HAKU

Kirjasarja Karsein viikko ikinä kertoo nimensä mukaisesti yhdestä viikosta ja sarjan jokainen osa kuvaa viikon yhtä päivää Justin Chasen kaoottisessa elämässä. Keskiviikko on uunituore osa, joka jatkaa Maanantain ja Tiistain sattumuksia. Maanantain tapahtumat menivät tiistaina viraaliksi ja nyt keskiviikkona matkalla HERÄÄ JO! aamuohjelmaan Justin ja Marvin ovat lentäneet lentokoneesta taivaan tuuliin. Justinin keskiviikko alkaa siis kumiveneen pohjalta vihollisen vierestä jostakin päin jotakin merta. Molemmat ovat peloissaan ja hetken aikaa he tukeutuvat toisiinsa, kuin eivät vihollisia olisikaan. Marvinista paljastuu inhimillisempi puoli ja he löytävät toisistaan myös joitakin yhtäläisyyksiä. Kun kumivene ajautuu aution saaren rantaan ja Justin lentää veneestä rantahiekalle, haihtuu Marvinista taas kaikki inhimillisyys. Marvin alkaa kehitellä sankaritarinaansa siitä, kuinka hän on pelastanut Justinin, samalla kun Justin rakentaa suurta SOS-merkkiä simpukoista rantahiekalle. Jonkin aikaa pelastusta odoteltuaan Marvin löytää pullopostin, jonka sisältä löytyy aarrekartta. Pelosta ja vaaroista huolimatta kaksikko lähtee etsimään suurta aarretta rikastuminen mielessä. “Ainoat tavat päästä kartan kertomaan X:ään ovat joko VERISEN LAHDEN tai TUOMION VIIDAKON kautta. Niistä kumpikaan ei vaikuta kivalta reitiltä.” Keskiviikkona oli kiva päästä ulos koulumaailmasta. Maanantaihin ja Tiistaihin verrattuna Keskiviikko tuntuu oudolta kuumeunelta, kun miljöö on täysin eri ja tapahtuvat menevät överiin ihan toisella tavalla kuin aikaisemmissa osissa. Koulupäivien seuraaminen olisi kuitenkin voinut käydä jo tylsäksi kolmannessa kirjassa, joten oli hauska siirtyä arjesta ihan toiseen ulottivuuteen. Lukija pääsee kokemaan monta pelon hetkeä ja helpotuksen huokausta viidakon siimeksessä. Keskiviikossa on selkeämpi juoni kuin aikaisemmissa teoksissa. Maanantaissa ja Tiistaissa tapahtumat ovat seuranneet erilaisia kommelluksia aamusta iltaan. Keskiviikossa juoni on yhtenäisempi alusta loppuun ja se piti etenkin Araceliksen paremmin otteessaan. “Kun ilmaa SYÖKSEE ulos veneeseen tulleesta reiästä, se viskaa meidät ilmaan kuin lentäisimme seonneella TAIKAMATOLLA ihka uuteen kauhun maailmaan.” Marvinin hahmoon on yritetty tuoda jotakin syvyyttä ja ehkä kasvattaa jonkinlaista empatiaa myös kiusaajaa kohtaan, mutta ainakin tässä osassa se jäi vähän laihaksi yritykseksi. Toisaalta se pohjustaa mahdollisuutta syvempään hahmoon tulevissa osissa, mitä toivottavasti näkisimmekin loppuviikosta. Keskiviikossa Justin ja Marvin seikkailevat lähinnä kahdestaan, mutta etenkin lopussa kaksikko kohtaa muitakin hahmoja. Meitä ilahdutti äidin ja hänen aviomiehensä Vladin palaaminen kuvioihin. Äidille on toki soitettu lyhyt puhelu ensimmäistenkin kirjojen päätteeksi, mutta äidin ja Vladin hahmot ovat hauskasti rakennettuja, joten niiden suurempi hyödyntäminen oli meidän mielestämme iso plussa. Mummokin on pienessä, mutta hauskassa roolissa tässäkin tarinassa Justinin ajatuksissa ja lopuksi myös etäyhteydellä. "Olen myös LOPEN UUPUNUT. Jalkojani PAKOTTAA. Olen ihan kuitti. ‘Liikaa videopelejä!’ selittäisi äiti asian. (Tosin äiti sanoo niin vähän kaikesta.)" Teoksen loppuun on taas kerätty muutama fakta tarinaan liittyvistä asioista ja ne olivat meidän mielestämme hauskoja ja kiinnostavia. Interaktiivisuus lasten kanssa on myös kiva lisä, kun kirjan lopussa on aina ohjeet yhden hahmon piirtämiseen vaihe vaiheelta sekä kysely millaiseksi lukija ennustaa seuraavan päivän tapahtumat. Karsein viikko ikinä: keskiviikko, Eva Amores & Matt Cosgrove, Otava, 2024 Suomentanut Anssi Alanen Englanninkielinen alkuteos: Worst Week Ever! Wednesday, 2022

Justin Chasen äiti on mennyt naimisiin miehen kanssa, joka on ihan varmasti vampyyri. Uuden avioliiton solmimisen myötä, myös Justinin elämä muuttuu. Perhekokouksessa on päätetty, että Justin muuttaa isänsä luokse asumaan ja hän joutuu siksi vaihtamaan myös koulua, kesken kuudennen luokan. Kirjasarja Karsein viikko ikinä kertoo nimensä mukaisesti yhdestä viikosta ja sarjan ensimmäinen osa kuvaa Justinin maanantaita. Justinin äiti ja vampyyri Vlad heittävät Justinin isälleen uuteen asuntoon, jossa asuu myös mummu ja Kupru koira. Samana päivänä Justin suuntaa myös ensimmäistä kertaa uuteen kouluun. “Pysähdymme isän talon eteen. Minun uusi kotini! Se näyttää aavemaiselta ja siellä ihan varmalla kummittelee, mutta talo on iso ja saan koko vinttikerroksen huoneekseni. MAHTAVAA!” Justin toivoo, että koulussa kaikki menisi hyvin ja hän löytäisi paikkansa uudessa ympäristössä. Ensimmäiselle päivälle on suunniteltu uintia, joka on Justinin lempipuuhaa ja hän on valmis valloittamaan koko luokan uimataidoillaan. Jo kotona asiat alkavat kuitenkin mennä pahasti pieleen. Justinille paljastuu, että hän on vahingossa ottanut mukaansa vampyyrimiehen matkalaukun, eikä hänellä nyt ole mukana omaa uimapukuaan. Myös isän ostama koulupuku on liian pieni. Onneksi virkkaamisesta innostunut mummu keksii väsätä Justinille pikavauhtia uimahousut villalangasta. Vastoinkäymiset eivät kuitenkaan pääty siihen. Ensimmäisenä koulupäivänä Justin saa lempinimekseen Vessapoika. Hän myös hankkii vihollisen opettajien suosikkipojasta ja rehtorin lapsesta Marvinista. Pieleen mennyt sattuma seuraa toistansa ja maanantaista tulee karsean viikon kamala aloitus. Onneksi muutama ilon pilkahdus päivästä kuitenkin löytyy ja Justin saa uuden ystävän naapuristaan Miasta. “‘Tässä on paikka!’ isä huikkaa voitonriemuisesti. Se ‘paikka’ on suoraan koulun portin EDESSÄ. Siinä vanhemmat ja oppilaat pysähtyvät TOLJOTTAMAAN, mistä kadulla tööttäilevien autojen KAKOFONIA johtuu. Tiistai alkaa sillä, että maanantain tapahtumat ovat menneet internetissä viraaliksi ja Justinin täytyy elää uudelleen maanantain noloimmat ja kamalimmat hetket. Pahinta on, ettei isä tunnu tajuavan, kuinka karseaa tämä kaikki on. Päin vastoin, isä on uudesta kuuluisuudesta vain innoissaan ja koristelee autonsakin uudelleen kuuluisan vessapojan kunniaksi. Naapurin Mia todistaa taas nolon hetken Justinin elämästä. Lisäksi Justin rikkoo peilin jo toistamiseen viikon sisällä, mistä huono onni vasta sitten yltyykin. Koulussa vuorossa on koulukuvaus, jossa Justin haluaa kovasti onnistua. Alku vaikuttaa kuitenkin huonolta, kun Justinin hiustenlaittoyritys johtaa hiusten lähtöön ja ennen kuin koulupäivä on ehtinyt edes kunnolla alkaa, hän saa uuden liikanimen ja siihen sopivan pilkkaserenadin. “Kun käännyn oikealle, katseeni lukittuu mieheen, naiseen ja teiniin, jotka tuijottavat suu AUKI naapurin uutta poikaa, joka on alkkareissa etupihalla ja huutaa SORTSIEN ja KUPRUN perään.” Molemmat sarjan osat on kirjoitettu hauskalla ja vetävällä tavalla. Tekstiä on reilusti niin, että tarinankerrontaa ehtii todella tapahtua, mutta jokaisella sivulla on myös paljon kuvituksia. Toisinaan kuvat voivat kattaa jopa useamman kokonaisen sivun. Kuvat ja kuvatekstit tukevatkin lukemista ja pitävät varmasti pienemmätkin lukijat innostuneina mukana. Kuvitukset ovat hauskoja ja kekselijäitä. Niissä on hyödynnetty peliviittauksia ja erilaisia tapoja kuljettaa tarinaa eteenpäin. Joitakin asioita kerrotaan vain kuvilla ja niihin lisätyillä teksteillä. Toisinaan piirroksissa on niin paljon yksityiskohtia, että kuvien vilkuiluun voi käyttää paljon enemmän aikaa kuin itse tekstin lukemiseen. Tarinassa kuvataan paljon visuaalisia tapahtumia ja niiden auki piirretyt versiot saivat Justinin toilailut tuntumaan melkein elokuvalta mielessä. “JÄÄDYN siinä toivossa, että ellen liiku, huomio menee pian ohi. Istun täysin hiljaa. En räpytä silmiäni. En hengitä. Olen vain eloton möhkäle. Pelkkä PATSAS, joka EI missään tapauksessa äsken möläyttänyt ‘Älä muuta viserrä, sisko!’ uuden kouluni rehtorille juhlasalissa.” Molemmissa tarinoissa tapahtuu paljon noloja asioita ja vitseissä hauskuus tulee lähinnä Justinin nolostumisesta. Vaikka kirjan sivuilla tulee rivien välistä esille se, ettei maailma noloihin juttuihin kaadu, olisi Téri kaivannut sen painottamista syvemmin. Téri olisi myös toivonut, että vitsien sivussa olisi tuotu ilmi se, ettei härnääminen nolojen sattumusten tapahtuessa ole okei. Maanantai kertoo lähinnä ripulista, jonka Justinille aiheuttaa ehkä isän vihreä limapirtelö, ja siihen liittyvät vitsit eivät erityisesti iskeneet mehin. Vitsit varmasti naurattavat jotakin toista lukijaa, esimerkiksi ala-astelaista, joka osaa eläytyä ripulin koulussa tuomien hankaluuksien nolouteen. Tiistaissa ei samalla volyymilla ollut ripulihuumoria vaan keskityttiin enemmän muihin sattumuksiin. Toilailu menee kuitenkin vieläkin överimmäksi, vaan eri tavoin. “‘Niin, viikko on tosiaan ollut vaiheikas Wally Valleyn peruskoulussa. Ja nyt on vasta TIISTAI! Uskon silti, että saamme kaikki arvokkaita opetuksia.” Kirjojen lopusta löytyy vielä Justin Chasen hupitietoja osio, johon on kerätty lyhyesti hauskoja faktoja liittyen päivän tapahtumiin. Lopusta löytyy myös interaktiivisia pikkutehtäviä: ohjeet aina yhden hahmon piirtämiseen vaihe vaiheelta ja kysely, jossa lukija voi ennustaa mitä seuraavana päivänä mahtaakaan tapahtua. Meidän ekaluokkalainen testilukija tykästyi kovasti kirjasarjaan ja odottaa innolla jatko-osia. Etenkin havainnollistavat kuvat olivat hänen mieleensä ja yksi tärkeimmistä asioista koko kirjassa. Karsein viikko ikinä: maanantai / Karsein viikko ikinä: tiistai, Eva Amores & Matt Cosgrove, Otava, 2023 Suomentanut Anssi Alanen Englanninkielinen alkuteos: Worst Week Ever! Monday, 2021 / Worst Week Ever! Tuesday, 2022

Täydellinen rikos on pitkään ollut lukulistallamme, sillä saimme sen lahjoituksena suomentajalta jo jokin aika sitten. Siitä asti tämä lyhyt psykologinen trilleri on kiinnostanut meitä, mutta jäänyt kuitenkin uutuuksien jalkoihin. Nyt kun meillä on taas ollut mahdollisuus tehdä POC-lukupiiriä täyspäiväisesti, päätimme vihdoin tarttua teokseen. Zhou on vasta täyttänyt 18-vuotta ja käy lukion viimeistä vuotta. Hän on muuttanut kaupunkiin äitinsä luota ja asuu etäisen tätinsä asuntolassa. Tarinan alussa Zhou murhaa kylmäverisesti ja ilman selkeää motiivia luokkakaverinsa, kauniin ja suositun Kong Jien. Zhou on suunnitellut murhaa, käynyt ostamassa teräaseen etukäteen ja pohtinut pakosuunnitelmaa. Murhan jälkeen hän jatkaa suunnitelmansa seuraamista ja pakenee. “Mikä voisikaan olla masentavampaa kuin hänen elämänsä: vuodesta toiseen hän vahti biljardisalia ja seurasi, kuinka pallot kerta toisensa jälkeen asetettiin aloituskolmioon, lyötiin erilleen ja sitten pusseihin, joista ne taas poimittiin takaisin kolmioksi uutta erää varten. Itse olisin valinnut mieluummin vaikka kuoleman.” Tapahtumat alkavat Kiinan suurkaupungista ja paon aikana Zhou suuntaa lähistöllä oleviin pienempiin kaupunkeihin. Osa tapahtumista kuvataan junassa tai muuten pakomatkalla. Zhou myös kohtaa joitakin yksittäisiä hahmoja matkansa aikana. Täydellinen rikos ei ole murhamysteeri vaan sen tarkoituksena on raottaa kylmäverisen tappajan ajatuksia ja mielenmaisemaa. Tapahtumia on niukasti ja lähinnä kerronnassa liikutaan päähenkilön pään sisällä: pohditaan nykyisyyttä, mennyttä ja tulevaa. Zhou käy läpi isänsä kuolemaa ja sen tuomia tuntemuksia. Hän kuvaa ihmisiä ja tapahtumia