top of page
  • Writer's picturePOC-lukupiiri: Aracelis Correa & Téri Zambrano

Yöeläimiä, Camila Sosa Villada





Camila asuu Córdobassa ja viettää paljon aikaa Encarna-tädin vaaleanpunaisessa asuntolassa. Asuntolan muut asukkaat ovat Camilan valittu turvallinen perhe, travestit, joiden kanssa hän myös työskentelee läheisessä Puistossa.


Yöeläimiä kertoo Camilan elämästä ja hyppii ajassa menneen ja nykyhetken välillä. Lapsuutensa Camila on elänyt väkivaltaisessa perheessä Argentiinan pikkukaupungissa transfobisen alkoholisti-isänsä armoilla. Nykyhetkessä Camila on parikymppinen opiskelija ja prostituoitu, joka valitun perheensä kanssa saa olla vapaasti oma itsensä.



“Sain heti huomata, että he olivat jatkuvasti varuillaan, ja vaaratilanteissa

Encarna-täti oli se, joka asettui muiden eteen vastaanottamaan iskut.

Käperryin hänen siipiensä suojaan, sateenkaaren väreissä kimaltavien sulkien alle. Tämä monenkirjava lintu varjeli meitä kuolemalta.”



Yhtenä yönä Encarna-täti löytää Puistosta hylätyn poikavauvan ja ottaa pojan kotiinsa osaksi travestien perhettä. Encarna on kuin äiti monelle travestille, vanhempi joka rakastaa vilpittömästi lapsiaan. Vauvan myötä Encarnan äidillisyys suuntautuu uuteen poikavauvaan ja vie huomiota pois travesteilta. Valitun perheen siteet rakoilevat päivittäisen väkivallan, kuoleman ja pahoinvoinnin alla, kun yhteisöä kannatellut voima suuntautuu muualle.



“Miten olisin voinut olla itkemättä, kun olin saanut isäkseni miehen,

joka joi enemmän kuin oli tarpeeksi? Mitä muuta silloin voi tehdä kuin opetella vuodattamaan kyyneleitä? Alkoholin aikaansaama väkivaltaisuus hirvitti minua.”



Camilan elämä on rankkaa. Pienestä asti hän joutuu käyttämään kehoaan selviytyäkseen ja kovettamaan ihonsa solvauksilta. Teoksessa käydäänkin läpi suunnilleen kaikki slurrit, mitä tulee mustiin ja ruskeisiin travesteihin.


Hän kertoo myös monen muun travestin elämästä palasia. Kaikki työskentelevät puistossa ja näyttävät mitä kauniimmilta. Elämäniloa, lempeyttä ja tahdonvoimaa löytyy, mutta monella on hankalia elämänvaiheita: rankkoja kohtaamisia kaduilla miesten kanssa, sairastelua ja kuolemaa. Seksuaalinen hyväksikäyttö on jatkuvasti läsnä travestien arjessa, niin Camilan, kuin muidenkin elämässä ja huumeet ja alkoholi pehmittävät joka yötä. Rankat tilanteet kuvaillaan tarkasti ja, vaikka niiden jälkeen elämä jatkuu normaalisti, jää lukijalle epämiellyttävä olo.



“Kun talvella lojuin aamuöisin sängyssäni kierroksen jäljiltä,

tunsin uupumusta joka ei ollut kaukana kuolemasta. “



Kirjassa välittyy rakkautta valitun perheen välillä, välittämistä ja huolenpitoa. Takakannen perusteella odotimme, että näitä teemoja olisi käsitelty kirjassa huomattavasti enemmän. Pienet hetket olivat kuitenkin kauniita ja niihin oli kiva hetkeksi pysähtyä.


Teoksen kieli on myös kaunista ja tarinasta löytyy muutama hieno vertauskuva tapahtumille ja kohtaloille, joita ei täysin avattu lukijalle.



“Maalan huuleni ja näen lapsenkasvoissani sen hutsun kasvot,

joksi kasvan myöhemmin. Katson itseäni peilistä ja haluan itseäni

juuri tuollaisena, äidin meikeillä maalattuna, haluan itseäni niin

kuin kukaan ei ole koskaan minua halunnut.”



Teos tuntuu kunnianosoitukselta kauniille ja kärsineille ihmisille, joita Camila on kohdannut elämänsä aikana. Tuntuu, että hän on halunnut kirjata muistiin tarinat, jotka muuten olisivat unohtuneet tai jääneet vaille huomiota. Tarinat tuovat huomiota tärkeisiin ja suuriin asioihin: yhteiskunnan epäkohtiin ja kaksinaismoralismiin sekä uskomattomaan resilienssiin samaan aikaan näkyvän ja näkymättömän vähemmistön keskuudessa.



 

Yöeläimiä, Camila Sosa Villada, S&S, 2024

Suomentanut Emmi Ketonen

Espanjankielinen alkuteos: Las Malas, 2019





Recent Posts

See All

Commentaires


bottom of page