top of page

HAKU

Search this site

350 results found with an empty search

  • Näkyväksi tarinoilla – opas POC-kirjailijoiden kirjallisuuteen

    Toteutimme viime vuonna hankkeen nimeltä Yhteiset lukuhetket. Sen puitteissa vierailimme peruskoululuokilla ympäri Suomen vinkkaamassa POC-kirjailijoiden kirjoja ja lukemassa niitä yhdessä oppilaiden kanssa. Vuosien varrella olemme muutenkin tehneet erilaisia kouluvierailuja: lukuhetkiä, kirjavinkkausta ja lukupiiritapaamisia. Kouluyhteistyön kautta olemme huomanneet, kuinka paljon sisällöillemme on kysyntää ja tarvetta kouluyhteisöissä, ja siitä kumpusi into uudelle projektille. Valtioneuvoston kanslia myönsi osana rasisminvastaista toimenpideohjelmaansa valtionavustuksen POC-lukupiirin Näkyväksi tarinoilla -hankkeelle. Hanketta on tukenut lisäksi Stiftelsen 7:nde Mars Fonden -säätiö, Salaado Qasim, Hertta Kustannus, Kustannusosakeyhtiö Otava, Kustannus Oy Pieni Karhu, Opetushallitus, WSOY sekä Nuorten mielenterveysseura Yeesi ry. Hankkeen tavoitteena on päästä jakamaan meidän tietojamme mahdollisimman laajalle yleisölle, maksuttoman oppaan muodossa. Näkyväksi tarinoilla -opas on työkalu POC-kirjailijoiden lasten- ja nuortenkirjojen hyödyntämiseen opetuksessa vuosiluokilla 3–6. Se on nyt julkaistu POC-lukupiirin nettisivuilla ja pääset lataamaan sen itsellesi täältä. Oppaaseen on koottu kirjavinkkejä meidän lukemistamme 3–6-luokkalaisille sopivista teoksista, jotka on kirjoittanut POC-kirjailija sekä ideoita ja ohjeita, kuinka hyödyntää niitä opetuksessa ja kasvatuksessa. Opasta on työstänyt kanssamme luokanopettaja Aminta Jobe ja sisällöissä onkin pyritty huomioimaan esimerkiksi, kuinka kirjat voidaan ottaa osaksi opetusta ja millaisille lukijoille ne parhaiten soveltuvat. Kirjojen ympärille on myös tehty valmiita tehtäväohjeita ja tulostettavia liitteitä opettajan työtä helpottamaan. Me toivomme, että opas toimii apuvälineenä opettajille, kasvattajille, kirjastotyöntekijöille ja vanhemmille moninaisemman representaation lisäämiseen kirjallisuudessa, opetuksessa ja kasvatuksessa. Hankkeen tavoitteena on nimenomaan tarjota POC-lukijoille positiivista representaatiota kirjallisuudessa ja vahvistaa sen kautta lasten ja nuorten kuuluvuutta kirjallisuuteen ja yhteiskuntaan, tukea erilaisia identiteettejä sekä vahvistaa lukuintoa. Me olemme tapahtumissamme ja kouluyhteistyössä huomanneet, kuinka konkreettisesti lukuinto todella voi kasvaa, kun käsiinsä saa kirjan, josta voi tunnistaa itsensä ja itselleen tuttuja kokemuksia. Olemme huomanneet sen myös omassa kokemuksessamme POC-lukijoina. Kirjallisuus tuntuu liikuttavalla tavalla omalta, kun vihdoin näkee itsensä kaltaisia kirjailijoita ja pääsee lukemaan heidän tarinoitaan. Samaan aikaan aivan kaikille lukijoille on tärkeää nähdä erilaisia toimijoita kirjallisuudessa ja lukea myös ihmisistä ja kokemuksista, jotka ovat itselle uusia ja vieraita. Näin ymmärrämme maailmasta enemmän ja kehitämme etenkin tänä päivänä erittäin tärkeää taitoa, empatiakykyä. Olemme koonneet oppaan rakkaudella. Toiveenamme on, että oppaan avulla joku lapsi löytää kirjallisuudesta itselleen samaistumispintaa, ymmärtää että kirjallisuus todella kuuluu myös itselle ja mahdollisesti löytää jopa samanlaisen rakkauden kirjoihin, joka meillä on.

  • Amuletti. Kivenvartijan kirous, Kazu Kibuishi 8+

    Kivenvartijan kirous on Amuletti-sarjakuvasarjan toinen osa. Ensimmäisessä osassa, Kivenvartija, Emily ja hänen pikkuveljensä Navin ovat löytäneet rinnakkaistodellisuuden, jossa nyt pysytään tiukasti. Rakentaen ensimmäisen kirjan päälle, tämä osa petaa tarkemmin maailmaa ja tarinan lähtökohtia. Pikkuhiljaa seikkailu lähtee todella käyntiin. “Olisi pitänyt tuhota haltijaprinssi, kun meillä oli tilaisuus. Nyt he tappavat sinut hinnalla millä hyvänsä.” Sarjakuvassa seurataan rinnakkain erilaisten hahmojen matkaa. Haltijaprinssi Trellus saa isältään käskyn lähteä Emilyn perään ja vahvistuksekseen kuumottavan seuralaisen. Emilyn ja Navinin äiti on edelleen koomassa altistuttuaan hirviömyrkylle ja sisaruksia kiinnostaa vain äidin parantaminen keinolla millä hyvänsä. Emily, Navin ja heidän isoisoisänsä rakentamat robotit matkaavat Kanalisin kaupunkiin toiveenaan löytää vasta-aine hirviömyrkylle. Navin pääsee liikkuvan talon ohjaksiin, kun yhtäkkiä Emilyn amuletti kehottaa heitä varautumaan taisteluun. “Vastarinnan vanhimmat ennustivat kaiken, mitä on tapahtunut. toivottavasti he olivat oikeassa sinunkin suhteen.” Emily ja kumppanit kohtaavat matkallaan haltijoita ja muita hahmoja, joiden luotettavuutta Emilyn on punnittava. Keijujen hirmuvallalle perustettu vastarintaliike tulee myös tässä osassa tutuksi ja pikkuhiljaa Emilylle selviää, kuinka valtaviin asioihin hän on sekaantunut. Dialogin kautta käsitellään vastuuta omaa perhettä ja laajemmin yhteisöä ja muuta maailmaa kohtaan. Kuka joutuu olemaan sankari ja mistä syistä? “Muista pitää voimat hallinnassasi. Mitä enemmän energiaa käytät, sen vahvemmaksi kivi muuttuu. Älä anna sille valtaa.” Fantasiatarinan yksityiskohtaiset kuvitukset ovat valloittavia. Kuvien kautta kuljetetaan kertomusta eteenpäin ja kuvataan ilmeikkäästi taisteluja, vauhtia ja mielensisäisiäkin kamppailuja. Kuvat ovat toisinaan pelottavia ja kiinnostavaa seurattavaa löytyy varmasti kauhusta nauttivien fantasian ja jännityksen ystäville. Tarinaa vielä vasta käynnistellään tässäkin osassa. Silti tapahtumat kulkevat vauhdikkaasti eteenpäin ja Téri huomasi toisinaan joutuvansa pysähtymään hetkeksi pohtimaan, mitä juuri tapahtui. Kokonaisuudessaan sarjan juoni alkaa avautumaan ja rinnakkaistodellisuuden yksityiskohdat käyvät selkeämmiksi. Térin tarina veti jo täysillä mukaansa, mutta Aracelis tempautuu seikkailuun kunnolla vasta myöhemmin, seuraavien osien myötä. Amuletti. Kivenvartijan kirous, Kazu Kibuishi, Otava, 2024 Suomentanut Jouko Ruokosenmäki Englanninkielinen alkuteos: Amulet 2: The Stonekeeper’s curse, 2009