ympärillään. Kaikki on tympeää, harmaata ja rumaa. Jossain vaiheessa myös pakomatka alkaa tuntua merkityksettömältä. “Kun sitten lopulta myönnyin, niin siitäkös hän riemastui: hän lähti johdattamaan minua kohti valintamyymälää hyppelehtien kuin tyttö ja vilkuillen tämän tästä olkansa yli minuun päin.” Teos alkaa kesken kaupanteon ja jonkin aikaa me vain seurasimme tapahtumia tietämättä täysin mistä on kyse tai mihin tarina on menossa. Meillä kesti jonkin aikaa ymmärtää teoksen lähtöasetelma, mutta kun sivuja luki hieman pidemmälle, lähti tarina Araceliksen mielestä selkeämmin käyntiin. Térille myös jatko oli tuntunut paikoin sekavalta. Tekstissä hypitään menneen ja nykyhetken välillä tavalla, joka hankaloitti lukemista ja tarinan seuraamista. Téri myös odotti, että teos olisi lähtenyt kunnolla käyntiin loppua kohden, mutta lukeminen tuntui samalta puurtamiselta läpi teoksen. Araceliksen mielestä teksti oli sujuvaa, vaikka sisältö olikin tuhtia ja raskasta. Alku on tietysti karmaiseva, mutta syvemmälle tappajan mieleen asettuminen toi vain lisää ja lisää ahdistavia ajatuksia ja tapahtumia eteen. Oli ällistyttävää seurata päähenkilön välinpitämättömyyttä ja yrittää ymmärtää jotakin itsestä niin kaukaista. Tietysti tämä on kirjallisuuden yksi hyväkin puoli: päästä näkemään toisten ihmisten mieleen, myös sellaisten, joita ei voi itse ymmärtää lainkaan. “Hakeuduin puun varjoon ja jäin pohtimaan tätä kohtaamaani harvinaislaatuista uskollisuutta, mutta vaikka kuinka odottelin, poikaa ei näkynyt eikä kuulunut.” Olemme lukeneet suhteellisen vähän jännityskirjoja POC-kirjailijoilta ja myös se innosti meitä tarttumaan teokseen. Tämä ei kuitenkaan meidän lemppari jännityskirjojen joukkoon yltänyt. Kirjassa on epämiellyttävän paljon kuvattu halveksuvasti naisia, minkä määrä ei Térin mielestä tuntunut relevantilta tarinan etenemisen kannalta, mutta oli Araceliksen mielestä ihan ydinsisältöä. Nuoren elämää vihaavan miehen ajatusmaailmasta löytyy paljon kaikenlaista epämiellyttävää ja vain ihan muutama ymmärryksen tai empatian häivähdys silloin tällöin. Lukija oppii ehkä ymmärtämään karua tappajaa tai ainakin sitä, mikä hänestä on tehnyt sellaisen kuin hän on, tai sitten ei. “Minne ikinä menenkin ja mitä teinkin, tunsin aina tekeväni kaiken turhan päiten. Maailmalla ei ollut minulle käyttöä, eikä minun ja maailman välillä ollut minkäänlaista yhteyttä.” Täydellinen rikos, A Yi, Aula & Co, 2020 Suomentanut Rauno Sainio Kiinankielinen alkuteos: Xiamian, wo gai gan xie shenme, 2012

Olemme keväällä järjestäneet yhdessä Tekstin talon ja Sumud ryn kanssa Palestiinalaiskirjallisuuden lukupiiriä, jonka toiseen tapaamiseen luettiin palestiinalais-korealaisen Maryam Abuzaid-Ryun sarjakuvakokoelma Läpileikkaus. Läpileikkaus sisältää vuosina 2019-2023 toteutettuja lyhyitä sarjakuvia, jotka on valittu ja koottu yhdeksi kokonaisuudeksi. Kokoelma sisältää kymmenen erilaista sarjakuvaa, joiden yhteyteen on lisätty sarjakuvataiteilijan itsensä kirjoittama lyhyt teksti avaamaan sarjakuvan lähtökohtia. Teksteissä Maryam, tai “Mellu”, pohjustaa ruuduissa tapahtuvaa tarinaa, kuvaa sen toteuttamiseen liittyneitä ajatuksia ja paljastaa mitä varten sarjakuva on alkujaan toteutettu. Osalla sarjakuvista on osallistuttu kilpailuun ja osan taas on tilannut tietty taho omine kriteereineen. “Jos tämä on minulle näin raskasta, kuinka raskasta tämä on sinulle? Olen kuitenkin turvassa kotisohvalla, kuten on perheenikin. Mitähän auttamiskeinoja minulla on?” Sarjakuvien avulla käsitellään paljon vaikeitakin asioita, kuten kansanmurhaa, identiteettiä, ennakkoluuloja, kuuluvuuden tunnetta ja ilmastonmuutoksen aiheuttamaa burn outia. Vaikka teemat ovat raskaita, on sarjakuvissa silti tietynlaista keveyttä ja kauneutta, joka teki lukukokemuksesta sujuvan, raskaan tahmeuden sijaan. “Mutta ne tarinat ovat jääneet mieleemme. Kaikista tarinoista, joita kuulemme tulee osa meitä. Vai mitä itse tuumaat?” Tekstin talossa pidetyssä lukupiirissä olimme kaikki samaa mieltä siitä, että sarjakuvien yhteyteen lisätyt tekstit auttoivat saamaan lyhyistä sarjakuvista enemmän irti. Oli kiinnostavaa lukea prosesseista teosten takana ja etenkin sarjakuvien lukemiseen tottumattomalle ne antoivat vähän lukuohjetta. Vaikka tekstit on sijoitettu kunkin sarjakuvan alkuun, Aracelis päätti ensimmäisten sarjakuvien jälkeen lukea ensin pelkät sarjakuvat ja palata vasta sitten selitysten äärelle. Näin ruuduista pystyi ensin muodostamaan omat kuvitelmat, käsitykset ja ajatukset ja toisaalta uudella lukukerralla avaavan tekstin lukemisen jälkeen, sarjakuvat avautuivat eri tavalla kuin ensimmäisellä lukukerralla. “Kun bongasin Kuti-lehden julkaisseen vuonna 2022 etsivänsä teoksia teemalla ‘sota ja rauha’, purin ajatuksiani sarjakuvan muotoon. Halusin korostaa punaista väriä, koska palestiinalaisessa kirjonnassa se symboloi resistenssiä: huolimatta kaikista vastoinkäymisistä me elämme ja hengitämme ja jatkamme oikeudenmukaisuudesta puhumista.” Teos on nopealukuinen. Sarjakuvat voi lukea kaikki vaikka yhdeltä istumalta. Toisaalta pohdimme, että niiden voisi olla kiva antaa muhitella niin, että lukee vain yhden kerralla ja palaa myöhemmin seuraavan äärelle. Lukemisen pilkkominen onnistuu muutenkin helposti, koska eri teokset eivät suoraan liity toisiinsa, vaikka niistä yhteisiä teemoja löytyykin. “Sarjakuvan julkaisun jälkeen rakas ystäväni tuli luokseni sanoin: ‘Nyt ymmärrän, miksi hermostuit kun sanoin, että oli rohkeaa kun et enää käytä huivia. Olen pahoillani. En osannut ajatella sitä näin.’” Kokoelmasta löytyy erilaisia kuvitustyylejä, joissa on kuitenkin lähemmän tarkastelun jälkeen huomattavissa myös yhtenäisyyksiä. Osa sarjakuvista on mustavalkoisia tai muuten vain muutamaa väriä käyttäen luotuja ja osa taas pursuaa värejä. Meidän molempien lemppari sarjakuva kokoelmassa oli Persikkapuu, teoksen pisin tarina, jossa pääsi ihanasti syventymään tarinankerronnan tärkeyteen. Läpileikkaus, Maryam Abuzaid-Ryu, MaryuStudio Oy, 2023

