että aarrejahdin vihjeitä häviää ja suuri nelikätinen sarjakuvista tuttu hirviö on ilmestynyt koululle. APElle on taas hommia ja Marcus joutuu jättämään ystäviensä auttamisen. Marcuksen täytyy valita APEn ja muiden ystäviensä välillä, mikä aiheuttaa hänelle harmitusta ja surua. Hänen ajatuksiaan käydään kivasti läpi kirjassa ja hän saa ristiriitaisiin tunteisiinsa apua muilta ystäviltä ja äidiltään. “‘En usko, että se on kuka . Vaan mikä ’, Stacey sanoi ja kääntyi Marcuksen puoleen. Hän osoitti sormellaan. ‘Tuo ovi on todella jykevä. Lapsi ei saisi sitä tuohon kuntoon kovinkaan helposti.’”  Aarteenetsijät ja hirviö alkaa vauhdilla ja se tuntuu alusta asti mielenkiintoisemmalta kuin edellinen osa. Luimme teosta kiinnostuneina selvittämään sekä sen, mistä aarrejahdissa on kyse, että miten hirviö on ilmestynyt koululle. Aarrejahti ja kirjailijavieras tuovat tavalliseen kouluarkeen kiinnostavuutta pelkän hirviömysteerin lisäksi. Ystävyyssuhteet ja niihin liittyvät tunteet ja muut kiemurat ovat tässä osassa jopa pienemmässä roolissa kuin aikaisemmissa sarjan kirjoissa. Silti niitä käsiteltiin kivasti se vähä, mitä niihin keskityttiin. Marcuksen äiti vilahtaa tarinassa pitkästä aikaa ja oli mukava muistutus nähdä lyhyesti heidänkin suhdettaan. Representaation kannalta äitihahmo ja sarjakuvataiteilija ovatkin todella ihana juttu. APE turvautuu myös aikaisemmista kirjoista tuttuun arkkiviholliseen ja oli hauska kun edellisissä kirjoissa vierailevia hahmoja on taas mukana. ‘“Sinä tunnet minut liian hyvin’. hän sanoi. ‘Mutta niinhän se aina menee sankarin   ja hänen ARKKIVIHOLLISENSA välillä.’” Teoksen loppuratkaisu ei ollut ihan meidän mieleen, koska hahmojen toiminta on epäloogista, eikä syyt tietyille valinnoille käy järkeen. Tämä harmitti meitä, mutta ei juurikaan vaivannut 8-vuotiaan lukijan päätä, vaikka hänkin olisi toivonut toisenlaista loppua. Taas kerran jännittävä tarina vei meidän 8-vuotiaan testilukijan saman tien mukanaan. Jännittävyys on selkeästi mieluinen elementti ja kirja taas kerran hyvä – niin hyvä, että hän haluaa lukea Aamupalaporukan tutkimukset uudestaan ensimmäisestä osasta alkaen. Aarteenetsijät ja hirviö – Aamupalaporukan tutkimukset 4, Marcus Rashford & Alex Falase-Koya Suomentanut Mika Kivimäki, Hertta, 2025 Englanninkielinen alkuteos: The Breakfast Club Adventures 4: The Treasure Hunt Monster, 2024 Kuvitus Marta Kissi

Amari ja yön veljet on lapsille ja nuorille suunnattu fantasiaromaani ja yksi meidänkin lempikirjoista. Amari ja yön veljet kertoo 13-vuotiaasta Amarista, sinnikkäästä ja vahvasta mustasta tytöstä, joka asuu Atlantan osavaltiossa yhdessä äitinsä kanssa. Amarin suuresti ihailema isoveli, Quinton, on ollut kateissa jo puolivuotta , mutta Amari on varma siitä, ettei tämä ole kuollut. Yhtenä iltana Amari saa veljeltään maagisen viestin, jossa veli Quinton esittelee hänelle yliluonnollisen maailman. Maailman, joka sijaitsee rinnakkain meidän tunteman maailmamme kanssa ja josta mahdollisesti löytyy vastauksia Quintonin katoamiseen. "Unohdin ettei hän pysty lukemaan kirjaani. Kaiken tämän salaaminen on vaikeampaa kuin arvasinkaan. 'Se on kesäleiriä varten.'" Saatuaan viestin, Amari lähtee päättäväisesti seuraamaan veljensä jalanjälkiä. Yrittäessään selvittää, mitä Quintonille oikeasti tapahtui, hän päätyy kesäleirille Yliluonnollisten asiain virastoon. Siellä Amaria odottavat yllättävät käänteet, joilla on suuri vaikutus niin hänen kuin koko maailmankin tulevaisuuteen. Tämä fantasiatarina koukutti heti ensimmäisestä kappaleesta lähtien. Sen hahmot ovat aitoja, käänteet kiinnostavia ja kieli myös nuoremmille lukijoille sopivaa. Me pidimme siitä, miten tarinassa keskityttiin paljon ystävyyssuhteisiin ja käsiteltiin myös oikeaa elämää koskettavia asioita, kuten kiusaamista. Amari ja yön veljet on voittanut Amazonin paras kirja 9-12-vuotiaille -palkinnon. Vaikka teos varmasti sopii myös 9-12-vuotiaille, mekin olemme ihan valmiita julistamaan tämän yhdeksi meidän lempikirjoistamme. Lukiessa mietimme, kuinka paljon olisimme itse kaivanneet juuri tätä kirjaa kun olimme nuorempia. Amarilla ja monella muulla hahmolla on paljon ihailtavia piirteitä, joihin samaistua ja joista ottaa esimerkkiä. Välillä ihan ihmettelimme sitä, että lukeeko nykyajan lapset ja nuoret oikeasti näin hyviä kirjoja! Amari ja yön veljet on sinällään itsenäinen tarina, mutta koska hahmot ja maailma olivat niin ihania ja koukuttavia, olisimme heti halunneet jatkaa kakkososaan ykkönen luettuamme. Amarin seikkailuista on onneksi tulossa siis trilogia, vaikka harmillisesti niitä joutuu vielä hetken odottamaan. Kakkososa julkaistaan ainakin englanniksi syksyllä 2022 ja toivottavasti se käännetään nopeasti myös suomenkielelle! "Dylan sanoo, että illuusion onnistumisen avain on siinä, että keskittyy mielikuvaan ja kuvittelee sen tulvivan ulos sormenpäistä." Lyhyesti sanottuna: Amari ja yön veljet on ihana fantasiakertomus, johon uppoaa sekunneissa. Suosittelemme sitä ihan kaikille iästä riippumatta, etenkin jos haluaa hetkeksi paeta todellisuutta magian ja taruhahmojen maailmaan. Amari ja yön veljet, B. B. Alston, Otava, 2021 Suomentanut Ilkka Rekiajo Englanninkielinen alkuteos: Amari and the night brothers, 2021

