HAKU

Amari ja yön veljet on lapsille ja nuorille suunnattu fantasiaromaani ja yksi meidänkin lempikirjoista. Amari ja yön veljet kertoo 13-vuotiaasta Amarista, sinnikkäästä ja vahvasta mustasta tytöstä, joka asuu Atlantan osavaltiossa yhdessä äitinsä kanssa. Amarin suuresti ihailema isoveli, Quinton, on ollut kateissa jo puolivuotta, mutta Amari on varma siitä, ettei tämä ole kuollut. Yhtenä iltana Amari saa veljeltään maagisen viestin, jossa veli Quinton esittelee hänelle yliluonnollisen maailman. Maailman, joka sijaitsee rinnakkain meidän tunteman maailmamme kanssa ja josta mahdollisesti löytyy vastauksia Quintonin katoamiseen. "Unohdin ettei hän pysty lukemaan kirjaani. Kaiken tämän salaaminen on vaikeampaa kuin arvasinkaan. 'Se on kesäleiriä varten.'" Saatuaan viestin, Amari lähtee päättäväisesti seuraamaan veljensä jalanjälkiä. Yrittäessään selvittää, mitä Quintonille oikeasti tapahtui, hän päätyy kesäleirille Yliluonnollisten asiain virastoon. Siellä Amaria odottavat yllättävät käänteet, joilla on suuri vaikutus niin hänen kuin koko maailmankin tulevaisuuteen. Tämä fantasiatarina koukutti heti ensimmäisestä kappaleesta lähtien. Sen hahmot ovat aitoja, käänteet kiinnostavia ja kieli myös nuoremmille lukijoille sopivaa. Me pidimme siitä, miten tarinassa keskityttiin paljon ystävyyssuhteisiin ja käsiteltiin myös oikeaa elämää koskettavia asioita, kuten kiusaamista. Amari ja yön veljet on voittanut Amazonin paras kirja 9-12-vuotiaille -palkinnon. Vaikka teos varmasti sopii myös 9-12-vuotiaille, mekin olemme ihan valmiita julistamaan tämän yhdeksi meidän lempikirjoistamme. Lukiessa mietimme, kuinka paljon olisimme itse kaivanneet juuri tätä kirjaa kun olimme nuorempia. Amarilla ja monella muulla hahmolla on paljon ihailtavia piirteitä, joihin samaistua ja joista ottaa esimerkkiä. Välillä ihan ihmettelimme sitä, että lukeeko nykyajan lapset ja nuoret oikeasti näin hyviä kirjoja! Amari ja yön veljet on sinällään itsenäinen tarina, mutta koska hahmot ja maailma olivat niin ihania ja koukuttavia, olisimme heti halunneet jatkaa kakkososaan ykkönen luettuamme. Amarin seikkailuista on onneksi tulossa siis trilogia, vaikka harmillisesti niitä joutuu vielä hetken odottamaan. Kakkososa julkaistaan ainakin englanniksi syksyllä 2022 ja toivottavasti se käännetään nopeasti myös suomenkielelle! "Dylan sanoo, että illuusion onnistumisen avain on siinä, että keskittyy mielikuvaan ja kuvittelee sen tulvivan ulos sormenpäistä." Lyhyesti sanottuna: Amari ja yön veljet on ihana fantasiakertomus, johon uppoaa sekunneissa. Suosittelemme sitä ihan kaikille iästä riippumatta, etenkin jos haluaa hetkeksi paeta todellisuutta magian ja taruhahmojen maailmaan. Amari ja yön veljet, B. B. Alston, Otava, 2021 Suomentanut Ilkka Rekiajo Englanninkielinen alkuteos: Amari and the night brothers, 2021

