HAKU

Sarjakuva, Hullun taiteilijan päiväkirja, sai alkunsa, kun Kiba Lumberg piirsi omasta elämästään joka päivä yhden vuoden ajan. Vuoden aikana luoduista piirroksista koottiin teos, joka sisältää 89 sivua. Jokaisen päivän tuotosta ei siis ole valittu sarjakuvaan, eivätkä ne ole kronologisessa järjestyksessä. Mustavalkoiset kuvat peilaavat elämän varjopuolia, vaikeita tunteita ja ihmissuhteisiin liittyviä ajatuksia. Sisältö on samaistuttavaa, tarkkanäköistä ja jopa masentavaa. “En tiedä. Jotenkin kirjoista, kirjoittamisesta ja taiteestani puhuminen on kökköä. Itsestään puhuminenkin, aivan kuin pilaisi kaiken puhumalla.” Sarjakuvan päähenkilöllä, Kiballa, on liikaa töitä, paineita ja stressiä. Pitäisi järjestää oma taidenäyttely, kirjoittaa seuraavaa kirjaa ja hoitaa apurahahakemuksia. Kiba meinaa hautautua kaiken tekemisen ja ylikuormittavien yhteydenottojen alle. Kaiken päällä ovat vielä terveysongelmat ja hankaluudet ihmissuhteissa. Päähenkilö kaipaa rakkautta, haluaa tulla nähdyksi ja hyväksytyksi, mutta parisuhteet eivät toteudu hänen haluamallaan tavalla. Hahmon ihmissuhteisiin lukija saa vain sirpaleisen kosketuksen. Kiba tapailee naista ja kokee olevansa jollakin tavalla jumissa tässä suhteessa. Samaan aikaan hän haikailee jonkun toisen, kauniin ihmisen perään, jota hän ei taida oikein tuntea itsekään. “Näin sinusta unta jota en tuntenut.  ja kun sinut näin oikeasti tunnistin heti katsotaan mitä aika ja tiedot tuovat tullessaan odotan.” Sarjakuvassa kuvatuissa vuorovaikutustilanteissa sen lisäksi, että kerrotaan mitä ihmiset sanovat, paljastuvat myös ajatukset. Tai ainakin niitä spekuloidaan. Oli hauska päästä lukemaan ääneen lausumatta jätettyjä ajatuksia. Niihin on hyvin saatu kuvattua sitä, kuinka emme todellakaan aina sano kaikkea ääneen tai paljasta syvimpiä motivaatioitamme. Teoksessa kuvataan myös epävarmuutta ja sisäistettyä fatfobiaa. Päähenkilön päässä on ääni, joka haukkuu laiskaksi, saamattomaksi ja toisinaan myös slurreilla. Ja sitten jo valmiiksi raskaan ja huteran arjen päälle, Kiba menettää isänsä. Kuolemaa käsitellään vähän. Sen tuomaa yksinäisyyttä ja surua ja sitä, miten elämää pitäisi silti jaksaa jatkaa eteenpäin. Isä ja äiti myös katselevat lastaan kuoleman jälkeisestä paikasta ja heidänkin ajatuksiinsa kurkistetaan. “Nii mie halusin ilmottaa et isä on kuollu. Miul on mukana villa- sukat. Laita ne hänelle jalkaan.” Mustavalkoiset kuvat tuntuvat lisäävän ankeutta, mutta sopivat sarjakuvan tunnelmaan. Teoksessa kerrotaan myös, että taide on vapauttavaa, hahmo käy ihanalla matkalla ja koti on hänelle turvapaikka, johon tuntuu aina hyvältä palata. Hyvät asiat kuitenkin vain mainitaan. Päähenkilö yrittää vakuutella itselleenkin, että niitä on. Meille lukijana ne tuntuivat jäävän etäisiksi. Se, ettei tarina ole kronologinen toi vähän sekavuutta sarjakuvaan. Välillä oltiin jo käyty matkalla ja siitä puhuttiin menneenä tapahtumana ja sitten palattiinkin taas matkaa edeltävään aikaan. Etenkin ihmissuhdekuvioiden perässä tuntui hankalalta pysyä, mutta alussa kun päästi irti siitä, että edes yrittäisi ymmärtää tarinan kronologiaa, se ei enää haitannut. Sarjakuva tuntui muutenkin koostuvan enemmän katkelmista ajatuksia ja tunnelmia. Hullun taiteilijan päiväkirja, Kiba Lumberg, Kiban Aurinkogalleria, 2010 Kuvitus Kiba Lumberg

