Tällä tavalla hävitään aikasota on kahden kirjailijan luoma moniulotteinen maailma ja rakkaustarina.
Kirja kertoo kahdesta aikamatkaajasta, Sinisestä ja Punaisesta, joiden molempien näkökulmasta tarinaa seurataan. Teos alkaa noudattaen tiettyä kaavaa. Jokaisen kappaleen alussa maalataan kuva aikasäikeestä ja tehtävästä, jota jompikumpi agentti on suorittamassa. Hyvin pian tehtävä jostain syystä keskeytyy ja pääsemme lukemaan toisen agentin lähettämän kirjeen.
Sininen ja Punainen lähettelevät kirjeitä erikoisin tavoin. Osa kirjeistä tulee tuhota ennen lukemista, osa taas on kätketty marjoihin, siemeniin tai lintuihin. Kirjeiden myötä nämä kaksi naista tutustuvat ja rakastuvat toisiinsa. Vaikka, eivät he taida oikeastaan olla edes naisia.
“Minusta on mukava kirjoittaa sinulle. Minusta on mukavaa lukea sinua.
Kun saan kirjeesi luettua, vietän salaa kuumeisia hetkiä muotoillen vastaustani, miettien tapoja sen lähettämiseen. Voin laukaista yhdistelmän piristäviä tai rauhoittavia kemikaaleja pelkällä tarkkaan muotoillulla fraasilla; sisälläni oleva tehdas tuottaa minkä vain tahtomani huumaavan aineen.”
Maailma on post-humanistinen ja käynnissä on kahden tahon, Puutarhan ja Viraston, aikasota. Maailmaa avataan aika vähän ja tarinan fokus on katkeamattomasti kahdessa hahmossa ja heidän välisessä jännitteessään. Heahmoja ympäröivä maailma aukeaa lukijalle kuin sivulauseissa ja lähes huomiotta. Punainen ja Sininen matkaavat eri aikasäikeissä tuntemaamme menneisyyteen ja hankalasti hahmotettavaan tulevaisuuteen. Osa tapahtumista sijoittuu lukijallekin mahdollisesti tuttuihin tapahtumiin ja osa taas abstraktiin tilaan tai aikaan.
Kirjan parasta antia on kaunis maalaileva kieli. Suomennos on mielestämme onnistunut erinomaisesti ja juuri lukemamme suomenkielinen teos soljuu taitavasti eteenpäin. Ihan kaikkea kuvaillaan tarkasti ja aistillisesti. Kielen leikittely ja rakennetut kielikuvat olivat kaunista ja taidokasta seurattavaa, mutta maalaileva kuvailu myös hidasti tarinaa, välillä vähän liiaksikin. Toisaalta teoksen kappaleet ovat lyhyitä ja teksti nopealukuista, niinpä pitkästä junnauksesta ei missään nimessä ollut kyse.
“Minut lähetetään epäilemättä korjaamaan aiheuttamasi vahingot.
Ja sitten me juoksemme taas, me kaksi, yläsiimaan ja alasiimaan,
sytyttämässä ja sammuttamassa tulipaloja, kaksi saalistajaa,
jotka tulevat kylläisiksi vain toistensa sanoista.”
Alussa teoksen idea tuntui kiinnostavalta ja agenttien toisilleen jättämät kirjeet jännittäviltä ja ilahduttavilta. Punainen ja Sininen opettelevat paljon uusia asioita kirjeitä muodostaessaan ja heidän keskinäisen kiintymyksen muodostumista hymyilytti seurata. Hahmoissa ja heidän näkökulmissaan on kuitenkin vain vähän eroja ja ne sulautuivat helposti toisiinsa. Agenttien kappaleet ja kirjeet tuntuivat sen verran samankaltaisilta, että jos ei muistanut mihin on jäänyt edellisellä lukukerralla, kesken kappaleen oli vaikea saada selvää kumpi hahmoista toimii kertojana. Sillä ei toisaalta ollut niin väliä tarinan seuraamisen kannalta. Maalailu ja tunnelma tuntuivat olevan kuitenkin pääosassa.
Vajaan sadan sivun kohdalla tarina tuntui jämähtävän. Sama kaava toistuu ja eri aikasäikeistä kerrotut palaset ovat niin pirstaleisia, että niistä on vaikea saada kiinni. Romaani nojaa rakkauskirjeisiin ja niiden kautta tarina lähtikin uudelleen käyntiin ainakin Térille. Aracelis luki keskikohtaa pidemmällekin turhautuneena ja tempautui tarinaan uudelleen mukaan vasta loppuvaiheessa kun nimenomaan kirjeiden ulkopuolella alkoi tapahtua enemmän.
“Ajan siimoissa laulavat Punaisen soturisiskojen kepeät, ketterät askeleet:
Virasto on haistanut hänen petoksensa, sankarinsa kääntymisen.
Nyt hän on lihaa heidän hampaissaan.”
Téri nautti etenkin kirjeistä ja niiden kielestä. Aracelis ei ehkä ollut niin romanttisella tuulella niitä lukiessa ja loppupuolella ne alkoivat tuntua lähinnä turhan teatraalisilta, julistavilta ja toisteisilta. Sen sijaan Aracelis nautti enemmän rakennetusta maailmasta, sen hienovaraisesta kuvailusta ja konfliktin pikkuhiljaisesta aukenemisesta.
Tällä tavalla hävitään aikasota, Amal El-Mohtar & Max Gladstone, Hertta, 2023
Suomentanut Kaisa Ranta
Englanninkielinen alkuperäisteos: This Is How You Lose the Time War, 2023