Syksyllä 2021 järjestimme yhdessä Students of colour ryn kanssa lukupiiritapahtuman, jossa keskustelimme Zadie Smithin teoksesta NW, suomeksi Risteymiä. Suurimmalla osalla lukupiiriin osallistuneista oli jäänyt teos kesken sen pituuden ja hankalan rakenteen vuoksi, mutta kaikille oli jäänyt kuitenkin jotakin käteen lukukokemuksesta. NW, tai Risteymiä, kertoo rauhallisella tempolla muutamasta lontoolaisesta nuoresta aikuisesta. Kirjassa seurataan vuorollaan heidän elämää nykyhetkessä ja menneisyydessä. Teoksessa pohditaan, kuinka elämä kuljettaa ennen samassa pisteessä olleet henkilöt eri paikkoihin ja yhteiskuntaluokkiin. Kirja keskittyy paljon ajatuksiin, keskusteluihin ja hetkien kuvaamiseen. Kieli on rikasta ja sillä leikitellään. Välillä tekstin mukana oli hankala pysyä, kun keskustelut viilettivät pitkin sivuja, ilman, että oli täysin selvää, kuka milloinkin puhuu. Katkelmanomaiset kertomukset tuntuivat lukiessa irrallisilta ja jopa arkisilta. Yksittäisten henkilöiden kipuilut, tunnetilat ja oivallukset on kuitenkin saatu hyvin pakattua kummallisiin ja yhdentekeviltäkin vaikuttaviin tilanteisiin. Lopussa kaikella on jonkinnäköinen yhteys. Tämä oli sellainen teos, että loppuun päästyämme googlasimme “ending explained” ja lukupiiritapaamisessa arvailimme yhdessä vastauksia toistemme esittämiin kysymyksiin tarinasta. Siinä mielessä tämä oli loistava lukupiirikirja, koska kaikilla oli paljon kysymyksiä ja teorioita tarinasta ja sen hahmoista. “He istuvat äänet valtaistuimella, katselevat eri suuntiin. Ongelmana tuntuu olevan kaksi erilaista aikakäsitystä. Kyllä hän tietää, että hänen eläimellisen puolensa pitäisi jo tehdä ratkaisuja. “ Teos voisi toimia myös hyvin uudelleen luettuna, jolloin voi pureutua vielä enemmän yksityiskohtiin tuntien jo tarinan raamit. Joku tapahtuman osallistujista oli löytänyt kirjasta elokuvan, jonka pohjalta sai myös lisää ymmärrystä tarinaan. Jatkuvista juonenkäänteistä ja yksinkertaisesta rakenteesta kiinnostuneille tätä ei voi mutkatta suositella, mutta jos on aikaa pysähtyä tavanomaistenkin ihmiskohtaloiden ja ajatusten äärelle, tämä on todella kaunis teos sitä varten. Risteymiä, Zadie Smith, WSOY, 2013 Suomentanut Irmeli Ruuska Englanninkielinen alkuteos: NW, 2012

Vi : romaani on Kim Thúyn toinen suomeksi käännetty teos ja itsenäinen sisarteos Ru-kirjalle. Thúyn tyyliin kuuluu kirjoittaa lyhyitä teoksia kauniilla kielellä keskittyen paljon omaan elämäänsä. Hänen kirjat ovatkin usein omaelämäkerrallisia tarina muotoon kirjoitettuna. Vi : romaani kertoo naisesta, joka on lapsena tullut venepakolaisena Vietnamista Kanadaan äitinsä ja veljiensä kanssa. Vi on perheen ainoa tytär ja hänen odotetaan toimivan vanhojen tapojen mukaan. Hän ei kuitenkaan halua vain mennä naimisiin ja toimia kotivaimona koko elämäänsä loppuun asti. “He kuitenkin vanhempina ymmärsivät, että olin halunnut säästää äitiäni häpeälliseltä tilanteelta. Tâtin äiti sanoi lopuksi, että koko tragedia oli minun tottelemattomuuteni syytä.” Teos on Vin kasvutarina, jossa hän pohtii paljon itseään, perhettään, omia juuriaan ja omaa osaansa perheensä sisällä. Kirja on kirjoitettu minä-muotoon ja rakentuu