Irene Omwami on opiskelija, äänikirjojen lukija, sekä muita äänitöitä satunnaisesti tekevä helsinkiläinen. Irene on vaikuttanut Fem-R ry:n hallituksessa, sekä toiminut Ruskeat tytöt ry:n puheenjohtajana. Aloitin äänikirjojen lukemisen kolme vuotta sitten. Eräs kustantamo oli avannut rekrytoinnin, jonka tavoitteena oli lisätä vähemmistötaustaisten henkilöiden määrää lukijoissa. Olin innoissani; rakastan kirjoja ja niiden ääneen lukeminen lapsilleni oli ollut suuri ilo. Myös mahdollisuus äänellä työskentelystä kiehtoi minua. Lähetin hakemuksen ja sen liitteenä kotitekoisen demon, jonka myötä pääsin studioon antamaan ääninäytteen. Pian sainkin jo ensimmäisen buukkaukseni.  Äänikirjan lukeminen on kummallista puuhaa, kun huomioi miten merkittävästi se poikkeaa kirjan lukemisesta ääneen muille ihmisille heidän läsnä ollessaan. Ääneen lukeminen seurassa on kommunikointia ja yhdessäolon kokemista, jossa yhtä suuressa osassa kuin teksti on se, minkälaisen tunnelman ja keskustelun luenta synnyttää lukijan ja kuuntelijoiden kesken. Yhteisen lukemisen traditio – varsinkin lukupiirin kaltaisissa epävirallisissa tilanteissa – avaa mahdollisuuden päästä kollektiivisesti tekstin tuolle puolen, se siivittää lukijan ja kuuntelijat yhteiseen älylliseen seikkailuun. Lukija voi myös leikitellä sillä miltä teksti kuulostaa, kun täsmällinen artikulointi ei ole tarpeen. Sanojen ja virkkeiden äärelle voi pysähtyä sekä antaa tekstin hengittää ja liikuttaa. Vastaavaa yhteisen hetken muodostamaa tunnelmaa ja lukemiseen liittyvää vapautta ei äänikirjaa lukiessa ole. Viimeistään siinä vaiheessa, kun huomaa toistaneensa jo hyvän tovin sanaa nuori, jotta diftongi ei varmasti lavenisi nuariksi, voi sanoa että kaikki ääneen lukemiseen mielletty tunnelma ja romantiikka on karsittu pois.  Lukijana istun pienessä harmaassa kopissa, jonka seinät on vuorattu vaahtomuovisilla akustisilla paneeleilla, edessäni mikki ja kaksi näyttöä. Ensimmäistä kirjaa lukiessani tunsin selvää kuuntelijankaipuuta, tarvetta kokea kuinka ääneni tavoittaa toisen ihmisen. Muistin erään keskustelun musiikkipainoitteista radio-ohjelmaa toimittavan tuttavan kanssa. Myös dj:nä toimiva tuttava oli huomannut miten kuuntelijoiden fyysisen läsnäolon puute ohjelmaa tehdessä häiritsi häntä, hän kun oli tottunut klubeilla soittaessaan näkemään suoraan musiikin vaikutuksen ihmisiin. Radio-ohjelman teko muuttui miellyttävämmäksi, kun hän  ajatteli niitä ihmisiä joille halusi musiikkia soittaa. Kokeilin samaa äänityskopissa: kuvittelin eteeni jonkun läheisen jolle lukisin kirjaa. Kyseinen mielikuvaleikki energisoi lukemista lasten- ja nuortenkirjojen kohdalla, joissa eläytymiselle on enemmän sijaa. Aikuisten romaaneja ja tietokirjoja lukiessa mikään mielikuvaleikki ei kuitenkaan kannatellut lukemista. Oli vain teksti ja oma ääneni. Mikäli minua pyydettäisiin kiteyttämään mistä äänikirjan lukemisessa on kyse, sanoisin: hengitys, rytmi, intonaatio ja sävy. Hengitys on – uskokaa tai älkää – tärkeää myös äänikirjoja lukiessa. Tämän voisi luulla olevan itsestäänselvyys ja toki myös elinehto, mutta jos joku, niin aloitteleva äänikirjanlukija on valmis haastamaan sekä terveen järjen että fysiologiset tosiseikat asiaan liittyen. Lukiessa, kuulokkeet korvilla, sitä on hyvin tietoinen kuinka mikrofoni nappaa jokaisen pihinän, puhinan, hengenvedon ja huokauksen. Editointivaiheessa voidaan leikata pahimmat lauseiden välillä tapahtuvat hengitysäänet pois, mutta tavoite on, että lukija jo lukiessaan kiinnittäisi huomiota ettei hengitys ole kuuluvaa.  