Pysäyttämätön ihminen: Kuinka valloitimme maailman aloittaa lapsille, tai ehkä ennemminkin nuorille, suunnatun tietokirjasarjan. Teos on täynnä historiallista tietoa, mutta mukana on myös huumoria ja tapahtumien dramatisointia. Teksti on kirjotettu tarinamuotoon, joka on varmasti monille helposti lähestyttävä. “Tarinamme alkaa kaukaa, miljoonien vuosien takaa.” Aracelis on joskus aikaisemmin lukenut Sapiens: Ihmisen lyhyt historia kirjan Yuval Noah Hararilta ja sama kerronnan tyyli on havaittavissa tässäkin, tietysti nuoremmille lukijoille sopivana. Teoksessa keskitytään myös tiettyyn suurempaan ilmiöön tai ajanjaksoon, eikä käydä aikuisten version tapaan koko historiaa yhdessä kirjassa. Pysäyttämätön ihminen -sarja saakin tulevaisuudessa jatkoa ja seuraavissa osissa käsitellään sitten eri ilmiöitä. Huhtikuussa 2024 julkaistaan seuraava osa suomeksi: Pysäyttämätön ihminen: Miksi maailma ei ole reilu. “Jos superälykkäät rotat nousisivat jonakin päivänä maailman hallitsijoiksi, mitä tulevaisuuden rotta-arkeologit ajattelisivat meistä? Kutsuisivatko he meitä ‘tunneli-ihmisiksi?’” Kuinka valloitimme maailman käy läpi ihmislajin kaukaista esihistoriaa. Teoksessa esitellään kuinka ihminen keksi hyödyntää tulta ja tarinoita erottuakseen muista eläimistä, tutkitaan eri ihmislajien kehittymistä ja myös häviämistä, seurataan sapiensien liikettä Afrikasta Aasian kautta muille mantereille ja muistellaan sukupuuttoon kuolleita eläimiä sekä sukupuuttoon johtaneita tekijöitä. Me molemmat pääosin kuuntelimme teoksen ja etenkin äänikirjana teos tuntui kiinnostavalta sadulta, josta oppi uutta samalla kun seurasi mielenkiintoisesti kerrottuja käänteitä. Painetussa kirjassa sivuilla on paljon kuvia, mikä taas omalla tavallaan elävöittää lukemista. Kappaleet ovat myös lyhyitä ja ne on jaettu selkeästi väliotsikoiden alle, mikä ehkä madaltaa kynnystä tarttua teokseen. Painetun kirjan alusta löytyy “Historiamme aikajana”, joka alkaa ajasta 6 miljoonaa vuotta sitten ja jatkuu sapiensien Amerikoihin levittäymiseen 15 tuhatta vuotta sitten. Aikajana voi helpottaa kirjan tapahtumien seuraamista ja ehkä seuraavissa kirjoissa aikajana jatkuu siitä vielä lähemmäs meidän aikaamme. “Voi kuulostaa kummalliselta, että pelkäämään oppiminen vaatii paljon aikaa. Meidän mielestämme pelko on yleensä jotakin sellaista, mitä tunnemme automaattisesti, vai mitä? Mutta mietipä, millaisia asioita pidät pelottavina. Kumpi sinua pelottaa enemmän: iso karvainen hämähäkki vai auto?” Historiallisia tapahtumia verrataan hyvinkin konkreettisiin kokemuksiin lasten maailmassa. Ihmisten saapumista Australian mantereelle on verrattu uuden koulun aloittamiseen. Näin kauan sitten vallinneista tunnelmista on varmasti helpompi saada kiinni. Uudessa koulussa ja myös maanosassa kaikki on tuntematonta ja uuden ympäristön toimintatavat tulee opetella lähes alusta. Aracelis mietti lukiessa, että kun asiat ovat tuttuja, tarinan mukana pysyy hyvin, mutta jos kaikki teoksessa olisi uutta, voisi kerronta tuntua poukkoilevalta. Teos on kuitenkin ensisijaisesti suunnattu 9-vuotiaille ja sitä vanhemmille lukijoille, joten aivan kaikki teoksessa ei ehkä ole täysin uutta, vaan samoja aiheita on käsitelty myös koulussa. Meidän ekaluokkalainen testilukija kuunteli jonkin verran äänikirjaa ja sanoi tarinan olevan hänen mielestään kiva. Kirjassa on paljon uusia asioita, mutta vaikka uutta tietoa tuli paljon, oli hänen mielestään helppo pysyä kertomusten mukana. Seitsemänvuotias lukija ei kuitenkaan pitkiä pätkiä viihtynyt kirjaa kuunnellen, vaan kuunteli yhdellä istumalla muutaman kappaleen kerrallaan. Tämä varmasti toimii hyvin monen muunkin nuoremman lukijan kohdalla, etenkin kun kappaleista on luotu lyhyitä kokonaisuuksia, joihin voi uppoutua vaikka yksi kerrallaan. “No, mitä arvelet? Mitä 50 000 vuotta sitten tapahtui? Minkä supervoiman sapiensit saivat silloin, minkä voiman ansiosta pystymme nykyisin hallitsemaan planeettaa?” Paljon asioita kerrotaan faktana ja ainakin jonkinlainen ajatusmaailma kuultaa läpi siinä, mitä kerrotaan ja miten. Jotakin tärkeää tapahtumaa verrattiin muihin historian merkittäviin tapahtumiin, jolloin esimerkiksi tuotiin Kolumbuksen matka Amerikkaan. Kerronnan lomassa painotetaan kyllä, että kaikkea historiasta ei voida tietää, mutta Aracelis olisi kaivannut vielä enemmän kriittistä tarkastelua siitä, miten historiaa ylipäätänsä kerrotaan ja kenen näkökulmasta. Tätä saattaa kuitenkin tulla enemmän sarjan myöhemmissä osissa, kun ylipäätänsä päästään Kolumbuksen aikaan ja muutenkin lähemmäs meidän aikaamme. “Nyt siis tunnet muinaisten esivanhempiemme tarinan. Teidät, miksi heräät joskus keskellä yötä pelkäämään, että sänkysi alla on hirviö, miksi on niin mukava istua nuotiolla katselemassa liekkien loimutusta ja miksi sinun tekee mieli syödä kokonainen suklaakakku, vaikka se ei ole sinulle oikeasti hyväksi.” Pysäyttämätön ihminen: Kuinka valloitimme maailman, Yuval Noah Harari & Ricard Zaplana Ruiz, WSOY 2022 Suomentanut Seppo Raudaskoski Englanninkielinen alkuperäisteos: Unstoppable Us Volume 1: How We Took Over the World, 2022