  • Plenty (Food); Maryam "Mellu" Abuzaid Ryu, Elvira “ennekeli” Kim, Shambhavi Singh, Jade Lönnqvist, Warda Ahmed, Nam-Ke

    Plenty (Food) on julkaistu jo vuonna 2025, mutta pääsimme lukemaan sen vasta. Teos on Plenty-kollektiivin kolmas julkaisu ja tässä teoksessa on kaikki samat kirjoittajat kuin kollektiivin toisessa julkaisussa, Plenty (Layers). Plenty-kollektiivin tarkoituksena on koota yhteen kansainvälisiä BIPoC-sarjakuvantekijöitä. Nimensä mukaisesti Plenty (Food) käsittelee ruokaa kuuden eri taiteilijan näkökulmasta. Johdannossa avataan lukijalle, miksi ruoka on valittu vuoden 2025 teemaksi, ja mitä julkaisun kautta käsitellään. Ruoka on tärkeä osa elämää ja sarjakuvien kautta tekijät ovat päässeet pohtimaan: Mitä ruoka merkitsee? Miksi valmistamme ja syömme tiettyjä ruokia? Miten ruoka voi toimia myös kommunikaation keinona? “I struggled a lot as a kid, a teen, a young adult and it’s still hard for me to navigate these feelings. But I grew strong enough to define myself for myself.” Sarjakuvat ovat lyhyitä ja toisistaan hyvin erilaisia, niin teemojensa puolesta kuin kuvituksiltaan. Kaikki ovat alle 20 sivun mittaisia, osa pidempiä kuin toiset. Isompiakin teemoja päästään käsittelemään tekstin ja kuvan avuin ja mekin ehdimme lukea lyhyistä tarinoista hyvin erilaisia asioita. Jokaisen sarjakuvan alussa taiteilija avaa lyhyesti sen teemoja ja lähtökohtia, ajatuksiaan sarjakuvaan ja ruokaan liittyen. Lisäksi ihan lopussa kaikki taiteilijat esitellään tarkemmin. “But what I always, always, always recall best, are flavours and smells. They really take me back.” Elvira “ennekeli” Kimin mustavalkoinen sarjakuva Memoir of a Bunny aloittaa julkaisukokonaisuuden. Téri luki sarjakuvasta kuvauksen pienen korelaisyhteisön, ja etenkin yhden sen jäsenen, sopeutumisesta uudelle asuinalueelle pitkällä aikavälillä. Sarjakuvassa esitellään myös alueelle vakiintunut oma ruoka, Morkov-cha. Aracelis keskittyi identiteetin rakentumisen kuvaukseen. Kulttuuri, identiteetti ja ruoka kietoutuvat yhteen diasporassa asuvien ihmisten historiassa ja aiheuttavat riittämättömyyden tunnetta päähenkilössä. Diasporassa syntynyt ja kasvanut identiteetti kehittyy ristipaineessa. Koskaan ei ole tarpeeksi, eikä tietyille standardeille kelpaa diasporassa kehittynyt ruokakaan. “There was so much shame and pain. These scars are deep and can’t be undone” Kontrastina mustavalkoiselle sarjakuvalle sitä seuraa Maryam "Mellu" Abuzaid-Ryun värikkäin kuvituksen toteutettu sarjakuva Perseverance, jossa kaksi henkilöä jakavat ruoan äärellä sukujensa rankkaa menneisyyttä. Molemmat kertovat omista näkökulmistaan kolonialismista ja sen vaikutuksista heidän ruokakulttuuriinsa. Tarinoiden kautta he löytävät yhteyden myös toisiinsa. Nam-Ken sarjakuva Don’t Need Pastry nojaa vahvasti kuviin. Tekstiä sivuilla on vähemmän. Sotilas etsii raunioista jotakin, kun värikäs ja maailmaan kuulumaton leivos yhtäkkiä sinkauttaa ajatukset toiseen aikaan ja rakkaaseen ihmiseen. Ruoka toimii kiintymyksen välittäjänä ja muistojen säilyttäjänä. “Why are you always giving me food? Because food is giving” Kuvajohtoista sarjakuvaa seuraa Jade Lönnqvistin Flavours of My Childhood, jossa luettavaa on enemmän. Nostalginen sarjakuva tutkii lapsuuden makuja ja mielitekoja pohtien samalla lapiperheköyhyyttä kevyehköllä otteella. Téri sukelsi sarjakuvan mukana lapsuuden tuttuihin makuihin, hahmon tavoin maistelemaan kaikkea, mitä vain kaapista sattuu löytymään. Hänen oli helppo samaistua tarinaan ja naurahdella lukiessa yhtäläisyyksille omaan lapsuuteensa. “I also tasted all the spices in the cabinet. Most of them were, insurprisingly, not fun to eat straight from the jar …except for lemon pepper.” Warda Ahmedin Harvesting sarjakuva sijoittuu luonnon keskelle ja keittiöön. Sarjakuvassa pohditaan, kuinka jokaisen esivanhemmista löytyy varmasti henkilö, joka on kasvattanut omat ruokansa ja kerännyt satoa. Aracelis nappasi sarjakuvasta tärkeän muistutuksen siitä, että perimme esivanhemmiltamme muutakin kuin traumoja. Kasvattaminen ja sadonkorjuu rauhoittavat hermostoa ja toisinaan voi olla tärkeää palata näiden asioiden äärelle. “We are doing what our bodies have been programmed to do for centuries” Viimeisessä sarjakuvassa The Mango Thief Shambhavi Singh käy läpi eri Intian mangolajeja ja miten suuri suosio niillä on maassa. Aracelis ihastui käsinkosketeltavaan kuvaukseen perheestä, mangojen makeudesta ja rakkaudesta. “Every time I taste something familiar, I am thrown back in time. It’s so, so vivid” Osassa sarjakuvista on mukana resepti, jonka pohjalta tarinassa esitellyn ruoka-annoksen voisi valmistaa. Reseptit eivät ole tarkkoja, vaan enemmän tunteita ja muistoja, joista puuttuu lämpöasteet ja paistoajat. Tapa tuntui meille tutulta ja Aracelis saakin usein noottia jakaessaan reseptejään juuri niiden epätarkkuudesta. Osa ruoanlaittoa on tuntu, kokeileminen ja omaksi muokkaaminen. Monet sarjakuvista tuntuivat samaistuttavilta. Kuvituksissa on kivasti saatu luotua erilaisia ilmeitä ja tunnelmia hahmojen välille. Kokonaisuus herättää ajatuksia ja kääntää pohtimaan myös omaa historiaa ja kulttuuria ruoan ja makujen kautta. “What does your childhood in the summer taste like?” Plenty (Food), Plenty collective, 2025 Taiteilijat: Maryam "Mellu" Abuzaid Ryu, Elvira “ennekeli” Kim, Shambhavi Singh, Jade Lönnqvist, Warda Ahmed, Nam-Ke