Alussa lukiessani kärsin lähes jokaisessa äänityssessiossa voimakkaasta päänsärystä. Olin myös uupunut ja hengästynyt kopissa. Pian ymmärsin sen johtuvan siitä että luin liian nopeasti. Yritin saada jokaisella hengenvedolla mahdollisimman paljon tekstiä ulos. Jostain syystä olin kadottanut yhteisöllisessä lukemisessa intuitiivisesti luonnistuvan kyvyn rytmittää tekstiä. Rytmityksessä on kyse sekä tekstistä että sanojen ja lauseiden väliin jäävästä tilasta. Lukija, joka onnistuu rytmittämään tekstin hyvin, tekee siitä ymmärrettävän ja miellyttävän kuuloista. Oikean rytmin löydyttyä hengitykseen ei enää kiinnitä huomiota, sillä se ei ole enää lukemisen moottori, vaan osa kerrontaa.  Lukiessa intonaatio (puheen sävelkulku) ja sävy elävöittävät tekstin. Suomalaisessa äänikirjatuotannossa, lukuun ottamatta lastenkirjallisuutta, ei odoteta lukijan luovan roolihahmoja äänellään ja tehden siten tulkintaa tekstistä. Itse tykkään leikitellä äänellä ja oma intonaationi puheessa voi välillä nousta ja laskea hyvinkin paljon. Lukiessa kuitenkin pidän sen suhteellisen tasaisena. Sävy taas on jotain, johon vaikuttaa kirjoittajan tyyli sekä kirjan aihe ja tapahtumat. Olen äänikirjojen lukemisen myötä pohtinut suhdetta omaan ääneeni. Kuinka muiden ihmisten oletukset ovat vaikuttaneet siihen miten olen sovittanut ääneni sosiaalisissa tilanteissa. Ääni on hyvin henkilökohtainen ja intiimi osa yksilöä ja kommunikoimme sillä vahvasti myös mielen tiedostamattomaan osaan. Omaa ääntään voi yrittää mukauttaa ja pyrkiä sitä kautta suojelemaan itseään ennakkoluuloilta, mutta niin tehdessä on riski että kadottaa siihen yhteyden, eikä tunnista itseään enää siitä miltä kuulostaa.  Äänikirjan lukijan ääni voi herättää kuuntelijassa assosiaatioita ja muistoja, jotka tuovat erityisen lisän kuuntelukokemukseen. Kun istun äänityskopissa, en lue kenellekään, mutta kuitenkin, kun laitat kuulokkeet korviisi, luen juuri sinulle. IRENE OMWAMIN KIRJAVINKIT Nicole Sealey, The Animal After Whom Other Animals Are Named Yaa Gyasi, Transcendent Kingdom Octavia Butler, Parable of the Sower

Syksyn uutuuksista aikuisille suunnattu Candice Carty-Williamsin romaani sisarusten välisistä suhteista herätti kiinnostukseni ja päätin tarttua teokseen. Kolmekymppinen Dimple asuu kotona äitinsä kanssa ja haaveilee urasta influensserina. Dimple kuvaa päivät pitkät videoita seuraajilleen, joita ei kuitenkaan ole kertynyt suurta määrää, ja viettää aikaa poikaystävänsä kanssa. Dimplellä ei ole ystäviä somen ulkopuolella ja poikaystävänsä kanssa he ovat eronneet ja palanneet yhteen jo useaan otteeseen. Nyt Dimple on kuitenkin päättänyt, että heidän tulee erota lopullisesti, mutta ero ei menekään aivan suunnitelmien mukaan ja tapahtumat riistäytyvät käsistä.  