Neljä vuotta sitten me tartuimme uuteen ihastuttavaan nuorille suunnatun fantasiasarjan ensimmäiseen osaan, Amari ja yön veljet, emmekä me todellakaan pettyneet. Nyt sarjan kolmas osa, Amari ja kurjat ihmeet, jatkaa suoraan keskeltä toimintaa ja on vauhdikas kirjan loppuun asti. “Bestikseni astuu askeleen takaperin ja ojentaa kädet suoriksi. Niihin ilmestyy ruskean ihon tilalle suomuja. Ne leviävät käsivarsiin ja sitten olkapäihin, kunnes peittävät koko yläruumiin. Ja mikä on omituisinta? Ne peittävät hänen t-paitansakin – se katoaa limittäisten suomujen alle, kunnes hän on kaulasta vyötäröön ihan oikea lohikäärme.” Amari on aikaisempien kirjojen aikana ehtinyt saada ystävien lisäksi myös vihollisia ja koko Yliluonnollisten maailma on alkanut horjua. Tarinan alussa ollaan jo valmiita sotaan Viraston ja Taikuriliiton välillä. Amari kokee suurta vastuuta tilanteesta hävittyään Dylanille taikavoimansa. Reippaana junioragenttina ja selusta ystävien turvaamana hän on valmis pysäyttämään Dylanin ja korjaamaan virheensä. Ainoa keino pysäyttää tuho saattaa olla vaarallisten ihmeiden löytäminen ennen Dylania ja antimagian ymmärtäminen. Tilannetta hankaloittaa edelleen pääministeri Harlowe, joka yhtäkkiä julistaa Amarin ja Elsien koko Yliluonnollisen maailman vihollisiksi. “Paras ystäväni halaa minua pitkään Jaydenin katsellessa ja hymyillessä. Yritän olla vetistelemättä, mutta on aivan omanlaisensa ilo päästä takaisin ystävällisten kasvojen eteen, jos on välillä pelännyt, ettei näe niitä enää koskaan.” Edelleen meitä ilahduttanut nelikko, Amari, Elsie, Lara ja Jayden, jatkavat taistelua oikeuden puolesta ja syventävät entisestään keskinäistä ystävyyttä ja luottamusta. He ovat valmiita tekemään mitä tahansa pelastaakseen toisensa ja koko Yliluonnollisen maailman. Tässä osassa maisemat vaihtuvat lukijalle tutusta taikakoulusta lähes kokonaan uusiin ja oli kiva päästä tutustumaan lisää Yliluonnollisen maailman paikkoihin ja olentoihin. Amari ja ystävät muun muassa majailevat jonkin aikaa Chamberlainin kartanon pelottavassa kummitustalossa, kokevat maailman vaarallisimman vankilan salat ja joutuvat vastakkain niin Viraston kuin Taikuriliitonkin kanssa. “Magnus rykäisee. ‘En halua sekaantua perheasioihin, mutta Amari on osoittanut olevansa yhtä pystyvä kuin muut junioragentit. Hän on jo ottanut yhteen Harlowen ja Dylanin kanssa ja selvinnyt hengissä.’” Joitakin tarinan mutkia on vedetty suoriksi ja myös erikoisia kohtauksia on mukana. Ihmettelimme molemmat tarpeettomalta tuntunutta kohtausta Amarin äidin kanssa, jossa äidin luonne ja päätökset eivät tuntuneet johdonmukaisilta. Térin mielestä myös Amarin äidin tyyni olemus tuntui epäuskottavalta hänen salliessa teini-ikäisen lapsensa pelastaa maailman. Samoin se, kuinka nuorille hahmoille kaatuu niin paljon vastuuta koko maailman pelastamisesta. Aracelista tämä ei haitannut ja Térikin nautti kuitenkin menosta ja vilskeestä. Tarinassa on paljon yllättäviä käänteitä ja seurasimme jännittyneinä tapahtumia. Tässä kirjassa erityisen kiinnostavaa oli antimagia ja sen tutkiminen. Oli myös hauska päästä syventymään muihinkin taikureihin, heidän historiaansa, Ihmeisiin ja Unikokoontumisiin. Tériä kiehtoi myös Dylanin ja Amarin välinen yhteys, joka onkin ollut kantava teema läpi koko kirjasarjan. “‘Yöveljet järjestivät aikoinaan Unikokoontumisia. On uskottavaa, että Dylan käyttää samaa viestintämenetelmää’, Magunus sanoo. ‘Mutta Unikokoontumiset ovat eri asia kuin Valveunet. Unten ja painajaisten osasto valvoo Valveunia turvallisuustyistä. Luvattomilla unilla voi vahingoittaa nukkujan mieltä.” Representaatio on ollut positiivista koko kirjasarjan läpi ja suosittelemme tarttumaan sarjaan, jos et vielä sitä ole tehnyt. Vaikka olemme nauttineet Amarin seikkailuista paljon myös aikuisina lukijoina, tähän sarjaan olisi ollut ihana päästä käsiksi jo nuorempana. Amari ja kurjat ihmeet, B. B. Alston, Otava 2025 Suomentanut Ilkka Rekiaro  Englanninkielinen alkuteos: Amari and the Despicable Wonders