lyhyistä kappaleista, joiden otsikkoina toimii vaihtelevat kaupungit ja muut paikkojen nimet. Kirjan edetessä Vi reissaa itsekseen ympäri maailmaa ja tapaa itselleen merkittäviä henkilöitä, joiden kautta hän peilaa paljon omaa elämäänsä. Hänellä on myös matkaseuranaan pitkäaikainen kumppani, jonka kanssa he matkustavat aasiassa. Teos kulkee hyvin eteenpäin ja on kerronnallisesti todella kaunis. Olisi hienoa päästä lukemaan teos ranskaksi, alkuperäisellä kielellä, jotta kaikki Kim Thúyn kirjoittamat nyanssit välittyisivät mahdollisimman kauniisti. “Tarvittiin kaksi mannerta ja yksi valtameri ennen kuin oivalsin, että äitini oli vastoin omaa luontoaan suostunut antamaan tyttärensä kasvattamisen Hálle, toiselle naiselle, joka oli kaukana hänestä ja aivan erilainen.” Vi : romaani, Kim Thúy, Gummerus, 2019 Suomentanut Marja Luoma Ranskankielinen alkuperäisteos Vi, 2016

Oyinkan Braithwaiten Sisareni sarjamurhaaja on nopea lukujumit avaava lukukokemus. Se kertoo kahdesta todella erilaisesta sisaruksesta, joiden välillä on vahva yhteys. Tarina kerrotaan minäkertojan muodossa isosisko Koreden näkökulmasta, mutta tapahtumat pyörivät paljon hänen pikkusiskonsa Ayoolan ympärillä, jonka kauneutta Korede kadehtii. Korede toimii sairaanhoitajana ja tuntee suurta vastuuta siskostaan. Hän on valmis tekemään lähes mitä tahansa Ayoolan puolesta. “Minä menen siivouskomeroon hakemaan rättejä. Voisinpa pyyhkiä olemattomiin myös muistot.” Ayoola tekee töitä ommellen vaatteita. Hän luo omaa brändiään ja myy vaatteita netissä. Hän on sisaruksista rennompi, mutta heillä kummallakin on synkkä menneisyys, jolla osittain selitetään nykypäivän tapahtumia. Kirjassa tapahtuu murhia, mutta teos ei ole pelottava tai ahdistava. Tarinan kuvailu ei ole kovin syvällistä, joten murhat ja tapahtumat jäivät etäisemmiksi kun olimme alkuun kuvitelleet. “Ayoola, jos sinä joudut vankilaan.” “Vankilaan joutuvat vain syylliset.” “Ensinäkään tuo ei pidä paikkaansa. Toiseksi, sinähän olet tappanut ihmisen.” Lähes kaikkien meidän suljetun lukupiirin jäsenten mielestä kirja jäi vähän pintapuoliseksi eikä hahmoihin paneuduttu tarpeeksi, mutta suurin osa lukupiiristä kuitenkin nautti kirjan lukemisesta. Kappalejaot olivat todella lyhyitä ja se toi kirjaan novellimaisuutta, mikä tuntui toimivan kerronnan kannalta hyvin. Tästä syystä kirja olikin todella nopea lukukokemus. Tarinan pääidea on mielenkiintoinen ja olisikin ollut kiinnostavaa lukea teoksesta pidempi kirja, jossa päästäisiin syventymään henkilöhahmoihin kunnolla. Tämä lukukokemus toimi kuitenkin näinkin, lyhyehkönä mutta hyvänä! Sisareni sarjamurhaaja, Oyinkan Braithwaite, WSOY, 2020 Suomentanut Kaisa Kattelus Englanninkielinen alkuteos My Sister, the Serial Killer, 2018