Dimplellä on neljä puolisisarusta, joita hän ei juurikaan tunne. Sisarusten jamaikalainen Cyril-isä keräsi kerran kaikki viisi lastansa yhteen, jotta jokainen tuntisi toisensa edes ulkonäöltä, ettei mitään ei-toivottuja parisuhteita syntyisi. Vanhin sisarus Nikisha totesi kohtaamisessa, että hänen puoleensa voi aina kääntyä, koska ovathan he sentään samaa verta. Silti tapaamisenkin jälkeen sisarukset ovat eläneet jokainen omilla tahoillaan. “Eräänä päivänä, kun kaikki lapset alkoivat olla Cyrilin mieltämässä seurusteluiässä (lukuun ottamatta Prynceä, joka oli yhdeksän), hän päätti, että tämä päivä, tämä lauantai olisi se päivä, jolloin lapset tapaisivat toisensa.” Kun ex-poikaystävän kanssa asiat eivät mene suunnitelmien mukaan, Dimple ei tiedä ketään kenen puoleen kääntyä paitsi etäisen isosiskonsa. Nikisha kutsuu muutkin sisarukset apuun ja pian kaikki viisi jo aikuista sisarusta ovat yhdessä kerääntyneenä Dimplen olohuoneeseen.  “‘Meidän täytyy miettiä alibi siltä varalta, että Kyron tosiaan päättää kertoa, mitä tapahtui’, Nikisha totesi sisaruksilleen. ‘Meillä täytyy olla joku paikka, missä oltiin sinä yönä. Jotta voidaan suojella itseämme yhtä lailla kuin Dimpleä, jos poliisi tai kuka tahansa epäilee.” Osin vastahakoisesti sisarukset päättävät auttaa Dimpleä ja samalla alkaa hiljattainen tutustuminen sisarusten välillä. Osalla on jo lapsia ja kaikilla on edelleen etäinen suhde isään, vaikkakin jokaisella omanlaisensa. Sisarusten välillä on kateutta isän suhteen ja osa kaipaa isän hyväksyntää. Kirjassa kuvattaan hyvin, kuinka jokaisen sisaruksen suhde isään on erilainen ja miten kaikki käsittelevät hylkäämisen tunteita omilla tavoillaan. Isä-Cyril ei ole miellyttävä ja se tulee ilmi monin tavoin suhteessa hänen omiin lapsiinsa ja perheeseensä. Usein kirjoissa kuvataan mustien miesten isyyttä negatiivisessa valossa ja tässä teoksessa sama kaava toistuu. Kirjassa on kuitenkin myös positiivista miehen ja isän mallia muiden henkilöiden kautta. “Cyril Penningon ei ollut nirso mies. Hänellä oli viisi lasta. Viisi lasta, jotka hän tunnusti, neljän eri naisen kanssa.” Ikävää oli myös, että kirjassa mielestäni liiaksikin nostettiin esille, miltä naisen tulisi näyttää ja miten hoikka hänen pitäisi olla. Ajatukset olivat eniten Dimblen pään sisällä ja kuvasi myös hänen epävarmuuttaan, mutta ajatuksia alleviivataan kirjassa todella paljon. Paikoin teos oli hidastempoinen ja oli kohtia, joissa teksti ei tuntunut liikkuvan eteenpäin. Toisinaan vedettiin mutkia suoriksi ja tästä syystä osa kohtauksista tuntui epäaidoilta. Kokonaisuudessa teos on kuitenkin kiinnostava kuvaus sisaruksista ja heidän tunteistaan, joka tuntuikin olevan teoksen keskeisin sanoma. Oli kiva seurata sisarusten tutustumista ja sitä, miten jokainen suhde kehittyy tarinan edetessä. “Mikäli Nikisha olisi ollut toisenlainen ihminen, hän olisi potenut siitä syyllisyyttä. Sen sijaan hän ymmärsi, että hänen täytyisi keksiä, mitä nyt tehtäisiin – se oli hänen velvollisuutensa. Hyvä tyyppi, Candice Carty-Williams, WSOY, 2024 Suomentanut Natasha Vilokkinen Englanninkielinen alkuperäisteos: People Person

