Kirjat äitiydestä ja vanhemmuudesta vetävät minua puoleensa ja osittain siitä syystä halusinkin tarttua tähän teokseen. Otava kuvaa Golnaz Hashemzadeh Bonden kirjaa kirkkaana ja vahvana romaanina siitä, miten hoiva tai hoivaamattomuus määrittää ihmistä.
Luontainen käytös alkaa kohtauksella leikkauspöydältä, kun päähenkilön, Lilyn, lapsi syntyy keisarinleikkauksella. Lilyn mies Marcus on samassa salissa hänen kanssaan, mutta lukijalle tulee pian selväksi, että Lilyn ajatuksissa hän tuntee olevansa lähinnä yksin.
“Lily mietti hetken, kumpi Marcusta pelotti, Lily vai leikkaus.
Hän olisi halunnut puhua Marcuksen kanssa lähinnä siksi,
että olisi tuntenut heidän olevan siinä yhdessä. Ettei olisi ollut yksin.”
Teoksessa vuorotellen kuvataan Lilyn elämää eri ajanjaksoina. Osa näistä kappaleista keskittyy Lilyn nykyhetkeen, ajatuksiin äitiydestä, riittämättömyyden tunteesta ja miten hänen oma äitisuhteensa on muokannut tätä kaikkea. Loput kappaleista kuvaavat Lilyn lapsuutta ja nuoruutta; millaista oli kasvaa äidin kanssa, jolta hän ei ikinä saanut sitä huomiota ja empatiaa, mitä olisi kaivannut kasvaessaan.
Kirjassa kuvataan lähinnä Lilyn äitisuhdetta ja otteita hetkistä niin kotoa kuin sen ulkopuoleltakin. Lilyn isää tai muita sukulaisia ei kuvata teoksessa juuri ollenkaan. Lily selvästi kaipaa rakkautta ja hellyyttä äidiltään, mutta samalla myös elää tietyn pelon alaisuudessa omaa äitiään kohtaan. Äiti jää lukijalle etäiseksi kuvaten hyvin Lilyn omaa suhdetta äitiinsä. Muutenkaan kirjassa ei keskitytä niinkään hahmoihin vaan enemmän Lilyn tunteisiin ja elämäntapahtumiin, ja miten ne vaikuttavat hänen tulevaan minäänsä.
“Lily olisi halunnut sanoa jotakin. Hän olisi halunnut väittää vastaan,
selittää miten asia oli, kertoa mitä tarvitse ja miten paljon. Äidin katse oli ilmeetön, Lily ei saanut siitä mitään irti ja juuri sitä äiti tavoitteli.”
Lily ei ollut aikaisemmin ajatellut hankkivansa lapsia, joten lapsen tulo tuo paljon uusia ajatuksia ja herättää tunteita sekä pohdiskelua. Hän haluaa olla erilainen äiti kuin omansa, mutta ei myöskään tiedä miten tulisi edetä tullakseen “hyväksi äidiksi”. Äitiyttä pohditaan teoksessa paljon eri näkökulmista, mutta etenkin tukahdutettujen tunteiden kautta.
Teoksessa pohditaan myös mitä äiti on lapselle ja lapsi äidille, ja mikä molempien rooli on tässä symbioosissa. Samalla myös pohditaan ihmissuhteita laajemmin ja käydään läpi läheisyyden ja turvan merkitystä lapsuudesta aikuisuuteen. Miten etenkin lapsuudessa koetut asiat heijastuvat aikuisuuteen ja vanhemmuuteen.
Luontainen käytös piti hyvin otteessaan ja tuntui kokonaiselta alusta loppuun. Paikoin kirjaa lukiessani tunsin kuitenkin epämukavuutta ja se laittoi pohtimaan erilaisia ihmissuhteita omasta elämästäni ja niiden merkitystä omaan aikuisuuteeni sekä vanhemmuuteen. Tykkäsin itse kirjasta, mutta varoituksena sanon, että kannattaa varautua myös vaikeisiin tunteisiin kirjaa lukiessa.
“Hän ei ollut milloinkaan kääntänyt sille selkäänsä.
Nyt se kuulosti juuri siltä miltä Lilystä itsestään tuntui.
Jos sydämellä olisi ollut ääni, se olisi valittanut juuri noin.”
Luontainen käytös, Golnaz Hashemzadeh Bonde, Otava, 2024
Suomentanut Jaana Nikula
Ruotsinkielinen alkuteos: Naturliga beteenden, 2022