Pääsin vasta vuosi sitten keväällä kunnolla käsiksi Koko Hubaran Ruskeat tytöt -esseekokoelmaan. Aracelis on lukenut teoksen jo tuoreeltaan kun se ilmestyi vuonna 2017 ja se teki silloin häneen suuren vaikutuksen. Itselläni lukemisen viivästymiseen vaikutti se, että asuin toisessa maassa kun kirja julkaistiin. Seurasin kyllä keskustelua, jota kirjan ympärillä käytiin. Kävin itsekin samaan aikaa kirjan teemoja läpi; mietin silloin itseäni ja sitä, olenko kirjan kohderyhmää? Nyt oma kysymykseni tuntuu jo huvittavalta ja arvostan omaa ruskeutta! “Tiedän tasan, kuka olen. Tiedän olevani enemmän kuin ensivaikutelma, ulkonäkö tai mielikuva.” Olen iloinen, että luin Ruskeat tytöt tunne-esseitä teoksen vihdoinkin vaikkakin myöhässä. Vaikka kirjan julkaisusta on jo kulunut yli viisi vuotta on se edelleen todella ajankohtainen. Moni kohta antoi vastauksia omiin kysymyksiini ja jatkoin pohdintoja ruskeuden ympärillä. Koko Hubara käsittelee esseissään muun muassa Ruskeat Tytöt blogin alkutaipaletta, hiphop kulttuuria, ruskeita isiä, Jemeniä, seksuaalista väkivaltaa, mediaa ja representaatiota. Etenkin muutama essee kolahti itselleni ja yksi näistä oli Kaddish syntyneelle lapselle. Äitinä tämä varmasti kosketti ihan eri tavalla ja toi paljon tarttumapintaa omaan elämääni. Oli kiinnostava lukea toisen ruskean vanhemman ajatuksia vanhemmuudesta Suomessa. Myös Johdanto: mistä puhumme kun puhumme Ruskeista Tytöistä oli mielenkiintoinen ja avasi kiinnostavasti Hubaran ajatuksia Ruskeat Tytöt -blogin takana. “Ja niin edelleen ja niin edelleen. Sinä kuuntelet, vaikket ymmärrä kieltä, mutta joku päivä ehkä luet tuon kirjan itse, tai tämän kirjan, ja ymmärrät.” Ruskeat tytöt on teos joka ei varmasti vielä pitkään aikaan ole vanhenemassa ja suosittelenkin monelle luettavaksi, jos siihen ei vielä ole ehtinyt tarttua! Ruskeat tytöt, Koko Hubara, Like, 2017

Ayòbámi Adébáyòn esikoisteos Älä mene pois on vauhdikas romaani, josta ei puutu vauhdikkaita käänteitä tai suuria tunteita. Me luimme tämän suljetun lukupiirimme kanssa syksyllä 2021. Romaani kertoo Yejidesta ja Akinista, nigerialaisesta pariskunnasta 1980-1990-luvuilla. He elävät muuten mukavaa elämää, mutta pitkään jatkunut lapsettomuus tuottaa heille suurta onnettomuutta. “Minä vietin iltoja kylpyhuoneen peilin edessä tarkastelemalla vatsaani eri kulmista.” Molempien suvut painostavat pariskuntaa kokeilemaan erilaisia keinoja lapsettomuuden selättämiseen ja epätoivoisina pariskunta yrittääkin monia niistä. Kun lääketieteelliset hoidot eivät tepsi, tuodaan pariskunnan taloon toinen vaimo ilman Yejiden suostumusta. Akin on kuitenkin neuvoton oman äitinsä päätösten keskellä perheen vanhimpana poikana. Myös hän suree lapsettomuutta, mutta ei osaa ilmaista tunteitaan. Yejide yrittää kuitenkin keinolla millä hyvänsä tulla raskaaksi ennen toista vaimoa ja kiipeää lopulta korkealle vuorelle tapaamaan profeetta Joshia. Akinista tämä tuntuu kuitenkin turhanpäiväseltä ja hän huolestuu vaimonsa hyvinvoinnista. Vaikka teoksessa kuvataan suuria tunteita, vaikeita asioita ja raotetaan myös Nigerian poliittista tilannetta, oli moni meidän suljetusta lukupiiriläisistä nähnyt mielessään saippuaoopperan sitä lukiessa. Tarina lähtee vauhtiin heti ensimmäisistä