Ilahduimme, kun Mariana Enríqueziltä suomennettiin taas uusi novellikokoelma. Tartuimme innoissamme Sängyssä tupakoimisen vaarat teokseen, koska tykkäsimme kirjailijan edellisestä kauhunovellikokoelmasta Mitä liekit meiltä veivät. Lisäksi Téri on lukenut Mariana Enríqueziltä Yö kuuluu meille fantasiaromaanin, josta hän myös nautti. Enríquez yhdistää teksteissään kauhuelementtejä todelliseen elämään, Argentiinan historiaan ja politiikkaan. Tämä teos on kuitenkin erilainen verrattuna edelliseen suomennettuun novellikokoelmaan. “‘Olet huomannut sen itsekin’, Julieta sanoi. ‘Voi hyvä Jumala, Juli. Minkä?’ ‘Sinäkin olet haistanut sen. Lasten hajun. Näin kun nyrpistit nenääsi.’” Heti ensimmäisessä novellissa on jotakin vetävää, koukuttavaa ja kiinnostuksen herättävää. Tarinassa uskomukset heräävät henkiin tosimaailman tapahtumissa ja tunnelma on taitavasti rakennettu, vaikka se on yksi kokoelman lyhyimmistä novelleista. Maasta kaivettu pikkuenkeli nousikin yhdeksi meidän molempien lemppari novelleista ja se lähti hyvin viemään teosta eteenpäin. Kokoelmassa on edelleen kauhuelementtejä ja myös jonkin verran poliittista ja yhteiskunnallista kannanottoa, vaikkei aivan yhtä suorasti kuin Mitä liekit meiltä veivät kokoelman novelleissa. Uudessa teoksessa novellit tuntuivat myös kokonaisemmilta, eivätkä kaikki tarinat jääneet aivan yhtä “kesken” kuin edellisessä. Osa novelleista on kuitenkin huomattavasti häiritsevämpiä, kuin mitä osasimme odottaa ja meille jotkut kohdat menivät häiritsevyydessään vähän turhankin pitkälle. “Nyt hän katui sitä, että oli toivonut padon murtuvan. Sillä se todella oli murtumassa, ja hysteria levisi.” Novellit ovat pituudeltaan vaihtelevia ja niissä on erilaisia näkökulmia, hahmoja ja tapahtumia. Me nautimme etenkin kokoelman alkupuoliskosta ja ihan viimeisistä novelleista, joissa oli luotu jännittävä tunnelma ja tuotu kauhuelementit kiinnostavasti osaksi tarinaa. Kokoelman keskellä olevat novellit tuntuivat meille vähän turhan häiritseviltä. Häiritseviä teemoja olivat etenkin pedofilia, osa seksuaalisuuteen liittyvistä ilmiöistä sekä itsensä vahingoittaminen ja eritteet. Meidän mielestämme kiinnostavia teemoja taas olivat argentiinalainen mytologia, taikausko, kateus ja katkeruus, katoavat ja yhtäkkiä puistoihin ilmestyvät lapset sekä kauhun arkisuus. “Ensimmäisen viikon yritin elää mahdollisimman normaalisti. Ajattelin, että kyse saattoi olla stressin aiheuttamasta hallusinaatiosta ja että pian näky katoaisi.” Novelleissa on kiinnostavasti kuvattu erilaisia tunteita ja sitä, mihin ne voivat johtaa etenkin maailmassa, jossa paljon on mahdollista. Osa novelleista loppui edelleen todella “kesken”, eivätkä saaneet selkeää loppua tai päätöstä. Téri osasi tätä jo odottaa, eivätkä kesken jääneet tarinat siksi valvottaneet häntä yöllä, mutta Aracelis meinasi kuunnellessa heittää puhelimen seinään parin tarinan loppuessa ilman vastauksia. “Aamukahvia juodessaan Mechi ei muistanut painajaisistaan muuta kuin sen, että oli nähnyt niissä alastoman tytön, jonka selkä oli ollut veressä; jonkinlaisen enkelin, jolta oli revitty siivet irti.” Teoksen nimikkonovellille emme lämmenneet, mutta erityisesti meille molemmille jäi mieleen teoksen pisin novelli, Teinien paluu. 60-sivuisessa tarinassa kuvataan lukijalle Buenos Airesin tapahtumia liittyen katoaviin teineihin, etenkin yhden päähenkilön kautta, mutta myös muutaman sivuhahmon näkökulmasta. Todellisuus on läsnä, mutta kauhun ja sekasorron tunteita on voimistettu, mikä kylmäsi lukiessa selkäpiitä. Kaikista novelleista ei löydy suoranaista kauhua, mutta tunnelma on synkänpuoleista läpi koko kokoelman. Tartu siis kokoelmaan, jos uskallat. Sängyssä tupakoimisen vaarat, Mariana Enríquez, WSOY, 2024 Suomentanut Sari Selander Espanjankielinen alkuteos: Los peligros de fumar en la cama, 2009

Ensimmäinen viimeinen päivä on itsenäinen esiosa Adam Silveran Lopussa molemmat kuolevat -kirjalle. Kirjoja ei kuitenkaan tarvitse lukea tietyssä järjestyksessä. Ensimmäinen viimeinen päivä on hyvin samantyylinen juoneltaan kuin edeltävä kirja, mutta keskittyy kertomaan Kuolinhetki-palvelun käyttöönottopäivästä. Kuolinhetki-palvelun on tarkoitus kertoa käyttäjälleen, minkä päivän aikana hän tulee kuolemaan. Soitto käyttäjälle tulee 00-02 välillä ja tämän jälkeen käyttäjä, joka ei ole saanut puhelua, voi hengähtää, koska palvelun mukaan hän ei tule kuolemaan ainakaan kyseisenä päivänä. Monet ihmiset kuitenkin epäilevät, miten tämä palvelu käytännössä toimii eivätkä usko sen pitävän paikkaansa. “Kuolinhetki kai haluaa vähän kohentaa tunnelmaa ja herättää innostusta, koska tänä yönä se kaataa kaikki perinteiset käsitykset elämästä ja kuolemasta.” Kuolinhetki-palvelun avajaisia juhlitaan New Yorkin Times Squarella puolen yön aikaan. Monet palveluun uskovat tai siitä kiinnostuneet ovat kokoontuneet aukiolle. Yksi näistä on Orion, joka on paikalla parhaan ystävänsä kanssa. Orionilla on synnynnäinen sydänvika, joka voi johtaa ennenaikaiseen kuolemaan. Hän uskoo  saavansa soiton keskiyön jälkeen Kuolinhetki-palvelulta. Pian Orion kiinnittää huomiota yksin liikkuvaan komeaan poikaan ja uskaltautuu puhumaan tälle. Valentino on juuri saapunut New Yorkiin aloittaakseen uuden elämän kaupungissa yhdessä siskonsa kanssa. Sisko on kuitenkin tulossa kaupunkiin vasta myöhemmin päivällä. Valentino on kotoisin pienestä kaupungista ja hänen vanhempansa ovat uskonnollisia eivätkä hyväksy hänen homouttaan tai usko Kuolinhetki-palveluun. Valentino on myös muuttanut New Yorkiin tullakseen kuuluisaksi malliksi. “Ja tajuan tuijottavani vasta, kun se punastuu. Se on melko varmasti homo. Tai ehkä biseksuaali, mutta pitää takuulla pojista. Ei yhtään haittaa, että sen