Pääsin vasta vuosi sitten keväällä kunnolla käsiksi Koko Hubaran Ruskeat tytöt -esseekokoelmaan. Aracelis on lukenut teoksen jo tuoreeltaan kun se ilmestyi vuonna 2017 ja se teki silloin häneen suuren vaikutuksen.
Itselläni lukemisen viivästymiseen vaikutti se, että asuin toisessa maassa kun kirja julkaistiin. Seurasin kyllä keskustelua, jota kirjan ympärillä käytiin. Kävin itsekin samaan aikaa kirjan teemoja läpi; mietin silloin itseäni ja sitä, olenko kirjan kohderyhmää? Nyt oma kysymykseni tuntuu jo huvittavalta ja arvostan omaa ruskeutta!
“Tiedän tasan, kuka olen. Tiedän olevani enemmän kuin
ensivaikutelma, ulkonäkö tai mielikuva.”
Olen iloinen, että luin Ruskeat tytöt tunne-esseitä teoksen vihdoinkin vaikkakin myöhässä. Vaikka kirjan julkaisusta on jo kulunut yli viisi vuotta on se edelleen todella ajankohtainen. Moni kohta antoi vastauksia omiin kysymyksiini ja jatkoin pohdintoja ruskeuden ympärillä. Koko Hubara käsittelee esseissään muun muassa Ruskeat Tytöt blogin alkutaipaletta, hiphop kulttuuria, ruskeita isiä, Jemeniä, seksuaalista väkivaltaa, mediaa ja representaatiota.
Etenkin muutama essee kolahti itselleni ja yksi näistä oli Kaddish syntyneelle lapselle. Äitinä tämä varmasti kosketti ihan eri tavalla ja toi paljon tarttumapintaa omaan elämääni. Oli kiinnostava lukea toisen ruskean vanhemman ajatuksia vanhemmuudesta Suomessa. Myös Johdanto: mistä puhumme kun puhumme Ruskeista Tytöistä oli mielenkiintoinen ja avasi kiinnostavasti Hubaran ajatuksia Ruskeat Tytöt -blogin takana.
“Ja niin edelleen ja niin edelleen. Sinä kuuntelet, vaikket ymmärrä kieltä,
mutta joku päivä ehkä luet tuon kirjan itse, tai tämän kirjan, ja ymmärrät.”
Ruskeat tytöt on teos joka ei varmasti vielä pitkään aikaan ole vanhenemassa ja suosittelenkin monelle luettavaksi, jos siihen ei vielä ole ehtinyt tarttua!
Ruskeat tytöt, Koko Hubara, Like, 2017