top of page

HAKU

158 items found for ""

Julkaisut (152)

  • Flora, Lois Armas

    Lois Armaksen esikoisromaani Flora kertoo Flora-nimisen nuoren naisen muutosta Suomeen ja hänen asettumisesta uuteen ja täysin tuntemattomaan paikkaan. Flora tutustuu kotimaassaan suomalaiseen poikaan, rakastuu ja muuttaa tämän perässä pian Helsinkiin. “Tunnen mun jalan sen jalkaa vasten, ja Flora tuntuu just siltä, miltä mä koko ajan kuvittelinkin, kun se saapuisi Helsinkiin: vahvalta ja hauraalta yhtä aikaa.” Olin kuvitellut Floran olevan suuremminkin kirjan keskiössä, mutta yllätyin kirjan ensimmäisillä sivuilla kun kertojina toimivat Floran suomalainen poikaystävä ja hänen oma isänsä valtameren takaa. Myöhemmin kertojia tulee vielä lisää Floran ystävistä ja muista ympärillä pyörivistä ihmisistä. Kertoja vaihtuu jokaisen kappaleen kohdalla. Minulla kesti hetki päästä tähän tarinamuotoon käsiksi, mutta pikkuhiljaa lämpesin Lois Armaksen tavalle viedä tarinaa eteenpäin. Kertojien kautta lukija pääsee kokoamaan ajatuksen Floran muutosta Suomeen, miten hän asettuu uuteen ympäristöön ja hänen ihmissuhteistaan. Kertojat käyvät kuitenkin läpi paljon omaa elämäänsä ja Flora on vain sivuhenkilö heidän tarinassaan. “Ehkä Floran kohdalla on toisin, koska me vaan satuttiin tapaamaan tosi luonnollisesti, meitä yhdistävän ihmisen kautta, ja tarvittava >tutustumisjutustelu> suijui meiltä helposti, tarinaa riitti, me naurettiin samoille asioille, meiltä löytyi samanlaisia kiinnostuksen kohteita ja niin edelleen.” Tykkäsin, että kirjan kertojahahmot olivat selvästi eri ikäisiä: samaa ikäluokkaa Floran kanssa ja heidän vanhempiaan. Oli kiinnostava seurata miten eri ikäisten ihmisten elämät risteävät ja kuinka jokainen näkee maailman ihan omalla tavallaan. Lopulta tykkäsin todella paljon monen hahmon näkökulmasta kerrotusta teoksessa, jossa ihmisten omat mietteet ja ihmissuhteet saivat enemmän arvoa suoraviivaisen juonen sijaan. Omat mielipiteeni hahmoista vaihtelivat paljonkin, mutta etenkin Floran isä jäi mieleeni rakastavana vanhempana ja positiivisena representaationa tunteita näyttävästä miehestä. Olemme keskustelleet POC-lukupiirin tapahtumissa käyvien lukijoiden kanssa siitä, kuinka todella monessa kirjassa mieshahmot ovat usein vastenmielisiä ja oli todella ihana lukea vaihteeksi jotain ihan vastakkaista. “Kunhan vain muistelin, sanon. Mutta sanon myös: Kiitos, siitä, että hän tuli omaksi itsekseen, ja siitä, että hän antoi siinä samalla minun oppia, mistä isyydessä pohjimmiltaan on kyse.” Floran isän lisäksi moni muukin hahmo oli mieleeni ja kirjassa hypittiin mielestäni taitavasti ajassa. Aina uuden kappaleen alettua muutaman rivin päästä pystyi hyvin jo ymmärtämään kuka kertojista oli milloinkin äänessä ja kirjoitustyyli muuttui myös paljon jokaisen hahmon kohdalla. Kirjan alkupuoliskolla Floran poikaystävän tyyli puhua Florasta ja heidän suhteestaan turhautti aika ajoin ja hidasti alun lukemista, mutta kirjan edetessä tämäkin onneksi muuttui. Sanoisin silti, että etenkin kirjan keskikohta oli lempparini. Tykkäsin lukea näiden ihmisten tavallisesta elämästä ja etenkin heidän itsetutkiskelustaan ja sitä kautta uusien tapojen tai näkemysten oppimisesta. Teoksessa käsitellään paljon vanhemmuutta, perhesiteitä, parisuhteita ja ystävyyksiä syvällisesti ja todella aidon tuntuisesti. Usein kun laskin kirjan käsistäni sitä lukiessa, jäi hahmojen kerronta ja ajatukset pyörimään mieleeni ja avasin kirjan aina innolla uudelleen. Flora, Lois Armas, WSOY, 2023 Suomentanut Maria Lyytinen Käännetty englanninkielisestä käsikirjoituksesta