Amari and the Great Game jatkaa 13-vuotiaan Amarin tarinaa ykkösosasta Amari and the Night Brothers, suomeksi Amari ja yön veljet. Voit lukea meidän arvion ykkösosasta täältä . Kakkososa on ilmestynyt vasta englanniksi, mutta siitä on tulossa suomennos tammikuussa 2023. Me ei kuitenkaan maltettu odottaa Otavan käännöstä, vaan luettiin kakkososa jo englanniksi. "All I can do is keep showing them who I am, and if they'd rather believe something different, then that's on them." Amari and the Great Game alkaa rytisten. Mitään alun leppoisuutta tai muistutuksia aikaisemmasta ei lukijalle suotu, vaan Amari on ykkösen alun tapaan heti ongelmissa ensimmäisiltä sivuilta lähtien. Tarina alkaa suurella ajan pysähtymisellä, josta koko yliluonnollinen maailma haluaa heti syyttää taikureita. Amari joutuu sankarin maineestaan huolimatta maalitauluksi ja myös hänen kutsunsa Yliluonnollisten asiain virastoon yllättäen perutaan. Lisäksi Quinton makaa edelleen viraston sairastuvalla jonkinlaisessa taikakoomassa. Onneksi Amari ei kuitenkaan ole neuvoton ja ensimmäisestä kirjasta tuttu Elsie nyt on vähintään nerokas. “How can I be calm when the key to helping Quinton is right in front of me?” Jo ykkösosassa ihastuimme Amariin päähenkilönä ja sama tunnelma jatkui myös kakkosessa. Amari on vahva ja itsevarma ja monet tavallisesti päähenkilöissä ärsyttävät piirteet puuttuvat Amarista kokonaan. Hänen hartioilleen sysätään paljon vastuuta, mutta hän vastaanottaa sen varmana ja päämäärätietoisena. Myös ihmissuhteet, joita kuvataan kirjassa tuntuvat aidoilta ja mielekkäiltä. Elsie, Jayden ja jopa Lara tuntuivat melkein kuin omilta ystäviltä kirjaa lukiessa. Amarin ystäväporukka välittää aidosti toisistaan ja ovat valmiita tekemään mitä vain toistensa puolesta. “`Good` She grins. `Because if this doesn't work, at least I can say I got kicked out of the Bureau for a friend.´” Ykkösosaan verrattuna tämän kakkososan tarina oli ehkä hieman moniulotteisempi ja siinä syvennyttiin lisää B. B. Alstonin luomaan taikamaailmaan. Ykkösen tarina oli kaikessa yksioikoisuudessaan ihastuttava lukukokemus. Kakkosen käänteissä tuntui välillä jopa vähän hankalammalta pysyä perässä. Lukukokemukseen saattoi myös vaikuttaa se, että luimme teoksen englanniksi ja osan taikamaailman sanastosta olimme oppineet tuntemaan suomeksi. Ihmettelimme taas, miten alakouluikäisille kirjoitetaankin näin hyvää kirjallisuutta. Vain muutama hassu asia paljastaa, että teos tosiaan on kirjoitettu nuoremmille lukijoille. Aikuisten teoksessa ei ehkä tuntuisi uskottavalta kaikki se vastuu, joka sysätään 13-vuotiaiden lasten harteille koko maailman tilasta. Nyt jännityksellä odotamme trilogian viimeisen osan julkaisua, joka toivottavasti tulisi vuoden 2023 aikana. Amari and the Great Game, B. B. Alston, 2022

Kunokamut – Uusia tuulia on suoraa jatkoa Kuonokamut – Tytöt kuin tuulispäät -sarjakuvalle . Ensimmäisen osan tapahtumat kuitenkin kerrataan lyhyesti heti sarjakuvan alussa, joten mukaan voi hypätä helposti, vaikka Työt kuin tuulispäät olisikin jäänyt lukematta. Uusia tuulia jatkaa siis tarinaa kolmesta ystävyksestä, Mindystä, Gabbystä ja Priyasta, jotka jakavat rakkauden eläimiin. Tytöillä on yhteinen koirien ulkoilutusta tarjoava yritys VUHH, ja toistaiseksi niin yrityksellä kuin ystävysporulallakin on kaikki hyvin. “Olemme siis aika erilaisia Mutta meitä yhdistää yksi asia: olemme hulluina eläimiin!” Ensimmäisen osan kertojana toimi Gabby, ja tarinaa vietiin eteenpäin etenkin hänen näkökulmastaan. Tällä kertaa tarinan kertojana on Mindy, joka on tottunut asumaan kahdestaan äitinsä kanssa. Mindyn elämä muuttuu, kun äiti tapaa uuden miesystävän ja samalla kouluun tulee uusi oppilas, jolle hänen parhaat ystävänsä tuntuvat antavan kaiken huomion. Tarinassa käsitellään ulkopuolisuuden tunnetta ja uusien tilanteiden kohtaamista. Kuten ensimmäisessä osassa tässäkin sarjakuvassa on paljon suuria tunteita ja nuorten kamppailua ihan arkisten ja samaistuttavien asioiden kanssa: Mitä jos jään yksin? Onko minulle tilaa? “Onko hän hauska? No joo, kyllä kai. Ja mukava. Ärsyttävän mukava.” Vakavampien teemojen lisäksi kirjasta löytyy myös huumoria. Kuonokamujen kanssa pääsee nauramaan ja kuvittaja on tehnyt hienoa työtä hahmojen ilmeiden yksityiskohtien kanssa. Sarjakuvan alussa teksti tuntui kankeammalta edeltäjäänsä verrattuna. Tekstin sekaan on haluttu tuoda puhekielisyyttä, joka meille tuntui lähinnä vähän kömpelöltä. Lukeminen kuitenkin helpottui kunhan tarinaan pääsi sisälle ja kuvituksia oli mukava seurata. Kuonokamut-sarjakuvat sopii hyvin etenkin ala-asteikäisille eläinfaneille, mutta myös eläimistä viis veisaava voi nauttia kaveriporukan ihmissuhdekuvioista. “Ja joo, toisinaan joudumme muuttamaan tapoja, joilla toimimme, koska meidän tapamme eivät istu yhteen toisten tapojen kanssa.” Kuonokamut - uusia tuulia, Michele Assarasakorn & Nathan Fairbairn, Otava, 2022 Suomentanut Jouko Ruokosenmäki Englanninkielinen alkuteos: PAWS, Mindy Makes Some Space, 2022 Kuvitus Michele Assarasakorn

