Bernardine Evariston kirjat ovat saaneet paljon huomiota maailmalla, joten päätin tarttua yhteen hänen teoksistaan: Tyttö, nainen, toinen. Kirja vaikutti mielenkiintoiselta, ja halusin päästä lukemaan kirjan useasta päähenkilöstä, joista lähes kaikki ovat mustia naisia.
Evaristo on kirjoittanut romaaniinsa kaksitoista päähenkilöä. Päähenkilöt ovat eri ikäisiä naisia ja tulevat eri yhteiskuntaluokista Englannissa niin pääkaupungista kuin pikkukylistäkin. Hahmoista löytyy paljon vaihtelua: ei-binäärinen henkilö mustan yhteisön keskellä, vahva näytelmäkirjailija, joka lyö läpi vasta vanhemmalla iällä ja vasta itsensä löytänyt lesbo. Kaikkien hahmojen elämät kuitenkin risteävät enemmän tai vähemmän romaania lukiessa.
Kuuntelin Evariston haastattelun toukokuussa Helsinki Lit -kirjallisuusfestareilla ja siellä hän mainitsi, että alkujaan hän olisi halunnut kirjoittaa romaanin sadalla päähenkilöllä, mutta se osoittautui liian vaikeaksi.
Itselleni kirjasta tuli ennemmin mieleen novellikokoelma ja ehkä siihen malliin kirjaa lopulta luinkin. Kirja on jaettu lukuihin ja jokaisen luvun otsikkona toimii sen henkilön nimi, johon luvussa keskitytään. Loppua kohden tarinat kurotaan kuitenkin todella taidokkaasti yhteen ja selailin sivuja taaksepäin etsien vastauksia hahmoista. Lopussa tulikin fiilis, että haluaisin lukea kirjan uudelleen, jotta voisin vielä syventyä enemmän sen kaikkiin hahmoihin. Tykkäsin monen naisen tarinasta ja heidän hetkellisistä tarmonpuuskistaan, joissa tuntui ettei mikään ole näiden naisten esteenä.
“sinä yönä hän näki unta että palkkasi kokonaisen naissiivoojien armeijan,
joka lähtisi maailmalle siivoamaan kaikki ympäristölle tehdyt tuhot”
Kirjasta huomasi, että Evaristo on myös todella taitava kirjoittaja ja se tosiasia, ettei kirjassa ollut lainkaan pisteitä toimi ainakin itselleni todella hyvin. Tajusin tämän tosiaan vasta sivulla 30, että hetkonen, eihän tässä kirjassa ole yhtään pisteitä. Lukeminen tuntui ajatuksenjuoksulta, runolliseltakin ja tykkäsin itse tyylistä todella paljon. Myös Evariston tapa kytkeä yhteen kahdentoista ihmisen elämät oli hienosti toteutettu ja etenkin viimeisten kappaleiden kohdalla oli vaikea laskea kirjaa käsistä!
“tuntuu kuin matkustaisi maailman ääriin samalla kun palaa alkujuurilleen
Hän on menossa sinne, mistä alkoi, äitinsä kohtuun.”
Kirjassa oli kuitenkin paljon negatiivisia tapahtumia ja omaan elämäänsä kyllästyneitä hahmoja, mikä tuntui välillä todella raskaalta, ja harkitsinkin muutamaan otteeseen kirjan keskeyttämistä. Tuntui, että lähes jokaisella hahmolla tuotiin enemmän esiin hänen kärsimystään, kuin positiivisia puolia, ja olisin itse ainakin kaivannut positiivisia tapahtumia enemmän. Myös useampi raiskaus- ja seksuaalinen hyväksikäyttö -kohtaus löytyy tästä kirjasta ja sen tuominen useasti esiin tuntui raskaalta. Toisaalta se on valitettava asia, jota tapahtuu jatkuvasti meidän maailmassamme. Sen olisi kuitenkin hyvin voinut tuoda eri tavalla esille kirjassa.
Kirjassa käsiteltiin myös paljonkin rasismia ja ainakin yksi kohtaus mustan naisen seksualisoinnista tuotiin mielestäni tylsästi esille. Mahdollisesti kirjailija itse haluaa keskustella näistä asioista ja nostaa aiheita esille, mutta jos nämä mainitsemani aiheet tuntuvat yhtään raskailta, en ehkä ihan ensimmäiseksi suosittele tarttumaan tähän teokseen.
“no niin, Carole, nyt deletoit kaikki negatiiviset ajatuksen, päästät irti menneestä
ja katsot tulevaan positiivisesti ja kevyesti kuin lapsi, jota ei rasita
emotionaalinen painolasti”
Tyttö, nainen, toinen, Bernardine Evaristo, WSOY, 2022
Suomentanut Kaijamari Sivill
Englanninkielinen alkuteos: Girl, Women, Other