  • Nic Blake ja ihmeelliset – Anansin kirja, Angie Thomas 8+

    Nic Blake ja ihmeelliset lasten fantasiatrilogia alkoi osalla Nic Blake ja ihmeelliset – Ilmentäjien ennustus ja jatkuu nyt kakkososassa Anansin kirja. Nic on vihdoin muuttanut ihmeellisten maailmaan ja nyt edessä on asettuminen täysin uuteen ympäristöön. Salaisuus, jota Nic ja hänen perheensä piilottelevat, hankaloittaa sopeutumista sen ohella, että ulkopuoliset näkevät Nicin pääasiassa joko Msaidizin takaisin tuoneena sankarina tai epäilyttävänä rikollisen tyttärenä. Lisäksi Nicin voimat ovat alkaneet oireilla kummallisesti ja ihmeellisten maailma vaikuttaa olevan paljon muutakin, kuin mitä siitä kerrotaan. “Tuntuu oudolta kun minua kiitetään Msaidizin löytämisestä. En yrittänyt olla sankari vaan pelastaa isän, jota syytettiin Msaidizin varastamisesta. Olen vähällä sanoa niin komissaarille, mutta sitten muistan mummin varoituksen. On parempi olla paljastamatta muille liikaa minusta ja Msaidizista.” Araceliksella edellisen osan lukemisesta oli kulunut jo aikaa ja tarinaan palaaminen tuntui vähän tahmealta. Ensimmäisen kirjan tapahtumia kuitenkin palautellaan mieleen rauhassa, joten vaikka edellisestä osasta olisi jo puolet unohtunut, mukaan pääsee nopeasti. Téri oli juuri muistin virkistämiseksi lukenut ensimmäisen osan ja tähän osaan sujahtaminen kävi jouhevammin, kun edellisen kirjan tuoma innostus oli vielä mielessä. Tarinassa päästään nopeasti uusien kiinnostavien hahmojen ja ihmeellisten maailman mysteerien äärelle. Nicin on liityttävä yhteen ilmentäjien oppiyhteisöistä erikoisen valintakokeen kautta ja koulusta kaksosten elämään tarttuu myös kapitalistista maailmaa jatkuvasti kritisoiva Skye. “‘Kiva, että sinäkin olet täällä.’ Me painetaan nyrkit yhteen. Minulla on ollut kaksonen vasta lyhyen aikaa, mutta juuri nyt iloitsen siitä, että hän on olemassa.” Eriarvoisuus on vahva teema tässäkin osassa. Tällä kertaa siihen keskitytään erityisesti ihmeellisten maailmassa. Meidän maailmamme ilmiöitä, kuten rasismia, eksotisointia ja kolonialismia on tuotu kirjaan ottaen niihin etäisyyttä fantasiamaailman kautta. Erilaisia ihmeellisiä kohdellaan eri tavoin; jättiläisiä eksotisoidaan ja merenalainen kaupunki, Uusi-Atlantis, on muutettu ilmentäjien lomakohteeksi. Meidän maailmamme ongelmia ja ilmiöitä kommentoidaan myös suoraan lyhyissä huomioissa, joissa Nic vertaa ihmeellisten maailmaa ei-ihmeellisten maailmaan. Todellinen maailma, johon fantasiamaailmaa verrataan, voi kuitenkin Suomen kontekstissa tuntua vielä jokseenkin kaukaiselta. Niciä mietityttää muun muassa kouluampumiset ja kirjojen kieltäminen. “Skye nyökkää. ‘Jep. Hänen toimensa johtivat isoihin muutoksiin, esimerkiksi jättiläisten oikeuksiin ja siihen, ettei vampyyreita tai rugaruja enää pidetty rikollisina.” Lukija tutustuu ihmeellisten maailmaan, jossa monien asioiden juuret juontuvat orjuuteen ja sen aikaiseen Lahjan heräämiseen. Fantasiaelementit ammentavat kiinnostavasti tästä ja muista osista Yhdysvaltojen mustien historiaa, kansantarinoista ja kulttuurista. Viittaukset orjuuteen ja siihen liittyvien kipeiden asioiden tuominen fantasiamaailman pohjalle herättivät paljon ajatuksia ja kirvoittivat myös parit itkut Aracelikselta. “Yhtäkkiä en pysty liikahtamaan. On aivan eri asia lukea orjuudesta kuin nähdä sitä omin silmin.” Ensimmäisestä osasta tuttu puhekielen ja kirjakielen vaihtelu tekstissä jatkuu tässäkin osassa. Kieli hankaloitti taas tarinan mukaan heittäytymistä Aracelikselle ja häiritsi tällä kertaa myös Tériä. Puhekieliset kohdat töksäyttävät muuten kirjakielisen tekstin virtauksen, etenkin kun ne eivät tunnu johdonmukaisilta vaan satunnaisesti tekstin joukkoon ripotelluilta. Taitavasti rakennetussa ja kiinnostavassa maailmassa on joitakin epäjohdonmukaisuuksia. Esimerkiksi se, että ihmeelliset ovat kristittyjä ja käyvät kirkossa. Harmittavinta on, ettei tätä edes yritetty selittää muuhun ilmentäjien historiaan ja Lahjan heräämisen tarinaan sopivaksi. Juonessakin on joitakin turhauttavia ja epäuskottavia asetelmia, jotka ovat kuitenkin aika tyypillisiä lapsille suunnatuissa seikkailutarinoissa. “Kaapuniekat astuvat lähelle katsomaan meitä. Heidän naamionsa alkavat ensin vilkkua pelkkää häiriösignaalia ja sitten sammuvat ilmeettömiksi kuin peilit, joista ei kuvastu mitään. Kirjailtuun kaapuun pukeutunut ilmentäjä puhuu matalalla, vääristyneellä äänellä. ‘Tapaamme viimein, Nichole Blake.’” Seikkailua tässäkin osassa riittää ja Nicin hahmo pitää lukijan tiukasti puolellaan. Kaverusten puolesta saa jännittää kaikenlaisissa täpärissä tilanteissa, mutta onneksi nokkelat tyypit löytävät ratkaisun tilanteeseen kuin tilanteeseen. Loppu jää taas jännittävään paikkaan, emmekä nyt malta odottaa, että trilogian viimeinen osa julkaistaan. Nic Blake ja ihmeelliset – Anansin kirja, Angie Thomas, Otava, 2026 Suomentanut Ilkka Rekiaro Englanninkielinen alkuteos: Nic Blake and the Remarkables: The Book of Anansi, 2025

