Angie Thomasin Betoniruusu sijoittuu Yhdysvaltoihin, 1990-luvun loppuun, ja kertoo Maverickistä. Maverick on 17-vuotias musta poika, joka asuu äitinsä kanssa Garden Heightsin lähiössä.
Maverickin elämä on tasaista, mukavaa ja normaalia nuoren arkea. Hänen isänsä on niin läsnä, kuin vankilasta suinkin kykenee, hänellä on rakastava ja huolehtiva äiti, suojeleva serkku, hyviä ystäviä sekä tyttöystävä, johon hän on älyttömän rakastunut. Hänellä on myös hallinnassa oleva suhde King Lord -jengiin ja pieni tuottava sivubisnes myyden kamaa.
Yhtäkkiä Maverick saa tietää isyystestistä, että hänen yhden yön säädön kolmekuinen poikalapsi on myös hänen lapsensa. Maverickin elämä kokee suuren muutoksen ja hän joutuu aikuistumaan nopeasti.
“Se haukottelee ja asettuu pitkäkseen mun päälle. Alkaa olla päiväuniaika. Mä pysyn hetken paikallani. Tykkään kuunnella sen hengitystä ja tuntee sen rinnan kohoilun mun rintaa vasten.”
On ihmeellistä, miten ilahduttavaa voikin olla lukea stereotypiarajat ylittävistä uskottavista ja monisyisistä mustista mieshahmoista. Me hymyilimme, naureskelimme ja olimme niin onnellisia, kun luimme kirjan alkua.
Luonnollisesti alun "hyvä aika" ei kestä koko kirjaa ja kun näille hahmoille sitten ihanan alun jälkeen alkoi tapahtua myös ikäviä asioita, se kosketti. Olimme tunteella mukana kaikissa käänteissä.
Kirjassa kuvataan miten Maverick kamppailee surun, velvollisuuden, vastuun ja rakkauden tunteiden myräkässä ja yrittää löytää itselleen oikeaa tapaa elää. Oli huojentavaa, että pitkin hankalaakin matkaa Maverickin ympärillä on pieniä valonpilkahduksia ja välittäviä ihmisiä. Teoksessa on hyvin esitetty millaiset tunteet ja elämäntilanteet saattavat ajaa väkivallan ja huumeiden myymisen tielle, mutta toisaalta myös vahvuutta, jonka avulla voi löytää muita reittejä.
“Se huokaa. `Kuule, on emävalhe, että mustat miehet olis tunteettomia. On varmaan helpompaa epäinhimillistää meidät, jos luulee meitä sydämettömiksi. Tosiasiassa meillä on tunteet. Meihinkin sattuu, ja mekin tunnetaan surua ja murhetta. Meillä on ihan yhtä suuri oikeus näyttää nekin tunteet kuin kellä tahansa.`”
Oli ihanaa lukea mustasta teini-isästä, isänrakkaudesta ja epätietoisuudesta, joka varmasti kaikkia vanhempia koskettaa. Emme ole ennen törmänneet mustasta teini-isästä kertovaan teokseen, jossa isä on vahvasti läsnä joten tämä on siinäkin mielessä todella tärkeä ja kiinnostava kirja.
Olemme lukeneet Betoniruusua myös kouluissa järjestettävissä kirjallisuustapahtumissamme ja se on sielläkin saanut innostuneen vastaanoton. Betoniruusu on helppolukuinen, todella vetävä ja tunnerikas teos ja sopii siksi monelle.
Betoniruusu, Angie Thomas, Otava, 2021
Suomentanut Terhi Kuusisto
Alkuperäiskielinen alkuteos: Concrete rose, 2021