sivuista eikä sen imu hellitä otettaan ennen takakantta. Jokaisen tapahtuman jälkeen tulee uusi koukku, joka vie lukijan yhä syvemmälle kertomukseen. Kaikki tuntuu olevan mahdotonta ja samalla mahdollista. Myös mielikuvat Yejidesta ja Akinista muuttuu läpi teoksen. “Syy siihen, miksi toimimme niin kuin toimimme, eivät ole aina niitä, jotka muut muistavat. Joskus minusta tuntuu, että hankimme lapsia, koska tahdomme jättää jälkeemme jonkun, joka voi kuoltuamme selittää maailmalle, keitä olimme.” Joidenkin lukupiiriläisten mielestä hahmot ja heidän motivaationsa jäivät etäisiksi ja monet sivuhahmot typistyivät karikatyyreiksi. Juonivetoisten kirjojen ystäviä tämä ei kuitenkaan haitannut. Teos on kirjoitettu minä-muotoon, mutta kertojan ääni vaihtelee Yejiden ja Akinin välillä. Alun kertojana toimii pääasiassa Yejide, mutta loppua kohden Akinin ääni voimistuu. Akinin äänen kautta päästään kuulemaan miehen ajatuksia lapsettomuudesta, mitä ehkä harvemmin kuulee. Älä mene pois, Ayòbámi Adébáyòn, Atena, 2018 Suomentanut Heli Naski Englanninkielinen alkuteos: Stay with me, 2017

Kirja tytölleni on Jani Toivolan pohdintoja vanhemmuudesta, valinnoista, rakkaudesta ja siitä että meidän ei tarvitse pysyä pystyssä yksin. Toivola kertoo avoimesti omasta vanhemmuudestaan, kuinka itse tuli vanhemmaksi, yksinhuoltajuudesta, isänä olemisesta, masennuksestaan lapsi arjen keskellä sekä masennuksen selättämisestä ja ylös pääsemisestä. Hän uskaltaa pukea sanoiksi ajatuksia, minkä ääneen sanominen on vanhemmille usein vaikeaa. Hetkiä kun pelkäät yhteiskunnan tuomitsevan sinut vanhempana. - “Varmasti jokaisen vanhemman suurin pelko on se, että jollain tavalla turmelee oman lapsensa.” - Näin vanhempana tiedän, että näistä aiheista on tärkeä puhua vaikka se olisikin vaikeaa. Keskustelu pitäisi tehdä avoimemmaksi ja siinä teos on onnistunut. “Olin kipuillut työn ja perheen yhteensovittamisen kanssa siitä lähtien, kun palasin töihin tyttäreni ollessa vajaan vuoden ikäinen.” Kirjassa oli paikoin toistoa ja pitkiäkin pohdintoja, joita olisi voinut hieman tiivistää kirjan sujuvuuden kannalta. Se ei siltikään haitannut. Kirja piti otteessaan ja laittoi lukijan pohtimaan vanhemmuuden lisäksi itseä yksilönä perhe elämän ulkopuolella ja kuinka nämä kaksi maailmaa saa liitettyä yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Teoksessa on paljon tarttumapintaa omaan elämääni ja uskon se olevan yksi syy miksi siitä erityisesti pidin. Kirja tytölleni teoksessa ilahdutti myös se, että Toivola on suoraan kirjoittanut kirjan omalle lapselleen, lukijana sitä jäi osin sivustakatsojaksi isän ja tyttären suhteessa, mutta se toimi hyvin Toivolan tekstissä. “Käperryt yhä tiukemmin syliini, etkä haluaisi päästää hetkeksikään irti. Ajatus siitä, että tarvitset minua näin valtavasti, tuntuu hyvälle, mutta samalla läheisyytesi herättää myös ärtymystä.” Suosittelen kirjaa erityisesti isille, enoille ja muille miehille, joilla on omia tai lähipiirissä lapsia. Mieskin on herkkä ja siitä Toivola puhuu ihanan aukottomasti! Kirja tytölleni, Jani Toivola, WSOY, 2018

