Such a Fun Age kertoo 25-vuotiaasta Emirasta, mustasta nuoresta naisesta, joka työskentelee osa-aikaisesti lapsenvahtina valkoisen Alix Chamberlainin perheessä. Rouva Camberlain on jäänyt Emiralle etäiseksi, mutta kaksivuotiaasta Briarista on tullut Emiralle rakas.
Kirjan tapahtumat alkavat hätäisestä puhelusta, jonka Emira saa ystävänsä syntymäpäiväjuhlilla. Rouva Camberlainin kotiin on kutsuttu poliisit ja hän haluaa, että Emira tulee hakemaan pienen Briarin hetkeksi pois hässäkän tieltä. Emira ja hänen paras ystävänsä Zoila rientävät lapsenvahtikeikalle extra tienesti mielessä, mutta ilta eskaloituu videollekin tallentuvaan skandaaliin. Rikkaalla valkoisella alueella sijaitsevassa ruokakaupassa asiakas ja vartia alkavat syyttää Emiraa valkoisen lapsen kidnappaamisesta.
Skandaali sysää liikkeelle erilaisia asioita Emiran elämässä ja Alix Chamberlaininin mielessä. Hyväntahtoinen rouva Chamberlain ymmärtää yhtäkkiä tuntevansa lapsenvahtiaan hyvin vähän ja päättää tutustua ja ystävystyä Emiraan pitääkseen hänet elämässään.
“Whenever Alix was afraid that Emira was mad at her, she came back to
the same line of thought: Oh my god, did she finally see what Peter said on the news? No, she couldn’t have. She’s always like this, right?”
Meidän suljetussa lukupiirissämme kaikki, jotka olivat ehtineet lukea romaanin, olivat tykänneet teoksesta. Sen parasta antia olivat taidokkaasti ja uskottavasti rakennetut hahmot, joihin emme ehkä pystyneet suoraan samaistumaan, mutta joita seurasimme kiinnostuneina. Monet tarinan hahmot ovat valkoisia, mikä ei yllättäen meitä tämän teoksen kohdalla haitannut ollenkaan. Hahmojen kautta käsiteltiin kiinnostavasti muun muassa eksotisointia ja performatiivista liittolaisuutta. Erityisen antoisaa oli mielestämme eksotisoinnin tuominen ei-romanttisesta näkökulmasta.
Romaanissa oli muutenkin vähän pahaenteinen tunnelma ja joku lukupiirissä oli hetken aikaa pohtinut lukiessa, saako kirja trillerimäisiä piirteitä. Osa lukupiirissä taas koki lukeneensa kuin draamantäyteistä televisiosarjaa ja etenkin äänikirjan kuuntelijoille kokemus oli ollut myös hyvin visuaalinen ja käsinkosketeltava.
“Alix fantasized about Emira discovering things about her that shaped what Alix
saw as the truest version of herself. Like the fact that one of Alix’s closest friends was black. Alix's new and favorite shoes were from Payless, and only cost eighteen dollars. That Alix had read everything that Toni Morrison had written.”
Emiran ja Briarin suhde oli rakennettu ihanasti ja sitä oli monen mielestä ollut kiva seurata. Oli myös kiinnostava seurata suhteeseen liittyvää sisäistä konfliktia Emiran maailmassa. Emira on koulutettu aikuinen nainen, joka potkitaan muutaman kuukauden päästä vanhempiensa terveydenhuollon vakuutuksen piiristä. Niinpä hänen tulisi löytää “oikeita töitä”, osa-aikaisten töiden sijaan, satunnaisena lapsenvahtina sekä kirjurina. Hän kuitenkin rakastaa työtään lapsenvahtina, eikä voi uskoa onneaan siitä, että hänelle maksetaan leikkimisestä erityisesti Briarin kanssa.
Lukupiirissä keskustelimme siitä, kuka oikeastaan oli tarinan oikea päähenkilö. Lukemista aloitellessamme automaattisesti oletimme sen olevan Emira, mutta hänessä tapahtui loppujen lopuksi aika vähän kasvua tai muutosta. Tapahtumat tuntuivat lähinnä pyörivän hänen ympärillään, jopa ilman hänen aktiivista osallistumistaan.
Tarinassa on muutamia vähemmän uskottavia yksityiskohtia, jotka eivät kuitenkaan pilanneet lukukokemusta, mutta joille naureskelimme lukupiirikeskustelussa. Loppu tuntui myös vähän hutaistulta muuten niin kokonaiselle teokselle, mutta suosittelemme kirjaan tarttumista.
“I just think it would be best if we went our separate ways and…
that those paths never like… came back together.”
Such a Fun Age on Kiley Reidin esikoisteos. Häneltä on tulossa seuraava kirja vuonna 2024 ja moni lukupiiriläinen totesi haluavansa päästä käsiksi Reidin uusimpaan kirjaan, koska tämän kirjan kirjoitustyyli sekä hahmojen rakennus olivat niin onnistuneita.
Such a Fun Age, Kiley Reid, 2019