Vuonna 2100 ihmiskunta on muuttanut merenpohjaan suojaavan kalvon alle. Hupenevan otsonikerroksen läpi pääsee niin paljon auringon polttavaa säteilyä, ettei maanpinnalla pysty enää asumaan.
“Valtameri oli täydellinen suojakalvo. Se oli paksu ja vahva kerros,
joka suojasi ihmisiä, eläimiä ja kasveja vaaralliselta ultraviolettisäteilyltä.”
Kirjan alussa kuvataan tulevaisuuden maailmaa. 50 vuotta sitten ihmiskunta muutti meren alle ja valtiot organisoituivat uudelleen. Maan pinnalle jäivät vain saastuttavat tehtaat ja sinne tehdään lähinnä turistimatkoja suurten nähtävyyksien, kuten pyramidien, luokse.
Uudenlaisen elämän myötä myös ihmisten prioriteetit muuttuivat ja ihonhoidosta ja nuorekkuudesta tuli entistä tärkeämpi osa ihmisten arkea. Vaikka meren alle pääsevä auringon UV-säteily on vähäisempää, sen aiheuttamat rypyt halutaan edelleen hälventää.
Tulevaisuuden maailmaa tarkastellaan pian 30-vuotiaan Momon kautta. Momo on menestyvä ihonhoitospesialisti, joka on viisi vuotta sitten perustanut oman yrityksensä. Hänen asiakkainaan käy arvostettuja ja tunnettujakin ihmisiä, ja Momo on kehittänyt omaa salaista tekniikkaansa käytettäväksi hoidoissa.
Kun Momo saa menestyneeltä, mutta etääntyneeltä äidiltään sähköpostia, palauttaa se hänet lapsuuden ja hankalan äitisuhteen äärelle.
“Momon nimi tarkoitti kiinaksi asiayhteydestä riippuen joko hiljaista
tai tuntematonta. Hän oli nimensä veroinen vain puoliksi, sillä hän oli
kaikkea muuta kuin tuntematon.”
Kirjassa käsitellään Momon suhdetta hänen äitiinsä ja muihin ihmisiin, kuten erikoisiin tuttaviin, opiskelukavereihin ja asiakkaisiin. Teoksen takaumat sijoittuvat Momon syntymävuodesta aina nykyhetkeen asti, kun hän muistelee omaa lapsuuttaan, vaikeaa leikkausta hänen ollessaan 7-vuotias ja äidin poissaolevuutta.
Momo irtaantui äidistään nuorena, kun ei kokenut saavansa äidiltä tarpeeksi rakkautta ja ymmärrystä. Samalla hän alkoi irtaantua myös muista ihmisistä ja nauttia enemmän yksinolosta.
“Sukkula sukelsi alaspäin kohti merenpohjaa ja T:n kaupunkia.
Ikkunan takana meri velloi ja kuohusi, poreilevat kuplat menivät
murskaksi sukkulan iskiessä niitä vasten.”
Kirjassa on joitakin häiritseviä kohtauksia: tirkistelyä ja seksuaalissävytteisiä hetkiä nuoren Momon elämässä. Näissä kuvataan hyvin nuoren uteliaisuutta ja oman kehon muutosten ymmärtämistä. Teoksen alussa toistuva persikkateema oli Araceliksen mielestä outo, varsinkin kun sen avulla kuvailtiin hahmojen ulkonäköpiirteitä.
Teoksen loppu oli todella kiinnostava ja se avasi Térille koko teosta ja sitä, miksi tarina on rakennettu ja kirjoitettu tietyllä tavalla. Pitkin tarinaa myös Momon sisäiset pohdinnat elämästä ja ihmissuhteista olivat mielenkiintoista seurattavaa.
Kalvot, Chi Ta-Wei, Hertta, 2024
Suomentanut Rauno Sainio
Kiinankielinen alkuteos: 膜 (The Membranes), 1996