  • Voita, Asako Yuzuki

    Asaka Yuzukin Voita seuraa Tokiossa asuvaa toimittajaa, Rika Machidia, joka yrittää kirjoittaa elämänsä suurimman uutisjutun saamalla haastattelun Manako Kajiilta. Manako on taitava kokki ja lisäksi hänen epäillään murhanneen kolme entistä miesystäväänsä – tai ainakin hänen läheisyydessään olleet kolme miestä ovat kuolleet epäilyttävästi. Manako odottaa keskusvankilassa valitusoikeudenkäyntiä toiveenaan vapaus. “Niin, se uhrihan oli ennen kuolemaansa lähettänyt äidilleen viestin, jossa luki: ‘Tyttöystäväni tekemä lihapata oli todella hyvää.’ Kajiin puolustusasianajaja sanoi oikeudessa, että ei kai sellainen nainen, joka hauduttaa mielitietylleen herkullista lihapataa, työntäisi tätä sitten junan alle.” Manakon tapausta ja siihen liittyviä ihmisiä seurataan tiiviisti Tokion mediassa, mutta Manako ei ole kiinnostunut antamaan kenellekään haastattelua. Rika saa häneen kuitenkin yhteyden keskittämällä puheensa ruokaan eikä itse murhasyytöksiin. Hän alkaa käydä vankilan vierailuaikoina Manakon luona toivoen pääsevänsä Manakon suosioon ja saavansa näin tältä haastattelun yksinoikeudella. Rika syventyy täysillä tapaukseen ja yrittää parhaansa mukaan selvittää sen juurisyitä ja Manakon mahdollisia motiiveja. Mediassa taas ihmetellään, miten Manako, jota ei yleisen mielipiteen mukaan pidetä viehättävänä, on voinut kietoa ympärilleen niin monta varakasta poikamiestä. Rikan parasta ystävää Reikoa pelottaa, että Rika on liian uppoutunut juttuun ja on kohta poikamiesten tavoin Manakon pauloissa. “Puolustus oli valittanut päätöksestä vielä saman päivän aikana, ja tällä hetkellä Kajii odotti Tokion keskusvankilassa ensi vuoden keväänä pidettävää valitusoikeudenkäyntiään. Oli hyvin tiedossa, että Kajii ei antanut haastatteluja kenellekään, ja ilmeisesti hän oli erityisen viileä naistoimittajia kohtaan.” Odotin, että murhamysteeri olisi koko tarinan keskiössä, mutta siinä käydään enemmän läpi hahmojen mielenmaisemaa, lapsuutta ja menneiden tapahtumien vaikutusta aikuisuuteen. Tarinaa seurataan lähinnä Rikan kautta: hänen pohdintojaan Manakon elämästä ja syventymistä omiin lapsuusmuistoihinsa. Syyllisyys vanhoista valinnoista painaa edelleen Rikaa, ja Manakon kanssa käytyjen keskustelujen kautta vanhat haavat avautuvat. Samalla hän oppii paljon uutta itsestään ja siitä, mitä haluaa elämällään tehdä. Kirjan muidenkin hahmojen ajatusmaailmaa seurataan, etenkin Reikon, joka on ollut Rikan ystävä lapsuudesta asti. “Kun Rika nousi ripein askelin junaan, laiturille seisomaan jäänyt Reiko sanoi yhtäkkiä: ‘Taisin olla väärässä yhdestä asiasta. Et sinä ollut jäämässä Kajiin ansaan… Se johtuu isästäsi, eikö niin? Se, että tästä tapauksesta on tullut niin iso päähänpinttymä sinulle.’” Rikan ja Manakon välisissä keskusteluissa käydään läpi erilaisia ruokia, reseptien tärkeimpiä raaka-aineita ja miten jotain todella herkullista voi saada aikaan vain muutamalla aineksella. Rika päätyy kokeilemaan Manakon reseptejä ja löytää uuden intohimon ruoanlaitosta. Vesi herahti kielelle lukiessa kuvailuja ja reseptien yksityiskohtia. Teki itsekin mieli päästä leipomaan kuivakakkua tai valmistamaan jotain upeaa pataruokaa. Toisinaan ruokakuvailut kestivät omaan makuuni turhankin pitkään, jolloin äänikirjaa kuunnellessa ajatukseni lähtivät herpaantumaan teoksesta. Kirjassa käsitellään myös laihdutuskulttuuria, sen ihannointia ja haittapuolia, naisten välistä kilpailua ja vihaa sekä perinteisiä sukupuoli- ja parisuhdenormeja. Näitä teemoja käsiteltiin kiinnostavasti. Hahmojen ajatukset ja heidän välisensä keskustelut saivat pohtimaan ympäröivää yhteiskuntaa ja normeja, jotka ohjaavat yksilön toimintaa. Kehokommentointia on teoksessa kuitenkin todella paljon, ja vaikka sen tarkoitus on osaltaan kritisoida laihdutuskulttuuria, oli sitä mielestäni liikaa. “Luulen, että meihinkin kiinnitettiin niin paljon huomiota juuri siksi, että ihmiset ovat ykskantaan päättäneet naisten olevan olentoja, jotka vertaavat itseään toisiinsa. Mutta eikä se johdu vain siitä, että naisia yritetään laittaa järjestykseen miesten mittapuiden mukaan?” Teos on kokonaisuudessaan rauhallinen, mutta välillä se tuntui jämähtävän paikoilleen. Loppua kohden aloin ahmimaan kirjaa nopeammin, kun hahmot tulivat tutummiksi ja yllättävät juonenkäänteet saivat paikoin jopa haukkomaan henkeä. Voita, Asako Yuzuki, Gummerus, 2026 Suomentanut Kosti Vanninen Japaninkielinen alkuteos: バター, 2017

