Turvani ja myrskyni, Arundhati Roy

Luimme kesälukemiseksi suljetun lukupiirin kanssa Arundhati Royn esikoisteoksen Joutavuuksien jumala ja siitä innostuneena halusin tartuin Royn uusimpaan vasta suomennettuun teokseen. 

Turvani ja myrskyni on Royn muistelmateos, joka käsittelee paljolti hänen omaa äitisuhdettaan, mutta myös laajasti muutenkin Royn omaa elämää lapsuudesta aina vuoteen 2022 asti.

“Muutamassa viikossa Joutavuuksien jumala sai kustantajia kaikkialla maailmassa. Loppujen lopuksi niitä oli yli neljäkymmentä. Yhteenlasketut etumaksut rojalteista tekivät yli miljoona dollaria.”

On kiinnostava lukea useampi teos samalta kirjailijalta ja tutustua sitä kautta syvemmin kirjailijan teoksiin ja sanalliseen ilmaisuun. Olen huomannut nauttivani kirjailijoiden omaelämäkerroista, joissa sivutaan kirjojen julkaisua sekä kirjan kirjoittamiseen liittyvää prosessia. Siten pääsee hetkeksi matkalle kirjailijan mieleen ja onnekseni Joutavuuksien jumalan käänteet olivat itselläni vielä tuoreessa muistissa.

Vahvasti mieleeni jääneitä kirjailijoiden muistelmateoksia ovat viimeaikoina olleet Akwaeke Emezin Rakas Senthuran: mustan hengen muistelmat ja Jamaica Kincaidin Puutarhani (kirja). Arundhati Royn teos kuuluu tähän samaan joukkoon.

“Olin tottunut hänen kiukkuunsa, mutta sillä kertaa en pystynyt tulkitsemaan sitä. Hänen silmiensä leiskuva katse seurasi minua ja porautui minuun kaikkialla, minne menin. Näin katseessa kiukun lisäksi peittelemätöntä vihaa.”

Turvani ja myrskyni käsittelee etenkin Arundhati Royn suhdetta vahvaan, etäiseen ja kovaan äitiinsä, Mary Royhin, jota kirjailija itse kutsuu rouva Royksi. Arundhati Royn yksinhuoltajaäiti on opettaja ja rakentanut tyhjästä koulun Kalkuttalaiseen kylään. Rouva Royn lapset ovat oppilaina hänen koulussaan, mutta eivät saaneet erikoisetuja, ennemmin jopa ankarampaa kohtelua kuin muut oppilaat.

Teini-iässä Arundhati Roy lähtee yksin Delhiin ja jättää perheensä taakseen. Delhissä Roy elää köyhissä oloissa, selvittää omaa elämänsä tarkoitusta, on mukana politiikassa, päätyy näyttelemään elokuvaan ja ajautuu suhteeseen naimisissa olevan miehen kanssa. Roy ja Pradip kuitenkin rakentavat kauniin ja tasapainoinen elämän ympärilleen ja ohjaavat yhdessä TV-sarjan Isoon-Britanniaan. 

“Minua pyydettiin ottamaan vastuu kaikkien kahdenkymmenenkuuden episodin kirjoittamisessa. Yhdellä ehdolla. Pradipin piti saada kunnia käsikirjoittamisesta. Ei minun. Syy tähän omalaatuiseen vaatimukseen oli se, että olin täysin tuntematon ( ja myös hyvin nuori ja hyvin nainen) ja että nimeni en antaisi hankkeelle sitä painoarvo, jota tarvittiin sponsoreiden löytämisessä.”

Royn elämään mahtuu paljon tilanteita, joita oli kiehtovaa päästä seuraamaan. Politiikka on myös isossa osassa Royn elämää, ja hän kuvaakin kirjassa kiinnostavasti muun muassa Intian kastijärjestelmää, Intian ja Pakistanin välisiä kiistoja ja Intiassa vallinnutta muslimivastaisuutta. 

Kirjailija on hienosti punonut yhteen henkilökohtaisia hetkiä sekä Intiaa ja koko maailmaakin koskevia tapahtumia. Välillä teksti etenee hitaasti ja myös toistaa itseään, mutta kokonaisuutta se ei haitannut. Teoksessa on kaunista kieltä samaan tyyliin kuin Joutavuuksien jumalassa, mutta sitäkin yksityiskohtaisempaa, kauniimpaa ja suoraviivaisempaa. 

“En käynyt siellä niinkään nostalgian takia, vaan karkottaakseni joitakin vanhoista kummituksistani katsomalla niitä silmiin ja pitääkseni kiinni toisista, joille halusin kertoa suuresta paostani. Huomasin, että se oli mahdotonta. Joko säilytämme kaikki kummituksemme niin kuin minä, tai karkotamme ne kaikki niin kuin veljeni.”

Etenkin lopun kappaleet ovat todella koskettavia. Roy palaa kotikyläänsä äitinsä luokse ja löytää tavan olla hänen kanssaan tekemisissä hankalasta suhteesta huolimatta. Arundhati Royn äiti on myös ihmisenä kiinnostava. Rouva Royn saavutukset oman kylänsä hyväksi ovat hienoja ja arvostettuja, vaikka vanhempana hän ei ollutkaan kaikista lempein. 

"Mitä minuun tuli, rouva Roy opetti minut ajattelemaan ja raivosi sitten ajatuksiani vastaan. Hän opetti minut olemaan vapaa ja raivosi sitten vapauttani vastaan. Hän opetti minut kirjoittamaan mutta ei pitänyt kirjailijasta, joka minusta tuli."

Harmittaa, että huomasin liian myöhään Arundhati Royn olevan Suomessa vierailulla syyslomalla, enkä päässyt kuulemaan häntä. Olisi ollut upeaa päästä näkemään Roy livenä juuri luettuani häneltä kaksi kirjaa. Ehkä seuraavalla kerralla sitten!

---

Turvani ja myrskyni, Arundhati Roy, Otava, 2025

Suomentanut Hilkka Pekkanen

Englanninkielinen alkuteos: Mother Mary Comes to Me