Stigma, Vy Tram

Tämä kotimainen romaani on haamuillut kustantajan katalogissa jo pidempään ja olemme siksi ehtineet sitä hartaasti odotella. Me innostumme aina uusista kotimaisista äänistä, kun kyse on POC-kirjailijoista, niin siis tästäkin. Stigma on turkulaisen kirjailijan, Vy Tramin, esikoisteos ja romaani, jonka voi imaista hetkessä.

“SULJEN SILMÄT JA yritän nähdä sieluni silmin ihania ja mahtavia asioita, kuten manifestointiharjoutuksissa on neuvottu. Pinnistän nähdäkseni edes jotain, mutta sen sijaan, että näkisin mitään, korvissa alkaa soida kakofonista naurua, mikä muistuttaa minua kaikista typeristä yrityksistä, joiden luulin muuttavan elämäni lopullisesti.”

Chi on parikymppinen suomenvietnamilainen nuori aikuinen, jonka elämä on raskasta ja ahdasta. Opinnot eivät tunnu enää omilta, eikä kukaan tunnu ymmärtävän häntä. Isoveli on täydellinen toiveiden täyttymys valmistuttuaan lääkäriksi ja Chi itse tuntuu jäävän vain pettymykseksi äidilleen.

Isoveli lainailee Chille jatkuvasti rahaa, muttei osaa oikein muuten auttaa. Pilven polttelu helpottaa hetkellisesti ja ehkä erilaiset lääkkeet, mutta self help -kirjallisuus voi parantaa oikeasti ja auttaa löytämään oikean asenteen ja suunnan elämälle. Sitten Chin elämään putkahtaa Zada, joka onkin paljon pidemmällä omassa henkisessä kasvussaan ja saattaa olla ratkaisu Chin kaikkiin ongelmiin.

“Pakenen vanhaan huoneeseeni, jossa rojahdan sängylle. Halaan tyynyä. Alaluomille ilmestyy kyynelkuplia, vaikka kuinka yritän estää niitä ajattelemalla positiivisesti. Hoen ääneen, että onnellisuuteni on itsestä kiinni. Minusta tuntuu ihan tosissaan siltä, että journalismi voisi olla oma juttunu. Miksi äiti ei voi tukea minua ja uskoa minuun niin kuin Teoon?”

Kirjan alussa kuvataan päähenkilön suhtautumista perheeseensä ja lukiessa ihmettelimme hetken, oliko päähenkilö sittenkin nuorempi, teini-ikäinen. Kiukuttelevaa asennetta äitiin, äidin miesystävään ja isoveljeen tuntui kiusalliselta lukea, mutta mitä pidemmälle kirjaa luki, sitä ymmärrettävämpää hölmöltä tuntuvasta käytöksestä tuli.

Kun Chi alkaa stalkata uutta tuttavuutta, lukijana vähän pelotti, mihin suuntaan tarina on menossa. Pian kuitenkin meidän teki vain mieli pelastaa pikku Chi ja meidän myötätunto oli täysin hänen puolellaan. Halusimme suojella päähenkilöä, jota vasta hetki sitten pidimme uhkaavana ja epämiellyttävänä.

“EN SAA ZADAA mielestäni. Hänen tapaamisensa ei ole sattumaa. Näin piti tapahtua. Sen täytyi olla kohtalo. Löysin hänet Instagramista ja aloin seurata häntä ja hän minua, mikä sai minut leijailemaan korkeuksissa, jossa happi on tiheämpää.”

Vaikka alun masentavuus tuntui raskaalta ja jopa luotaantyöntävältä etenkin Aracelikselle, tunnelmassa oli jotain, mihin jäimme koukkuun. Varsinkin Zadan saapuessa kuvioihin, hahmossa, ja hänen dynamiikassaan Chin kanssa, on jotain lumoavaa lukijallekin.

Romaanissa käsitellään kiinnostavasti nykyajan self help -meininkiä, new age henkisyyttä ja muita laastareita, joilla yritetään korjata valtavia rakenteellisia ongelmia. Tarinassa kuvataan myös ystävyyttä, ehkä enemmänkin huonoa sellaista, ja sitä kautta myös yksinäisyyttä.

“Leikkaan loput hiukset saman pituiseksi ja ne ulottuvat nyt rinnan yläpuolelle. Ravistelen päätäni. Peilistä katsoo uudistunut ihminen. I’m feeling it! Nyt olen muuttunut rohkeaksi ja spontaaniksi ihmiseksi.”

Stigmaa on kuvattu tragikoomisena ja Aracelis yllättyi kuullessaan kyseisen kuvauksen vasta luettuaan teoksen. Alun työpaikkakuvio meni överiydessään huumorin puolelle ja sille molemmat naureskelimme, mutta muuten Aracelis oli myötäelänyt Chin niin todellisilta ongelmilta ja osuvalta kuvaukselta tuntuvaa elämää, ettei ollut osannut sille nauraa. Téri oli löytänyt tarinasta enemmän huumoria ja se oli tehnyt raskaista teemoista hieman kevyempiä.

Ihan lopussa Chin ajatusprosessia käydään läpi sen verran yksityiskohtaisesti, että meille tuli olo, että lukijaa vähän aliarvioidaan, kun kaikki selitetään auki. Sinne asti jännite ja tunnelma pysyivät kuitenkin kiinnostavina ja kokonaisuus on mielestämme ehdottoman toimiva.

---

Stigma, Vy Tram, WSOY, 2025