Joutavuuksien jumala, Arundhati Roy

Arundhati Royn Joutavuuksien jumala jakoi mielipieitä meidän suljetussa lukupiirissämme. 

Valitsimme aikuisille suunnatun romaanin kesäluettavaksi ja aikaa lukemiselle tuli koko kesätauon ajan, eli lähes muutama kuukausi. Suurimmalta osalta kirja oli pitkästä lukuajasta huolimatta jäänyt kesken. Osalta siksi, ettei kirja ollut tempaissut mukaansa ja osalta siksi, ettei kirjaa tullut haettua kirjastosta ajoissa. Muutaman lukijan kaunis kieli oli kietonut pauloihinsa heti ensimmäisistä sivuista lähtien.

“Kylmä yöperhonen, jolla oli harvinaisen tuuheat selkätupsut, laskeutui kevyesti Rahelin sydämelle. Sydän meni kananlihalle siinä kohdassa jossa jäätävät raajat koskettivat sitä. Kuusi nyppyä hänen ajattelemattoman sydämensä pinnalla.”

Joutavuuksien jumala kuvaa lähinnä yhden intialaisen perheen elämää. Tarinan keskiössä ovat kaksoset, joilla on erikoinen yhteys, mutta teoksessa seurataan myös heidän muita sukulaisiaan useassa sukupolvessa. Osa sukulaisista asuu yhdessä ja osa kauempana, etäällä muusta perheestä.

Romaanin ansioksi on luettu kaunis kieli, jota on kehuttu etenkin alkuperäiskielellä. Tästä syystä yksi meidän lukupiiristämme päätti tarttua teokseen englanniksi. Me muut haimme kirjan kirjastosta suomeksi ja moni oli sitä mieltä, että kuvailu on kaunista suomeksikin ja teksti soljuu ihanasti eteenpäin.

“Ikään kuin pelkkä tahdonvoima riittäisi pysäyttämään lasten lapsuuden, kunnes hänellä olisi varaa ottaa heidät luokseen asumaan. Silloin he jatkaisivat siitä mihin

oli jääty. Aloittaisivat uudelleen seitsemän vuoden iästä.” 

Tarina ei ole vapaa rankoista aiheista, vaan teoksessa käsitellään esimerkiksi lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä ja sitä kuvaillaan suhteellisen graafisesti. Tässä kohtaa joku mietti lukemisen keskeyttämistä, etenkin kun tapahtumiin myös palattiin muutamaan otteeseen muistoissa. 

Lukupiirissä totesimme, että oli kiinnostavaa lukea Intian historiasta, kastijärjestelmästä ja muista yhteiskunnallisista asioista kuvattuna yhden perheen näkökulmasta. Tarinassa oli paljon uutta ja varmasti joitakin asioita meni meiltä myös ohi lukiessa, kun Intian historia ei ollut ennestään niin tuttua.

Kirjailija on onnistuneesti luonut myös lasten ajatusmaailmaa. Lasten ajatukset ovat uskottavia ja herttaisia ja etenkin kaksosten välistä suhdetta oli ihana seurata, ainakin muutaman lukupiiriläisen mielestä.

“Rahel ei kirjoittanut hänelle. On asioita, joita ei voi tehdä – kuten kirjoittaa

kirjeitä osalle omaa itseään. Jaloilleen tai hiuksilleen. Tai sydämelleen.”

Tämän kirjan kohdalla täytyy pystyä päästämään irti odotuksesta siitä, että tarina kulkisi paikasta A paikkaan B. Kertomus hyppii paljon ajassa ja hahmoissa ja etenkin alussa monella kesti päästä tapahtumiin mukaan. Siinä missä osa oli jaksanut lukea alun läpi ja tullut lopulta palkituksi, osa oli luovuttanut tarinan kanssa, joka ei onnistunut kiinnyttämään hahmoihin tai herättämään kiinnostusta tapahtumista. Pohdimme lukupiirissä, että sukupuu tai luettelo hahmoista, olisi voinut auttaa alun sekavuuden läpi.

“Sinä päivänä heillä kaikilla oli sarit (vanhat, puoliksi ratkotut sarit); Estha toimi pukeutumisasiantuntijana. Hän letitti Sophie Molin tukan. Järjesteli Rahelin pallun

ja sen jälkeen omansa. Otsassa heillä oli punainen bindi.”

Teemoja kansien väliin mahtuu kuitenkin paljon. Sivuilla kuvataan rakkautta, iloa, surua, uskontoa, ahdistusta ja kateutta. Kirjassa käsitellään suhteita eri perheenjäsenten välillä ja erilaisia rooleja yhteisössä. Kuka perheestä nostetaan jalustalle, kenen toimia halveksitaan ja väheksytään ja kuka pitää perheen kasassa.

---

Joutavuuksien jumala, Arundhati Roy, Otava, 1997

Suomentanut Hanna Tarkka

Englanninkielinen alkuteos: The God of Small Things