Honey Girl lähti lukuun kun se tuli minulla useampaan otteeseen vastaan Instagramissa ja olen todella tyytyväinen lukukokemukseen. Kirja piti minut otteessa ja löysin paljon samaistumispintaa kirjan hahmoihin. Kirjaa ei kuitenkaan ole vielä käännetty suomeksi, joten luin teoksen englanniksi. “‘It was just my hair,’ she says, separating her curls with careful fingers. `It's not blonde, not brown, It’s gold,’ she says.” Morgan Rogersin Honey Girl kertoo nuoresta, vasta valmistuneesta astronomista, Grace Porterista. Kirja kuvaa hänen elämäänsä valmistumisen jälkeen ja epävarmuuksisia mitä Grace tuntee kun yksi suuri ponnistus elämästä on suoritettu ja ohi. Kirjan alussa Grace on ystäviensä kanssa Vegasissa juhlimassa valmistumistaan, mutta illan päätteeksi hän meneekin naimisiin naisen kanssa, jonka on vasta tavannut samaisena iltana. Grace Porterilla on aina suunnitelma elämälle, eikä ole ollenkaan hänen tapaistaan toimia hiprakassa näin äkkipikaisesti. Naimisissa olo ja nopeat käänteet saavat hänet kuitenkin hetkeksi pysähtymään ja miettimään omaa elämäänsä, menneisyyttä sekä tulevaisuutta. Mitä hän oikeasti haluaa itseltään ja mitä hän suorittaa vain vanhempiensa vuoksi. Grace alkaa pohtimaan uudelleen tulevaisuuttaan ja käymään läpi omia hankalia tunteitaan sekä työstämään suhdettaan vanhempiinsa. Teos on osin hidastempoinen ja se liikkuu paljon mielen sekä tunteiden tasolla, mutta pidin kirjasta itse todella paljon. “Here is an origin story that Grace tries to forget: she was not always dedicated to being the perfect daughter.” Kirjassa kuvataan kauniisti ystävyyssuhteita, läheisyyttä ja nuorten kämppiselämää. Teoksessa käsitellään suuria tunteita, ulkopuolelta tulevaa painetta ja masennusta. Siihen oli ihanan helppo samaistua. Samalla myös representaatio ruskeudesta oli ihanasti läsnä ja keskustelut tuntuivat todellisilta. Itsekin naurahdettua kirjan yhdelle kommentille, oli pakko katsoa minä vuonna kirja on kirjoitettu. Rogersin kirja on julkaistu vuonna 2021 ja siitä huokuu vahvasti nykyhetki! Honey Girl, Morgan Rogers, 2021

Elizabeth Acevedon Kaikillla mausteilla kuvaa nuoren lukiolaisen Emonin elämää sekä sen haasteita. Lukion ohella hän työskentelee pikaruokalassa, miettii tulevaisuuttaan ja kasvattaa pientä lastaan babygirliä. Emoni asuu yhdessä rakastavan, mutta tiukan isoäitinsä kanssa Yhdysvalloissa. Hänen äitinsä on kuollut hänen ollessa nuori ja Emonin isän on vaikea jatkaa elämää yhdysvalloissa tämän jälkeen, joten hän viettää suurimman osan ajastaan omassa kotimaassaan Puerto Ricossa. “Mutta pitkän hiljaisuuden jälkeen se lykkää leivänpalan suuhunsa ja alkaa pureskella. Mä ojennan käteni pöydän yli ja lasken sen isän kädelle.” Emoni rakastaa ruuanlaittoa ja on taitava käsistään maustamisen ja makujen suhteen. Tämä näkyy kirjassa vahvasti ja tekstin lomasta löytyykin värikkäästi ilmaistuja reseptejä Emonin luonnetta heijastaen. “Mä en