Sister outsider on kokoelma esseitä, puheita ja kirjeitä Audre Lordelta, yhdysvaltalaiselta mustalta lesbolta äidiltä soturilta ja runoilijalta. Se julkaistiin suomeksi nyt keväällä, mutta tekstit on alunperin kirjoitettu jo 1980-luvun vaihteessa. Silti paljon koskettavaa, osuvaa ja ajankohtaista löytyy. Me nauroimme ja itkimme tämän kokoelman kanssa.
Kun etsit tämän käsiisi, niin huomaa, että kokoelman nimi on sama suomeksi ja englanniksi.
“Minä en näe eroa siinä, kirjoitanko hyvän runon vai liikunko auringonpaisteeseen rakastamani naisen vartalon kanssa.”
Teos on meidän mielestämme koottu hyvin. Alussa on kevyempää asiaa, keskellä painavampaa ja yleisempää, ja lopussa spesifimpää ja tärkeää. Tätä lukiessa Aracelikselle tuli pitkästä aikaa vähän samanlainen fiilis, kuin silloin, kun ensimmäistä kertaa luki Koko Hubaran Ruskeat tytöt kirjaa: "wau tää on kirjotettu MULLE!!"
Kokoelman aloittava Huomioita Venäjän-matkalta on hauska ja liikuttava essee. Se on ajalta ennen globalisaatiota, jolloin muiden maiden ihmiset ja asiat tuntuivat ihmeellisiä, uusilta ja vierailta. Audre Lorde tekee kiinnostavia huomioita ja me hymähtelimme hauskoille kohtaamisille.
Runous ei ole ylellisyyttä on kaunis essee, jossa korostuu tunteiden merkitys. Siinä pohdittiin myös “oikeaa kirjallisuutta” ja sitä, kuinka runojen kautta voi päästä ihan yhtä lailla tunteisiin käsiksi. Niiden työstämiseen useammalla ihmisellä voi olla resursseja vaikkei saisikaan apurahaa oman romaanin kirjoittamiseen. Runoista myös Audre Lorde aloitti kirjoittamisen.
Teoksessa oli paljon asiaa naisten vihasta, rasismista ja rasismin vaikutuksesta. Osa näihin liittyvistä esseistä tuntui vähän toistolta, mutta uusia asioita, ja ehkä ennemminkin näkökulmia, löytyi näihinkin asioihin.
Audre Lorde selittää yleistajuisesti, miten mustia on käännetty toisiaan vastaan tässä rasistisessa yhteiskunnassa ja muistuttaa, että mustien tulisi sukupuolestaan riippumatta tulla yhteen ja taistella toistensa sijaan oikeaa vihollista vastaan. Esimerkiksi kaikki tämä on edelleen todella ajankohtaista, vaikka tekstien kirjoittamisesta onkin jo useampi vuosikymmen.
“Akateemisten feministien piireissä vastaus näihin kysymyksiin on usein: `Emme tienneet, keneltä kysyä.` Se on samaa vastuun välttelyä, samaa luikertelua, joka pitää Mustien naisten taiteen poissa naisten taidenäyttelyistä, Mustien naisten tekstit poissa useimmista feministisistä julkaisuista, paitsi kun julkaistaan satunnainen `kolmannen maailman asioiden erikoisnumero`, ja Mustien naisten kirjoitukset poissa teidän lukulistoiltanne.”
Esseissä oli ihanasti fokus vain mustien yhteisössä, silti sivuuttamatta ongelmia, jotka tulee valkoisilta. Näihin ongelmakohtiin juurruttiin ja paneuduttiin. Huomiot ja analyysit tehdään kuitenkin Yhdysvaltojen kontekstissa, eikä kaikki siksi ole ihan suoraan käännettävissä Suomeen.
Vaikka Lorde selkeästi kirjoittaa mustille, on se edelleen ajankohtainen myös kaikille muillekin luettavaksi.
Kokoelman loppuun sijoitetut esseet käsittelevät naisten kaipuuta toistensa luokse, ja ne olivat ehkä koskettavinta ja ajatuksia herättävintä koko teoksessa.
Esseissä kuvaillaan kauniina sitä yhteisöllisyyttä ja ystävyyttä, jota mustien naisten välillä on ollut, ja voi olla, jos pystymme työstämään kaiken sen läpi, jonka olemme internalisoineet tässä yhteiskunnassa, joka haluaa erottaa meidät toisistaan. Tämä sai meidät heti ajattelemaan meidän nykyisiä ystävyyssuhteita ja reflektoimaan sitä kuinka me kohtaamme toiset mustat tai ruskeat naiset.
“Kun kuitenkin annat ymmärtää, että kaikki naiset kärsivät samanlaisesta sorrosta siitä yksinkertaisesta syystä, että ovat naisia, et näe patriarkaatin moninaisia, vaihtelevia työkaluja. Sivuutat sen, miten naiset käyttävät niitä työkaluja tiedostamattaan toisiaan vastaan.”
Myös äitiys liittyy kiinteänä osana tätä, ja kirjailija kuvaa myös tunteitaan, toiveitaan ja pelkojaan niin itse äitinsä lapsena kuin myös omien mustien lastensa äitinä. Hän puhuu myös siitä, kuinka itselleen pitää osata olla äiti: lempeä, hyväksyvä ja tukeva. Essee Poikalapsi: mustan lesbofeministin vastaus on kaunis kuvaus vanhemmuudesta, etenkin Lorden omien kokemusten läpi.
Sister Outsider, Audre Lorde, Kosmos, 2022
Suomentanut Kaijamari Sivill
Englanninkielinen alkuteis: Sister Outsider: Essays and speeches, 1984