Tartuin keväällä ystävän suosituksesta Trung Le Nguyen sarjakuvaan The Magic Fish ja ihastuin siihen totaalisesti ensilukemalta! Kuvitus oli mielestäni kaunis ja yksityiskohtainen ja itse tarina soljui mukavasti ja kiinnostavasti eteenpäin.
The Magic Fish kertoo vietnamilaisesta perheestä Yhdysvalloissa. Perheen poika Tiên käy koulua ja viettää aikaansa kahden läheisen ystävänsä kanssa. Tiên on ihastunut toiseen ystävistään, mutta ei tiedä kuinka kertoa tälle olevansa kiinnostunut miehistä. Tiêniä myös jännittää kertoa tästä äidilleen. Vaikka Tiênillä onkin läheiset välit äitiinsä, hän ei tiedä kuinka hänen äitinsä suhtautuu miesten välisiin suhteisiin.
“I don't know how to talk about this stuff…
…but I love everything you are.”
Perheen äiti taas kipuilee kahden maailman välillä asumista. Hänestä tuntuu, ettei hän oikein löydä paikkaa Yhdysvalloissa ja toisaalta hän unohtaa miltä Vietnam tuntuu tai miten sen kieltä puhutaan. Hän myös ikävöi kotimaahansa ja läheisen kuoltua Vietnamissa, äiti päättää matkustaa takaisin kotimaahansa hautajaisiin.
“My Vietnamese is weakening, every day. I'm changing.
My past and present selves speak two different languages.
It feels like I died on that boat.
And I'm still stuck in the middle of the ocean.”
Perheenjäsenten välisiä suhteita on ihana seurata. Perheellä on myös perinteenä lukea yhdessä ääneen perinteisiä prinsessatarinoita vietnamilaisella twistillä. Tosielämä kietoutuukin näiden tarinoiden ympärille ja niitä heijastetaan nykyhetkeen.
Alkuun teos tuntui hieman sekavalta monen samanaikaisen tarinan kulkiessa rinnakkain, mutta sarjakuvaruutujen värit vaihtelevat kun kyse on nykyhetkestä, menneestä tai kerrotuista tarinoista. Väritys helpottaa tarinaan uppoutumista ja näyttää mielestäni kauniilta, samoin kuin Le Nguyen kuvitus kokonaisuudessaankin.
Kirjassa käsitellään paljon erilaisia tunteita ja se on monin paikoin todella herkkä ja hauras. Tykkäsin erilaisten perhe- ja ystävyyssuhteiden merkityksistä ja kuinka ne oli yhdistetty satuihin ja niiden merkityksiin.
Sarjakuva on päälle 200 sivua, mutta tarina ei tuntunut ollenkaan liian pitkäveteiseltä, vaan jokainen sarjakuvan ruutu vei tarinaa juuri oikeaan suuntaan. Samaan aikaan polveilevat monet tarinat eivät tuntunut ollenkaan turhilta vaan tekivät mielestäni teoksesta erityisen.
“Is that really the ending? How should I know?
It's an old, old story. Details change.”
The Magic fish, Trung Le Nguyen, 2020