Kashmeera Lokugen ja Hyppe Salmin yhdessä kirjoittama romaani, Ilmatilaa, kertoo Shehanista, Suomessa asuvasta ruskeasta nuoresta naisesta, jonka elämä on hankalaa.
"Ioic nauraa ja mä nauran, mut molemmat tietää et se on vaan tekohengitystä."
Ilmatilaa ei nyt ihan ollut sitä rasismivapaata kirjallisuutta, jonka perässä normaalisti juostaan, mutta ehkä vaihtelun vuoksi tykättiin tästä paljon. Oli myös kiva, että kirja sijoittui suomeen ja näin sieltä löytyi myös samaistumispintaa ja tuttuja paikkoja.
Shehani on masentunut, ahdistunut ja jumissa. Hän haluaisi hyvän työpaikan, ihanan poikaystävän ja ajan psykologille. Kuitenkaan nimen, eksotisoivien tai muuten vaan pettymyksiksi paljastuvien tinderdeittien ja hankalan systeemin vuoksi, mitään näistä ei näytä tippuvan. Lapsuuden kaivattuun onnellisuuteen Shehani saa nopean yhteyden vain alkoholin tai pilven avulla ja työpaikallakin hän jää ulkopuoliseksi.
"Mä aistin sanomattaki et sil on omat tuskat, se tietää kertomatta et mul on omani. It takes one to know one. Me istutaan siinä partsilla, jääpalat sulaa lonkerossa ja Irina imee röökii, mä Denssii ja ollaan siinä yhdessä, samassa maisemassa."
Kirja on rankka, mutta tosi accurate ja jotenkin niin aito ja rehellinen, että ajatukset jäivät pyörimään tarinan ympärille vielä äänikirjan pausetettuakin. Shehanin aika tavallisenkin elämän ympärillä on juuri sen verran draamaa ja käänteitä, että koko ajan haluaa tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi.
Vaikka lukijan sympatiat on selkeästi päähenkilön puolella, jolle tapahtuu kurjia asioita toistensa perään, ei päähenkilökään ole täydellinen. Shehanissa on vähän "not like other girls" -vibaa ja toisinaan hahmo tuntui turhauttavankin pinnalliselta ja tekevän ärsyttäviä valintoja mitä tulee miehiin ja ihmissuhteisiin. Shehani ei oikein osaa pitää rajoistansa kiinni ja sisäistettyä rasismiakin löytyy. Kirjassa myös muut hahmot olivat epätäydellisyyksissään uskottavia ja jakoivat meillä mielipiteitä.
"– With all respect, sä voit ehkä ruskeena naisena sanookin jollekin takas, mut jos mä mustana miehenä avaan suun, se katotaan aika nopeesti aggressiiviseks käytökseks, you should know that."
Puhekieli ja finglish toivat teokseen uuden tason uskottavuutta ja lisää samaistumispintaa. Vaikka kirjassa kuvataan mm. mielenterveysongelmia ja paljon paljon rasismia eri muodoissa, siinä kuvataan myös tärkeitä ystävyyksiä, oivaltavaa sisäistä dialogia sekä kasvua, ratkaisuja ja vahvuutta. Rasismiteema tuo kirjaan tietysti painavuutta, joten suosittelemme tämän lukemista, kun tuntuu siltä, että siihen on jaksamista!
Ilmatilaa, Kashmeera Lokuge & Hyppe Salmi
Tammi, 2021