Ihana lasten sarjakuvasarja saa jatkoa! Vaikka Kuonokamut-sarjan osia ei olekaan ihan pakko lukea järjestyksessä, käy tutustumassa sarjan aikaisempiin osiin, jos ne eivät ole sinulle vielä tuttuja: Kuonokamut – Tytöt kuin tuulispäät & Kuonokamut – Uusia tuulia. “Parasta on, että pääsen mukaan Vuhhiin melkein joka viikko!” Joulu on täällä ja se muuttaa kahden koiranulkoiluttajan elämät. Priyan perhe saa yllättäen häädön kodistaan ja Gabby saa lahjaksi pitkään toivomansa puhelimen. Gabby innostuu lahjasta ja pian myös viraaleiksi menevistä koiravideoistaan. Priyan perheen häätö taas varjostaa koko porukan joulua ja uhkaa Priyan paikkaa VUHH:issa, tyttöjen koiranulkoilutusyrityksessä. “Muutos pelottaa. Ja sen vastustaminen on luonnollista. Sitä haluaa pitää kiinni rakastamistaan asioista.” Edellisten osien tapaan tässäkin koirat ovat menossa mukana, mutta fokus on ystävysten välisissä haasteissa, iloissa ja salaisuuksissa. Priya yrittää kaikkensa pitääkseen elämänsä ennallaan, vaikka joutuukin muuttamaan kauemmas. Muutos tuntuu hankalalta, mutta hän ei oikein osaa pyytää kenenkään apua. Gabby taas pitää kovaakin ääntä somen tärkeydestä ja muut yrittävät sopeutua hänen muuttuneisiin prioriteetteihinsa.  Sarjakuvassa käsitellään somen vetovoimaa ja sitä, miten se voi helposti viedä kaiken huomion niin, että ulkomaailma lähes unohtuu ympäriltä. Térin mielestä sitä käsiteltiin sarjakuvassa hyvin. Araceliksen mielestä some oli tuotu tarinaan vähän turhan yksinkertaistetusti. Kyse on kuitenkin vain yhdestä sivujuonesta, joten ehkä syvällisempää käsittelyä oli turha toivoa. “Mikä teitä oikein vaivaa? Saan vihdoin puhelimen ja teen hittipostauksen, mutta te ette piittaa siitä yhtään.” Koirien kanssa käy kaikenlaisia kommelluksia, jotka näkyvät kuvituksessa hauskasti. Muutenkin kuvat ovat taas ihanan värikkäitä ja hahmot ilmeikkäitä. Ongelmat ja tunteet ovat samaistuttavia ja aitoja, ja tahti tarinassa on vauhdikas.  Tässäkin osassa porukan vanhemmat ovat osana tarinaa, mikä on meidän mielestämme hienoa ja uskottavaa lasten elämässä. Etenkin osa vanhemmista on omalta osaltaan tukena tarpeen sattuessa jopa koko kaveriporukalle. Kuonokamut – Takkuinen talvi, Michele Assarasakorn & Nathan Fairbairn, Otava, 2024 Suomentanut Jouko Ruokosenmäki Englanninkielinen alkuteos: PAWS, Priya Puts Herself First, 2023 Kuvitus Michele Assarasakorn

Kun toiset nauttivat on Quynh Tranin toinen romaani. Hänen esikoisteoksensa Varjo ja viileys voitti Runebergin palkinnon vuonna 2022. Tässä on esikoisromaaniin verrattuna tuttu tunnelma, mutta eri maailma. “Joukko samanikäisiä nuoria kulkee heidän ohitseen hautausmaalla. Niin lähellä, että Lana haistaa heidät. Samassa hän tuntee taas sykkeensä, ja se on korkea. Hän nostaa katseensa maasta. Kuka helvetti on kertonut Beatricen äidille? Melissako? Freja? Vai Beatrice itse?” Kun toiset nauttivat kertoo 16-vuotiaasta Lanasta ja hänen äidistään Maggiesta, jotka asuvat Lundissa, Ruotsissa. Äidin ja tyttären välistä suhdetta seurataan molempien näkökulmista, heidän välistä kommunikaatiokatkosta, jolle molemmat yrittävät keksiä selityksiä omista näkökulmistaan. Maggie haluaisi muuttaa isompaan asuntoon, mutta sitä varten pitäisi maksaa aivan järjetön summa heti kättelyssä. Samaan aikaan naisen työtilanne japanilaisessa salongissa on epävakaa. Maggie ei kuitenkaan lannistu, vaan hänen luonteessaan on tietty usko selviytymiseen. Lana kieppuu teinielämän kiemuroissa. Pojat eivät kiinnosta yhtään ja sitten kiinnostavatkin vähän. Ystävät ovat kamalia ja sitten taas ihania. Maggie on outo. Samalla väkivalta, kiinni jääminen ja ahdistus häilyvät lähistöllä. “Se, ettei Lanalla ole ollut poikaystävää puoleen vuoteen, on toistuva puheenaihe hänen kaveripiirissään. Ei kuitenkaan minään vitsinä, kuten yleensä, vaan siitä saatetaan keskustella koko ilta vakavasti ja otsa kurtussa: ‘Miksei Lanalle kelpaa kukaan?’” Romaani liikkuu ajassa, kun nykyajassa lausuttu viaton kysymys heittää Maggien ajatukset menneisyyteen. Lukija seuraa Maggien matkaa nuorena tyttönä Vietnamista nettikahvilan kautta Ruotsiin. Maggie käy läpi entisiä rakastajiaan ja nykyajassa pohditaan uutta herkkää ihastusta.  “Maggie tarkkailee Gorôn liikkeitä ja eleitä: milloin tämä ryystää ja milloin ei, milloin tämä maiskuttaa ja milloin ei, milloin tämä pitää suutaan auki ja milloin kiinni. Kuinka hellävaroen tämä käsittelee astioita ja ruokailuvälineitä ja suola- ja pippurisirottimia ja pyyhkii kätensä kosteuspyyhkeisiin. Hän pitää miehen pehmeästä ja kohteliaasta käytöksestä.” Äidin näkökulma suhteessa tyttäreen on herttainen. Vaikka äiti tyttären näkökulmasta on outo, kun ei puhu mitään, on Maggie rakastava ja aina iloinen, kun Lanalla menee hyvin. Etenkin Lanan kautta käsitellään myös väkivaltaa kiinnostavalla ja eleettömällä tavalla. Se vain kulkee sivussa eikä valtaa isoa tilaa Lanan mielessä, elämässä tai tarinassa. Edes seuraukset eivät juurikaan mietitytä, silti tietty ahdistus on jatkuvasti läsnä. “Hän voisi selvitä ilman seuraamuksia. Hänellä oli siitä vahva tunne. Jos kukaan ei ollut soittanut poliisille, he eivät soittaisi myöskään huomenna tai ylihuomenna…” Tarina on pääosin tavallisen arjen ja ajatusten seuraamista. Kiinnostavinta ovat yksityiskohdat ja hahmojen dynamiikat. Molemmat päähenkilöt sekoilevat ja ovat vähän outoja. Heidän välisensä dynamiikka on kummallinen, rakastava, etäinen ja tavallaan läheinen. Oli kiinnostavaa myös seurata miten eri tavoin samat tilanteet näyttäytyvät Lanan ja Maggien luvuissa ja saada tietää, mitä kumpikin ajattelee tilanteiden aikana. “‘Ihan hyvin’ Lana vastaa. Tietenkin kaikki on hyvin, Maggie