Mercedes Bentso – Ei koira muttei mieskään on kiinnostava, rankka, rehellinen ja aito teos. Sen mukana pääsi elämään kaikenlaisia tunteita ja tarina imaisi mennessään niin pokkarina kuin äänikirjana artistin itsensä lukemana.
"Tunsin veitsen mun ihoa vasten, ja vannoin mielessäni, että käyttäisin sitä päästäkseni pois."
Kirjassa Linda-Maria Roine kertoo elämästään kaunokirjallisessa muodossa. Jos Bentson musiikkia on kuunnellut, tietää jo vähän mitä lukukokemuksessa on luvassa – toinen maailma joka valuu Suomalaisen hyvinvointivaltion sormien välistä, eikä asialle tunnuta tekevän mitään. Teos käsittelee romanikulttuuria, kiusaamista, mielenterveysongelmia, huumeita, perhettä, taiteen tekemistä, uskontoa ja kaiken tämän keskellä aikuiseksi kasvamista sekä tasapainon löytämistä.
"Valokuva oli ripustettu seinälle sänkyni viereen, ja katselin sitä lapsena joka ilta nukkumaan mennessä. Kuvassa oli minä ja mustatukkainen mies järven rannalla auringonlaskun aikaan. Me katsottiin toisiamme silmiin ja naurettiin, isä ja minä."
Me olemme molemmat joskus asuneet Malmilla ja kirjaa lukiessa tuntui että pääsi uppoamaan rinnakkaistodellisuuteen. Tavallaan kirjan asiat tapahtuu ihan tässä vieressä ja tavallaan niin kaukana – ihan toisessa maailmassa. Miten monta eri tarinaa meidän pienessä Helsingissä onkaan.
Perinteisen tekstin välissä on Linda-Maria Roineen lyriikoita, jotka välillä toivat jotakin uutta ja erityistä perinteisen kerronnan väliin, mutta toisinaan tuntuivat vaan toistavan juuri luettua. Kiinnostuneille lyriikoita edeltävä kappale avasi mistä kappaleet ovat saaneet alkunsa.
"Mä näin mun huoneen oven raosta
vahingossa
kun mun isä otti jotain pöytälaatikosta
ja sanoi: 'Sä koskit väärän miehen tyttäreen!''"
Kirja on vahva kannanotto sekä äänenavaus etenkin huumeyhteisöjen ongelmallisuudesta sekä avun tarpeesta.
Mercedes Bentso: Ei koira, muttei mieskään, Venla Pystynen & Linda-Maria Roine, Johnny Kniga, 2019
Comments