HAKU
Search this site
350 results found with an empty search
- Ilmatilaa, Kashmeera Lokuge & Hyppe Salmi
Kashmeera Lokugen ja Hyppe Salmin yhdessä kirjoittama romaani, Ilmatilaa, kertoo Shehanista, Suomessa asuvasta ruskeasta nuoresta naisesta, jonka elämä on hankalaa. "Ioic nauraa ja mä nauran, mut molemmat tietää et se on vaan tekohengitystä." Ilmatilaa ei nyt ihan ollut sitä rasismivapaata kirjallisuutta, jonka perässä normaalisti juostaan, mutta ehkä vaihtelun vuoksi tykättiin tästä paljon. Oli myös kiva, että kirja sijoittui suomeen ja näin sieltä löytyi myös samaistumispintaa ja tuttuja paikkoja. Shehani on masentunut, ahdistunut ja jumissa. Hän haluaisi hyvän työpaikan, ihanan poikaystävän ja ajan psykologille. Kuitenkaan nimen, eksotisoivien tai muuten vaan pettymyksiksi paljastuvien tinderdeittien ja hankalan systeemin vuoksi, mitään näistä ei näytä tippuvan. Lapsuuden kaivattuun onnellisuuteen Shehani saa nopean yhteyden vain alkoholin tai pilven avulla ja työpaikallakin hän jää ulkopuoliseksi. "Mä aistin sanomattaki et sil on omat tuskat, se tietää kertomatta et mul on omani. It takes one to know one. Me istutaan siinä partsilla, jääpalat sulaa lonkerossa ja Irina imee röökii, mä Denssii ja ollaan siinä yhdessä, samassa maisemassa." Kirja on rankka, mutta tosi accurate ja jotenkin niin aito ja rehellinen, että ajatukset jäivät pyörimään tarinan ympärille vielä äänikirjan pausetettuakin. Shehanin aika tavallisenkin elämän ympärillä on juuri sen verran draamaa ja käänteitä, että koko ajan haluaa tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi. Vaikka lukijan sympatiat on selkeästi päähenkilön puolella, jolle tapahtuu kurjia asioita toistensa perään, ei päähenkilökään ole täydellinen. Shehanissa on vähän "not like other girls" -vibaa ja toisinaan hahmo tuntui turhauttavankin pinnalliselta ja tekevän ärsyttäviä valintoja mitä tulee miehiin ja ihmissuhteisiin. Shehani ei oikein osaa pitää rajoistansa kiinni ja sisäistettyä rasismiakin löytyy. Kirjassa myös muut hahmot olivat epätäydellisyyksissään uskottavia ja jakoivat meillä mielipiteitä. "– With all respect, sä voit ehkä ruskeena naisena sanookin jollekin takas, mut jos mä mustana miehenä avaan suun, se katotaan aika nopeesti aggressiiviseks käytökseks, you should know that." Puhekieli ja finglish toivat teokseen uuden tason uskottavuutta ja lisää samaistumispintaa. Vaikka kirjassa kuvataan mm. mielenterveysongelmia ja paljon paljon rasismia eri muodoissa, siinä kuvataan myös tärkeitä ystävyyksiä, oivaltavaa sisäistä dialogia sekä kasvua, ratkaisuja ja vahvuutta. Rasismiteema tuo kirjaan tietysti painavuutta, joten suosittelemme tämän lukemista, kun tuntuu siltä, että siihen on jaksamista! Ilmatilaa, Kashmeera Lokuge & Hyppe Salmi Tammi, 2021
- Aurinkotyttö, Nura Farah
Aurinkotyttö kuvaa Shamsun, somalialaisen tytön, elämää ja rakkauskuvioita 1970-luvulla. Tarina alkaa Shamsun ollessa aikuistumisen kynnyksellä ja kertoo sen jälkeisistä vuosista. Shamsu elää perheensä kanssa aavikolla, jossa elämä on perinteitä kunnioittavaa ja yhteisöllistä. Shamsu haikailee koulutuksen perään, mutta hänen isänsä klaanin päämiehenä, vastustaa ajatusta ja toivoo Shamsulle erilaista elämää. Salaa perheeltään Shamsu rakastuu kaupingin poikaan, joka ruokkii tämän haaveita kouluttautumisesta ja kaupunkielämästä. Shamsun vanhemmilla on tytölle kuitenkin eri mies mielessä ja aavikolla asuvat ystävätkin arvostavat erilaisia asioita. “Viimein Shamsu kertoi ystävilleen kaikki tuntemuksensa, kuvaili sydämen pamppailut ja käsien tärinät. Kuinka haaveili Madarista unettomina öinä.” Kirjassa kuvataan paljon perinteisiä sukupuolirooleja ja jokunen sivuhahmo typistyy stereotypioiksi. Nopea tahti tapahtumissa, sekä kaikkitietävä kertoja jättävät osan kyläläisten valinnoista pinnallisiksi ja vaille selitystä. Toisaalta se tarjosi laajemman kuvan koko yhteisöstä ja Shamsua ympäröivä kulttuuri ja elämäntyyli paljastui lukijalle. "'Kun maha on tyhjä, mieli särkyy ja nyrkit lentävät pikkuasioista', äiti oli sanonut" Kiinnostaviakin hahmoja tarinasta löytyy ja päähenkilön perheen sisäisiä suhteita on kuvattu kauniisti. Shamsun vanhempien suhde on rakastava, kuten myös kahden vaimon välinen suhde, joka näyttäytyy ainutlaatuisena ja koko perheelle arvokkaana asiana. Shamsun isä ei ole ainoa, jolla on yhteisössä vaikutusvaltaa, vaan Shamsun äiti toimii myös johtohenkilönä ja toimii aktiivisena etenkin kylän naisten keskuudessa ja heidän puolestaan. Vaikka kirjan yhtenä teemana on Shamsun ja vanhempien välille syntyvä ristiriita, mielestäni suhteet vanhempiin onnistuttiin esittämään moniulotteisina ja uskottavina. “Hän hankasi saippualla ihoa niin että sattui. Lika huuhtoutui veteen. Vesi puhdisti hänen sydämensä, ja kaikki synnit, kateus ja viha, putosivat lammen pohjaan.” Vaikka kirja oli välillä raskasta kuunneltavaa monistakin syistä, jokin piti minua otteessaan enkä malttanut jättää kuuntelemista kesken. Aurinkotyttö, Nura Farah, Otava 2019


