top of page
  • Writer's picturePOC-lukupiiri: Aracelis Correa

Ole luonani aina, Kazuo Ishiguro

Updated: Feb 22




Kazuo Ishiguron Ole luonani aina -teoksesta on tehty myös elokuva, joka on julkaistu vuonna 2010. Olen nähnyt kyseisen leffan joskus sen julkaisun aikoihin ja nyt olikin kiinnostava tarttua yhden ystäväni suosituksesta samaan tarinaan kirjana. Vaikka muistin suurin piirtein mistä tarina kertoo, oli sen kuunteleminen nyt äänikirjana kiinnostava lukukokemus.


Teoksen kertojana toimii Kathy, joka muistelee elämäänsä taaksepäin lapsuudesta aikuisuuteen. Kathy, Ruth ja Tommy, ovat kirjan keskeisimmät henkilöhahmot ja heidän kolmen keskistä suhdetta käsitellään ja analysoidaan teoksessa paljon.


Kathy ja muut viettävät lapsuutensa jonkinlaisessa sisäoppilaitoksessa. Koulussa läsnä on erilaisia kasvattajia ja muita aikuisia, esimerkiksi madame, jonka rooli lasten elämässä on pitkään epäselvä niin lapsille kuin lukijallekin. Maailmaan sisäoppilaitoksen ulkopuolella lapsilla ei ole mitään yhteyttä ja kaikki tietävät, että heissä on jotakin erikoista verrattuna muihin ihmisiin ulkomaailmassa. Edes kasvattajat tai muut aikuiset eivät ole heidän kaltaisiaan.


Vaikka teoksessa on paljon muitakin teemoja, keskittyy se pitkälti hiljalleen paljastuvaan mysteeriin sisäoppilaitoksessa kasvavien lapsien kohtalosta. Vaikka ihan viimeiset asiat selviävät vasta aivan kirjan lopussa, paljastuksia ja oivalluksia tulee sopivaan tahtiin läpi kirjan ja mielenkiinto pysyy.


Päähenkilö oli teoksessa jotenkin paljon samaistuttavampi kuin mitä muistin leffasta. Kathy on päähenkilönä miellyttävä ja kerronta hänen näkökulmastaan on jollakin tavalla aika neutraalia. Hän on ilahduttavan omanarvontuntoinen, tyytyväinen ja sosiaalisesti tarkkaavainen. Hänen mielensä mukana tarinassa onkin paljon ihmissuhteiden analysointia ja ihmisten tarkkailua.

Tarina etenee tavallaan kronologisesti Kathyn lapsuudesta aikuisuuteen, mutta väleissä lukija saa huomioita ja "paljastuksia" myös kertojan nykyhetkestä. Näkökulma on selvästi Kathyn aikuisuudessa, josta käsin hän tarkastelee menneisyyttään. Silti teokseen on tuotu lapsen näkökulmaa uskottavasti ja aidosti ja tämä muistuttikin hieman saman kirjailijan Klara ja Aurinko teoksen kerrontaa.


Teos on luokiteltu ainakin dystopiaksi ja trilleriksi, mutta vaikka karmivampiakin asioita paljastuu, on kerronnan päävire rauhallinen ja mielestäni jopa lempeä. Ystäväni suositteli tätä minulle, koska pidin Klara ja aurinko teoksesta, ja voinkin nyt sanoa muillekin samaa!



 

Ole luonani aina, Kazuo Ishiguro, Tammi, 2005

Suomentanut Helene Bützow

Englanninkielinen alkuteos: Never let me go, 2005


コメント


bottom of page