  • Distorted is the view, Khaya Ronkainen

    Khaya Ronkaisen englanniksi kirjoitettu esikoisromaani, Distorted is the view, seuraa perheen elämää suuresta mullistuksesta hiljaiseen eloon, jossa kaikki totuttelevat uuteen elämään. Se käsittelee sukupuolittuneita odotuksia parisuhteessa, perhe-elämän myllerryksen vaikutusta kaikkiin sen jäseniin sekä elämän epäjohdonmukaisuutta. “They lived in one of the few places where Black families could own land – on paper, at least – and Sheena wasn't content with survival. She wanted something sustainable, something lasting.” Sheena aloittaa uuden koulutuksen, viettäen arkipäivät kaukana perheestään. Samaan aikaan hänen aviomiehensä, George, tuo toisen naisen perheen yhteiseen kotiin. Lapset Sam ja Gugu ovat hämillään tilanteesta, mutta ymmärtävät vaieta taloudenhoitaja Teresan esimerkistä. Asiat kärjistyvät ja lopulta Sheena liikuttaa perheensä kaupungista pikkukylään. Uuden tilan haltuun ottaminen yhteisössä, jossa kaikki tuntevat toisensa, pitää Sheenan kiireisenä ja Georgen etäällä kaupungissa. Tarinan edetessä seurataan, kuinka perhe jälleenrakentaa elämäänsä. Kirja tutkii muun muassa, mitä kaikkea toiselle voi antaa anteeksi. “Sheena crumpled further, curling in on herself – undone. It wasn’t dramatic or loud; it was just a woman hollowed out by the betrayal she had prayed would never happen.” Heti romaaniin tartuttuamme kiinnitimme huomiota kielen rikkauteen. Kuvailuilla luodaan selkeitä tunnelmia ja monimutkaisia tuntemuksia. Silti tapahtumat liikkuvat yllättävän nopeasti ja saivat meidät koukuttumaan tarinaan. Kaikkitietävä kertoja seuraa tilanteita eri hahmojen näkökulmista vaihdellen sujuvasti kappaleen sisällä sitä, kenen päähän kurkitaan. “On Monday morning, the house moved as if it had learned a new rhythm overnight. Teresa woke before first light, hands already busy tending to outfits, fixing lunch boxes and brewing coffee. Because the day could not wait for anyone’s feelings to catch up.” Alun vauhdikkuuden jälkeen asetutaan seuraamaan hiljaista eloa pikkukaupungissa ja irrallistenkin henkilöhahmojen elämää. Välillä kerronta tuntuu hajanaiselta ja se jäljitteleekin aidontuntuisesti tosielämän katkelmallisuutta ja keskeneräisyyttä. Kaikki polut eivät johda suoraviivaisesti kohti seuraavaa. Asioita ja henkilöitä esitellään, eikä niihin enää palata. Toisinaan ehdimme jo innostua esitellystä teemasta tai uudesta hahmosta vain huomataksemme, ettei se jäänytkään osaksi tarinaa. Hahmoja onkin paljon ja etenkin lukukertojen välillä olleiden taukojen jälkeen joutui tarinaan palatessa palautella mieleensä hahmojen nimiä ja asemia suhteessa perheeseen ja kylän yhteisöön. “Sam watched not only Teresa’s trembling but the way she hid it, as if love meant swallowing pain so a child wouldn’t have to carry it. In that moment, Sam understood: love could be quiet, love could be heavy.” Teos on rauhallinen tutkielma elämästä. Päähenkilöt Sheena ja Teresa tekevät valintoja, joita tuntui välillä vaikealta ymmärtää. Se teki tarinasta omalla tavallaan kiinnostavan, kun sai upota itsestä niin erilaisten hahmojen maailmaan ja ongelmiin. Vaikka välillä tuntui, ettei sivuilla juuri tapahdu, jäivät hahmot ja sen maailma pyörimään mielessämme lukukertojen välillä. Vauhtia ja monenlaisia käänteitä hakeville lukijoille tarinaa ei voi suositella, mutta yksittäisten ihmiskohtaloiden äärelle pysähtyvän yhteisöä tutkiskelevan tekstin ystäville kirja sopii paremmin. Distorted is the view, Khaya Ronkainen, QuillInInk Press, 2026

  • Minne matka, Yökettu? Helena Blomérus, Satu Blomerus, Helena Korpela & Irmeli Matilainen

    Mitä sait säkkiisi, Yökettu? aloittaa Miran ja Yöketun arkisista seikkailuista kertovan lastenkirjasarjan, jota Minne matka, Yökettu? jatkaa. Sarjan osat keskittyvät eri teemoihin ja toimivat myös itsenäisinä teoksina. Tässä osassa Miran ja Timin perhe matkustaa Ruotsiin. “Ovatko nuo teidän sukulaisianne, Mira? Yökettu kysyy ja kurkkii vastaanottajaa.” Mira hoputtaa Yökettua pakkaamaan, vaikka vanhemmat toppuuttelevatkin ja kertovat matkaan lähtöön olevan vielä aikaa. Ilmeikkäät kuvat maalaavat elävän kuvan perheestä, jossa lapset ovat jo malttamattomina lähdössä matkaan kun vanhemmat vielä viimeistelevät askareita ennen lähtöä. Taisto-isosetä on sairastunut vakavasti ja koko perhe on päättänyt vierailla hänen luonaan. Ruotsinlaivalla pikkuveli Timi haaveilee ryhtyvänsä merikapteeniksi ja Mira piirtää isosedälle korttia. Läsnä on huoli Taiston tilasta. Mitenköhän isosetä voi? “Niin, Mira, me haluamme olla yhdessä vakavalla hetkellä. Se antaa meille voimia.” Ruotsissa jälleennäkeminen on lämmin. Sukulaisten välinen rakkaus ja yhdessäolon ilo on käsinkosketeltavia. Lapset touhuilevat yhdessä ja perhe kokoontuu Taiston ympärille. Kun Timi ihmettelee, miksei Taisto voisi asua heidän lähellään Suomessa, vaari kertoo Taiston elämästä. Myös mummo innostuu muistelemaan menneitä. Mennyttä kuvaavien tarinoiden kautta käsitellään lyhyesti romaniperheen arkea, siirtolaisuutta Suomesta Ruotsiin sekä sodanaikaista elämää. Etenkin Mummon tarinan kautta alleviivataan kauniisti perheen ja yhdessäolon tärkeyttä. “Istu tähän penkille minun kanssani, niin minä kerron sinulle Taiston elämästä.” Koko perhe sopii tapaavansa kesällä Suomessa ja isosetä Taistokin lupaa parantua siihen mennessä. Sairastuminen, kuolema, suru ja huoli tuodaan tarinaan lempein ottein luonnollisina osina elämää. Tunnelma on lohdullinen ja yhteisöllisyyttä korostava. Hankalammat teemat kulkevat iloisen ja arkisen lomassa ja kirjan kautta voikin hyvin päästä käsittelemään surun ja menetyksen teemoja lapsen kanssa. Kirjan eläväinen kuvitus tukee tarinaa ja tapahtumien hahmottamista. Kuvien kautta visualisoidaan romanien perinneasuja, perheen yhteisöllisyyttä ja Yöketun rauhoittavaa läsnäoloa Miran elämän käänteissä. “Hyvien muistojen avulla elää toivo paremmasta, usko tulevaisuuteen, Mira, mummo hymyilee.” Minne matka, Yökettu? Helena Blomérus, Satu Blomerus, Helena Korpela & Irmeli Matilainen, Pieni karhu, 2011 Kuvittanut Irmeli Matilainen

  • Mitä sait säkkiisi, Yökettu? Helena Blomérus, Satu Blomerus, Helena Korpela & Irmeli Matilainen