Tulevat tapahtumat Tällä sivulla ilmoitamme tulevista tapahtumista. POC-lukupiiri vinkkaa! -kirjanäyttelyt Kirjanäyttelystä voit käydä kätevästi lainaamassa POC-kirjailijoiden teoksia. Nopeimmat voi myös napata mukaansa POC-lukupiirin kirjanmerkin ja tarran! Näyttelyitä on esillä seuraavissa kirjastoissa: Sellon kirjasto, Espoo 22.9. - 8.10. (lasten osastolla) October Discord BookClub Muudi x POC-lukupiiri Järjestämme yhdessä Muudin kanssa kokonaan Discordissa tapahtuvan lukupiirin. Lukupiirin keskustelut käydään englanniksi, mutta luettavan kirjan voi lukea millä kielellä haluaa. Ilmoittautumista ei vaadita, sen kun osallistut kaikkeen mikä tuntuu hyvältä. Voit äänestää Discordissa luettavaa kirjaa, lukea, chatata ja osallistua videotapaamiseen lukupiirin lopuksi! ​ Luettavaksi kirjaksi äänestettiin Discordissa Kayvion Lewisin Varkaiden valtias (Thieve's Gambit) . ​ Keskiviikkona 30.10. klo 17-18.30 tavataan Discordin videochatissä ja jutellaan lukukokemuksesta vaikka lämpimän juotavan äärellä. ​ Lukupiirin Discordiin pääset tästä ​! POC-lukupiirin vertaistuellinen lukupiirikokonaisuus ma 28.10. ja 18.11. klo 17, Ison Omenan kirjasto Me järjestetään taas suosittu vertaistuellinen lukupiirikokonaisuus, tällä kertaa Espoossa! Lukupiirikokonaisuus koostuu kahdesta tapaamiskerrasta maanantaina 28.10. ja 18.11. klo 17 Ison Omenan kirjastossa. Ensimmäisellä tapaamiskerralla tutustutaan lyhyesti toisiimme, kaikki osallistujat saavat luettavan kirjan omakseen ja voidaan aloitella kirjan lukemista. Toisella tapaamiskerralla jutellaan yhdessä kirjasta ja sen herättämistä fiiliksistä. Lukupiirissä luetaan R. F. Kuangin satiiria sisältävä teos Yellowface (Suomenkielinen painos). Tapahtuma on vertaistuellinen ja suunnattu POC-lukijoille, eli mustille ja ruskeille lukijoille. Keskustelu käydään suomeksi. Mukaan mahtuu 10 ensimmäistä ja voit ilmoittautua mukaan täällä . Tapahtuman on rahoittanut Espoon kaupunki. Helsingin kirjamessut, paneelikeskustelu Su 27.10. klo 11-11:30, Messukeskus, Töölönlahti-lava Paneelikeskustelu: Kirjasomen lukuhaasteet - Stressaavaa suorittamista vai inspiroivaa yhteisöllisyyttä? ​ Lukuhaasteet nostavat esiin tärkeitä teemoja ja kannustavat lukemaan monipuolisesti. Mistä lukuhaasteet saavat alkunsa ja miksi niihin osallistutaan? Lukuhaasteiden vetäjät ja lukuinnostajat @poc_lukupiiri, @paulan_kirjanurkka ja @siperiankirjat keskustelevat haasteiden merkityksestä lukijoille ja kirja-alalle. Seuraathan meitä jo Instagramissa @poc_lukupiiri? Ilmoitamme Instagramissa aina ensimmäiseksi tulevista tapahtumistamme.

Tervetuloa POC-lukupiirin nettisivuille! Täältä löydät kattavan tietokannan POC-kirjailijoiden teoksista sekä tekstejä liittyen kirjallisuuteen, niin meiltä, kuin vieraskyniltäkin! ​ POC = people of colour = mustat ja ruskeat tyypit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Uusimmat julkaisut Irtiottoxxx, Kiba Lumberg Nina on juuri käynyt poistattamassa rintansa ja toipumisprosessin aikana lähtenyt Suomesta Italiaan vuoristokylään. Hän asettuu asumaan... Hullun taiteilijan päiväkirja, Kiba Lumberg Sarjakuva, Hullun taiteilijan päiväkirja, sai alkunsa, kun Kiba Lumberg piirsi omasta elämästään joka päivä yhden vuoden ajan. Vuoden... Vieraskynä: Irene Omwami – Äänikirjan lukija saattelee kuuntelijan teoksen äärelle Irene Omwami on opiskelija, äänikirjojen lukija, sekä muita äänitöitä satunnaisesti tekevä helsinkiläinen. Irene on vaikuttanut Fem-R...