pystyy näkemään saman tien. Olen melkein kateellinen tuollaisesta avoimuudesta, koska se edellyttää suvaitsevaa ympäristöä. Täytyy jotenkin kertoa sille, että myös mä pidän pojista.” Pian puolenyön jälkeen Times Squarella sattuu ampumavälikohtaus, joka sekoittaa kaupunkia ja Kuolinhetki-palvelun käyttöönottopäivää. Ammuskelu sysää Orionin ja Valentinon päivän mittaiselle seikkailulle sairaalan kautta New Yorkin kaduille. Pojat lähentyvät seikkailun tiimellyksessä ja heistä tuntuu kuin he olisivat tunteneet toisensa jo useamman vuoden ajan. Tarina jakaantuu taas kappaleisiin, joista osa kerrotaan Valentinon ja osa Orionin näkökulmasta. Kirjassa kuvataan päivän tapahtumia  myös monen muun hahmon kautta, jotka jollain tavalla risteävät Orionin ja Valentinon seikkailuissa. Yksi näistä on Kuolinhetki-palvelun kehittäjä. Minusta oli kivaa, että kirjassa avattiin Kuolinhetki-palvelun suunnittelijan ajatuksia palvelusta ja samalla myös vähän Kuolinhetken taustoja, vaikka minulle jäikin vielä paljon kysymyksiä palveluun liittyen. Tykkäsin myös lukea monen muun hahmon ajatuksia ja risteäviä tarinoita jopa enemmän kuin Orionin ja Valentinon keskinäisiä kohtauksia. Näiden kahden tarina oli monella tapaa todella samankaltainen kuin edeltävässä kirjassa, ja se tuntui toistolta, koska vastikään luin Lopussa molemmat kuolevat -kirjan. “On ehkä liian aikaista, mutta Joaquin oli kyllä odottanut saavansa tähän mennessä ylistystä keksinnöstään. Kuinka moni ihminen elää tänään eri tavalla, tietoisemmin, koska on saanut selville ettei tämä olekaan mikään tavallinen lauantai vaan heidän viimeinen lauantai, heidän ainoa viimepäivänsä?” Tässäkin kirjassa on kuolema paljon läsnä, samoin kuin keskustelut kuolemasta sekä siitä, että on tärkeä näyttää tunteensa ja ottaa kaikki irti elämästä. Kirjassa on myös joitakin väkivaltaisuuksia ja siinä käsitellään perheväkivaltaa, vaikkakin aika pienessä osassa. Tunteet poikien, sisarusten ja ystävien välillä olivat ihania ja samaistuttavia. Tykkäsin  tästä teoksesta kokonaisuudessa enemmän kuin Lopussa molemmat kuolevat romaanista ja suosittelen jopa tarttumaan Ensimmäinen viimeinen päivä teokseen ennen edeltäjäänsä. Ensimmäinen viimeinen päivä, Adam Silvera, WSOY, 2024 Suomentanut Outi Järvinen Englanninkielinen alkuteos: The First to Die at the End, 2022

Tällä viikolla vietetään rasisminvastaista viikkoa 18.-23.3.2024. Me halusimme sen kunniaksi kerätä listan kirjavinkkejä teoksista, joita voi käyttää apuna rasismista keskusteluun lasten, nuorten ja aikuisten kanssa. Lisäksi olemme keränneet loppuun myös kaunokirjallisia teoksia, joissa käsitellään jossain määrin rasismia ja syrjintää. Pääset lukemaan tarkemmat kuvaukset teoksista kirjan kohdalla olevan linkin kautta. Tukena rasismista keskusteluun lasten ja nuorten kanssa Mun väri, sun väri, Laura Henry-Allain (3+) Nuoren antirasistin käsikirja, Tinashe Williamson (12+) Suuria unelmia – tarinoita suomalaisista, jotka muuttivat maailmaa, Salaado Qasim, Faisa Qasim ja Roosa Oksanen (12+) Tukena rasismista oppimiseen aikuisille Sister Outsider, Audre Lord Ruskeat tytöt, Koko Hubara Aistien viisaus, Minna Salami Bonusvinkit: Näitä teoksia emme ole arvioineet, mutta sen perusteella mitä olemme niitä lukeneet, uskallamme jo suositella Rasismi, valta ja vastarinta, toimittanut Suvi Keskinen, Minna Seikula ja Faith Mkwesha Miksi en enää puhu rasismista valkoisille, Reni Eddo-Lodge Kaunokirjalliset teokset, joissa yhtenä teemana rasismi, lapsille ja nuorille Nic Blake ja Ihmeelliset; Ilmentäjien ennustus, Angie Thomas (8+) Kuolleetkin Ghostaa, Mintie Das (14+) Legentborn, Tracy leon (14+) Kaunokirjalliset teokset, joissa yhtenä teemana rasismi, aikuisille Kaupunki joksi tulimme, N. K. Jemisin Babel, R. F. Kaung Ilmatilaa, Kashmeera Lokuge ja Hyppe Salmi Lumimaa, Nura Farah Kaikki mikä jäi sanomatta, Sara Osman Tyttö, nainen, toinen, Bernardine Evaristo

Pikku avokadon tarina on lyhyt ja yksinkertainen kertomus Laurasta, isä Juliosta ja avokadonsiemenestä. Lounaalla Laura syö todella hyvää avokadoa ja isä Julio keksii, että avokadon siemenen voisi idättää ja kasvattaa puuksi. Laura innostuu ajatuksesta ja tarinan aikana seuraamme avokadopuun kasvattamiseen liittyviä erilaisia tunteita ja velvollisuuksia. “Muutaman päivän kuluttua Laura yllättyi nähdessään vihreän oksan, joka oli alkanut nousta siemenen sydämestä.” Tarinan myötä myös lukija oppii, mitä avokadopuun kasvattaminen siemenestä asti vaatii. Ensin se idätetään vesilasissa ja myöhemmin istutetaan pihalle multaan. Avokado on ollut Suomessakin suosittu sisäkasvina, joten alun idättämisen ohjeet sopivat hyvin tännekin ja vaikka kokeiltavaksi lapsen kanssa. Kasvin kasvattamiseen liittyy sitoutumista ja velvollisuuksia hoitaa sitä säännöllisesti. Samalla kasviin latautuu tiettyjä odotuksia ja kiintymyksen tunteita, joita kasvin epävarma kasvu koettelee. Laura käy läpi menettämisen tunteita kasvin sairastuessa. Kaikista eniten hidas kasvu vaatii kuitenkin kärsivällisyyttä. Lauran tunteet tuntuvat aidoilta tekstin ja kuvien henkiin herättäminä. “Ollaan kärsivällisiä. Muistatko, kuinka pikkuruinen siemen alun perin oli? Ja nyt se on jo pieni puu, melkein sinun pituisesi.” Loppu tuntui hieman yhtäkkiseltä ja Téri olisi kaivannut jonkinlaisen yhteenvedon. Ikäsuositus 6+ yllätti meidät, kun lukiessa tuntui, että teos saattaisi olla suunnattu nuoremmilekin. Pikku avokadon tarina, Sergio Augusto Sánchez, Aviador, 2022 Kuvitus Manuel García Plata Suomentanut Sofia perhomaa Espanjankielinen alkuteos: La historia verde, 2019

