Ranya ElRamlyn Auringon asema on tarina tytöstä kahden kulttuurin välillä. Kertomus siitä kuinka hänen vanhempansa tapasivat ja miten he yhdistivät kulttuurit perheen avulla yhdeksi kokonaisuudeksi, egyptiläinen isä Ismael ja suomalainen äiti Anu.
“Minun äitini käänsi kasvonsa aurinkoon. Kun hän sulki silmänsä,
oli kuin mitään ei olisi sittenkään ollut.”
Tarinan kertojana toimii perheen lapsi. Hän puhuu isästä ja äidistä, heidän tavoistaan ja tottumuksistaan, eroavaisuuksista ja samankaltaisuuksista. ElRamly kirjoittaa mukavan rauhallisesti. Kirjassa ei tarvitse olla suuria koukutuksia vaan voi kuvata vain elämää kaikessa rauhassa. Lapsen tuntemuksia vanhempien välillä, vanhemmista.
Tarina etenee rauhallisesti ja omalla painollaan. Vanhempien välistä kinaa ja suuriakaan erimielisyyksiä ei kuvata ahdistavaan tyyliin vaan osana elämää ja siihen kuuluvaa dialogia. Kerronta on runomaista ja soljuu eteenpäin palaten aina saman teeman ympärille eli siihen, kuinka kertojan vanhemmat, Ismael ja Anu, tapasivat toisensa.
“Silloin kuin minun isäni näki minun äitini ensimmäistä kertaa,
hän ajatteli: tuo ei ole nainen, tuo on enkeli.”
Lukukokemus oli unenomainen ja rauhallinen. Hetki kesti päästä mukaan kerronnan muotoon, mutta nautin teoksesta. Tämä on sopiva kirja luettavaksi keskellä kesää rantakalliolla löhöillen. Mukavaa vaihtelua hektiseen arkeen ja vaihteeksi vain arkista kuvailua.
Auringon asema, Ranya ElRamly, Otava, 2002