top of page
  • Writer's picturePOC-lukupiiri: Téri Zambrano

Lasten ja nuortenkirjojen representaation tärkeys




Lukeminen on aina ollut iso osa elämääni lapsuudesta asti. Lapsena löysin kirjoista samastumisen kohteita esimerkiksi isosiskon roolista, jalkapallon peluusta tai taiteilijuudesta. Ruskeita hahmoja tai lattarihahmoja ei kuitenkaan ollut.


Nyt POC-lukupiirin myötä on tullut vastaan paljon teoksia joissa olen nähnyt itseni näköisiä hahmoja ja löytänyt kosketusta toiseen kulttuuritaustaani. Etenkin lasten ja nuorten kirjoihin on ollut ihana uppoutua ja lukiessa kuvitella omaa lapsuutta ja miettiä, mitä nämä kirjat olisivat merkinneet minulle silloin. B. B. Alstonin Amari-sarjassa päähenkilö Amarin paras ystävä Elsie oli minulle ensimmäinen POC-lukupiirin kautta luetuista kirjoista, jossa näin täysin itseni kirjan sivuilla. Aiden Thomasin Hautausmaan pojissa minua taas ilahdutti kuolleiden päivän teeman tuominen osaksi kirjaa ja fantasiamaailmaa.



“Ne olivat suorastaan räjähtäneet kukkaan Día de Muertosia edeltävien

kuukaisen aikana. Pudonneet terälehdet täplittivät maata konfettien lailla.”

– Hautausmaan pojat, Aiden Thomas



Kirjat ovat myös olleet iso osa minun ja lapseni arkea ihan hänen syntymästään saakka. Meksikossa asuessamme pidin huolen siitä, että luin hänelle suomeksi kirjoja ja Suomessa ollessa taas toisin päin. Pidin tärkeänä, että lapselleni luetaan hänen omalla äidinkielellään teoksia ja että hän voi vanhempana myös jatkaa tätä itse. Haluan lapseni lukevan tarinoita molemmista kotimaistaan. Näin uskon pystyväni vahvistamaan lapsen kumpaakin kulttuuritaustaa representaation kautta. Kiinnitin kuitenkin aluksi eniten huomiota kieleen kirjoja lukiessa hahmojen ulkoisten ominaisuuksien sijaan.


Students of Colour opiskelijajärjestön ja POC-lukupiirin kautta käytyjen keskustelujen myötä olen miettinyt vahvemmin, mikä muu kirjan hahmoihin samaistumisen kanssa olisi tärkeää ja huomioitavaa. On tärkeä päästä lukemaan omalla äidinkielellään kirjallisuutta, mutta myös kirjojen hahmoihin ja siihen, mitä ne tekevät on kiinnitettävä huomiota. Haluamme nähdä myös itsemme näköisiä hahmoja ilman rasismin, maahanmuuton tai muun syrjinnän tuomaa painolastia erilaisina toimijoina kirjallisuudessa.



“Kun olemme huomanneet, että ihmisillä voi olla erivärinen iho voimme alkaa puhua siitä. Ihonväristä puhuminen saattaa tuntua joistakin kiusalliselta, mutta meidän ei tarvitse olla sitä mieltä.”  – Mun väri sun väri,  Laura Henry-Allain



Ensimmäinen henkilökohtainen kokemus jossa minulle konkretisoitui miten representaation kautta voimme vahvistaa lasten minäkuvaa oli, kun lapseni aloitti päiväkodin Suomessa. Lapsellani on aina ollut paksu ja pitkä tummanruskea tukka, mutta pian päiväkodissa hän alkoi kaipaamaan itselleen vaaleaa tukkaa. Monella hänen ystävistään sekä hahmolla niin kirjoissa kuin telkkarissakin oli vaaleat hiukset. Keskustelujen kautta pystyin kuitenkin vahvistamaan lapsen näkemystä oman tukan kauneudesta ja pian tämän jälkeen löytyi myös kirjoja, joiden kautta pystyimme vähentämään lapseni epävarmuutta.


Lola Odusogan lastenkirja, Lolan suuri salaisuus, on valloittava tarina, jossa Lolan pitkä ja ruskea tukka osaa puhua, se sisältää taikuutta ja sillä on oma tahto. Olemme lukeneet teosta nyt lapseni kanssa useaan otteeseen ja hän on ihastunut Lolan hahmoon ja hänen tukkaansa, ja sitä kautta myös omaansa. 



“Lolan hyräillessä Tukka sukeltaa pinnan alle ja innostuu polskimaan

kuin pieni delfiini. ‘Nyt kieputaan ja kiharrutaan!’ se huudahtaa.”

– Lolan suuri salaisuus, Lola Odusoga



Olemme puhuneet identiteetistä Laura Henry-Allainin Mun väri, sun värin; rodusta, antirasismista ja itsetunnosta ja Jani Toivolan Poika ja hame kirjan kautta. Poika ja hame kirjasta tutun Roni-hahmon avulla olemme molemmat ymmärtäneet, että on tärkeää olla juuri sellainen kuin on ja olla ylpeä siitä. Teos edelleen herättää lapseni kanssa paljon keskusteluja monen lukukerran jälkeenkin. 


Sun väri, mun väri -kirja on ollut oivallinen apuväline antirasismista, eriarvoisuudesta ja identiteetistä keskusteluun. Palaamme aina aika ajoin kirjaan, johon on helppo hypätä mukaan vaikka keskeltäkin.



“Ole ylpeä siitä, mikä tekee sinusta erilaisen. Se auttaa muita kertomaan erilaisuudestaan ja myös olemaan ylpeitä erilaisuudestaan.”

– Mun väri sun väri,  Laura Henry-Allain



Haluankin POC-lukupiirin myötä etsiä mahdollisimman paljon hyviä ja kiinnostavia kirjoja suomenkielellä erityisesti mustille ja ruskeille lapsille sekä nuorille. Meidän lisäksi Suomessa samojen teemojen äärellä työskentelee muun muassa Kulttuurikeskus Ninhon järjestämä Kolibri Festivaali, joka järjestää kirjallisuustapahtumia lapsille espanjaksi, portugaliksi, englanniksi ja suomeksi sekä Suomen-Afrikka seura ryn kirjallisuusprojekti, Fala, joka etsii kirjallisuutta englanninkielellä Afrikkalaista kirjallisuutta.




0 comments

Recent Posts

See All

Commentaires


bottom of page