Kompastellen, Maryam Abuzaid-Ryu 13+
Turkuun sijoittuva nuortenkirja kertoo palestiinalaisesta Riimistä ja sudanilaisesta Reelistä. Parhaiden kaverusten kautta seurataan lukioarkea, uusia ystävyyksiä, ihastumista, Palestiina-aktivismia sekä lähestyvien vanhojentanssien järjestelyä ja budjettikatastrofia.
“Pojalla on yllään neuleliivi ja sen alla kauluspaita. Jalassa hänellä on suorat housut. Hän on niin smart casual, Riim huokaa mielessään ja punastuu korviaan myöten. Jamil tuoksuu raikkaalle suihkulle ja hienostuneelle mausteelle.”
Kompastellen ei ole ehkä ihan sitä meidän ydinkohdekirjallisuuttamme. POC-lukupiirissä haluamme ensisijaisesti lukea kirjoja, jotka eivät keskiöi rasismikokemuksia ja joissa POC-hahmot eivät joudu kärsijän rooliin etenkään taustastaan johtuen. Mutta kuten olemme aikaisemmin useampien kotimaisten kirjojen kohdalla todenneet, tartumme toisinaan herkemmin suomalaisiin kirjoihin, vaikka luvassa olisi rasismin kuvausta tai kärsimystä. Tässä tilanteessa meitä kiinnosti erityisesti kotimainen nuortenkirjallisuus ja tosiasiassa kirjaan tarttuessamme, emme vielä tajunneet, kuinka paljon teoksessa käsitellään raskaita teemoja.
“Reel tuntee kaikkien katseet itsessään. Hän kuulee kellon tikittävän. Hän ei odottanut joutuvansa tällä tavalla parrasvaloihin – siis ikävällä tavalla.”
Riim on ihastunut koulukaveriinsa Jamiliin, muttei tiedä, kuinka voisi kertoa vanhemmilleen mahdollisesta seurustelusta. Oikeastaan hän ei taida olla edes varma, haluaako hän itse seurustella. Riimin navigoidessa uutta alkavaa suhdetta Reel joutuu oppilaskunnan hallituksen rahastonhoitajana keskelle vanhojentanssien budjettikatastrofia ja hallituksen hankalaa dynamiikkaa.
Kaiken tämän rinnalla seurataan molempien suhteita toisiin kotimaihin, kuinka heidät kohdataan taustansa kautta ja rankkoja uutisia, joita toisista kotimaista kantautuu. Nuoret löytävät myös aktivismin Palestiinaan liittyen ja sen myötä tuodaan oppikirjamaisesti esiin erilaisia keinoja vaikuttaa.
“Unohda google. Se ei kuitenkaan osaa kuvailla, kuinka lämpimälle Ma’inin kuuman lähteen vesiputouksen höyry tuntuu iholla. Tai kuinka riemastuttavaa on nähdä aasianvilliaasi keskellä Shawmarin suojelualuetta. Tai miten henkeäsalpaavan kauniita Aqaban korallit on, Riim aloittaa matkamuistelun.”
Me ihmettelimme, ettei rankemmasta sisällöstä ilmoitettu takakannessa lainkaan, varsinkin kun kyse on nuortenkirjallisuudesta. Tarinan myötä käsitellään vaikeita maailmanpolitiikan asioita etenkin Palestiinan ja Sudanin kautta, ja ote niihin on raskas. Teinit kantavat valtavia taakkoja harteillaan ja toisinaan omat ongelmat ja kuviot tuntuvat tyhjänpäiväisiltä, kun samaan aikaan toisaalla ihmisiä pommitetaan. Sukulaisten ja lähipiirin kautta käsitellään kuolemaa, sotaa ja köyhyyttä. Musertavat uutiset tärähtävät keskelle iloista arkea, mikä on toki realistista, mutta voi järkyttää lukijaa.
“He molemmat keskustelevat sodista, nälästä ja kansanmurhista vailla kyyneleitä. Heillä ei ole varaa sellaiseen, on ponnisteltava eteenpäin.”
Tarkoitus ei ole sanoa, etteikö näistä teemoista kannattaisi kirjoittaa, vaan että jonkinlainen vihjaus sisällöstä olisi paikallaan. Takakannessa puhutaan vanhojentansseista, tyttöenergiasta ja ihastumisesta, eikä sodasta ja kansanmurhista ole lainkaan mainintaa. Joitain lukijoita kirjassa käsitellyt asiat koskettavat omakohtaisesti, aivan eri tavalla kuin toisia, ja olisikin tärkeää tarjota kaikille mahdollisuus valita, milloin haluaa tarttua näin raskaisiin aiheisiin.
“Reel on juuri avaamassa englannin epäsäännöllisten verbien listaa, kun Antti, Ji-Hyee ja Marika ilmestyvät kahvioon äänekkäästi nauraen. Antti kantaa isoa Ikea-kassia, Marika on pukenut teippirullat rannekoruiksi ja Ji-Hyeellä on käsissään erimuotoisia pahvipaloja.”
Yhteys toiseen maahan ja sen kulkeminen lukioarjen rinnalla on kuitenkin myös ilahduttava teema, josta löysimme samaistumisen pintaa. Nuorten elämää ja tunteita käsitellään uskottavan tuntuisesti ja loppusanoissa mainittu taustatyö lukioissa näkyy tekstissä. Nuoret tutkivat identiteettiä sekä kuulumisen ja yhteyden teemoja ja kasvavat tarinan kuluessa. He tukevat toisiaan erilaisissa arjen käänteissä, ja koulusta löytyy ihanaa yhteisöllisyyttä. Myös uskonto kulkee vahvana teemana läpi teoksen.
Kirja esittelee kaipaamaamme todenmukaisempaa kuvaa Suomesta. Sivuilla vilisee hahmoja erilaisilla taustoilla ja representaatio tulee näkyväksi myös kannen ja sivujen kuvituksissa. Hahmojen perheiden kautta tuodaan esiin erilaisia tapoja elää, ajatella ja olla vanhempi nuorelle.
Jonkin verran ilmaisuissa on toisteisuutta. Samoin siinä, kuinka asioita ja tunteita tuodaan ilmi. Toisteisuus näkyy myös kuvituksissa, joissa vuorosanoja toistetaan sanasta sanaan muun tekstin kanssa.
Tunnelmallisesti kirja vaihtelee, kun loppua kohden alun rankemmat käänteet karisevat ja ilmapiiri muuttuu. Ote on kevyempi.
“He seisovat hiljaa ja hengittävät samaa ilmaa. Riimin valtaa ennenkokematon lämpö ja hän sulaa Jamilin läheisyyteen. Aika pysähtyy ja kaikki tuntuu täydelliseltä – yhtä säröä lukuun ottamatta: Riimin sisällä kasvavaa levottomuutta.”
Kompastellen, Maryam Abuzaid-Ryu, Otava, 2026
