Emme olleet meidän suljetun lukupiirimme kanssa lukeneet vielä yhtäkään elämäkertaa, joten päätimme heti vuoden alkuun valita sellaisen. Valitsimme Trevor Noahn, eteläafrikkalaisen koomikon ja televisioesiintyjän, omaelämäkerran: Laitoin lapsi, Värikäs nuoruuteni Etelä-Afrikassa.
Trevor Noah on monelle tuttu julkisuudesta, mutta kirja käsittelee hänen lapsuuttaan ja nuoruuttaan, eikä lainkaan hänen uraansa. Teos herätti meidän lukupiirissämme ristiriitaisia tunteita, mutta suurin osa oli tykännyt teoksesta ja lukenut sen mielenkiinnolla.
“Olin kuin kamakauppias, mutta kaupittelin vain ruokaa. Kamakauppias
on tervetullut bileisiin. Hän ei kuulu piiriin, mutta hänet kutsutaan sinne
tilapäisesti sen takia, mitä hänellä on tarjottavanaan.”
Teosta myydään humoristisena tarinana ja etenkin Araceliksen lukukokemusta harhaanjohtava markkinointi oli hankaloittanut. Noah käsittelee teoksessaan todella rankkoja asioita, esimerkiksi apartheidia, sisällissotaa, järjetöntä eriarvoisuutta, hankalaa äitisuhdetta, väkivallan pelkoa ja sen jatkuvaa uhkaa. Eikä näihin asioihin liittyvät tarinat naurattaneet lainkaan.
Kirjaa on myös kuvailtu rakastavaksi kuvaukseksi vahvasta ja upeasta äidistä ja siksi tuntui ristiriitaiselta lukea kamalista valinnoista, joita äiti tekee suhteessa poikaansa ja tavasta, jolla hän tätä kohtelee. Suurin osa lukupiiristä ei kuitenkaan ollut edes osannut odottaa nauruja tai hellyyttävää äiti-poika-suhdetta ja siksi teos oli tuntunut vetävältä ja kiinnostavalta.
“Olin yhdeksänvuotias, kun äitini heitti minut ulos liikkuvasta autosta.
Se tapahtui eräänä sunnuntaipäivänä. Tiedän, että päivä oli sunnuntai, koska olimme tulossa kotiin kirkosta, ja jokainen sunnuntai tarkoitti lapsuudessani kirkkoa.”
Kirjassa avataan jonkin verran Etelä-Afrikan historiaa ja yhteiskunnallista tilannetta Trevor Noahn lapsuuden aikaan. Lähinnä näkökulmana on yhden pojan kokemus, mutta mustan äidin ja valkoisen isän lapsen elämään heijastuu räikeästi moni yhteiskunnallinen asia.
Rankempien kokemusten lisäksi tarinassa kuvataan Trevorin ensimmäisiä ihastuksia, teini-iän kommelluksia ja bisnesideoita kavereiden kanssa. Kevyemmistä tarinoista löytyikin hauskoja hetkiä ja myös sydäntä riipaisevia rakkaustarinoita. Samaistumispintaa löytyi siis myös, ja tapa, jolla Trevor Noah kertoo nuoruudestaan, muistutti osaa meistä meidän vanhempiemme kertomista tarinoista heidän menneisyydestään.
“Äidillä oli tapana sanoa: ‘Päätin hankkia sinut, koska halusin jonkun, jota rakastaa,
ja jonkun, joka rakastaisi minua ehdoitta takaisin.’ Minä olin seuraus siitä,
että hän halusi kuulua johonkin.”
Teos hyppii paljon ajassa ja selkeää tarinan kaarta tai punaista lankaa emme teoksesta löytäneet. Ajassa hyppiminen oli häirinnyt osaa, mutta kun oli lukiessa ymmärtänyt, ettei kronologisuudella ole tarinassa niin väliä, vaan enemmän mennään erilaisten teemojen mukaan, pystyi heittäytymään kertomusten vietäväksi.
Keskustelua saimme aikaiseksi etenkin Trevorin äidistä ja pohdimme lukupiirissä, minkälaiset asiat ovat johtaneet valintoihin, joita kirjailijan äiti on päättänyt tehdä. Teoksessa avataan äidin lapsuutta ja taustoja hieman ja selviää kyllä, ettei hänenkään elämänsä mitenkään helppoa ole ollut. Totesimme, että meitä olisi kiinnostanut lukea kirjastakin enemmän reflektointia kyseisistä valinnoista ja niiden taustoista, mutta ainakin saimme keskenämme niitä pohdittua ja toisiltamme uusia näkökulmia.
Laiton lapsi, Värikäs nuoruuteni Etelä-Afrikassa, Trevor Noah, Atena, 2020
Suomentanut Jaana Iso-Markku
Englanninkielinen alkuteos: Born A Crime. Stories from South African Childhood, 2016