    Mitä sait säkkiisi, Yökettu? aloittaa kolmiosaisen sarjan, jossa seurataan Miran perheen arkea. Sarjan osat käsittelevät erilaisia teemoja ja ne voidaan lukea myös itsenäisinä teoksina. Joka yö Yökettu vie Miran seikkailuille uniin. Aamun tullen on Yöketun aika lähteä, mutta tänä aamuna Mira houkuttelee Yökettua viettämään päivän hänen kanssaan. Yökettu voisi kerätä lisää tarinoita seuraaviin uniseikkailuihin, Mira perustelee ja niin kaksikko lähtee Miran kouluun yhdessä. “Mira, minun täytyy mennä. Eivät Yöketut ole päivää varten, me kuljemme vain yöllä unissa. nähdään ensi yönä, Yökettu hyvästelee.” Yökettu tarkkailee Miran puuhia tunneilla ja välitunneilla, samalla keräten ideoita tarinasäkkiinsä. Kiinnostavasti Mira tuntuu elävän Yöketun kanssa aivan omassa kuplassaan, johon muut harvoin astuvat. Koulun jälkeen Mira ja pikkuveli Timi suuntaavat yöksi isovanhemmilleen, jossa isovanhemmat jakavat muistoja lapsuudestaan. Tarinoiden kautta avautuu romaniperheen arkea vuosikymmenten takaa, mikä luo tarinaan syvyyttä ja kontrastin Miran ja Timin koulusta ja päiväkodista välittyvälle nykyhetkelle. “Timi pyysi kertomaan, miten vaarin perhe asui ennen, vaari sanoo Miralle ja Timille. Kerro, vaari, Mirakin odottaa.” Teoksessa Mira saa olla päähenkilö ja oma itsensä, tavallinen lapsi, ilman erilaisuuden tai selittämisen taakkaa. Hänestä paljastuu rohkea ja jopa hurjapäinen lapsi, jonka huimaa aikomusta kiivetä katolle Yökettu joutuu toppuuttelemaan. Yökettu kulkee mukana kannustajana ja rohkaisijana. Sisäisenä äänenä, jollaista varmasti moni lapsi vaikeina hetkinä kaipaa. Miran tunteet saavat pursuta Yöketun rinnalla vapaasti ärtymystä ja iloa myöten. “Voisit olla rohkea jossain muussa asiassa. Ei katolle kiipeäminen ole rohkeutta, se on vain hölmöä, Yökettu väittää.” Romanikulttuuria tuodaan kauniisti esille kuvituksessa ja tarinan yksityiskohdissa. Muun muassa romanien kerrontaperinne tuodaan isovanhempien tarinoiden kautta osaksi teosta. Suullisella kerronnalla isovanhemmat avaavat lapsille perheen ja suvun historiaa ja lukijalle vanhaa maailmaa. “On, on! Olen saanut tänne vaikka mitä uusia tarinanalkuja. Täällä on tarina kirjaimista. Näen monta tarinaa mummon nukeista ja vaarin hevosista. Silmät kiinni, täältä tulee hevonen ja reki! Mennään!” Mitä sait säkkiisi, Yökettu? Helena Blomérus, Satu Blomerus, Helena Korpela & Irmeli Matilainen, Pieni karhu, 2009 Kuvittanut Irmeli Matilainen

  • Upoksissa, Tara Menon

    Tartuin Upoksissa teokseen, koska siinä kuvataan merta, koralliriuttoja, luontoa ja sen katoavaisuutta. Takakannessa kerrotaan tarinan olevan kunnianosoitus kuoleville valtamerille sekä rakkauskirje katoaville koralliriutoille. Toivoin pääseväni lukemaan ihanista sukellusretkistä ja meren kauneudesta, ja niin pääsinkin. “Kun olemme liikkeellä, kosketan merta, annan veden soljua sormieni lomitse. Onpa sinistä, ajattelen. Aurinko hyväilee ihoani, meri pärskyy kasvoilleni, rentoudun.” Teoksessa käsitellään hyvin läheistä ystävyyttä, lapsuudesta teini-ikään. Läheisen menetys on paljon myös läsnä ja se, miten suru näkyy ja tuntuu, kun kyse on eri ihmisistä. Samaan aikaan ihminen tuhoaa luontoa ja eläinlajeja kuolee sukupuuttoon. Tarinassa koetaan kaksi luonnonkatastrofia, joista vuoden 2004 tsunami on päähenkilö Marissalle elämää suuresti muuttava tapahtuma. Kirjan tapahtumat ulottuvat lähinnä neljään päivään Marissan elämästä, joista kahdessa seurataan vuoden 2004 tsunamin tapahtumia ja sitä edeltävää päivää. Marissa asuu Andamaanienmerellä Thaimaan rannikolla meribiologi-isänsä kanssa ja viettää päivät sukeltaen parhaan ystävänsä Ariellen kanssa. Muuten Marissan elämää seurataan New Yorkissa, vuodessa 2012, jossa hurrikaani lähestyy kaupunkia. Tulevan luonnonkatastrofin seurauksena Marissa muistelee entistäkin enemmän tsunamin ajan tapahtumia. “Monet kuvittelevat, että ilmastonmuutos on saapuessaan jonkinlainen spektaakkeli. Spektaakkeli latinan sanasta spectaculum: julkinen näytös, näkymä. He eivät osaa edes kuvitella muunlaista katastrofia. Sinä päivänä valtameri tarjoili spektaakkelin. Tämän illan myrsky on spektaakkeli. Mutta useimmiten tuho tulee hiljaa, vaivihkaa, arkisesti.” Alkuun ajassa liikkuminen ja takaumat tuntuivat sekavilta, mutta mitä enemmän kirjaa luki, sitä paremmin kokonaisuus lähti kulkemaan. Jokaisen luvun alussa on myös selkeästi merkitty missä vuodessa ja paikassa ollaan. Nykyajassa Marissa on töissä huippuvarakkaille suunnatussa matkailualan lehdessä, johon hän kirjoittaa lyhyitä artikkeleita paratiisin omaisista lomakohteista. Marissan kirjoittamien tekstien kautta ylistetään luontoa, mutta myös kritisoidaan sitä, miten turistit monissa kohteissa ovat osaltaan tuhoamassa luontoa ja ekosysteemejä. Toisinaan Marissa harrastaa irtosuhteita, joka on ainut tapa saada ajatukset pois hänen parhaasta ystävästään Ariellesta. Surun ja menetyksen käsittely tuntuu uskottavalta ja Marissan tunteisiin on myös helppo samaistua – yhtä oikeaa tapaa surra tai tuntea ei ole. Tsunami jatkaa kummittelua hänen elämässään ja on läsnä jokapäiväisessä arjessa takaumin ja painajaisunin. “Kuperran kädet suulleni ja huudan niihin. Pitkän aikaa painajainen oli aina sama: Olen taas aallon sisällä. Pelkkä muisto ilman mitään kummallisuuksia, vain nopeasti virtaavaa mustaa vettä, joka ottaa kaiken ja kaikki.” Kerronta on teoksessa kaunista ja yksityiskohtaista. Andamaanienmeren saarien, meren ja merenelävien kuvailu saa näkemään kaiken kuin se olisi elokuvaa. Marissan ajatukset ja muistelut ystävyydestään Ariellen kanssa ja suhteestaan vanhempiinsa tuntuivat aidoilta. Marissa kokee Ariellea kohtaan kateutta, koska hän on todella kaunis ja poikien suosiossa, mutta ystävysten välit ovat siitä huolimatta lämpimät. “Kellumme painottomina suolaisessa valtameressä tuuppien välillä toistemme jalkoja, kunnes aurinko vajoaa taivaanrannan taa ja värjää pilvien alapuolen vaaleanpunaiseksi ja oranssiksi.” Upoksissa on vain noin 200 sivun mittainen, mutta siihen on saatu mahtumaan yllättävän paljon tapahtumia ja ajatuksia. Upoksissa, Tara Menon, Siltala, 2026 Suomentanut Kaisa Kattelus Englanninkielinen alkuteos: Under Water, 2026

