Nic Blake ja ihmeelliset – Anansin kirja, Angie Thomas 8+

Nic Blake ja ihmeelliset lasten fantasiatrilogia alkoi osalla Nic Blake ja ihmeelliset – Ilmentäjien ennustus ja jatkuu nyt kakkososassa Anansin kirja.

Nic on vihdoin muuttanut ihmeellisten maailmaan ja nyt edessä on asettuminen täysin uuteen ympäristöön. Salaisuus, jota Nic ja hänen perheensä piilottelevat, hankaloittaa sopeutumista sen ohella, että ulkopuoliset näkevät Nicin pääasiassa joko Msaidizin takaisin tuoneena sankarina tai epäilyttävänä rikollisen tyttärenä. Lisäksi Nicin voimat ovat alkaneet oireilla kummallisesti ja ihmeellisten maailma vaikuttaa olevan paljon muutakin, kuin mitä siitä kerrotaan.

“Tuntuu oudolta kun minua kiitetään Msaidizin löytämisestä. En yrittänyt olla sankari vaan pelastaa isän, jota syytettiin Msaidizin varastamisesta. Olen vähällä sanoa niin komissaarille, mutta sitten muistan mummin varoituksen. On parempi olla paljastamatta muille liikaa minusta ja Msaidizista.”

Araceliksella edellisen osan lukemisesta oli kulunut jo aikaa ja tarinaan palaaminen tuntui vähän tahmealta. Ensimmäisen kirjan tapahtumia kuitenkin palautellaan mieleen rauhassa, joten vaikka edellisestä osasta olisi jo puolet unohtunut, mukaan pääsee nopeasti.

Téri oli juuri muistin virkistämiseksi lukenut ensimmäisen osan ja tähän osaan sujahtaminen kävi jouhevammin, kun edellisen kirjan tuoma innostus oli vielä mielessä.

Tarinassa päästään nopeasti uusien kiinnostavien hahmojen ja ihmeellisten maailman mysteerien äärelle. Nicin on liityttävä yhteen ilmentäjien oppiyhteisöistä erikoisen valintakokeen kautta ja koulusta kaksosten elämään tarttuu myös kapitalistista maailmaa jatkuvasti kritisoiva Skye.

“‘Kiva, että sinäkin olet täällä.’ 

Me painetaan nyrkit yhteen. Minulla on ollut kaksonen vasta lyhyen aikaa,

mutta juuri nyt iloitsen siitä, että hän on olemassa.”

Eriarvoisuus on vahva teema tässäkin osassa. Tällä kertaa siihen keskitytään erityisesti ihmeellisten maailmassa. Meidän maailmamme ilmiöitä, kuten rasismia, eksotisointia ja kolonialismia on tuotu kirjaan ottaen niihin etäisyyttä fantasiamaailman kautta. Erilaisia ihmeellisiä kohdellaan eri tavoin; jättiläisiä eksotisoidaan ja merenalainen kaupunki, Uusi-Atlantis, on muutettu ilmentäjien lomakohteeksi.

Meidän maailmamme ongelmia ja ilmiöitä kommentoidaan myös suoraan lyhyissä huomioissa, joissa Nic vertaa ihmeellisten maailmaa ei-ihmeellisten maailmaan. Todellinen maailma, johon fantasiamaailmaa verrataan, voi kuitenkin Suomen kontekstissa tuntua vielä jokseenkin kaukaiselta. Niciä mietityttää muun muassa kouluampumiset ja kirjojen kieltäminen.

“Skye nyökkää. ‘Jep. Hänen toimensa johtivat isoihin muutoksiin, esimerkiksi jättiläisten oikeuksiin ja siihen, ettei vampyyreita tai rugaruja enää pidetty rikollisina.”

Lukija tutustuu ihmeellisten maailmaan, jossa monien asioiden juuret juontuvat orjuuteen ja sen aikaiseen Lahjan heräämiseen. Fantasiaelementit ammentavat kiinnostavasti tästä ja muista osista Yhdysvaltojen mustien historiaa, kansantarinoista ja kulttuurista. Viittaukset orjuuteen ja siihen liittyvien kipeiden asioiden tuominen fantasiamaailman pohjalle herättivät paljon ajatuksia ja kirvoittivat myös parit itkut Aracelikselta.

“Yhtäkkiä en pysty liikahtamaan. On aivan eri asia lukea orjuudesta kuin nähdä sitä omin silmin.”

Ensimmäisestä osasta tuttu puhekielen ja kirjakielen vaihtelu tekstissä jatkuu tässäkin osassa. Kieli hankaloitti taas tarinan mukaan heittäytymistä Aracelikselle ja häiritsi tällä kertaa myös Tériä. Puhekieliset kohdat töksäyttävät muuten kirjakielisen tekstin virtauksen, etenkin kun ne eivät tunnu johdonmukaisilta vaan satunnaisesti tekstin joukkoon ripotelluilta.

Taitavasti rakennetussa ja kiinnostavassa maailmassa on joitakin epäjohdonmukaisuuksia. Esimerkiksi se, että ihmeelliset ovat kristittyjä ja käyvät kirkossa. Harmittavinta on, ettei tätä edes yritetty selittää muuhun ilmentäjien historiaan ja Lahjan heräämisen tarinaan sopivaksi. Juonessakin on joitakin turhauttavia ja epäuskottavia asetelmia, jotka ovat kuitenkin aika tyypillisiä lapsille suunnatuissa seikkailutarinoissa.

“Kaapuniekat astuvat lähelle katsomaan meitä. Heidän naamionsa alkavat ensin vilkkua pelkkää häiriösignaalia ja sitten sammuvat ilmeettömiksi kuin peilit, joista ei kuvastu mitään. Kirjailtuun kaapuun pukeutunut ilmentäjä puhuu matalalla, vääristyneellä äänellä.

‘Tapaamme viimein, Nichole Blake.’”

Seikkailua tässäkin osassa riittää ja Nicin hahmo pitää lukijan tiukasti puolellaan. Kaverusten puolesta saa jännittää kaikenlaisissa täpärissä tilanteissa, mutta onneksi nokkelat tyypit löytävät ratkaisun tilanteeseen kuin tilanteeseen. 

Loppu jää taas jännittävään paikkaan, emmekä nyt malta odottaa, että trilogian viimeinen osa julkaistaan.

---

Nic Blake ja ihmeelliset – Anansin kirja, Angie Thomas, Otava, 2026

Suomentanut Ilkka Rekiaro

Englanninkielinen alkuteos: Nic Blake and the Remarkables: The Book of Anansi, 2025