Tartuin Upoksissa teokseen, koska siinä kuvataan merta, koralliriuttoja, luontoa ja sen katoavaisuutta. Takakannessa kerrotaan tarinan olevan kunnianosoitus kuoleville valtamerille sekä rakkauskirje katoaville koralliriutoille. Toivoin pääseväni lukemaan ihanista sukellusretkistä ja meren kauneudesta, ja niin pääsinkin. “Kun olemme liikkeellä, kosketan merta, annan veden soljua sormieni lomitse. Onpa sinistä, ajattelen. Aurinko hyväilee ihoani, meri pärskyy kasvoilleni, rento

Elisa Shua Dusapinin Sockho talvella on lyhyt noin 150 sivuinen kuvaus nuoresta naisesta, joka on jumissa pikkukaupungissa. Nainen...