Minna on Helsingissä asuva historian opiskelija ja
Students of colour ry:n hallituksen jäsen.
Mitä representaatioista ei ole vielä sanottu? Niiden merkitystä yksilöille, jopa yhteisöille, on korostettu oman näkemykseni mukaan valtavasti erilaisten henkilökohtaisten kirjoitusten, jopa tutkimusten kautta. Itsekin olen samaistunut näihin kokemuksiin, viime aikoina kuitenkin yhä vähemmän ja vähemmän. Tällä hetkellä mieltäni kalvaakin enemmän huoli siitä miten representaatioita käytetään meitä vastaan. Representaatiot ovat hyvin konkreettinen keino suunnata huomiomme pois kohtaamistamme todellisista ongelmista ja epäkohdista, suunnaten sen hetkellistä hyvää fiilistä tuottavaan symboliseen eleeseen. Representaatiot ovat sortavien rakenteiden ja instituutioiden hyödyntämä työkalu.
The master’s tools will never dismantle the master’s house. Herran työkalut eivät koskaan pura herran taloa. Audre Lorden viisaat, ikivihreät sanat. Tämä sitaatti on peräisin vuodelta 1979, mutta yleinen näkemys on että nämä sanat pätevät edelleen. Sitaatin etuna ovat myös äärettömät mahdollisuudet eri tulkinnoille. Representaatio on yksi keino, työkalu, jolla ylläpidetään ja tuotetaan lisää sortavia rakenteita. Jotta voi olla representaatiota, on oltava kategorioita ja niihin sopivia aliedustettuja ryhmiä. Kategorioiden ongelmallisuutta on tarkastellut muun muassa James Baldwin. Baldwin koko elämänsä ja uransa aikana kieltäytyi tulemasta typistetyksi eri kategorioiden määrittelyihin vaan halusi nimenomaan hänen kirjoitustensa ja ajatustensa olevan asia, josta hänet tunnetaan ja muistetaan. Baldwin halusi romuttaa kategoriset typistykset ihmisistä. Representaatiot vaativat niitä.
Representaatioiden kanssa ei voi kiistellä. Tämä tekeekin niistä niin tehokkaan, puoleen ja toiseen. Ne ovat nopealla silmäyksellä kaunis, ihana ja positiivinen asia ja edistysaskel tilanteessa, jossa tarvitsemme suuria harppauksia. Jonkun elokuvan kokoonpanosta kiisteleminen ja kuinka se ei ole tarpeeksi moninainen tai onko jonkin kirjan sisältö hyvää representaatiota vai ei tuntuvat tärkeiltä keskusteluilta. Jäämme kuitenkin jumiin näennäisen aktivismin tasolle ja individualistisiin haluihin tulla nähdyksi ja kuulluksi. Representaatioiden tavoittelu ja niihin pyrkiminen ovat loputtomassa suossa kamppailua, sillä niiden taustalla on milloin minkäkin kaupallisen arvon säilyttäminen ja kasvattaminen. Lopputuloksena ovat väistämättä ohuiksi jäävät, valkopestyt ja maltilliset hahmot päälle liimattuine kokemuksineen, jotka vain etäisesti muistuttavat meitä. Toki voisi sanoa, että on olemassa hyvääkin representaatiota. Väitän kuitenkin tämän hyvänkin ”representaation” olevan hyvää vain silloin, kun sitä ei ole luotu representaatioksi. Silloinkin meidän on vältettävä representaation leiman käyttämistä, sillä se ajaa meidät yhä uudestaan ja uudestaan samaan tilanteeseen.
Representaatiot ovat reformismia, pieniä kosmeettisia muutoksia sortaville rakenteille, jotka muuten säilyvät samanlaisina. Silloinkin kun ruudulla tai kirjan sivuilla pyörii samaistuttavan näköisiä henkilöitä. Representaatiosta on puhuttu tarpeeksi. Emme voi tyytyä enää vain representaatioihin edistyksen merkkeinä vaan meidän on vaadittava koko järjestelmän kattavaa muutosta. Tähän muutokseen emme pysty yksin vaan se tarvitsee taakseen laajan ja yhtenäisen liikkeen.
Lähteet:
Kilpeläinen, Pekka. Introduction. In Search of a Postcategorical Utopia: James Baldwin and the Politics of “Race” and Sexuality. University of Eastern Finland. 2010. 1–22.
Lorde, Audre. The Master’s Tools Will Never Dismantle the Master’s House. Sister Outsider. Penguin Classics. 2019. 103–106.
MINNA KOUVALAISEN KIRJAVINKIT
James Baldwin, The Cross of Redemption: Uncollected Writings
James Baldwin, Giovanni’s Room