HAKU

"138. Lue maisemaa. Lue uudestaan. 139. Saatat huomata puiden takana vilahtavan hahmon. Mitä se tekee? Poimii kukkia? Juoksee itseään päin? Olenko se minä?" Tie, totuus ja kuolema on Silvia Hosseinin esseekokoelma, joka käsittelee erilaisia aiheita kirjallisuudesta pääomaan ja linnuista henkilökohtaisiin kokemuksiin. Esseet on kirjoitettu äärettömän kauniisti ja rikkaalla kielellä, mutta niiden aiheet olivat ainakin meille osittain pettymys. Hosseinin kirjoitustyyli on jäänyt meille mieleen valloittavuudessaan ja tämäkin kokoelma on täynnä pysäyttäviä kielikuvia ja hauskaa kielellä leikittelyä. Hän kirjoittaa matkustelusta ja siihen liittyvistä tuntemuksista osuvasti ja sai meidät nauramaan ääneen uusille näkökulmille historiassa, joita ainakaan meille ei koulussa opetettu. "Arabien silmissä ristiretkeläisten on täytynyt olla tyrmistyttävä näky: mölisevä joukko kakanhajuisia öykkäreitä, jotka turvautuivat tiedon sijaan jumalantuomioihin ja manaamiseen." Esseet sisältävät kuitenkin aiheita, joita niistä jo entuudestaan kiinnostuneille ei käsitellä mitenkään uudessa tai ihmeellisessä valossa. Ilmastonmuutos ja yksilönvastuu sen edessä, feminismi, sukupuoli, sukupuoliroolit, kapitalismi ja pääoma on meille aiheita, joista ollaan luettu ennenkin, eivätkä nämä esseet tuoneet niihin keskusteluihin varsinaisesti mitään uutta. Tietysti jos aiheisiin ei ole ennestään perehtynyt, voivat tekstit varmasti olla hyvin valaiseviakin. Kuten aina hyvin kirjoitettuja esseitä lukiessa, näidenkin ajatukset saivat meidät vuoroin nyökyttelemään intohimoisesti, vuoroin pyörittelemään silmiämme. Me tykättiin erityisesti esseistä Etsivä löytää, Kuka minä olen? ja Iranilaisia kirjeitä -esseistä ja voidaankin suositella teosta lämpimästi, kunhan antaa itselleen luvan hyppiä sellaisten kohtien ohi, jotka ei just itselle nappaa! "Tyytyväisyys, mielenrauha ja paikoilleen juurtumisen autuus voivat kestää pitkään, mutta vain aikansa. Sitten tekee taas mieli lähteä" Tie, totuus ja kuolema; Silvia Hosseini, Gummerus, 2021

Etsi kategorioittain luettavaa! Klikkaa alla olevia avainsanoja.

Etsi luettavaa maan tai maanosan perusteella. Klikkaa alta löytyviä avainsanoja.

Etsi luettavaa kustantamoiden mukaan klikkaamalla alta löytyviä avainsanoja.

Etsi luettavaa kirjailijan mukaan klikkaamalla alta löytyviä avainsanoja.

Etsi luettavaa kirjailijan mukaan klikkaamalla alta löytyviä avainsanoja.

Lähikaupan nainen kertoo nimensä mukaisesti naisesta, joka työskentelee vuorotyöntekijänä lähikaupassa Tokiossa. Keiko on 36-vuotias ja on työskennellyt samassa tokiolaisessa lähikaupassa 18 vuotta. Sama lähikauppa, jota moni nuori käyttää ponnahduslautana tulevaisuuden opiskeluille ja ammateille, on ollut Keikolle juuri sopiva paikka ja tuntuu olevan tulevaisuudessakin. “Aloin kaivata kobinin ääntä, ja paluumatkalla Mihon luota piipahdin myymälässä alkuillasta. `Mitä nyt, onko jotain sattunut?` iltavuoron lukiolaistyttö hymyili siivoustyön lomasta minut huomattuaan. `Eikö sinulla ole tänään vapaapäivä?`” Teos tuntui jotenkin spesiaalilta. Sen tyyli on tyyni, rauhallinen ja observoiva, mutta se vetää lukijan syvälle tarinan syövereihin, sen arkisiin tapahtumiin ja tunteisiin. Kieli oli myös mukavaa, soljuvaa ja yksinkertaisuudessaan kaunista. Kirja on kaunis kuvaus kuulumattomuudesta: yhteiskunnan tiukoista normeista ja henkilöstä, joka ei sopeudu niiden raameihin. Päähenkilö ei kuitenkaan ole kärsivä tai lannistettu, vaan tyytyväinen itse antamiensa merkitysten keskellä. Kaiko elää paljon itsekseen muttei ole selkeästi yksinäinen, vaikka näin ulkopuolisin silmin hänen elämänsä saattaakin näyttäytyä. Lähinnä hän toivoisi, että muut antaisivat hänen elää omannäköistänsä elämää rauhassa. “Kombinissa työskennellessä sai usein kohdata ihmisiä, jotka halveksivat tätä työtä. Minusta oli oikeastaan mukava katsoa halveksivaa ihmistä, koska se oli mielenkiintoista. Siinä tiivistyi jotain olennaista ihmisyydestä” Vaikka kirja sijoittuukin Tokioon, voisi sen mieltää tapahtuvaksi missä päin maailmaa tahansa. Teos keskittyy kuvaamaa lähinnä Keikon elämää, maailmaa ja yhteiskuntaa hänen näkökulmastaan. Lähikaupan naisessa on vain muutama juonenkäänne. Se on pitkälti arjen kuvausta ja elämän lipumista rauhallisen tasapaksusti eteenpäin. Kirjan tunnelma piti silti otteessaan, eikä se tuntunut tylsältä, vaikka olikin hidastempoinen. Lisäksi se on tyyliinsä nähden sopivan mittainen: vain vähän päälle 100 sivua ja alle nelisen tuntia äänikirjana. Tarinaa oli mukava lukea ja etenkin kuunnella. “Päällikkö puhui usein siitä, olivatko työntekijät hyödyllisiä, joten tulin usein miettineeksi, olinko minä sellainen. Ehkä työskentelin, koska halusin olla hyödyllinen väline.” Lähikaupan nainen, Sayaka Murata, Gummerus, 2021 Suomentanut Raisa Porrasmaa Japaninkielinen alkuteos: Konbini ningen, 2016

Etsi luettavaa kirjailijan mukaan klikkaamalla alta löytyviä avainsanoja.