tiedä, tarkoittaako se yhtään mitään, mutta `Buela on aina sanonut, että mulla on taikakädet, ja nyt mä kasaan niillä vuokaan kaikki tunteeni.” Koulussa järjestetään gastronomian kurssi, jolle Emoni ilmoittautuu ja pääsee näin esittelemään taitojansa opettajalleen, joka oitis ylistää hänen kokkauksiaan. Hän saa uuden palon elämäänsä ja tulevaisuuden näkymän kurssin myötä, mutta kaikki ei kuitenkaan suju täysin suunnitelmien mukaan. Kirjassa kuvataan kivasti nuoren yksinhuoltajaäidin elämää keskellä nuoruutta, koulua ja ystäviä. Kaikilla mausteilla myös sisältää rakkautta ja hauskuutta Emonin rankahkon elämän keskellä. Kaikilla mausteilla on nuorille suunnattu teos, jossa äitiys on vahvasti läsnä ja tuotu esille positiivisen kautta. Teos pohtii myös tulevaisuuden unelmia ja miten ne saisi toteutettua vaikkei tie olisikaan kaikista suorin tai helpoin. Kaikilla mausteilla, Elizabeth Acevedo, Karisto, 2020 Suomentanut Leena Ojalatva Englanninkielinen alkuteos: With the Fire on High, 2019

Minna Salamin Aistien viisaus on laaja teos, joka keskittyy mustaan feminismiin ja sen ympärille. Tekstistä näkee, että Salami on paljon käsitellyt aihetta. Teos on jaettu kappaleisiin, joissa jokaisessa on selkeä aihe. Vapautumisesta, Dekolonisaatiosta, Mustasta, Naiseudesta, Sisaruudesta ja niin edelleen. Salami porautuu aiheisiin paljolti omien kokemustensa kautta, mutta liittää ne hienosti suurempaan kokonaisuuteen käyttäen apuna populaarikulttuuria, kirjallisuutta ja merkittäviä tapahtumia maailmalla. Salami nostaa esimerkiksi Lauryn Hillin Unplugget - albumin vuodelta 2001, jolla käsitellään järjestelmällistä rotusyrjintää ja musiikkiteollisuuden manipulatiivisuutta sekä useampia Bell Hooksin ja Toni Morrisonin kirjoituksia. Hän tuo teokseen myös paljon historiaa: miten eri liikkeet tai valta-asemat ovat alkaneet ja mitä vaikutuksia niillä on ollut europatriarkaaliseen maailmaan tai sen hiljattaiseen luhistumiseen. Salami puhuu paljon afrikkalaisesta mytologiasta ja vanhoista taruista, joiden kautta hän käsittelee naisten asemaa, etenkin mustien naisten asemaa, maailmassa. Kuinka Indigonsininen sai alkunsa tarujen mukaan ja miksi se afrikassa liitetään vahvasti naiseuteen toisin kuin nyky-yhteiskunnassa maailmanlaajuisesti. Tämän kiinnostavan tarinan kautta kirjan kansikin on varmasti osittain saanut ilmeensä. “Pelkästään se, että ilmaisee identiteetikseen musta nainen - tai lesbo; tai muslimi; tai musta lesbomuslimi - tarkoittaa aseisiin tarttumista ja poliittiseen kamppailuun käymistä.” Salami käsittelee paljon henkilökohtaisia aiheita. Kirjan loppupuolella hän kertoo yksityiskohtaisesti oman raiskaustapauksensa ja sitä kautta jatkaa keskustelua yleisellä tasolla naisten turvattomuudesta maailmalla. Paikoittain teksti on siis todella rankkaa luettavaa ja vaatii tietynlaisen mielentilan. Vähän yli kahteensataan sivuun Salami on saanut luotua todella laajan ja yksityiskohtaisen kokonaisuuden. Äänikirjana kuunneltuna se välillä tuntui liian isolta palalta vaikka teksti kulkeekin sujuvasti. Lukiessa yksityiskohtia pääsee tarkastelemaan lähemmin. Aistien viisaus on kuitenkin teos, jonka voi mieluusti lukea tai kuunnella useampaan otteeseen hyppien kappaleesta toiseen ja keskittyen tarkemmin aina eri kohtiin teoksessa. Aistien Viisaus, Minna Salami, S & S, 2020 Suomentanut Sini Linteri Englanninkielinen alkuteos: Sensuous Knowledge, 2019