  • Follow the Leader, Myriam Douce Munezero 4+

    Uudessa lastenkirjassa päiväkotiryhmä opettelee ryhmän johtamista yhteisellä kävelyllä leikkipaikalle. Kaikki tarttuvat köyteen ja joku astuu ohjaksiin, ensimmäiseksi köydessä. Ensin johtaa Freddy, joka juoksee liian kovaa, sitten Mei, joka kävelee liian hitaasti, kolmantena johtaa Bella, joka pomottelee kaikkia. Muiden virheistä oppien Amara löytää lopulta ystävällisen ja sopivan rauhallisen tavan johtaa kaikki turvallisesti perille. “But there was a special job that every child wanted. To be the rope leader, to hold the handle of the rope and lead the walk.” Päiväkodin kävelyn ohjaamisesta saadut opit pätevät hyvin myös muuhun maailmaan, johtamiseen ja yleiseen kanssakäymiseen. Ryhmän johtajan on seurattava muiden ihmisten vointia ja mielialaa. Vaikka kuinka haluaisi päästä nopeasti perille, ei vauhtia voi ottaa muiden kustannuksella. Liian hidas tahti taas saa koko porukan turhautumaan. Ilkeä kommentointi ei auta ketään. Kirja opettaa lapselle hyvin kirjaimellisesti, että ystävällinen kommunikointi ja kaikkien turvallisuudesta huolehtiminen vievät pisimmälle. “Freddy showed us that rushing ahead doesn’t help the group.” Lapset johtavat ryhmää vuorollaan eri tavoin. He reagoivat edeltävän johtajan johtamistapaan ja pyrkivät sitten korjaamaan havaittuja virheitä. Mein ja Bellan johtamistavat hulahtavat kuitenkin ylikorjaamisen puolelle. Yhdessä virheistä oppien ja opettajan lempeällä avustuksella, ryhmä päätyy lopulta toimivaan tapaan johtaa kävelyä. Aivan viimeiseksi kaikki johtavatkin yhdessä, vaihdellen johtajaa pitkin matkaa. Koko ryhmä saapuu perille nauraen ja on selvää, että yhdessä tehden ja toisia auttaen pääsee parhaiten perille. “When they arrived, Mrs. Carter clapped her hands. ‘Great job, everyone. That’s what good leadership looks like, working together and helping each other.’” Kuvitus on värikästä ja lasten ilmeet on saatu eläväisiksi. Hahmojen tunteet välittyvät sivuilta hyvin. Kirjan lopusta löytyy myös muutama tehtävä lapselle ja ihan viimeisellä sivulla on avattu hieman kirjailijan ja kuvittajan taustoja. Tämä, niinkuin Myriam Douce Munezeron toinenkin lastenkirja Becoming Amara, löytyy ainakin Kansalliskirjaston kokoelmista. Follow the Leader, Myriam Douce Munezero, 2025 Kuvittanut Jessy Muyonjo

  • Becoming Amara, Myriam Douce Munezero 4+

    Englanniksi kirjoitettu kirja kertoo Amarasta, joka rakastaa tehdä paljon erilaisia asioita. Hän juoksee, ui, piirtää, rakentaa ja pelaa. Eräänä päivänä kesken leikkien äiti kysyy, mikä Amarasta tulee isona. “‘Amara,’ her mom asked, ‘what do you want to be when you grow up?’” Amaran kiinnostuksen kohteiden ja harrastusten kautta mietitään erilaisia vaihtoehtoja. Kokki, opettaja, rakentaja, uimari… Mahdollisia vastauksia on loputtomasti. Vaihtoehtojen määrä ilahduttaa ja naurattaa äitiä, joka jokaisen kohdalla kannustaa Amaraa ja uskoo tämän pystyvän mihin tahansa. Erilaisia mahdollisuuksia ja ajatusleikkiä tulevasta käydään läpi lempeästi ja kirja voikin kannustaa lukijaa myös itse miettimään, mistä asioista pitää. “‘But wait…’ Amara stopped running and plopped back onto the floor. ‘I also like swimming. Maybe I’ll become a swimmer!’” Kirjan innoittamana lapsi voi pohtia minne asti omat harrastukset voivat aikuisuudessa johtaa. Tämä voi ihan pienelle lapselle tuntua vähän ennenaikaiselta. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole päätyä yhteen vaihtoehtoon, vaan osoittaa, kuinka paljon erilaisia ovia on auki ja kuinka harrastusten kautta voi mahdollisesti löytää oman polkunsa. Monenlaisilla vaihtoehdoilla leikitellään ja ne voivat kaikki olla totta. Kuvitus on elävää, värikästä ja sopivalla tavalla yksinkertaista. Taustaa ei ole ja kuvitus keskittyy Amaraan, äitiin ja heidän puuhiinsa. Kuvituksella tuetaan kivasti Amaran pohdintoja kiinnostavasta tekemisestä ja äidin sivusta kannustamista. “‘A builder? You’d make the tallest and most beautiful buildings!’ her mom said, clapping her hands.” Kirjan lopusta löytyy muutama tehtävä ja niiden avulla voi yhdessä lapsen kanssa miettiä, mistä asioista lapsi erityisesti nauttii. Viimeisellä sivulla on myös avattu lukijalle hieman kirjailijan ja kuvittajan taustaa. Kirjaa ei valitettavasti ole suomennettu. Englanniksi se löytyy ainakin Kansalliskirjaston kokoelmista. “‘You don’t have to choose just one thing,’ her mom said. ‘You can explore all of those things, even when you´re as old as Grandma!’” Becoming Amara, Myriam Douce Munezero, 2025 Kuvittanut Jessy Muyonjo

