Aikuisille suunnatussa fantasiaromaanissa kuusi nuorta aikuista valitaan kokelaiksi salaiseen Aleksandrian seuraan. Libby, Nico, Tristan, Callum, Parisa ja Reina ovat pari-kolmekymppisiä omilla aloillaan voimakkaimpia medeialaisia, kotoisin eri puolilta maailmaa. Heillä on kaikilla erilaiset taikavoimat.
Aleksandrian seuraan valitaan kymmenen vuoden välein kuusi voimakasta medeialaista, joista viisi vihitään vuoden jälkeen seuran jäseniksi. Jäsenille luvataan pääsy salaiseen kirjastoon ja sen tiedon tarjoamaan maineeseen ja vaikutusvaltaan.
“Nico oli valtavan miellyttävä, jopa epäreiluuteen asti, ja vaikka Libby olisi miten älykäs tai pätevä, sekä opiskelijat että henkilöstö yksinkertaisesti pitivät Nicosta enemmän. Mikä Nicon lahja sitten olikin, se oli kuin Midaan kosketus. Nicolla oli vaivaton kyky muuttaa hölynpöly kullaksi.”
Teoksen alussa hahmot ja heidän taikavoimansa esitellään lyhyesti. Libby ja Nico, mahtavat fysikalistit, ovat juuri valmistuneet New Yorkin taikayliopistosta, jossa he ovat olleet toistensa pahimmat kilpailijat. Muut tulevat eri puolilta maailmaa, eivätkä tunne toisiaan etukäteen. He osaavat lukea ajatuksia, puhua kasveille ja vaikuttaa toisten tunnetiloihin. Medeialaisten taikavoimilla höystetty maailma tuntui kiinnostavalta jo heti ensimmäisissä luvuissa.
Teos nappasi minut otteeseensa ja hahmojen esittelyvaiheessa minulle nousi omat lemppari- ja inhokkihahmot, jotka kuitenkin ehtivät vaihtua useaan kertaan teoksen edetessä. Odotin esittelyn jälkeen innostuneena hahmojen tapaamista ja heidän keskinäisen dynamiikan rakentumista, mutta jouduin aluksi pettymään. Kaikki suhtautuvat toisiinsa varautuneesti ja negatiivisesti. Hahmojen välille syntyy välittömästi kilpailuasetelma ilman, että lukijalle jaetaan sille selkeää syytä. Lukuunottamatta tietysti sitä, että yhtä heistä ei vuoden jälkeen valita akatemian jäseneksi. Silti, niin suuri vihamielisyys heti alussa toisia kohtaan ei tuntunut mielestäni uskottavalta.
Mitä pidemmälle tarinaa lukee, sitä paremmin hahmoja ja heidän motivaatioitaan alkaa kuitenkin ymmärtää. Valtavat taikavoimat eivät ole välttämättä tehneet elämästä helppoa tai ihmisestä miellyttävää.
“Sitä mukaa kun käsitys maailmasta laajeni Babylonian, Karthagon ja Konstantinopolin kirjastojen rajojen ulkopuolelle kattamaan myös islamilaisten ja aasialaisten kirjastojen kokoelmat, jotka katosivat sittemmin imperialismin syövereihin, laajenivat myös Aleksandrian kirjaston arkistot. Medeialaisten vaikutusvalta kasvoi, ja samoin kasvoi niin sanottu Aleksandria-seura.”
Teoksen alussa muutamat pienet jutut ihmetyttivät ja vähän naurattivat. Jostain syystä useampikin hahmo vihaa syvästi Libbyn otsatukkaa ja sitä, kuinka tämä jatkuvasti hipelöi hiuksiaan. Myös se hämmästytti, kuinka kaikki hahmot lähtevät akatemian juttuihin mukaan kysymyksiä kyselemättä. Kokelailta vaaditaan esimerkiksi salaisen kirjaston suojelua oman henkensä uhalla, eikä kukaan kyseenalaista tätä tai pane vastaan. He eivät kirjaimellisesti tiedä seurasta tai kirjaston sisällöstä mitään, joten tuntui epäuskottavalta, että kaikki kuusi suostuisivat vaaralliseen tehtävään tietämättä edes täysin, mitä suojelevat.
Joka tapauksessa hieman epäuskottavan alun jälkeen oli viihdyttävää heittäytyä seuraamaan hahmojen välisiä suhteita, päänsisäisiä ajatuksia ja tutkimuksia taikuudesta, taikuuden filosofiasta ja fysiikan rajoista. Kokelaat tutkivat luonnonlakeja ja sitä miten niitä voisi venyttää. Pohditaan aikaa, unia ja astraalitasoja. Myös tarinan tapahtumiin on hauskasti kiedottu joitakin filosofian ja fysiikan peruskysymyksiä.
“Kerran Parisa oli kaatanut itselleen lasillisen juotavaa ja istunut Daltonin seurassa toisella puolella huonetta liikkumatta ja puhumatta. Hän oli nostanut sampanjalasin huulilleen ja antanut juoman valua kielelleen. Hän oli tuntenut Daltonin ajatusten väreilyn ja heidän välillään vallitsevan jännitteen, joka esti miestä keskittymästä. Dalton oli lukenut saman lauseen kahdeksantoista kertaa.”
Tykkäsin myös siitä, että hahmot tulevat eri puolilta maailmaa: Havannasta, Teheranista, Tokiosta, Pittsburghista, Cape Townista ja Lontoosta. Jokaisella on oma tapansa ymmärtää ja jäsentää maailma. Omat motiivit, joista toki toisiin keskitytään enemmän kuin muihin. Harmillisesti jokaisen näkökulmasta huokuva vihamielisyys ja kilpailullisuus vähän sulauttavat näkökulmia yhteen, mutta kaikilta löytyy pikkuhiljaa omat piirteensä ja alun karikatyyrimaisuus karisee loppua kohti.
Heti kirjan luettuani jatkoin lukemista seuraavaan osaan: Atlas – Paradoksi.
Atlas – Valitut, Olivie Blake, Aula & Co 2023
Suomentanut Sarianna Silvonen
Englanninkielinen alkuteos: The Atlas Six, 2020
Comments