Päätimme ottaa suljetun lukupiirimme kesäkirjaksi pidemmän dekkarin ja kokeilla meille vähän vieraampaa genreä. Palapelimies imaisi nopeasti monet meistä mukaansa sarjamurhien selvittelyyn.
Palapelimies on Lontooseen sijoittuva dekkari. Kirjailija Nadine Matheson on itsekin lontoolainen ja työskennellyt myös asianajajana.
Kirjan päähenkilönä toimii etsivä Anjelica Henley, musta nainen, jonka elämä on myllerryksessä. Dekkareille tyypilliseen tapaan Henley keskittyy lähinnä uraansa, minkä vuoksi hänen aviomiehensä sekä pieni tyttärensä jäävät usein työlle kakkoseksi.
Tarinan alussa Henley palaa pitkästä aikaa paperihommista kentälle ja päätyy saman tien keskelle paloiteltuja ruumiita. Henley joutuu selvittämään yhdessä uuden harjoittelijan kanssa kuka on mahdollinen uusi sarjamurhaaja. Ruumiita löytyy nopeasti useampikin ja murhatyyli muistuttaa Palapelimurhaajasta: jo lukkojen takana istuvasta kuuluisasta sarjamurhaajasta, jonka tapauksesta Henley ei ole vielä täysin toipunut.
“Henley hätkähti, ja niska jännittyi. Palapelimurhaaja. Juttu, joka oli muuttanut kaiken. Kollegoilta satoi ylistystä, Suur-Lontoon poliisijohtaja kehui häntä, ja hänet ylennettiin rikoskomissarioksi. Mutta juttu oli vienyt palan hänen sielustaan.”
Suurin osa meidän lukupiiriläisistä tykkäsi kirjasta. Se koukutti monet jo alkumetreillä ja piti tiukasti otteessaan. Tarina etenee nopeasti ja kirjan luvut ovat lyhyitä. Tämä helpotti lukemista entisestään ja toimi osalle hyvänä lukujumin avaajana.
Palapelimies on juonivetoinen teos, mikä onkin yleistä dekkareille. Kirjassa on iso läjä hahmoja, joista selviää paljon pieniä tiedonmurusia, mutta kehekään ei syvennytä kunnolla. Tämä harmitti useaa lukupiiriläistä. Vaikka hahmoja on pitkä liuta, pysyy niissä kuitenkin aika hyvin perillä, koska nimiä mainittaessa viitataan hahmoon usein muillakin tavoin. Ei siis haitannut vaikka osa nimistä unohtuikin lukiessa.
“Olivierin myrkyllinen pahansuopuus oli tunkeutunut hänen huokosiinsa
ja sekoittunut hänen verenkiertoonsa.”
Henleyn kotitilannetta käydään teoksessa läpi vähän. Henleyn mies ei haluaisi vaimonsa jatkavan kentällä, vaan pysyvän visusti paperihommissa. Se ei kuitenkaan Henleyä kiinnosta. Kirjasta löytyy muutenkin dekkarien kliseisimmät piirteet, joka kai vähän kuuluu tähän genreen.
Väkivaltaa teoksessa kuvattiin paljon. Tarinan ohella kuvaillaan todella graafisestikin sitä, mitä sarjamurhaajat ovat tehneet uhreilleen. Muutaman lukupiiriläisen mielestä se oli jossain vaiheessa vähän liikaa, osaa se taas ei haitannut. Tämä kannattaa kuitenkin ottaa huomioon teokseen tarttuessa.
“Hänen vartalonsa jäykistyi, kun hänen sormensa sotkeutuivat vereen.
Hän pinkaisi yläkertaan ja sieppasi puhelimensa, joka oli ollut latautumassa makuuhuoneessa.”
Palapelimiehessä on kaikkitietävä kertoja ja tarinaa kerrotaan toisinaan eri hahmojen näkökulmasta. Meidän lukupiirimme keskusteluissa nousi esiin eriäviä mielipiteitä siitä, toimivatko eri näkökulmat osana tarinaa vai olisiko kokonaisuus ollut toimivampi ilman niitä. Olimme samaa mieltä kuitenkin siitä, että juoni oli pääosin rakennettu hyvin ja teos oli kokonaisuudessaan viihdyttävää luettavaa. Kirjasta löytyi myös taitavasti kirjoitettuja pieniä sivuhahmoja ja yksityiskohtia, joihin moni oli kiinnittänyt huomiota.
Kaikkien lukupiiriläisen mielestä hahmojen tarinoihin ja motivaatioihin olisi voitu käyttää reilusti enemmän aikaa. Henley jatkaa kuitenkin kirjailijan toisessakin teoksessa, joten voi olla että siinä päästään syventämään vielä tätä ja muitakin hahmoja. Moni lukupiiristä onkin kiinnostunut jatkamaan kirjan seuraavaan osaan, joka tällä hetkellä löytyy kuitenkin vain englanniksi.
Palapelimies, Nadine Matheson, LIKE, 2021
Suomentanut Juha Ahokas
Englanninkielinen alkuteos: The Jigsaw Man, 2021