Norjalaisen Tinashe Williamsonin kirjoittamassa Nuoren antirasistin käsikirjassa käsitellään rasismia ala- ja yläkouluikäisille sopivalla tavalla. Kirjassa avataan erilaisia käsitteitä selkeästi ja dialogin kautta, hyödyntäen osuvia esimerkkejä. Esimerkiksi seuraavat käsitteet tulevat tutuiksi tämän kirjan mukana: rasismi, stereotypia, ennakkoluulo, monimuotoisuus ja representaatio.
Teos on kirjoitettu Norjan kontekstista, joka kuitenkin monella tapaa sopii ja osuu myös tänne Suomeen. Suomentaja Terhi Width onkin saanut hyvin lisättyä tekstin joukkoon myös huomioita siitä, kuinka osa Norjasta annetuista esimerkeistä pätee Suomessakin.
Kirjassa on tietoa, keskustelua, nuorten pohdintoja sekä tehtäviä ja keskustelu-ideoita lukijalle. Teos on selkeästi haluttu kirjoittaa kaikille, jolloin osa tehtävistä on esimerkiksi selkeästi suunnattu henkilöille, jotka eivät itse koe rasismia.
"Ne, jotka eivät voi kiivetä telineeseen, tietävät sen kyllä itse. Mutta ne, jotka
voivat, eivät kenties ole tienneet, että toisille kiipeäminen ei ole mahdollista."
Rankkahan tämä on monella tapaa ja juuri ehkä siksi, että kirja on haluttu kirjoittaa ihan kaikille nuorille, eikä vain ruskeille ja mustille, paljon aikaa menee siihen, että selitetään rasismia ja sen olemassa oloa. Tämä johtaa siihen, että luetellaan, miksi meillä on asiat huonommin kuin valkoisilla ja millä kaikilla tavoilla. Sellaisen setin loppuun olisimme kaivanneet lisää rohkaisua ruskeille ja mustille nuorille, etenkin kun kirjan kohderyhmä on niin nuorta.
Tietysti myös mustille ja ruskeille nuorille on tärkeää saada työkaluja rasismin selittämiseen niin itselleen kuin muillekin. Kirja antaa myös vertaistukea etenkin mustille ja ruskeille nuorille, joilla ei välttämättä ole ympärillään muita POC-nuoria.
“Kulttuurien monimuotoisuus tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kirjoissa, televisioissa tai aikakausilehdessä on mukana eri kulttuureja ja ihonvärejä edustavia ihmisiä.”
Me olisimme lähestyneet joitakin tämä teeman asioita vähän eri tavoilla ja ainahan kirjallisuudessa on jollakin tasolla kyse yhden tai muutaman ihmisen totuudesta. Todennäköisesti kirjan pituuden takia joitakin mutkia on vedetty suoriksi. Esimerkiksi se, miten ihojen tummuuserot selitettiin auringosta johtuvina, tuntui aika isolta yksinkertaistukselta.
Erilaisten näkökulmien olemassaolo on kuitenkin tuotu kirjassa hienosti esille sitä kautta, että teksti on usein selkeästi dialogia tai yhden henkilön tai hahmon puhetta.
Kirjassa oli yksi aivan ihana pelivertauskuva:
"Valkoinen pelaa alemmalla vaikeustasolla ja ehkä kuvittelee, että se on pelin ainoa vaikeustaso, samalla kun ruskea ihminen pelaa korkealla vaikeustasolla.
Ruskea saattaa pelata hyvin, jopa voittaa valkoiset pelaajat, mutta peli on
hänelle vaikeampi kuin muille."
Vertauskuva on todella osuva ja vielä hienosti kuvitettukin. Meidän mielestämme tärkein näkökulma, jonka tämä vertauskuva toi tekstiin oli nimenomaan se, että ruskea tyyppi voi edelleen vaikka voittaa kaikki valkoiset “pelaajat”, vaikeustasosta huolimatta.
Kirjan lopussa on paljon työkaluja siihen, miten puuttua ja reagoida tilanteissa, joissa kohtaa rasismia. Vaikka keskellä oli todella painavaakin tietoa esimerkiksi rasismista johtuvista väkivaltarikoksista, loppu toi lukijalle vähän parempaa meiltä ja toivon pilkahduksia.
“‘He edustavat menneitä aikoja, jolloin oli ok puhua tuolla tavoin.’ Tämä tekosyy
ei kelpaa enää, ja on aivan oikein sanoa oma mielipiteensä vanhemmille ihmisille aikaansa eläneistä ja huonoista asenteista.”
Kirjassa kannustetaan puhumaan aikuisen kanssa monista asioista, ja meidän mielestä nuoren lukijan kanssa näistä kannattaakin ehdottomasti keskustella myös yhdessä. Tämä on myös kirja, jonka vanhemman tai opettajan olisi hyvä itsekin lukea, jotta pystyy vastaamaan parhaiten nuoren kysymyksiin teokseen liittyen.
Nuoren antirasistin käsikirja, Tinashe Williamson, Otava, Vuosi, 2022
Kuvittanut, Thea Jacobsen
Suomentaja: Terhi Width
Norjankielinen alkuteos: Håndbok for unge antirasister, 2021