Aamupalaporukan tutkimukset saa jatkoa. 12-vuotias Marcus on mukana Aamupalaetsivissä eli APEssa, joka selvitti ensimmäisessä kirjassa aidan takana lymyävän pedon henkilöllisyyden. Kurkkaa tästä ensimmäisen osan, eli Peto aidan takana kirjan arvio. APElla on ollut viime aikoina huonoa tuuria ja heille annetut mysteerit ovat jääneet selvittämättä. Marcusta jännittää, että heidän kerhonsa hajoaa ja hän menettää uudet ystävänsä. Asiaa ei auta yhtään se, että Sanomalehtikerho on vienyt heidän selvittämättömät tapauksensa ja ratkaissut ne. “‘Uusia tapauksia ei kohta enää tule, se tässä on ongelma!’ Marcus ärähti. ‘Jos toiset alkavat uskoa, ettemme osaa ratkaista tapauksia, he eivät enää tuo meille sellaisia.’” Kun koripallojoukkueen kapteeni tulee pyytämään apua APE:lta koripallojoukkuetta vainoavan kirouksen selvittämiseen, Marcus näkee heidän viimeisen tilaisuutensa koittaneen. Kirouksella on suora yhteys koripallojoukkueen menestykseen ja sen ratkaisemalla Aamupalaetsivät voisivat saada maineensa takaisin. Mystinen varjohahmo on näyttäynynyt pelaajille koulun liikuntasalissa, eikä joukkue uskalla treenata enää koululla iltaisin. APE ryhtyy selvittämään tapausta, mutta johtolankoja on vaikea löytää ja tapauksessa on muutenkin paljon mutkia matkassa. Myös Sanomalehtiporukka kilpailee APEn kanssa tapauksen selvittämisestä. “‘Oli miten oli, me näimme jotakin ja se oli luultavasti sama otus, jonka Georginakin näki’, Lise sanoi ja huokaisi. ‘Tehän näitte korisjoukkueen harjoittelemassa – jos he pelaavat sillä lailla ensi viikon turnauksessa, heistä TEHDÄÄN SELVÄÄ. Meidän on pakko auttaa.” Tämä osa oli vielä parempi kuin ensimmäinen. Kirjoissa on paljon samankaltaisuuksia, mutta Riivaaja koulussa on tarinana moniulotteisempi ja sisältää vielä enemmän yllätyksiä kuin Peto aidan takana. Myös samaa jännitystä ja ihmissuhteisiin liittyviä pulmia löytyy. Mikäli pidit ensimmäisestä osasta, pidät varmasti tästäkin. Térin mielestä tarina olisi voinut olla suoraviivaisempi ja joissain kohdissa toisto oli häirinnyt. Araceliksen mielestä tarina taas tuntui johdonmukaiselta ja toisto tuntui teemojen selkeältä kuljetukselta alusta loppuun. Kirjassa onkin selkeä ja tärkeä opetus avunpyytämisestä, jota rakennetaan alusta alkaen. Teos kulkee meidän molempien mielestä kuitenkin hyvin ja teksti on helppolukuista. Lukiessa kertomus näkyi mielessä lähes elokuvamaisena havainnollistavien kuvien ja elävästi kirjoitetun tekstin johdosta. Me naureskelimme kirjaa lukiessa hauskille sattumuksille ja haukoimme henkeä käännöksille ja yllätyksille, joita emme osanneet odottaa. “Kaikki mitä teemme nyt, on vaarallista. Ensiksi rehtori kielsi toimintamme, ja nyt meidät on vielä kirottu”, Stacey naureskeli.” Tähän osaan on myös tuotu lukeminen kivasti osaksi tarinaa. Marcuksella on tärkeitä lukuhetkiä oman äitinsä kanssa viikottain ja selviää, että muutkin kirjan hahmot ovat kiinnostuneita lukemisesta. Oli hauska kuulla, minkälaista kirjallisuutta ystävykset lukevat. Mysteerin lisäksi romaanissa kuvataan tavallista koululaisten arkea ja esimerkiksi rehtorin kanssa asioiden selvittämistä. Kuvituksissa ja hahmoissa on kivaa vaivatonta representaatiota ja voimme ehdottomasti suositella tätä kirjasarjaa kaikille yli kahdeksan vuotiaille. Riivaaja koulussa – Aamupalaporukan tutkimukset 2, Marcus Rashford & Alex Falase-Koya, Hertta, 2024 Kuvitus Marta Kissi Suomentanut Mika Kivimäki Englanninkielinen alkuteos: The Breakfast Club Adventures 2: The Ghoul in the School, 2023

Bruno Zambrano on helsinkiläinen tanssitaiteilija. Bruno on myös osa POC-lukupiirin suljettua lukupiiriä, jonka arvioista voi nauttia kuukausittain nettisivuillamme ja somessa. N. K. Jemisinin ja bell hooksin kirjat ovat saaneet minut ymmärtämään paremmin rakkautta sekä sen välittämisen ja vastaanottamisen vaikeutta miehenä. bell hooks on avannut taidokkaasti, mitä rajoituksia ja haasteita liittyy usein miehenä olemiseen ja N. K. Jemisin on romaanissaan näyttänyt, miltä hellivä rakkaus voi kahden miehen välillä parhaimmillaan näyttää. Nämä ovat auttaneet henkilökohtaisesti pohtimaan, mitä miehenä oleminen minulle on ja mitä se voisi olla. bell hooksin vuonna 2004 julkaisema teos, The will to change, Men, Masculinity and Love, auttoi minua pohtimaan omaa suhdettani maskuliinisuuteen ja miehenä olemiseen. Suomennos kirjasta julkaistiin 2020 Mies tahtoo muuttua. Luin kirjan suomennoksena ensimmäistä kertaa 2021 keväällä. bell hooksin teksti on edelleen ajankohtainen, vaikka sen ensi julkaisusta on kulunut jo melkein kaksi vuosikymmentä. Hänen kuvaamansa patriarkaalisen maskuliinisuuden piirteet ovat itselleni tunnistettavia. Kirjan ydin tulee esille teoksen ensimmäisen kappaleen lopussa. ”Mies tahtoo muuttua on uhrilahja, jonka tuon juhlaan, jossa miestä vaaditaan takaisin ja minuus saadaan takaisin, miehille saadaan emotionaalinen oikeus rakastaa ja tulla rakastetuiksi. Naiset ovat uskoneet, että voisimme pelastaa miehet elämässämme antamalla heille rakkautta, että tämä rakkaus toimisi lääkkeenä kaikkiin haavoihin, joita toksiset hyökkäykset heidän tunnejärjestelmäänsä vastaan ovat aiheuttaneet, emotionaaliset sydänkohtaukset, joita he kokevat joka päivä. Naiset voivat jakaa tämän parantumisprosessin. Voimme ohjata, neuvoa, tarkkailla, jakaa informaatiota ja taitoja, mutta emme voi tehdä poikien ja miesten puolesta sitä mikä heidän täytyy tehdä itse. Rakkautemme auttaa, mutta se yksin ei pelasta poikia ja miehiä. Viime kädessä pojat ja miehet pelastavat itsensä, kun he oppivat rakastamisen taidon.” Teoksen myötä, kiinnitin huomioita siihen, miten vaikea omassa elämässä on ollut luoda