Upoksissa, Tara Menon

Tartuin Upoksissa teokseen, koska siinä kuvataan merta, koralliriuttoja, luontoa ja sen katoavaisuutta. Takakannessa kerrotaan tarinan olevan kunnianosoitus kuoleville valtamerille sekä rakkauskirje katoaville koralliriutoille. Toivoin pääseväni lukemaan ihanista sukellusretkistä ja meren kauneudesta, ja niin pääsinkin.

“Kun olemme liikkeellä, kosketan merta, annan veden soljua sormieni lomitse. Onpa sinistä, ajattelen. Aurinko hyväilee ihoani, meri pärskyy kasvoilleni, rentoudun.”

Teoksessa käsitellään hyvin läheistä ystävyyttä, lapsuudesta teini-ikään. Läheisen menetys on paljon myös läsnä ja se, miten suru näkyy ja tuntuu, kun kyse on eri ihmisistä. Samaan aikaan ihminen tuhoaa luontoa ja eläinlajeja kuolee sukupuuttoon. Tarinassa koetaan kaksi luonnonkatastrofia, joista vuoden 2004 tsunami on päähenkilö Marissalle elämää suuresti muuttava tapahtuma.

Kirjan tapahtumat ulottuvat lähinnä neljään päivään Marissan elämästä, joista kahdessa seurataan vuoden 2004 tsunamin tapahtumia ja sitä edeltävää päivää. Marissa asuu Andamaanienmerellä Thaimaan rannikolla meribiologi-isänsä kanssa ja viettää päivät sukeltaen parhaan ystävänsä Ariellen kanssa. Muuten Marissan elämää seurataan New Yorkissa, vuodessa 2012, jossa hurrikaani lähestyy kaupunkia. Tulevan luonnonkatastrofin seurauksena Marissa muistelee entistäkin enemmän tsunamin ajan tapahtumia.

“Monet kuvittelevat, että ilmastonmuutos on saapuessaan jonkinlainen spektaakkeli. Spektaakkeli latinan sanasta spectaculum: julkinen näytös, näkymä. He eivät osaa edes kuvitella muunlaista katastrofia. Sinä päivänä valtameri tarjoili spektaakkelin. Tämän illan myrsky on spektaakkeli. Mutta useimmiten tuho tulee hiljaa, vaivihkaa, arkisesti.”

Alkuun ajassa liikkuminen ja takaumat tuntuivat sekavilta, mutta mitä enemmän kirjaa luki, sitä paremmin kokonaisuus lähti kulkemaan. Jokaisen luvun alussa on myös selkeästi merkitty missä vuodessa ja paikassa ollaan.

Nykyajassa Marissa on töissä huippuvarakkaille suunnatussa matkailualan lehdessä, johon hän kirjoittaa lyhyitä artikkeleita paratiisin omaisista lomakohteista. Marissan kirjoittamien tekstien kautta ylistetään luontoa, mutta myös kritisoidaan sitä, miten turistit monissa kohteissa ovat osaltaan tuhoamassa luontoa ja ekosysteemejä.

Toisinaan Marissa harrastaa irtosuhteita, joka on ainut tapa saada ajatukset pois hänen parhaasta ystävästään Ariellesta. Surun ja menetyksen käsittely tuntuu uskottavalta ja Marissan tunteisiin on myös helppo samaistua – yhtä oikeaa tapaa surra tai tuntea ei ole. Tsunami jatkaa kummittelua hänen elämässään ja on läsnä jokapäiväisessä arjessa takaumin ja painajaisunin.

“Kuperran kädet suulleni ja huudan niihin. Pitkän aikaa painajainen oli aina sama: Olen taas aallon sisällä. Pelkkä muisto ilman mitään kummallisuuksia, vain nopeasti virtaavaa mustaa vettä, joka ottaa kaiken ja kaikki.”

Kerronta on teoksessa kaunista ja yksityiskohtaista. Andamaanienmeren saarien, meren ja merenelävien kuvailu saa näkemään kaiken kuin se olisi elokuvaa. Marissan ajatukset ja muistelut ystävyydestään Ariellen kanssa ja suhteestaan vanhempiinsa tuntuivat aidoilta. Marissa kokee Ariellea kohtaan kateutta, koska hän on todella kaunis ja poikien suosiossa, mutta ystävysten välit ovat siitä huolimatta lämpimät.

“Kellumme painottomina suolaisessa valtameressä tuuppien välillä toistemme jalkoja, kunnes aurinko vajoaa taivaanrannan taa ja värjää pilvien alapuolen vaaleanpunaiseksi ja oranssiksi.”

Upoksissa on vain noin 200 sivun mittainen, mutta siihen on saatu mahtumaan yllättävän paljon tapahtumia ja ajatuksia.

---

Upoksissa, Tara Menon, Siltala, 2026

Suomentanut Kaisa Kattelus

Englanninkielinen alkuteos: Under Water, 2026