ajattelee. Ihan hyvin, niin kuin aina. Lana kasvaa nopeasti. Tytär on siinä iässä, jolloin tapahtuu paljon muutoksia. Silti heillä on kotona yleensä rauhallista. Sen täytyy johtua siitä, että Maggie on niin avarakatseinen.” Teksti koostuu pitkistä kappaleista. Yksi kappale saattaa jatkua parikin sivua ja se teki lukemisesta raskaampaa ja romaaniin tuntui aluksi hankalalta tarttua. Me kuuntelimme tarinaa myös osittain äänikirjana, jossa pitkiä kappaleita ei varsinaisesti huomannut, ja tarina kyllä vetää, kunhan siihen uskaltaa heittäytyä. Kun teos loppui, tuli jotenkin tyhjä olo ja tarina tuntui jäävän kesken. Olisimme voineet seurata Lanan ja Maggien elämää pidempäänkin. Kun toiset nauttivat, Quynh Tran, Teos, 2025 Suomentanut Outi Menna Ruotsinkielinen alkuteos: När andra njuter

Näin jälkiviisaina voisimme todeta, ettei Amita Parikhin esikoisteokseen, Sirkusjuna, olisi ehkä kannattanut tarttua POC-lukupiirin kontekstissa. Vaikka kaikenlaiselle kirjallisuudelle on oma paikkansa ja lukijakuntansa, ja on arvokasta, että mustat ja ruskeat kirjailijat saavat kirjoittaa ihan mitä tahansa he itse haluavatkaan, me pyrimme kuitenkin edelleen etsimään kirjallisuutta positiivinen representaatio edellä. Sirkusjunasta emme sitä juurikaan löytäneet. Toinen lukija saa siis todennäköisesti teoksesta irti enemmän kuin me. “‘Mutta minä sanon vastaan. Tällaisina aikoina Ihmeiden Maailma on tärkeämpi kuin koskaan, Me tuomme sopusointua sekasorron keskelle. Varmuutta epämääräisiin hetkiin. Valoa pimeään.’ Tässä kohtaa valonheittimet välähtivät korostaen Horacen sanoja.”  Sirkusjuna on historiallinen romaani, joka kertoo kirjaimellisesti junalla kulkevasta sirkuksesta nimeltään Ihmeiden Maailma. Teos sijoittuu toisen maailmansodan tuntumille Eurooppaan ja kertoo Lenan kasvutarinan lapsesta nuoreksi aikuiseksi. Lena on sirkuksen pääesiintyjän tytär ja kasvanut taikuuden ja temppujen keskuudessa. Hän on lapsena sairastanut polion ja kulkee siksi pyörätuolilla. Muut lapset leikkivät mieluummin ilman Lenaa ja Lena kokee siksi irrallisuutta ja yksinäisyyttä. Hän ei myöskään ole juuri kiinnostunut taikuudesta tai illuusioista kuten muut sirkuksen ihmiset, vaan haaveilee urasta tieteen parissa ja on muutenkin kiinnostuneempi koulukirjoistaan. Kun junasta löytyy pieni varas, jonka passissa on iso J-kirjain, Lena löytää vihdoin ensimmäisen ystävänsä. Lenan ja Alexandren ystävyys syntyy sairastuvalla ja jatkuu läpi vuosien, osittain myös Lenan isän kannustamana. Hän nimittäin tarjoaa Alexandrelle rahasummaa vastineeksi siitä, että tämä on ystävä Lenalle. Myöhemmin myös sota vaikuttaa enemmän kirjan tapahtumiin ja päähenkilöt kohtaavat erilaisia vaikeuksia vuosien saatossa. Sirkusjunasta liikutaan aivan erilaisiin maailmoihin ja yllätyimme, kuinka vähän aikaa junassa itseasiassa vietettiin. “Lena selaili sivuja eikä juuri keskittynyt lukemaansa. Jokaisen vuoden alussa hän toivoi, että se olisi kausi, jona kaikki muuttuisi. Sinä vuonna hän tapaisi jonkun, joka hyväksyisi hänet sellaisenaan tai tohtori Wilson keksisi viimein parannuskeinon hänen vaivoihinsa.” Representaation kannalta kirja ei tosiaan ole ideaali. Pyörätuoli on Lenalle vain raskas risti, josta tulisi päästä eroon lääketieteen avulla. Lopulta uudet poliohoidot tuovatkin helpotuksen ja Lena pääsee jälleen kävelemään. Samalla hänelle avautuu uusi elämä, joka ei ollut mahdollinen kävelykyvyn puuttuessa. Tämä on meidän mielestämme turhauttava tarinan kaari. Jälkisanoissa kirjailija selittää tekemiään tarinallisia valintoja ja, kuten jo mainitsimme, tällekin tarinalle löytyy lukijansa. Kertomus polion viemästä kävelykyvystä ja uusien hoitojen tepsimisestä pohjautuu todellisuuteen ja on siksi varmasti monelle kiinnostava. Representaation kannalta tarina vamman “voittamisesta” ei kuitenkaan juuri innosta. Hahmot ovat lisäksi, ah, niin sinisilmäisiä maidonvalkeine ihoineen ja hunajaisine hiuksineen. Lisäksi Lenan ja Alexandren romanssi alkaa Lenan 12-vuotissyntymäpäivänä, Alexandren ollessa jo 15-vuotias.  Kertomus tuntui myös pitkälle ennalta-arvattavalta ja vähän kömpelöltä. Vasta lopussa muutama käänne tuntui aidosti yllättävältä, vaikkakin hieman irrallisilta. Térin mielestä etenkin kirjan alkupuolisko toi mieleen nuorille suunnatun teoksen, johtuen hahmojen naiviudesta ja nuoresta iästä. “Hän sulki silmänsä ja kuuli korvissaan isänsä äänen. Peitä jälkesi, Alexandre! Sinua ei voida löytää, ellet jätä jälkiä! Hän puristi toisessa kädessään Horacen hänelle teettämää väärennettyä passia ja silitti toisella pikkutakkinsa liepeitä. Ulkopuolisen silmissä hän näytti orpopojalta, joka oli liittynyt sirkukseen tienatakseen vähän rahaa.” Kiinnostavinta tarinassa on ehdottomasti historiallinen osuus ja tunnelma. Sota on läsnä, mutta sen verran pienessä roolissa, ettei kirja tuntunut rankalta.  Aracelis jättää helposti tylsät kirjat kesken, mutta jokin piti meitä otteessaan niin, että luimme molemmat kirjan loppuun asti. Lenan elämän seuraaminen lapsuudesta aikuisuuteen tuntui kiehtovalta ja ehkä jollakin tavalla ehdimme kiintyä päähenkilöön. Kertomus liikkuu myös sujuvasti eteenpäin, eikä jää junnaamaan tylsiin kohtiin. Halusimme tietää kuinka tarina lopulta päättyy ja vaikkemme lopputulokseen täysin tyytyväisiä olleetkaan, pysyimme mukana matkalla. Sirkusjuna, Amita Parikh, Bazar, 2025 Suomentanut Karoliina Timonen Englanninkielinen alkuteos: The Circus Train

