Lähikaupan nainen kertoo nimensä mukaisesti naisesta, joka työskentelee vuorotyöntekijänä lähikaupassa Tokiossa. Keiko on 36-vuotias ja on työskennellyt samassa tokiolaisessa lähikaupassa 18 vuotta. Sama lähikauppa, jota moni nuori käyttää ponnahduslautana tulevaisuuden opiskeluille ja ammateille, on ollut Keikolle juuri sopiva paikka ja tuntuu olevan tulevaisuudessakin.
“Aloin kaivata kobinin ääntä, ja paluumatkalla Mihon luota piipahdin myymälässä alkuillasta.
`Mitä nyt, onko jotain sattunut?` iltavuoron lukiolaistyttö hymyili siivoustyön lomasta minut huomattuaan. `Eikö sinulla ole tänään vapaapäivä?`”
Teos tuntui jotenkin spesiaalilta. Sen tyyli on tyyni, rauhallinen ja observoiva, mutta se vetää lukijan syvälle tarinan syövereihin, sen arkisiin tapahtumiin ja tunteisiin. Kieli oli myös mukavaa, soljuvaa ja yksinkertaisuudessaan kaunista.
Kirja on kaunis kuvaus kuulumattomuudesta: yhteiskunnan tiukoista normeista ja henkilöstä, joka ei sopeudu niiden raameihin. Päähenkilö ei kuitenkaan ole kärsivä tai lannistettu, vaan tyytyväinen itse antamiensa merkitysten keskellä. Kaiko elää paljon itsekseen muttei ole selkeästi yksinäinen, vaikka näin ulkopuolisin silmin hänen elämänsä saattaakin näyttäytyä. Lähinnä hän toivoisi, että muut antaisivat hänen elää omannäköistänsä elämää rauhassa.
“Kombinissa työskennellessä sai usein kohdata ihmisiä, jotka halveksivat tätä työtä. Minusta oli oikeastaan mukava katsoa halveksivaa ihmistä, koska se oli mielenkiintoista. Siinä tiivistyi jotain olennaista ihmisyydestä”
Vaikka kirja sijoittuukin Tokioon, voisi sen mieltää tapahtuvaksi missä päin maailmaa tahansa. Teos keskittyy kuvaamaa lähinnä Keikon elämää, maailmaa ja yhteiskuntaa hänen näkökulmastaan.
Lähikaupan naisessa on vain muutama juonenkäänne. Se on pitkälti arjen kuvausta ja elämän lipumista rauhallisen tasapaksusti eteenpäin. Kirjan tunnelma piti silti otteessaan, eikä se tuntunut tylsältä, vaikka olikin hidastempoinen. Lisäksi se on tyyliinsä nähden sopivan mittainen: vain vähän päälle 100 sivua ja alle nelisen tuntia äänikirjana. Tarinaa oli mukava lukea ja etenkin kuunnella.
“Päällikkö puhui usein siitä, olivatko työntekijät hyödyllisiä, joten tulin usein miettineeksi, olinko minä sellainen. Ehkä työskentelin, koska halusin olla hyödyllinen väline.”
Lähikaupan nainen, Sayaka Murata, Gummerus, 2021
Suomentanut Raisa Porrasmaa
Japaninkielinen alkuteos: Konbini ningen, 2016