läheisiä ja herkkiä suhteita muiden miesten kanssa. Kuten bell hooks tuo esille kirjassaan, miehissä on helposti jotain pelottavaa ja vaikeasti lähestyttävää, ja tämä pelko koskee myös miehiä itsejään. bell hooks pääsee tekstissään syvälle toksisen maskuliinisuuden olemukseen, miesten rakkauteen ja sen puutteeseen. Hän herättää tarkastelemaan miesten kokemusta avoimin silmin ja kriittisesti yhteiskuntaa, joka muovaa miehiä tietynlaiseen muottiin. Hän erittelee taidokkaasti toksisen maskuliinisuuden piirteitä ja siihen johtavia ajatusmalleja. Tämä on auttanut reflektoimaan omaa identiteettiäni miehenä ja siihen liittyviä käyttäytymismalleja. Lukiessani reflektoin, miten tämä pätee omaan elämääni: Miksi en osaa täysin tukeutua muihin miehiin elämässäni? Miksi haavoittuvuuden näyttäminen on etenkin vaikeaa miesten keskuudessa? Miten vaikeaa on näyttää ja myöntää, että sattuu? Mikä synnyttää ja ylläpitää tätä syvää pelkoa tulla nähdyksi heikkona? Unelmointi paremmasta ja toisenlaisten todellisuuksien hahmottaminen on kuitenkin yhtä tärkeää kuin ongelmakohtien ymmärtäminen ja erottelu. Lukiessani N. K. Jemisinin Broken Earth trilogian ensimmäistä osaa oli voimauttavaa nähdä minkälaista miesten välinen rakkaus voi parhaimmillaan olla. Kirjassa käsitellään kauniisti ja uskottavasti rakkautta polyamorisessa suhteessa. Mieleeni on jäänyt etenkin kirjassa esiintyvä kahden miehen välinen rakkaus, joka on hellivää ja huolehtivaa. Kirjassa Innon ja Alabaster ovat vasta tutustuneet, ja silti aina niin vahvana esiintyvä Alabaster voi murtua täysin Innonin edessä ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Innon pitää hänestä huolta ja lohduttaa läpi yön. On kaunista nähdä tällaista rakkautta ja huolenpitoa kuvattavan kahden miehen välillä. Mies voi murtua täysin jäämättä silti yksin surunsa kanssa. Se antaa uskoa siihen, minkälaista rakkautta ja hellyyttä voi miesten välillä vallita. On mielenkiintoista, miten lukemalla voi hahmottaa paremmin itseään miehenä ja oivaltaa oman elämän ongelmakohtia. Samalla on myös ihanaa ja voimauttavaa lukea toisenlaisesta, parantavasta rakkaudesta miesten välillä. BRUNO ZAMBRANON KIRJAVINKKI Kolmen kappaleen probleema - Liu Cixin Tajunnan räjäyttävä tieteiskirja, jonka maaliskuussa julkaistavaa televisiosarjaa odotan innolla.

Sisunin maailma sijoittuu Shim Sisunin kuolemanjälkeiseen aikaan. Sisun oli voimakas nainen, taiteilija, kirjailija, äiti ja isoäiti. Hän lähti pakon edessä nuorena Etelä-Koreasta ja muutti Havaijille. Sisun pääsi osaksi taidemaailmaa ja oli muutenkin vaikuttava henkilö modernina naisena ja naisten aseman puolestapuhujana. Hänellä oli neljä lasta kahdesta liitosta ja kuusi lastenlasta. “Vanhin tytär oli perinyt äidin peräänantamattoman luonteen. Muut yrittivät periaatteen vuoksi vielä vastustaa, mutta kaikki tiesivät että lopulta Myunghye saisi tahtonsa läpi.” Sisun ei halunnut muistojuhlia kuolemansa jälkeen Korealaisten perinteiden mukaan. Hänen suuri perheensä päättää kuitenkin suunnata Havaijille muistamaan Sisunia, kun hänen kuolemastaan on kulunut kymmenen vuotta. Perheen tarkoitus on mennä viettämään aikaa yhdessä paikkaan, jossa Sisun on asunut, ja samalla tutustua Havaijiin, sen kulttuuriin ja maisemiin. Sisunin lapset ja lapsenlapset hajaantuvat saarella touhuamaan omiaan, osa kiertelee museoita tai tarkkailee saaren lintuja ja toiset taas innostuvat sukelluksesta ja surffauksesta. “Kun käyn luennoimassa, monet vanhemmat kysyvät minulta saman kysymyksen: Lapseni haluaa taiteilijaksi. Mitä minun pitäisi tehdä? He näyttävät ajattelevan, että minulla olisi syvällinen vastaus, kun kerran olen itse ollut taiteilija ja kirjailija.” Teoksen jokainen kappale alkaa otteella Shim Sisunin kirjoittamista kirjoista tai hänestä tehdyistä lehtihaastattaeluista, joissa avataan Sisunin elämää. Muuten teksti pyörii muun perheen keskustelujen ympärillä, muisteluilla siitä, millainen Sisun oli ja miten esimerkiksi hänen ammattinsa taidemaailmassa on muovannut muun perheen ammatinvalintoja. Opiskelen itse museoalaa ja oli kiinnostava lukea viittauksista siihen. Sisunin perheessä on paljon eri taiteenalojen tekijöitä, muun muassa konservaattori, kuvanveistäjä ja maalari. Teoksessa käsitellään myös taidemaailman valtarakenteita ja muita hankalampia aiheita, kuten Korean väkivaltaista historiaa, Sisunin kotikylän joukkomurhaa ja patriarkaattia. “Ihmiset kysyvät miksi teksteissäni huokuu kuolema. Kuka on kuollut, he kyselevät uteliaina ja odottavat jotain kiinnostavaa kirjallista vastausta. En ole voinut puhua verilöylystä. Olen sanonut, että rakastettuni kuoli. Sanonut, että hän kuoli nuorena ja traagisen kauniisti – koska tiesin, että sen ihmiset halusivat kuulla.” Kirjassa on muutenkin paljon pohdintaa yhteiskunnasta ja sisarusten välisistä suhteista. Perheen keskustelut olivat parasta antia kirjassa ja viihdyin hyvin niitä lukiessa. Teos kulki hyvin ja sujuvasti eteenpäin. Oli ihana myös matkata kirjan sivuilla hetkeksi lomalle Havaijin lämpöön ja aaltojen äärelle. Hahmoja tässä kirjassa on paljon ja alkuun kuunnellessa kirjaa nimet menivät jatkuvasti sekaisin. Etenkin kun osa Sisunin lapsien nimistä on todella samankaltaisia keskenään. Lopussa vaihdoin lukemaan painettua kirjaa äänikirjan sijaan ja tämän teoksen kohdalla se tuntui olevan itselleni huomattavasti parempi vaihtoehto. Kirjan ensimmäisiltä sivuilta löytyy myös selkeä sukupuu, josta pääsee tarkistamaan, mikä asema kenelläkin on perheessä. Sisunin maailma, Chung Serang, WSOY, 2023 Suomentanut Janne Tynkkynen ja Riina Vuokko Koreankielinen alkuteos: Siseoneurobuteo, 2020