Heena Baekin Taikakaramellit on taianomainen ja pelkistetty tarina kolmevuotiaille ja sitä vanhemmille lukijoille. “Ei yksin leikkimisessä ole mitään vikaa!  Kaverit ei tajua, miten kivaa on leikkiä marmorikuulilla.” Taikakaramellit kertoo lapsesta, joka leikkii usein yksinään. Dongdong tykkää leikkiä yksin marmorikuulilla, vaikka jääkin silloin vähän ulkopuoliseksi muiden lasten leikeistä. Kun uusille marmorikuulille tulee tarve, hän saakin tavallisten marmorikuulien sijaan outoja marmorikuulia muistuttavia karamelleja. Kun päähenkilö nappaa karamellin suuhunsa, hän alkaa kuulla esineiden, eläinten ja ihmisten ajatuksia. Ympärillä alkaa tapahtua jänniä asioita ja ääneen lausumattomat ajatukset vievät lapsen mukanaan. “Klups! Kun karamelli sulaa suussani, ääni hiipuu pois. Onpa omituisia karkkeja!” Teos on herkkä ja kuvitus hauskasti toteutettu. Tekstin ja kuvan yhdistelmillä on kuvattu osuvasti lapsen tunteita. Isän jatkuvat kehotukset ja käskyt tuntuvat koko sivun täyttävältä tympeältä tekstiltä, mutta sitten isän ajatuksissa kuuluukin Dongdongia kohtaan tunnettu rakkaus. “Vaikka olen asunut Palleron kanssa jo kahdeksan vuotta, tänään on ensimmäinen kerta kun juttelemme.” Kirjassa käytetyt valokuvat ovat valtavan upeita ja yksityiskohtaisia. Ne luovat sivuille oman ulottuvuuden, jonka ihailuun voisi käyttää loputtomasti aikaa. Kirjan kuvitus on raikas tuulahdus meidän tottumaan lastenkirjojen kuvitukseen. Teos on suunnattu pienemmille lapsille, mutta meidän 8-vuotias testilukija viihtyi myös tarinan parissa. Hän tykkäsi erityisesti kertomuksen hienoisesta huumorista sekä kuvituksen ja tekstin kanssa tehdyistä luovista ratkaisuista. “Karkkeja on jäljellä enää muutama. Tässä lähellä ei ole mitään vaaleanpunaista, joten otan vaaleanpunaisen karkin. Kenenköhän äänen minä tällä kertaa kuulen?” Taikakaramelli, Heena Baek, WSOY, 2024 Suomentanut Riina Vuokko ja Janne Tynkkynen Koreankielinen alkuteos: Al-sa-taang

Kayvion Lewisin nuorille suunnattu rikostrilleri, Varkaiden valtias , veti meidät vuosi sitten heti mukaansa varkaiden valtataisteluihin ja ihmissuhdekiemuroihin ja olemmekin odottaneet pääsevämme lukemaan kirjan toista eli viimeistä osaa. Saatuamme Ryöstö Royalen käsiimme, emme taaskan malttaneet laskea teosta käsistämme. Ryöstö Royale lähtee vauhdilla käyntiin. Gambitista on kulunut kuusi kuukautta ja Ross työskentelee nyt maailmanlaajuisen varkaiden verkoston palveluksessa. Devroe on pettänyt Rossin luottamuksen totaalisesti edellisen kirjan lopussa, mutta Rossin ei auta kuin työskennellä hänen kanssaan. “Muutama kuukausi sitten olin tullut siihen tulokseen, että Devroen hellittämätön esteettinen viehätysvoima oli uusi syy vihata häntä. Tänä iltana hän antoi vaikutelman James Bondin rennommasta pikkuveljestä kokomustissa vartalonmyötäisissä farkuissa, tiukassa bleiserissä ja v-aukkoisessa Santi-t-paidassa.” Kummallisen sieppauksen ja julman manipuloinnin tuloksena Ross löytää itsensä kahden varasmahdin valtataistelun keskeltä ja osana uutta kilpailua, jossa osaa ottavat taas samat ystävykset edellisestä kirjasta. Kilpailu ja sen ympärillä käyty taistelu jakaa ystävykset eri joukkueisiin ja repii uusia haavoja vanhojen rinnalle. Tässäkin osassa seurataan jännittäviä ja vaarallisia tehtäviä ympäri maailman. Ross suuntaa pohjoisnavalle ja kasinolle, jossa ei maksetakaan rahalla, vaan salaisuuksilla ja kaikella muulla kyseenalaisella. Nuoret varkaat näkevät rikkaiden maailmasta likaisemman puolen ja riskeeraavat samalla henkensä erilaisten päämäärien vuoksi. “Senaattori taputti käsiään dramaattisesti ja hymyili. ‘Sitten meillä on kilpailu. Se, kumman joukkue voittaa tämän taistelun, saa kunnian johtaa järjestöämme – tai jatkaa johtamistamme. Ja toinen joukkue… No, tiedätte kyllä, miten tästä järjestöstä jäädään eläkkeelle.’”  Ryöstö Royale on selkeästi lyhyempi kuin ensimmäinen osa. Edellisestä osasta tutut hahmot eivät enää juuri kaipaa esittelyjä, joten toimintaan päästään nopeasti käsiksi. Tarina tuntuu suoraviivaiselta ja noudattaa ensimmäisestä osasta tuttua kaavaa. Kokonaisuus tuntuu sopivan mittaiselta, vaikka olisikin ollut ihana myös jatkaa lukemista ja Rossin tarinaa eteenpäin. “Tuhahdin ja kiemurtelin tahtomattani hieman hänen sylissään. Voi hitto, pelkkä ajatuskin, että olin Devroen sylissä… Kun toinen automaatti vapautuisi, singahtaisin tieheni, vaikka minun pitäisi potkia joku edestäni.” Teoksessa on ystävysten välistä draamaa, joka syntyy toisinaan pienistä typeristä riidoista ja toisinaan siitä, että jonkun henki on vaarassa. Tuttujen hahmojen suhdekuvioita oli hauska seurata, vaikka välillä Rossin jääräpäisyyteen menikin hermo lukiessa. Myös Devroen ja Rossin suhde liikkuu mukana tarinassa, vaikkakin hitaasti. Toimintakohtaukset tuntuivat taas käsinkosketeltavilta ja näimme tapahtumat niin elävinä mielessämme, että tuntui kuin olisi katsonut elokuvaa. Epävarmat tilanteet ja suuret panokset aiheuttivat taas jännitystä lukiessa ja toivoimme vain, että kaikki loppuisi Rossin näkökulmasta parhain päin. Ryöstö royale, Kayvion Lewis, Into, 2025 Suomentanut Jussi Tuomas Kivi Englanninkielinen alkuteos: Heist Royale, 2024