  • Annie John, Jamaica Kincaid

    Annie John on Jamaica Kincaidin esikoisromaani. Kirjapaja on aikaisemmin julkaissut sen suomeksi nimellä Katoava paratiisi vuonna 1986 ja nyt julkaistussa kustantamo S&S:n uudessa versiossa on käytetty samaa suomennosta kuin vuosia sitten. Annie John on kasvukertomus, jonka vahvimpana teemana on vanhemmista irtautuminen, tyttönä kasvaminen ja itsensä löytäminen. "Sinä iltana sain rangaistukseksi syödä yksinäni ulkona leipäpuun alla ja äiti sanoi, ettei tulisi antamaan minulle hyvänyön suukkoakaan myöhemmin, mutta sänkyyn kavutessani hän tuli ja suuteli sittenkin." Päähenkilö Annie kasvaa äitinsä ja isänsä kanssa Antiguan saarella. Hän suunnilleen palvoo äitiänsä ja elää suhteellisen mukavaa ja helppoa elämää. Lapsena Annie kiinnostuu kotinsa viereisestä haustausmaasta ja kuolemasta. Hän kuokkii vieraiden ihmisten hautajaisiin ja pohtii kuolemaa myös ystäviensä kanssa. Erityisesti tyttö kiinnostuu myös siitä, kuinka kuolema vaikuttaa kuolleen ympärillä olleisiin. Kun Annie tulee teini-ikään, hän huomaa, että häntä aletaan kohdella eri tavoin. Yhtäkkiä häneltä odotetaan asioita, jotka eivät hänelle itselle tunnu luontevilta. Myös ennen niin rakastava äiti tuntuu kuin kääntävän selkänsä ja tästä hämmentyneen tyttärenkin on opeteltava uusi rooli suhteessa omaan äitiin. "Joskus paukautin portin sellaisella voimalla, että itsekin pelästyin ja luulin sen tipahtavan saranoiltaan." Teoksessa käsitellään paljon äidin ja tyttären suhdetta. Etenkin äiti-tytär-suhteen kautta kuvataan tyttönä ja naisena kasvamista ja siihen liittyviä odotuksia. Kirjassa kuvataan hienosti sitä, kuinka Annie jossain vaiheessa ulkoapäin määritellään nuoreksi neidoksi ja siihen odotetaan lapsuuden loppuvan. Lapsi itse on muutoksesta lähinnä hämillään ja yrittää etsiä keinoja navigoida uusia odotuksia. Kasvavan Annien elämässä ennen niin tärkeän äidin roolia korvaavat pikkuhiljaa erilaiset ystävyyssuhteet sekä koulutus. Annien nuoruuteen kuuluu kiinnostuksen syttymistä ja haihtumista, valehtelua ja juonittelua sekä tyttöjen välistä ystävyyttä ja keskusteluja. Etenkin lasten ja teinien välisiä keskusteluja oli hauska ja jotenkin kotoisaa seurata. Niissä oli jotakin todella tunnistettavaa. “Olimme yhtä mieltä siitä, että paljon mainostettu tulevaisuutemme, johon meitä valmennettiin kaikkien toimesta, ei koskaan toteutuisi, sillä sisimmissämme sykki niin voimallinen tunne sitä vastaan.” Tarinassa käsitellään erilaisia uskomuksia ja eroja ihmisten välillä. Annie myös kritisoi kolonialismia ja on muutenkin muiden mielestä oikukas sekä omapäinen ja kerää ympärilleen ihailijoita. Vaikka teoksessa vilisee hahmoja, ainoa kiinnostava hahmo oli oikeastaan päähenkilö ja hänkin vain toisinaan. Välillä teoksessa oli hitaampia kohtia ja tuntui, että samoissa teemoissa junnattiin. Kirja on kuitenkin sen verran lyhyt, että eivät hitaatkaan kohdat kauaa kestäneet. Lukiessa huomasimme samankaltaisuuksia Lucy teoksen kanssa ja Lucya voidaankin pitää Annie Johnin itsenäisenä jatko-osana. Me luimme kirjat tavallaan väärin päin, koska aloitimme Lucysta ja ehkä Lucyn lukemisen jälkeen Annie John ei aivan yltänyt odotuksiin. Voi olla, että tähän vaikutti se, että luimme kirjat aivan putkeen, ja jonkinlainen tauko välissä olisi voinut tehdä hyvää. Annie John, Jamaica Kincaid, S&S, 2023 Suomentanut Sinikka Buckley Englanninkielinen alkuteos: Annie John, 1983