TAPAHTUMAMUODOT Järjestämme erilaisia tapahtumia osana POC-lukupiiri hanketta ja tällä sivulla on kuvattuna kaikki tämänhetkiset tapahtumakonseptimme. Opettaja, kirjastoammattilainen, järjestötoimija tai yksityishenkilö, jos haluat tilata tapahtuman tai järjestää kanssamme yhteistyötapahtuman, ole meihin yhteydessä sähköpostilla osoitteeseen poc.lukupiiri@gmail.com POC-lukupiiritapahtuma Lukupiiritapahtuma on vertaistuellinen POC-lukijoille suunnattu tapahtuma, johon osallistujat ilmoittautuvat. Tapahtumaa varten luetaan etukäteen valittu teos ja paikan päällä keskustelemme osallistujien kanssa lukukokemuksesta sekä kirjallisuudesta ja representaatioista myös yleisemmin. Lukupiiritapahtuma voidaan järjestää kirjaston suljetussa huoneessa, yhdistyksen tarjoamissa tiloissa tai muussa yksityistilaisuudessa. POC-lukupiiri vinkkaa! -kirjanäyttely POC-lukupiiri vinkkaa! -kirjanäyttely järjestetään yhteistyössä kirjastojen kanssa. Lähetämme kirjasto-henkilökunnalle näyttelyä varten kirjalistan sekä muut tarvittavat materiaalit, joiden avulla henkilökunta kokoaa näyttelyn kirjaston tiloihin. Näyttely voidaan koota lasten-, nuorten ja/tai aikuisten kirjallisuudesta. ​ Näyttelyyn kootaan meidän suosittelemia POC-kirjailijoiden teoksia ja kävijät voivat kätevästi lainata teoksia suoraan näyttelystä. POC-kirjailijoiden kirjat tutuksi! -tapahtuma POC-kirjailijoiden kirjat tutuksi! -tapahtuma on kaikille (niin POC-lukijoille kuin muillekin) avoin tapahtuma ilman enakkoilmoittautumista. Tapahtumassa esittelemme lasten-, nuorten ja aikuisten kirjallisuutta. Tapahtuman lopuksi keskustelemme vapaasti osallistujien kanssa kirjallisuudesta ja vinkkaamme suoraan heidän tarpeisiinsa luettavaa. Tapahtuma voidaan järjestää kirjaston tai yhdistyksen tiloissa. Kirjastossa tapahtuman yhteyteen voidaan pystyttää POC-lukupiiri vinkkaa! -kirjanäyttely. Koulutapahtuma Koulutapahtuma on vertaistuellinen lukupiiritapahtuma, joka suunnataan ensisijaisesti POC-opiskelijoille. Tapahtumaa varten opiskelijat lukevat etukäteen valitun ikäryhmälle sopivan teoksen POC-kirjailijalta ja sovittuna päivänä keskustelemme opiskelijoiden kanssa koululla lukukokemuksesta. Keskustelemme myös yleisemmin kirjallisuudesta ja avaamme representaation käsitettä. Vinkkaamme osallistujille myös lisää kirjallisuutta opiskelijoiden tarpeet ja toiveet huomioiden. Koulutapahtuma voidaan järjestää yläkoulussa, lukiossa, ammattikoulussa tai vastaavassa instituutiossa. Koulutapahtumat järjestetään aina yhteistyössä äidinkielenopettajan, suomi toisena kielenä -opettajan tai muun kouluhenkilökunnan kanssa. Lukuhetki Lukuhetki on POC-lukijoille avoin tapahtuma, johon ei tarvitse ilmoittautua etukäteen. Tapahtumassa luetaan yhdessä POC-kirjailijoiden kirjallisuutta. Osallistujat voivat ottaa mukaansa oman kirjan tai saapua lukemaan jotakin meidän hyllystä löytyvää. Tarjoamme tapahtumassa kahvia, teetä ja pientä purtavaa. Keskustelemme osallistujien kanssa myös kirjallisuudesta ja voimme vinkata heille luettavaa. Lukuhetki-tapahtuma voidaan järjestää kirjaston tai yhdistyksen tiloissa. Järjestämme tapahtumia myös työhuoneellamme. POC-lukupiirin kirjapiknik POC-lukupiirin kirjapiknik järjestetään ulkona julkisessa puistossa tai vastaavassa ulkotilassa. Tapahtumaan ei tarvitse ilmoittautua etukäteen. Osallistujat voivat saapua tapahtumaan lukemaan yhdessä sekä keskustelemaan kanssamme kirjallisuudesta. Tuomme tapahtumaan vilttejä, pientä purtavaa sekä omia POC-kirjailijoiden teoksiamme selattavaksi ja luettavaksi. Voimme myös antaa osallistujille lukuvinkkejä. Kirjapiknikit järjestetään aina säävarauksella. Osa POC-lukupiirin kirjapiknik -tapahtumista on vertaistuellisia tapahtumia ja suunnataan vain POC-osallistujille. Näistä ilmoitamme aina erikseen.