Ilahduimme, kun Mariana Enríqueziltä suomennettiin taas uusi novellikokoelma. Tartuimme innoissamme Sängyssä tupakoimisen vaarat teokseen, koska tykkäsimme kirjailijan edellisestä kauhunovellikokoelmasta Mitä liekit meiltä veivät. Lisäksi Téri on lukenut Mariana Enríqueziltä Yö kuuluu meille fantasiaromaanin, josta hän myös nautti.
Enríquez yhdistää teksteissään kauhuelementtejä todelliseen elämään, Argentiinan historiaan ja politiikkaan. Tämä teos on kuitenkin erilainen verrattuna edelliseen suomennettuun novellikokoelmaan.
“‘Olet huomannut sen itsekin’, Julieta sanoi.
‘Voi hyvä Jumala, Juli. Minkä?’
‘Sinäkin olet haistanut sen. Lasten hajun. Näin kun nyrpistit nenääsi.’”
Heti ensimmäisessä novellissa on jotakin vetävää, koukuttavaa ja kiinnostuksen herättävää. Tarinassa uskomukset heräävät henkiin tosimaailman tapahtumissa ja tunnelma on taitavasti rakennettu, vaikka se on yksi kokoelman lyhyimmistä novelleista. Maasta kaivettu pikkuenkeli nousikin yhdeksi meidän molempien lemppari novelleista ja se lähti hyvin viemään teosta eteenpäin.
Kokoelmassa on edelleen kauhuelementtejä ja myös jonkin verran poliittista ja yhteiskunnallista kannanottoa, vaikkei aivan yhtä suorasti kuin Mitä liekit meiltä veivät kokoelman novelleissa. Uudessa teoksessa novellit tuntuivat myös kokonaisemmilta, eivätkä kaikki tarinat jääneet aivan yhtä “kesken” kuin edellisessä. Osa novelleista on kuitenkin huomattavasti häiritsevämpiä, kuin mitä osasimme odottaa ja meille jotkut kohdat menivät häiritsevyydessään vähän turhankin pitkälle.
“Nyt hän katui sitä, että oli toivonut padon murtuvan.
Sillä se todella oli murtumassa, ja hysteria levisi.”
Novellit ovat pituudeltaan vaihtelevia ja niissä on erilaisia näkökulmia, hahmoja ja tapahtumia. Me nautimme etenkin kokoelman alkupuoliskosta ja ihan viimeisistä novelleista, joissa oli luotu jännittävä tunnelma ja tuotu kauhuelementit kiinnostavasti osaksi tarinaa.
Kokoelman keskellä olevat novellit tuntuivat meille vähän turhan häiritseviltä. Häiritseviä teemoja olivat etenkin pedofilia, osa seksuaalisuuteen liittyvistä ilmiöistä sekä itsensä vahingoittaminen ja eritteet. Meidän mielestämme kiinnostavia teemoja taas olivat argentiinalainen mytologia, taikausko, kateus ja katkeruus, katoavat ja yhtäkkiä puistoihin ilmestyvät lapset sekä kauhun arkisuus.
“Ensimmäisen viikon yritin elää mahdollisimman normaalisti. Ajattelin, että kyse saattoi olla stressin aiheuttamasta hallusinaatiosta ja että pian näky katoaisi.”
Novelleissa on kiinnostavasti kuvattu erilaisia tunteita ja sitä, mihin ne voivat johtaa etenkin maailmassa, jossa paljon on mahdollista. Osa novelleista loppui edelleen todella “kesken”, eivätkä saaneet selkeää loppua tai päätöstä. Téri osasi tätä jo odottaa, eivätkä kesken jääneet tarinat siksi valvottaneet häntä yöllä, mutta Aracelis meinasi kuunnellessa heittää puhelimen seinään parin tarinan loppuessa ilman vastauksia.
“Aamukahvia juodessaan Mechi ei muistanut painajaisistaan muuta kuin sen, että oli nähnyt niissä alastoman tytön, jonka selkä oli ollut veressä; jonkinlaisen enkelin, jolta oli revitty siivet irti.”
Teoksen nimikkonovellille emme lämmenneet, mutta erityisesti meille molemmille jäi mieleen teoksen pisin novelli, Teinien paluu. 60-sivuisessa tarinassa kuvataan lukijalle Buenos Airesin tapahtumia liittyen katoaviin teineihin, etenkin yhden päähenkilön kautta, mutta myös muutaman sivuhahmon näkökulmasta. Todellisuus on läsnä, mutta kauhun ja sekasorron tunteita on voimistettu, mikä kylmäsi lukiessa selkäpiitä.
Kaikista novelleista ei löydy suoranaista kauhua, mutta tunnelma on synkänpuoleista läpi koko kokoelman. Tartu siis kokoelmaan, jos uskallat.
Sängyssä tupakoimisen vaarat, Mariana Enríquez, WSOY, 2024
Suomentanut Sari Selander
Espanjankielinen alkuteos: Los peligros de fumar en la cama, 2009