  • Lucy, Jamaica Kincaid

    Jamaica Kincaidin Lucy kertoo 19-vuotiaasta antigualaisesta tytöstä, joka on lähtenyt au pairiksi Yhdysvaltoihin vieraaseen perheeseen kauas kodistaan ja omasta perheestään. Teos on rehellinen, tarkkanäköinen ja käsinkosketeltavan tuntuva kokemus teini-ikään kuuluvista asioista ja ajatuksista. “Joitain asioita ei pääse pakoon, mutta usein ainakin joksikin aikaa riittää ihan hyvin, että edes yrittää.” Kirja keskittyy paljon Lucyn ja kahden äitihahmon suhteisiin. Isäntäperheen äidin, Mariahin, kanssa Lucylle syntyy jännitteinen, mutta rakkaudellinen suhde, jota Lucy paljon vertaa suhteeseen oman äitinsä kanssa Antiguassa. Etenkin Lucyn ja Mariahin suhdetta oli kiva seurata. Näiden kahden välillä yllättävän paljon sanotaan ääneen, mutta vieläkin enemmän jätetään sanomatta. "Mariah ei tuntunut huomaavan itsensä ja muiden ruokailijoiden samankaltaisuutta tai sitä, mitä samaa minussa ja tarjoilijoissa oli. Hän käyttäytyi tavalliseen tapaansa eli niin, että maailma oli pyöreä ja siitä vallitsi täysi yksimielisyys, vaikka minä tiesin, että maailma oli litteä ja jos menisin sen reunalle, putoaisin." Tarinan keskiössä on Lucy, joka etsii itseään maailmassa, jossa moni asia on niin väärin. Isäntäperheen tarina jää kirjassa taka-alalle, vaikka heidänkin välistä draamaa puidaan jonkin verran, etenkin Lucyn näkökulmasta. Kirjassa kuvataan myös Lucyn muita suhteita: ystävyksiä ja rakastajia. Teinin mieskuva on kuitenkin armoton. Joukossa on myös takaumia Lucyn kotimaahan ja omaan perheeseen sekä menneisyyteen, jonka päällä pysyy pitkään jonkinlainen mystisyyden verho. Menneisyydestä annetaan vain pieniä palasia, jotka jättivät miettimään, mitä emme vielä tiedä. Lucyn hahmo on viehättävän suorapuheinen ja älykäs. Kieli, ja etenkin dialogi, on romaanissa muutenkin riemastuttavaa: osuvia kielikuvia ja tuntuvia vertauksia. Kirjassa ei lopulta paljoakaan tapahdu ja oli ihana vain uppoutua hahmoihin ja Lucyn ajatuksiin. Hahmot tuntuvat aidoilta ja uskottavilta. Kincaid kuvaa osuvasti rakkautta, rakkaudettomuutta, seksiä, seksuaalisuutta, vihaa, ulkopuolisuuden kokemusta, pelkoa, katkeruutta ja kumppanuutta. “Puiden alla oli monia, monia keltaisia kukkia, jotka olivat leluteekuppien tai keijuhameiden kokoisia ja muotoisia. Ne näyttivät samanaikaisesti syötäviltä ja päälle puettavilta, ne olivat kauniita, ne olivat yksinkertaisia, näytti kuin ne olisi tehty pyyhkimään pois monimutkainen ja tarpeeton ajatus. En tiennyt mitä kukkia ne olivat, ja minulle oli arvoitus, miksi halusin tappaa ne.” Lucy-kirjan sanotaan olevan itsenäinen jatko-osa Jamaica Kincaidin esikoisromaanille Annie Johnille, mutta me molemmat luimme teokset niin sanotusti väärinpäin. Aloitimme tästä ja luimme vasta sen jälkeen Annie Johnin, joka keskittyy kuvaamaan päähenkilön elämää Antiguassa ennen poismuuttoa. Lucyn voi kuitenkin hyvin lukea itsenäisenä teoksena. Tässä kirjassa on vain 171 sivua ja se on vähän yli neljä tuntia äänikirjana. Teoksessa on kuitenkin niin paljon sisältöä, että sen luettua oli vaikea uskoa sivumäärää todeksi. Kincaid sanoo yhdessä lauseessa niin paljon, että välillä lukeminen piti pysäyttää hetkeksi ja jäädä miettimään sen sisältöä. Teksti on todella sujuvaa ja tuntuu että kappaleissa sanotaan juuri sen verran kuin tarvitseekin. Meiltä aina välillä kysellään hyviä lyhyitä kirjoja. Tässä on siis yksi erinomainen vinkki. Lucy, Jamaica Kincaid, S&S, 2023 Suomentanut Helka Sivill Englanninkielinen alkuteos: Lucy, 1990