  • Etsitkö vielä lukemista kesälle? - POC-lukupiirin kesälukuvinkit

    Vielä ei ole liian myöhäistä tarttua POC-lukupiirin kesälukuvinkkiin! Tältä listalta löydät kevyitä kesäkirjoja, dekkareita, romantiikkaa ja novelleja, jotka sopivat täydellisesti luettavaksi parvekkeella, rannalla, riippukeinussa tai vaikka sängyn pohjalla. Kirjoja löytyy lyhyistä pidempiin, aikuisille ja nuorille. Kaikki ovat POC-kirjailijoiden kirjoittamia. Kirjan nimeä klikkaamalla pääset lukemaan pidemmän kuvauksen ja arvion teoksesta. Toivottavasti listalta löytyy jotain mieluista sinun kesäsi lukuhetkiin! Jännitys: Talo puiden suojassa, Ana Reyes Aikuisille suunnatussa koukuttavassa ja synkkätunnelmaisessa jännitysromaanissa Maya palaa lapsuutensa maisemiin selvittämään nuoruudessa tapahtunutta ystävän kuolemaa. Vakoojarannikko, Tess Gerritsen Eläköityneet salaisen palvelun agentit ovat rauhallisen elämän perässä muuttaneet pikkukaupunkiin ja perustaneet lukupiirin. Heidän on kuitenkin vaikea pysyä erossa kaupungin epäilyttävistä tapahtumista, kun erään heistä pihalle ilmaantuu ruumis. Sisareni sarjamurhaaja, Oyinkan Braithwaite Lyhyistä katkelmamaisista kappaleista koostuva kuvaus sisaruksista, joista toisen poikaystävät tuppaavat aina kuolemaan pian suhteen alettua. Varkaiden valtias, Kayvion Lewis (Ikäsuositus 15+) Nuorille aikuisille suunnattu rikostrilleri kertoo maineikkaaseen varkaiden sukuun kuuluvasta Rossista, joka tempautuu mukaan nuorten varkaiden maailmanlaajuiseen kilpailuun ja sen kiinnostaviin suhdekiemuroihin. Novellit: Aito huijaus: kymmenen novellia nyky-Intiasta Kymmenen intialaisen kirjailijan maagiset ja seesteiset novellit pitävät sisällään muun muassa tarinoita petoksesta, vampyyreista, rakkaudesta ja runoudesta. Aurinkopaikka hämärille tyypeille, Mariana Enríquez Aikuisille suunnattu kauhunovellikokoelma tarjoilee ilahduttavaa mielikuvituksellisuutta ja herättää ajatuksia. Tarinoissa soluttaudutaan kulttiin, sovitetaan kirottuja vaatteita ja nähdään aaveita. Blackout; Clayton, Jackson, Stone, Thomas, Woodfolk, Yoon (Ikäsuositus 14+) Aikuisille suunnattu kauhunovellikokoelma tarjoilee ilahduttavaa mielikuvituksellisuutta ja herättää ajatuksia. Tarinoissa soluttaudutaan kulttiin, sovitetaan kirottuja vaatteita ja nähdään aaveita. Fantasia: Ennen kuin kahvi jäähtyy, Toshikazu Kawaguchi Kahvila Funiculì Funiculàssa vallitsee pehmeä ja viipyilevä tunnelma. Tarkkoja sääntöjä noudatettaessa sieltä on myös mahdollisuus matkustaa ajassa. Neljän henkilön kautta seurataan lyhyitä kertomuksia joissa nykyisyys ja menneisyys kietoutuvat toisiinsa. Venus ja minä, Emi Yagi Rika, joka kantaa yllään aina keltaista sadetakkia, ottaa vastaan osa-aikaisen työn museossa Venus-patsaan keskustelukumppanina. Maagisrealistinen kirja sanoo paljon lyhyessä ajassa. Kolmen kappaleen probleema, Liu Cixin Trilogian aloittava scifi-teos seuraa kahta päähenkilöä eri ajassa. Toinen työskentelee salaisella tutkimusasemalla Punaisella rannikolla ja toinen taas on nanotutkija, joka alkaa selvittämään mystistä lähtölaskentaa. Amari ja yön veljet, B. B. Alston (Ikäsuositus 12+) Nuorille suunnattu fantasiaseikkailu kertoo 13-vuotiaasta Amarista, joka kadonnutta veljeään etsiessään päätyy Yliluonnollisten asiain viraston kesäleirille. Taikakoulu, Amarin periksiantamaton luonne, uudet ystävät ja juonenkäänteet takaavat erinomaisen fantasiatarinan. Kärsimyskukkauuteaddiktio, Adile Sevimli & Oona Pohjolainen (Ikäsuositus 14+) Maagista realismia sisältävä romaani kertoo urbaaneista noidista. Tarina sisältää ihmissuhdedraamaa, luontosuhteen merkityksen pohdintaa sekä tietysti magiaa. Veren ja luun lapset, Tomi Adeyemi (Ikäsuositus 16+) Orishan valtakunnasta magia on karkotettu ja kaikki sitä harjoittaneet “majit” surmattu. Zelie, nuori tuleva maji, törmää verivihollisena pitämäänsä prinsessaan torin kaaoksessa ja kohtaaminen sysää heidät vaaralliselle matkalle, päämääränä palauttaa magia maan päälle. Romantasia: Faebound - Veren erottamat, Saara El-Arifi Aikuisille suunnattu afro-romantasia seuraa kahta haltiasiskosta, jotka siepataan salaiseen keijujen maailmaan. Teoksen juoni liimaa kiinni sivuihin ja lisäksi se esittelee ihanasti rakkauden erilaisia muotoja, haltioiden ja keijujen joustavaa sukupuolikäsitystä sekä aidon tuntuisen sisarussuhteen. Lightlark: Valonkiuru, Alex Aster (Ikäsuositus 17+) Nuorille aikuisille suunnattu vauhdikas ja koukuttava romantasia aloittaa kirjasarjan. Isla Crown on villiläisten kansan hallitsija, joka lähtee Satapäiväisten kilpailun alkaessa Valonkiurun saarelle päämääränään säilyttää salaisuutensa ja purkaa kansaansa piinaava kirous. Romantiikka: Hölmö rakkaus, Akwaeke Emezi Aikuisille suunnattu rakkausromaani, rikkoo hieman perinteisen rakkausromaanin kaavaa. Teos alkaa kuumalla seksikohtauksella ja tarinan aikana pääsee kuolaamaan myös upeille maisemille ja maukkaille ruokakuvauksille. Suru seuraa rakkauden ja onnellisuuden rinnalla, niin kuin monesti oikeassakin elämässä. Ökyrikkaat aasialaiset, Kevin Kwan Rachel lähtee poikaystävänsä Nickin kanssa Yhdysvalloista Singaporeen ja saa vasta perillä tietää, kuinka rikas Nickin suku onkaan. Kirja on pitkä, mutta kevyttä, draamantäyteistä ja super koukuttavaa luettavaa. Tästä on myös tehty elokuva. Brielle & Bear: Olipa kerran…, Salomey Doku (Ikäsuositus 12+) Nuorille suunnatussa romanttisessa sarjakuvasarjan aloituksessa satuja rakastava Brielle kohtaa kirjakaupassa Bearin. Rugbypelaaja jättää jälkeensä satukirjan ja Brielle kiinnostuu tyypistä saman tien. Kesä jolloin minusta tuli kaunis, Jenny Han (Ikäsuositus 12+) Lyhyistä kappaleista koostuva romaani kertoo 15-vuotiaan Bellyn leppoisista kesäpäivistä, lämpimästä vedestä, sisarillisista suhteista, bileistä, riidoista ja rakkaudesta – sen erilaisissa muodoissa.

bottom of page