Puutarhani (kirja) on Jamaica Kincaidin kirjoittama muistelmateos, joka julkaistiin jo vuonna 1999, mutta suomennettiin vasta tänä keväänä. Teoksessa Kincaid kertoo ihtohimostaan puutarhanhoitoon, näkemistään puutarhoista ympäri maailmaa, ensimmäisestä puutarhastaan Vermontissa sekä ristiriitaisuuksista puutarhanhoidossa ja sen historiassa.
Tartuin teokseen, koska tykästyin viime vuonna suomennetuissa Lucy ja Annie John kirjoissa Kincaidin kirjoitustyyliin ja kuvailuun, ja halusin päästä lukemaan lisää hänen tekstiään. Kincaidin kirjoitustyyliä pääsin kyllä taas ihastelemaan. Näin kesän kynnyksellä oli myös ihana lukea kasveista ja upeista puutarhoista samalla kun ympärillä kaikki puhkeaa kukkaan.
Oli mielekästä päästä lukemaan intohimoisen puutarhurin ajatuksia sen hoidosta, mutta tykkäsin myös paljon kohdista, joissa pohdittiin muun muassa, kuinka kasvit ovat jatkuvasti vaihtaneet paikkaa kolonialismin tuotoksena ja kuinka kasvien alkuperäiset nimet ovat sen seurauksena osin jopa unohtuneet kokonaan. Kincaid kuvaa, kuinka hänen kotimaansa Antiguan kasvitieteellisestä puutarhasta ei juurikaan löydy saaren alkuperäistä kasvustoa eikä hän edes tiedä näiden nimiä niiden alkuperäisillä nimillä.
“Kasvitieteellinen puutarha teroitti minulle, kuinka voimakkaita minut alistaneet ihmiset olivat: he pystyivät tuomaan omistamansa maailman kasvit minun luokseni.”
Kirjaa lukiessa aloin itsekin pohtimaan, miten kasvillisuus on muuttunut eri puolilla maailmaa viimeisten satojen vuosien aikana ja kuinka meiltä täältä Helsingistäkin löytyy Haagan Alppiruusupuisto ja Roihuvuoren Kirsikkapuisto. Kummassakin olen käynyt useammankin kerran ihastelemassa kasvillisuutta, mutta en silloin ole sen pidemmälle ajatellut historiaa sen kaiken taustalla.
Itsekin tykkään luonnosta paljon, kasveista ja eläimistä. Tykkään tutkia niiden nimiä ja toimintaa aina silloin tällöin, joten osin siitäkin innostuneena halusin tarttua tähän kirjaan. Uskon kuitenkin, että puutarhuri tai kasvitieteilijä voisivat saada teoksesta vieläkin enemmän irti, koska kasvien nimiä vilisi sivuilla tiuhaan tahtiin.
“Tämän olen puutarhurina totisesti oppinut: kannattaa kuunnella kaikkia
ja sen jälkeen kasvattaa kaikkea, mitä rakastaa.”
Osan kasveista kyllä tunnistin ja etenkin viittaukset Meksikoon ja sieltä yhteen lempikukistani Bougainvilleaan herättivät kiinnostusta. Tunnen kukan kylläkin nimellä Buganbilia tai Bouganbilia. Nimi on todennäköisesti Meksikossa muotoutunut englanninkielisestä nimestään, jonka kasvi on saanut ranskalaisen matkailijan mukaan. Myös kuvaukset Monet’n puutarhasta, maalauksesta ja oikeasta puutarhasta, ja muutenkin viittaukset taidemaailmaan olivat mieleeni.
“Tuntemamme maailmakin sentään alkoi erittäin hyvässä puutarhassa, täysin tyydyttävässä puutarhassa – paratiisissa – mutta jonkin ajan kuluttua niin sen omistaja kuin asukkaatkin halusivat enemmän.”
Teos olisi kuitenkin lopulta saanut olla omaan makuuni hieman lyhyempi ja toistoa tuntui olevan jonkin verran etenkin keskipaikkeilla, mutta etenkin loppua kohden kirjoitus lähti taas vauhtiin.
Puutarhani (kirja), Jamaica Kincaid, S&Sm 2024
Suomentanut Kaijamari Sivill ja Helka Sivill
Englanninkielinen alkuteos: (My) Garden Book, 1999
Comments