View All

Sivut (6)

  • Tulevat tapahtumat | POC-lukupiiri

    Tulevat tapahtumat Tällä sivulla ilmoitamme tulevista tapahtumista. POC-lukupiiri vinkkaa! -kirjanäyttely POC-lukupiirin kirjanäyttelystä voit käydä kätevästi lainaamassa POC-kirjailijoiden teoksia ja nappaamassa mukaasi meidän logolla varustettuja kirjanmerkkejä. ​ POC-lukupiiri vinkkaa -kirjanäyttely on nähtävissä Itäkeskuksen kirjastossa 22.5.-19.6. POC-lukupiirin kirjapiknik 10.8. Maunula-talon aukiolla POC-lukupiirin kirjapiknik järjestetään Maunula-talon aukiolla torstaina 10.8. klo 15-17 . Kirjapiknik on ihan kaikille avoin tapahtuma, johon ei tarvitse ilmoittautua etukäteen. Tarkoituksena on lukea yhdessä, jutella kirjallisuudesta ja nauttia ihanasta kesäpäivästä. Tapahtumapaikalta löytyy vilttejä, pientä purtavaa sekä POC-kirjailijoiden teoksia selattavaksi ja luettavaksi. ​ Piknikillä järjestetään myös kirja-arvonta! Lukuhetki Olemme kesätauolla ja palaamme lukuhetkien pariin taas elokuussa! Lukuhetki on POC-lukupiirin tiloissa järjestettävä tapahtuma, jossa tarkotuksena on kerääntyä yhteiseen tilaan lukemaan kirjoja, juttelemaan ja napostelemaan herkkuja. Tapahtuma on suunnattu mustille ja ruskeille lukijoille, koska sillä tavoitellaan vertaistuellista turvallisempaa tilaa. Ota oma kirja mukaan tai tule lukemaan jotakin meidän hyllystä löytyvää! Me myös mielellämme vinkkaamme sinulle luettavaa!​ ​ Laita meille sähköpostia osoitteeseen poc.lukupiiri@gmail.com jos olisit tulossa, niin laitamme sinulle tarkemmat saapumisohjeet! Seuraathan meitä jo Instagramissa @poc_lukupiiri? Ilmoitamme Instagramissa aina ensimmäiseksi tulevista tapahtumistamme.

  • Lukuvinkit | POC-lukupiiri

    Tervetuloa POC-lukupiirin nettisivuille! Keräämme tänne kattavan tietokannan POC-kirjailijoiden teoksista ja julkaisemme tekstejä liittyen kirjallisuuteen, niin meiltä, kuin vieraskyniltäkin! ​ POC = people of colour = mustat ja ruskeat tyypit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Uusimmat julkaisut Annie John, Jamaica Kincaid Annie John on Jamaica Kincaidin esikoisromaani. Kirjapaja on aikaisemmin julkaissut sen suomeksi nimellä Katoava paratiisi vuonna 1986 ja... Lucy, Jamaica Kincaid Jamaica Kincaidin Lucy kertoo 19-vuotiaasta antigualaisesta tytöstä, joka on lähtenyt au pairiksi Yhdysvaltoihin vieraaseen perheeseen... Perhonen ja jaguaari, Aliette de Bodard Perhonen ja jaguaari -novellikokoelma on kasattu Osuuskumman toimesta ja se on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa ollaan...