Syksyllä, kun Helsingin Kirjamessut julkaisevat ohjelmalehtisensä, me selaamme ohjelman läpi tarkkaan. Etsimme ohjelmasta POC-kirjailijoita ja vielä viime vuosinakin olemme joutuneet pettymään määrään, jonka olemme lopulta löytäneet. Nyt kun vuoden 2025 kirjamessut ovat vasta työn alla, päätimme ottaa yhteyttä Helsingin Kirjamessujen ohjelmajohtajan Ville Blåfieldiin ja kysyä, mistä vähäinen representaatio messuilla johtuu. Helsingin Kirjamessujen sivuilla mainostetaan, että vuonna 2024 messuilla oli 1500 esiintyjää. Esiintyjistä kaikki eivät tietenkään ole kirjailijoita, vaan joukossa on haastattelijoita, kirjasomettajia, lukijoita ja muita alan toimijoita. Tarkkaa numeroa kirjailijoiden osuudesta Blåfield ei osaa sanoa, eikä myöskään POC-kirjailijoiden. Meidän laskujemme mukaan viime vuonna POC-kirjailijoita oli Helsingin Kirjamessuilla 12. Kolmestakymmenestä ulkomaisesta kirjailijavieraasta vain yksi oli POC-kirjailija. Osuus on häviävän pieni, jollei meiltä sitten ole mennyt jotakin ohi. “Moninaisuus laajemminkin kuin POC-näkökulmasta on asia, jota yritän seurata ohjelmaa kuratoidessa aina. Minulla ei ole laskelmaa viime vuodesta, mutta näppituntuma on, että lavoilla representaatio oli kuitenkin pikkuisen enemmän kuin kaksitoista. Mutta point taken, luulen että mittaluokka on oikea. Olette oikealla asialla kyllä,” Blåfield myöntää heti. Kirjamessujen ohjelmajohtaja ei itsekään pidä representaatiota riittävänä. Mistä puute siis johtuu ja kenellä on vastuu? Miten kirjamessujen ohjelma edes rakentuu? “Minun työni on tehdä ohjelmavalinnat kirjamessujen näytteilleasettajien ja ohjelmakumppanien tekemistä ehdotuksista,” Blåfield kuvaa. Näytteilleasettajia ovat käytännössä suurin osa suomalaisista kustantajista ja kirjakaupoista. Näiden lisäksi kirjamessuilla on ohjelmakumppaneita, joita ovat tietyt kirja-alan järjestöt, kirjasomen aktiiviporukat sekä toimijat, joita kirjamessut ovat erityisesti halunneet ohjelmakumppaneiksi. Näitä ovat viime vuosina olleet esimerkiksi Ukrainalaisten yhdistys Suomessa ry ja Suomen Afrikka-Seura ry. Kaiken kaikkiaan näytteilleasettajien ja ohjelmakumppaneiden ohjelmaehdotuksia tulee noin 1500 ja ohjelmapaikkoja lavoilla on 900. “Minun työni on sihdata ehdotukset ja valita ne yhdeksänsataa, jotka lavoille mahtuvat”, Blåfield kiteyttää. “En ensisijaisesti laske ohjelmia tai nuppeja, vaan kun käyn läpi kustantamoiden tekemiä ehdotuksia ja valitsen, mitä niistä nostetaan lavoille, moninaisuus ja representaatio ovat keskeisiä arvoja. Teidän laskelma kertoo, että huonosti onnistuin. Asia on työpöydällä aktiivisessa pohdinnassa”, Blåfield toteaa. Vaikka ohjelmajohtaja on pitkälti kustantamoiden ja muiden toimijoiden tarjoamien ehdotusten varassa , on ohjelmaehdotuksiin mahdollista tehdä yksittäisiä paikkauksia ottamalla yhteyttä ohjelmaehdotusten tekijään ja pyytämällä jotakin tiettyä ohjelmaa. “Viime vuonna huomasin yhden myös tähän teidän puhumaan segmenttin liittyvän kirjan, josta kustantamo ei ollut tehnyt ohjelmaehdotusta, koska itse kirjailijaa ei ollut mahdollista saada messuille. Olin kustantajaan yhteydessä ja kysyin, voisiko kirjasta kuitenkin järjestää keskustelun. Tällaiset paikkailut ovat kuitenkin yksittäisiä poikkeuksia. Pääperiaate on se, että ohjelma valitaan tehdyistä ehdotuksista,” Blåfield kertoo. “En tällä yritä pestä omia käsiäni, mutta luulen, että kysymys siitä, mikä on Helsingin Kirjamessujen kirjailijarepresentaatio aika isossa määrin palautuu siihen, mikä on representaatio Suomessa julkaistussa kirjallisuudessa”, ohjelmajohtaja pohtii. Pääsääntöisesti kustantajat ehdottavat kirjamessuille uusia julkaisemiaan teoksia ja kirjailijoita. Ja kuten olemme jo aikaisemmin todenneet, suomeksi julkaistaan edelleen hyvin vähän mustien ja ruskeiden kirjailijoiden kirjoja. “Teemakeskustelut ovat ainut ohjelmakokonaisuus, jonka tuotamme itse ja niissä meillä on valta ja vastuu siitä, mikä representaatio on keskusteluissa ja mitä näkökulmia haluamme tuoda esiin”, Blåfield lisää. Lasten ja nuorten lukuinnon ja -taidon heikkenemisestä puhutaan jatkuvasti . Samalla me olemme nähneet, kuinka oikeanlainen representaatio voi saada lasten silmät syttymään ja nuoret liimaantumaan romaaneihin. Messuille tuodaan joka vuosi koululuokkia, ja näemme, että messuilla olisi sen myötä myös vastuu tarjota representaatiota etenkin ajatellen