Vakoojasolu, Andrew Bustamante & Jihi Bustamante

Kirjojen kautta voi päästä kurkistamaan ihan erilaisiin maailmoihin ja elämiin. Agenttipariskunnan kirjoittamaan muistelmateokseen tarttuessani lähdin hakemaan juuri sitä. Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu CIA on suunnilleen viimeinen paikka, jonne oikeasti haluaisin itse päästä, mutta vakoojaleffat, salaliittoteoriat ja CIA:n historia ovat saaneet minut kiinnostumaan sen verran, että halusin kirjan avulla kurkistaa pinnan alle nähdäkseni, mitä siellä tapahtuu.

Andy ja Jihi Bustamante ovat entisiä CIA:n agentteja, jotka aikanaan (2010) joutuivat pahan tiedustelukriisin keskelle ja avainasemaan sen ratkaisussa. Teoksen mukana seurataan pariskunnan uudenlaista tapaa toteuttaa vakoilua ja oman vakoojasolunsa perustamista.

“Lopultakin joku tajusi minua – ja voi pyhä jysäys, se oli CIA, voi jumalauta! Olin ollut ihan paskana, mutta nyt olin onneni kukkuloilla. Elämäni seuraava näytös oli alkamassa, ja olin päättänyt näytellä roolini täydellisesti. Kun astelin rennosti Langleyyn sinä ensimmäisenä toukokuisena päivänä, olin innokas pelastamaan maailman tai päätymään tähdeksi seinälle sitä yrittäessäni. Tuumin, että minua odottaisi kunnia kummassakin tapauksessa.”

Teos alkaa kirjailijoiden huomautuksella, josta ymmärsin heti, ettei kyseessä ollut ihan sellainen paljastuskirja, jota olin toivonut. Kirjailijat painottavat jo kättelyssä, kuinka tärkeää heille on ollut palvella rakasta kotimaataan ja kuinka ylpeitä he ovat omasta työstään ja kaikesta, mitä CIA:ssa tehdään.

Tämän jälkeen en odottanut kovinkaan kriittistä lähestymistapaa CIA:han tai Yhdysvaltojen toimintaan, mutta täysi kritiikittömyys pidemmällekin lukiessa alkoi tuntua ontolta. Teos on kuitenkin nopealukuinen ja tarpeeksi kiinnostava, että lukaisin sen parilla otteella loppuun asti.

“Kun meidän piti keskustella luottamuksellisista asioista kotona, menimme yhdessä suihkuun. Emme siksi, että sellainen on seksikästä (vaikka oli siitäkin etua) vaan siksi, että suihkuja on vaikeampi salakuunnella. Höyry tyhjentää paristoja, vesi tuhoaa muistisiruja ja suihkun ääni pilaa salakuuntelun.”

Andy ja Jihi päätyvät molemmat omia teitään CIA:lle töihin eri hommiin. Parin taustatarinat käydään läpi lyhyesti ja sitten seurataan työn muotoutumista uusissa salaisissa tehtävissä.

Molemmat tuntuvat sokeasti haluavan CIA:n meriittejä, hyväksyntää ja tunnustusta. Andyn kohdalla epävakautta selitetään suoraviivaisemmin ja Jihinkin kohdalla tarpeen synnyt ja syyt ovat luettavissa rivien välistä. Taustatarinoiden avulla tuodaan esille, minkälaiset ihmiset saattavat ajautua kyseiselle alalle.

“Välitin työstäni paljon vähemmän kuin ennen, joten käytin hyväkseni jokaisen tilaisuuden hengailla tyttöystäväni kanssa. Tavallisena työpäivänä Jihi ja minä vietimme tunnin tai kaksi yhdessä aamiaisen, lounaan, kahvin ja käytävillä kävelyn merkeissä. Väliajalla lähetin hänelle söpöjä viestejä talon sisäisessä chatissa.”

CIA:ssa aloitettuaan Andy käy läpi Farmin, jonkinlaisen koulutuksen vakoojille, muttei valmistu käsittelijäksi. Farmin käyminen on meriittinä suuri, mutta jää epämääräiseksi lukijalle. Koulutuksen sisältöä ei voida avata yksityiskohtaisesti ja sen merkitys on lähinnä tulkittavissa siitä, kuinka usein se mainitaan kirjan edetessä.

Etenkin Andya seurataan myös kentällä, mikä oli ainakin minulle teoksen kiinnostavin osuus. Vakoilun myötä seurataan, kuinka valepersoona luodaan ja miten vastavakoilijoita bongaillaan ollessa itse vakoilemassa toisessa maassa. Jännitystäkin on mukana, kun vakoojat joutuvat täpäriin tilanteisiin.

CIA:n hommien lomassa seurataan pariskunnan romanssia ensi tapaamisesta lähtien. Romanssin vaiheet herättivät minussa tunteita kiusaantuneisuudesta ihastukseen ja toivat tarinaan inhimillisen tason, johon kiinnittyä.

“Kun pisarat putoilivat kehoillemme,

sovimme sanovamme suurimmat pelkomme ääneen.”

Teoksen kieli on toteavaa. Etenkin alussa töksähtelevä teksti ja kömpelöt ilmaisut hankaloittivat tarinan mukaan imautumista.

Kahden kertojan näkökulmat sulautuvat yhteen, mikä johtaa siihen, että tarina soljuu mukavasti eteenpäin katkoitta. Toisaalta hyvin samankaltaiset kerrontatyylit myös hankaloittivat lukemista. Vaikka kertojat on merkattu selkeästi, meinasin silti välillä unohtaa kenen ajatuksia nyt luen.

Kertomus on poukkoilevaa ja etenkin alussa oli vaikea hahmottaa, mikä on oleellista. Mukana on sivujuonia ja lyhyitä kertomuksia muiden agenttien kohtaloista, jotka toki rikastavat kuvattua maailmaa ja ovat varmasti jollekin toiselle lukijalle mielenkiintoisia.

“Jatkoin työssäni terroristien jahtaamista. Henkilökohtaisessa elämässäni ryhdyin toisenlaiseen tehtävään, jossa toivoin onnistuvani paljon todennäköisemmin kuin töissä: aioin kosia Jihiä ja varmistaa, että se olisi hänelle ilahduttava yllätys.”

Teos toimii tosi hyvin myös äänikirjana ja on ihan kiinnostava kuvaus kahden ihmisen kokemuksista CIA:n palveluksessa.

---

Vakoojasolu, Andrew Bustamante & Jihi Bustamante, Atena, 2026

Suomentanut Ari Väntänen

Englanninkielinen alkuteos: Shadow Cell: An Insider Account of America's New Spy War