  • MEISTÄ | POC-lukupiiri

    POC-lukupiiri POC-lukupiiri on laaja kirjallisuushanke, jonka taustalla toimivat Aracelis Correa ja Téri Zambrano. POC-lukupiirin ensisijaisena tarkoituksena on lisätä POC-kirjailijoiden teosten näkyvyyttä sekä tarjota vertaistukea ja parempaa representaatiota POC-tyypeille Suomessa. Hankkeen pääkanavana toimii Instagram. Lisäksi ylläpidämme Tiktok-tiliä ja löydymme Facebookista. Kaikkialla sosiaalisessa mediassa olemme @poc_lukupiiri. Järjestämme myös kirjallisuustapahtumia, joista voit lukea lisää täältä . POC-lukupiiri on perustettu alkusyksystä 2020. Maaliskuusta 2022 lähtien se on ollut myös rekisteröity järjestö POC-lukupiiri ry. Aracelis Correa , 26-vuotias helsinkiläinen, kuubalainen ja suomalainen Olen lapsesta asti lukenut paljon, mutta vuosien varrella etenkin kaunokirjallisuuden lukemisesta on tullut pidempiäkin taukoja. POC-lukupiirin myötä olen innostunut lukemisesta ihan uudella tavalla ja alkanut lukea myös paljon laajemmin kaunokirjallisuutta. Mieluiten luen fantasiaa tai ajatuksia herättäviä tarinoita elämästä. Parasta kirjoissa on yllätyksellisyys, oivallukset ja samaistuttavuus. Olen myös ihastunut etenkin säeromaaneihin ja nuorille aikuisille suunnattuun kirjallisuuteen. Lukemisen lisäksi kirjoitan paljon, maalaan, pelaan, väsään koruja, tanssin ja tuijottelen sarjoja. Téri Zambrano, 28-vuotias helsinkiläinen, meksikonsuomalainen ja äiti Minulle on luettu paljon lapsena ja se on ollut myös meidän perheen yhteinen harrastus. Muistan kesät mökkikylän rannalla kun äiti luki meille ääneen kirjoja ja loikoilimme vilteillä auringon paisteessa. Olen aina lukenut paljon, mutta nyt POC-lukupiirin myötä olen alkanut lukemaan taas säännöllisemmin ja kiinnittämään enemmän huomiota siihen, mitä luen. Tykkään uppoutua laajasti kaikenlaisiin kirjoihin, mutta nyt suosikkeihini on valikoitunut etenkin fantasiaa ja nuorille aikuisille suunnattuja kirjoja. Lukemisen lisäksi nautin kirjoittamisesta, piirtämisestä ja maalaamisesta, tanssista sekä luonnossa samoilusta. Tällä hetkellä POC-lukupiirillä on rahoitus Helsingin kaupungilta tapahtumiin ja kirjanäyttelyihin Helsingin alueella. POC-lukupiirin toimintaa on ollut aikaisemmin mahdollistamassa Alfred Kordelinin säätiö, Helsingin kaupunki ja Opetus-ja kulttuuriministeriö. ​ Logon kuvitus ja graafinen suunnittelu: Kathleen Dieme POC-lukupiiristä mediassa Téri Zambrano lukee työkseen, vaikka se on ollut hänelle vaikeaa lapsesta saakka: ”Olisipa joku kertonut, että on ok olla myös hidas lukija” - Yle uutiset 19.11.2022 Suget efter litteratur av icke-vita författare satte spinn på deras bokcirkel - Hufvudstadsbladet 8/2022 Näihin kirjoihin et välttämättä ole vielä tarttunut – poc-lukupiiri suosittelee ruskeiden ja mustien kirjailijoiden teoksia loman lukuhetkiin - Turun Sanomat 6/2022 Minä suosittelen: POC-lukupiiri - Le Monde diplomatique 5/2022 Globaalikasvatusta-podcast: Normeja purkamassa - Fingo Uutiset 11.3.2022 Haastattelu - Maailman kuvalehti 10/2021 Keskustelua representaatiosta ja rasismista kirjallisuudessa - Helsingin kirjamessut 2021 Keskustelua representaatiosta ja rasismista kirjallisuudessa POC-lukupiirin kanssa - Yhteiset Lapsemme 4/2021 Monipuolisuutta hahmoihin - HS Lasten uutiset 9/2021 Talviloman lukuvinkit - Kotiliesi 2/2022

View All
bottom of page