Ylös alas – Novelleja, Can Xue
Tartuimme mielenkiinnolla Can Xuen novellikokoelmaan, jonka tarinat ovat maagisrealistisia ja juurtuvat kiinalaisiin perinteisiin. Ensimmäinen novelli ihastutti erityisesti, mutta paikoin teksteihin oli vaikea päästä sisälle.
“Aikaisemmin tykkäsin haaveilla loputtomasti milloin mistäkin asiasta: mustan mullan kerrostumista, esi-isistä, isästäni, yläpuolisesta maailmasta ja niin edelleen.”
Novellit ovat pituudeltaan vaihtelevia, mutta niitä yhdistää poukkoileva kuljetus tapahtumasta ja ajatuksesta toiseen sekä unenomainen absurdi tunnelma. Yhdessä hyvin ruumiillisessa kertomuksessa seurataan mustan mullan alla pieniä hyönteisiä, toisessa sairaalan viereiseltä osastolta kuuluu kummallista maukunaa ja kolmannessa eräällä kotikujalla kehrätään näkymätöntä hattaraa.
Utuiset kokemukset liikkuvat arkisesta kiinnostavasti rakennettuihin pahaenteisiin ja jopa häiritseviin tunnelmiin. Useissa novelleissa on eläimiä tai eläimille tyypillistä ilmaisua. Välillä liikutaan maan alla lähellä pintaa ja toisinaan kuvataan perhesuhteita. Kuolema tuntuu olevan usein läsnä. Novelleissa on teräviä havaintoja ihmisistä ja ihmissuhteista, silti jotain jää tavoittamatta. Aina on jotakin mysteerin peittämää.
Osasta novelleista löytyy alaviitteitä, joissa avataan kiinalaista kulttuuria ja käytäntöjä. Huomiot olivat meille todella hyödyllisiä ja niiden kautta huomasi heti, että novelleissa sanotaan paljon myös sellaista, joka ei suoraan aukea meille.
“Musta varjo miehen takana näytti haistelevan hänen tukkaansa. Rouva Yun halusi nousta ylös, mutta hän oli kuin tuoliin naulattu. Kylmät väreet kulkivat hänen lävitseen, ja hän laski syömäpuikkonsa pöydälle.”
Meidän suosikeiksemme nousivat ensimmäinen novelli Pystysuora liike, jossa pieni hyönteinen tunkeutuu maan alta kohti tuntematonta pintaa sekä Sademaisema, joka kauheudessaan ja jännittävyydessään imaisi mukaansa.
Osa novelleista on laahaavia ja raskaan tuntuisia. Kerronta ei seuraa punaista lankaa ja esitellyistä asioista on vaikea saada otetta. Juonivetoisesta kirjallisuudesta nauttivalle kokonaisuutta ei ehkä kannatakaan suositella. Tekstin sekaan pitää vain heittäytyä ja antaa kummallisten jatkumoiden viedä. Tunnelmat ja hetket ovat kiinnostavia, ja Téri olisi joidenkin novellien kohdalla toivonut niiden vielä jatkuvan ja pureutuvan syvemmälle.
“Puhuja oli portaikossa, mikä tarkoitti, että hän oli tyhjyyden ympäröimänä. Äänestä päätellen hän roikkui sen keskellä. En uskaltanut enää huutaa, sillä pelkäsin hänen putoavan. Mutta ehkä vaarassa ei ollutkaan hän vaan minä.”
Teoksen lopusta löytyy suomentajan jälkisanat, joissa Tero Tähtinen avaa kiinnostavasti kirjailijan taustoja, työskentelytapaa ja kirjoitustyyliä. Tähtisen mukaan kokeellisuus teoksessa viittaa erityisesti siihen, että kirjailija ei tukeudu proosankerronnan perinteisiin konventioihin. Novellit eivät rakennu kulkevan juonen ympärille vaan keskittyvät erilaisten kummallisten ja häiritsevienkin tilanteiden ja tunnelmien kuvailuun. Tähtinen kertoo myös kirjailijan itse kutsuneen tekstejään “performansseiksi”, mikä kuvaa kokonaisuutta hyvin ja voi etukäteen ymmärrettynä antaa novelleille kaivattua lukuohjetta.
Ylös alas – Novelleja, Can Xue, Teos, 2026
Suomentanut Tero Tähtinen
