Tämä ei ole henkilökohtaista on tamperelaisen Kati Hiltusen toinen runoteos, jossa hän käsittelee muun muassa ihmissuhteita, identiteettiä ja rakkautta. Runoteoksessa käydään läpi nuoren aikuisen tunteita ja elämää. Suuri osa teoksesta on todella samaistuttavaa ja ajatuksia herättävää. Hiltusen teksti on kevyttä ja elävää, vaikka aiheet voivat olla painavampiakin.
“En usko diagnooseihin
uskon karanneisiin sieluihin
ja kullalla korjattuihin säröihin”
Tämä ei ole henkilökohtaista koostuu viidestä pitkähköstä runosta, jotka käsittelevät vähän eri teemoja. Ensimmäisissä runoissa käsitellään nuoruutta, lapsuutta ja kasvamiseen liittyviä kiemuroita. Tekstissä on paljon samaistuttavia ajatuksia nuoruudesta, mutta myös todella spesifejä ja henkilökohtaisia yksityiskohtia. Luimme runoista rakkauden kaipuuta, ulkopuolisuuden ja vaillejäämisen tunteita sekä vahvaa ystävyyttä. Puhuja tuntuu rakastuvan jokaiseen vastaantulijaan ja runoissa on paljon ihastuksen kohteiden lempeää ja ihailevaa kuvailua. Toisinaan he toimivat myös sinuna, jota runon minä puhuttelee. Jatkuvasti mukana myös on kaipuuta, himoa ja rakkautta, ja paljon alkoholia.
"minä suutelin kaikkia vastaantulijoita
mutta kukaan ei suudellut minua
niin kuin te toisianne"
Runoista ensimmäinen, joka erosi selvästi aikaisemmista oli Ruusunjuuret. Siinä keskitytään käymään läpi perhesuhteita. Tuodaan huomio sukulinjoihin ja erilaiseen rakkauteen, joka ei sekään ole yksioikoista. Puhuja pohtii, mistä hän tulee ja rakentaa siltaa perheen menneisyyden ja oman identiteettinsä välille. Samalla pelko siitä, ettei itse ehkä kuulu minnekään, on läsnä. Runossa kierrellään yhteyttä Vietnamissa asuvaan perheeseen samaistuttavilla piirteillä. Puhujalle vietnamin kieli tuntuu haastavalta ja niin myös sukulaisille soittaminen. Miksi se soittaminen aina tuntuukin niin vaikealta?
"Entä jos minut rakennettiin kylkiluista
jotka eivät sovi kenenkään viereen
entä jos sormeni on rakennettu
kurottamaan ja etsimään
ei pitämään kiinni
mitä jos kuihdun, pysähdyn
ja silmäluomieni alla kuluu 40 vuotta?"
Teoksen myötä puhuja tuntuu kasvavan ja aikuistuvan pikkuhiljaa. Viimeisissä runoissa teemoiksi nousevat myös matkustaminen ja sen kautta käsiteltävät pysyvämmät ihmissuhteet, vapaus ja pakenemisen tarve.
Runoissa on eroja, mutta tyyli ja puhuja pysyvät samanlaisina. Sivuilla toistuvat myös tietyt teemat ja fraasit, sanat ja näkökulmat. Tämä tuo teokseen yhtenäisyyttä, mutta myös sulauttaa runoja yhteen. Jälkeenpäin voi olla vaikea muistaa, mikä ajatus tai mielikuva oli mistäkin.
Niin kuin olettaa saattaa, aivan kaikki kappaleet eivät meitä puhutelleet, ja jossakin kohtaa teoksen lopussa Aracelis putosi hetkeksi kärryiltä. Suurimmaksi osaksi runoja oli kuitenkin mukava lukea ja pääsimme ihastelemaan kauniita sanavalintoja ja osuvia kielikuvia. Teos on myös helppolukuinen ja lähestyttävä, vaikkei runoja muuten juuri lukisikaan. Yhdellä sivulla voi olla todella vähänkin tekstiä ja yksittäisiä runoja voi saada luettua nopeastikin. Tämä on ehdottomasti runoteosten hyvä puoli ja siksi Tämä ei ole henkilökohtaista voi olla hyvä vaihtoehto, jos kaipaa jotakin lyhyttä luettavaa vaikka lukuharrastuksen aloitteluun.
“Entä jos joku kysyy ensirakkaudesta
en voi enää pelätä
haluan elää rakkaudesta”
Tämä ei ole henkilökohtaista, Kati Hiltunen, Kulttuurivihkot, 2023