Johanna Lestelän esikoiskirja Tuikun tärkeä tehtävä aloittaa ihanan lastenkirjasarjan, jonka päähenkilönä toimii Tuikku niminen lapsi. Kirjat on suunnattu päiväkoti-ikäisille lapsille ja niistä on helposti lähestyttävän tarinan lisäksi ihanan selkeä kuvitus, joka on myös Lestelän käsialaa. Tuikku on rauhallinen lapsi, jota mietityttää monet ihan tavalliset asiat maailmassa. Hän asuu äitinsä kanssa Suomessa, mutta on paljon yhteydessä Nigeriassa asuvaan babaansa videopuheluiden välityksellä. Jokaisessa Tuikku-sarjan teoksessa on aina jokin sanoma ja opetus. Tuikun tärkeä tehtävä -kirjassa Tuikkua vaivaa jokin, mutta hänen on vaikea sanoa sitä ääneen muille. Turvalliset aikuiset ympärillä saavat hänet kuitenkin kertomaan riidasta ystävän kanssa ja asiat saadaan lopulta selvitettyä ystävysten välillä aikuisten avulla. “'Anteeksi, äiti', Tuikku sanoo. 'Ei se haittaa. Taidetaan olla molemmat vähän väsyneitä.'” Tuikku-kirjoissa on hyvä representaatio ruskeasta lapsesta, joka on monelle lapselle tärkeä näkökulma. Ruskeus ei ole kuitenkaan se mihin kirjassa keskitytään vaan ihan tavalliset arkiset asiat; miten tunteista puhutaan ja miten niitä sanoitetaan. Kirjoissa on ihanasti tuotu mukaan anteeksiantoa ja tapoja käsitellä vähän vaikeitakin aiheita joita meistä itse jokainen kohtaa arjessa. “Tuikku piirtää huolen paperille. Hän heittää huolen pönttöön ja vetää vessan.” Tuikku sarjan kaksi seuraavaa osaa ovat Tuikku ja pimeän mörkö sekä Tuikku uskaltaa. Tuikun tärkeä tehtävä, Johanna Lestelä, Otava, 2019

Tuikku ja pimeän mörkö on Tuikku-sarjan itsenäinen jatko-osa. Se jatkaa samalla teemalla kun aikaisempikin Johanna Lestelän teos, mutta käsittelee tällä kertaa pelkoja ja niiden voittamista sekä Tuikun harmituksia vanhempien määräämisestä “Tuikkua suututtaa. Miksi aikuiset saavat määrätä, milloin pitää mennä nukkumaan.” Tuikku ja pimeän mörkö -kirjassa Tuikkua vähän suututtaa äiti. Tuikun mielestä äiti määrää kaikesta ja hänen tekisi mieli tehdä kaikki täysin vastakkain. Ennen nukkumaanmenoa kuitenkin Tuikku ja hänen äitinsä saa sovittua erimielisyydet, pyytävät toisiltaan anteeksi ja antavat toisilleen suuren halauksen. Tuikku asuu yhdessä äitinsä kanssa Suomessa, mutta on paljon yhteydessä Nigeriassa asuvaan Babaansa. Illalla rauhoittumisen jälkeen Tuikku soittaa vielä baballe hyvää yötä juuri ennen nukkumaan menoa. “`O`daaro`, baba sanoo jorubaksi puhelun päätteeksi ja lähettää monta lentosuukkoa. `Hyvää yötä baba!` Tuikku vastaa. Tuikku-sarjasta on aikaisemmin julkaistu Tuikun tärkeä tehtävä. Tuikku ja pimeän mörkö, Johanna Lestelä, Otava, 2020