nuoria lukijoita ja mahdollisia tulevia kirjailijoita. Meitä kiinnostaa minkälaisena Blåfield näkee kirjamessujen roolin lasten ja nuorten lukuinnon tukijana ja miten messuilla otetaan huomioon representaation tärkeys etenkin kouluryhmiä ajatellen. “Tämä ei ole minun asiantuntemusalaani, mutta olin lipsauttamassa, että ehkä lastenkirjallisuudessa representaatio on vieläkin tärkeämpää kuin aikuisten”, Blåfield aloittaa, emmekä me ole eri mieltä. Ohjelmajohtaja kertoo messuilla olleen yksittäisiä lastenkirjoja, joiden ympärillä käydyt keskustelut ovat olleet koskettavia. Näistä hän mainitsee esimerkkinä Jani Toivolan lastenkirjat. Hän pitää myös tärkeänä sitä, että Suomen Afrikka-Seura ry tuotti viime vuonna nimenomaan lastenkirjallisuuteen liittyvää ohjelmaa. “On ollut parikin lastenkirjaa, joissa on käsitelty transsukupuolisuutta perheissä lasten näkökulmasta ja ne menevät heti ihon alle. Tajuaa välittömästi merkityksen lastenkirjojen representaatiosta”, Blåfield toteaa. Hän kertoo, että koululaisiin ja lasten ohjelmiin on panostettu messuilla jo hänen edeltäjästään alkaen. Lapsille on suunnattu kaksi suomenkielistä ohjelmalavaa ja yksi ruotsinkielinen ohjelmalava , useampi lastenkirjallisuuden piste ja iso lastenalue. “Messuille tuodaan toistakymmentätuhatta nuorta ja koululaista. Minä olen ajatellut, että on hienoa, että roudaamme koululaiset sinne, mutta se ei yksinään tietenkään riitä, vaan messuohjelman pitää jotenkin myös puhutella lapsia ja nuoria. Siinä on mielestäni tehty hienoa kehitystyötä ja lasten ja koululaisten ohjelma on lasten näkökulmasta mietittyä. Mutta teidän kysymyksenne moninaisuudesta on todella relevantti”, ohjelmajohtaja pohtii. Kirjamessut puhututtavat aina syksyisin sosiaalisessa mediassa , myös meidän tilillämme. “Muistan hyvin piston viime vuonna, kun teidän koonnissanne sanottiin, että aika vähän POC-kirjailijoita löytyi tänä vuonna, mutta tässä nyt nämä kaksitoista”, Blåfield naurahtaa. Hän kertoo kuitenkin olleensa aina ilahtunut ja otettu, kun hänen feediinsä on pompahtanut koosteita kirjamessujen POC-kirjailijoista. He ovat kirjamessujen tilillä myös koosteita jakaneet. Viestintä onkin vielä yksi tilaisuus aktiiviseen toimijuuteen myös representaation näkökulmasta. Jokaista yhdeksääsataa ohjelmanumeroa ei kuitenkaan voida mainostaa yhtälaisesti. “On meidän valintojamme, mitä me nostamme ohjelmasta esille ja miten onnistumme viestimään ohjelmasta”, Blåfield kiteyttää. Hän kertoo esimerkkitapauksena Mohamed Mbougar Sarrin romaanin Miesten syvimmät salaisuudet ja kustantajan kanssa tehdyn työn sen eteen, että kirjaa nostettiin esille. Kyseisen kirjailijan kirjoja ei oltu käännetty suomeksi ennen vuotta 2022 ja Miesten syvimmät salaisuudet julkaistiin suomeksi vasta muutama viikko ennen Helsingin Kirjamessuja. Näkyvyyteen panostettu työ kantoi hedelmää ja messuilla kirjaa kohtaan oli valtava kiinnostus. “Se oli hyvä esimerkki siitä, miten foorumin antamisella on merkitystä. Kirsikkana kakun päälle se oli super hieno kirja ja tuntui tärkeältä rakentaa sille näkyvyyttä. Se oli muistutus siitä, että näkyvyydellä ja foorumin rakentamisella voi myös luoda kiinnostusta”, Blåfield muistelee. “Ei sillä kuitenkaan pitkälle päästä, että meillä olisi tänä vuonna se sama kaksitoista ohjelmaa ja rummuttaisimme viestinnässä vain niitä kahtatoista ohjelmaa. Kyllä se lähtee siitä, mikä representaatio on ohjelman kaikilla tasoilla”, ohjelmajohtaja vielä lisää osuvasti. Haastattelun aikaan Blåfield ei ole vielä saanut tämän vuoden ohjelmaehdotuksia , eikä osaa siksi antaa konkreettista näkymää POC-kirjailijoiden osuuteen syksyn kirjamessuilla. “Mutta haluan sanoa, että jos se jää kahteentoista tänä vuonna, olen pettynyt itseeni. Kuulen haasteenne ja olen siitä samaa mieltä”, Blåfield vakuuttaa. Tänä vuonna kirjamessujen teemana on sivistys ja ilo. Ohjelmajohtaja paljastaa, että teema saattaa tuoda ohjelmaan enemmän myös lukijoiden näkökulmaa. Ajatuksena on, että kirjailijat eivät vain itse puhu omista teoksistaan. Tästä hän toteaa hyvänä esimerkkinä viimevuotisen Yellowface-kirjan keskustelun, jossa kirjailijaa ei ollut paikalla lainkaan. Myös kiinnostavat lukijat voivat keskustella kirjoista. Silloin myös lukijoiden ja heidän keskusteluidensa kautta on mahdollisuus tuoda moninaisuutta messuille. “Toivon, haluan ja toimin sen eteen, että representaatio kirjamessuilla laajenisi. Se on se, mitä pystyn tässä lupaamaan”, Blåfield lupaa ja me jäämme toiveikkaina odottamaan vuoden 2025 ohjelmalehtistä. VILLE BLÅFIELDIN KIRJAVINKIT Miesten syvimmät salaisuudet – Mohamed Mbougar Sarr “Kirja heitti minulta jalat alta.” Bechi – Koko Hubara “Bechi oli vaikuttava lukukokemus pari vuotta sitten. Se oli mielestäni hieno.” Unelmia – Chimamanda Ngozi Adichie “Odotan Chimamanda Ngozi Adichien uusinta teosta. Jos hyväksytään vinkki kirjasta, jota ei ole vielä lukenut, niin olen ihan varma, että se on hieno. Kotiinpalaajat on yksi kaikkien aikojen lempikirjoistani.”