POC-lukupiiri on jo yli kaksi vuotta vanha ja se tarkoittaa sitä, että reilun kahden vuoden ajan me olemme aktiivisesti etsineet, lukeneet ja arvostelleet POC-kirjailijoiden teoksia. Heti projektin alussa päätimme, että kierrämme mustien ja ruskeiden henkilöiden kärsimystarinat kaukaa ja välttelemme teemana etenkin rasismia. Kohdekirjallisuuteemme kuuluu siis kaunokirjalliset teokset, jotka on kirjoittanut POC-kirjailija, ja joiden pääteemana ei ole rasismista johtuva kärsimys. Lisäksi olemme ensisijaisesti pyrkineet lukemaan suomeksi.
Viimeisen parin vuoden aikana olemme oppineet paljon nimenomaan meidän kohdekirjallisuudestamme ja päätimme nyt kerätä tähän juttuun erilaisia huomioita, joita olemme tehneet näiden vuosien aikana.
1. POC-kirjailijoilta halutaan kovasti julkaista ja kääntää rasismiin, rotuun ja orjuuteen liittyviä kärsimystarinoita.
Etenkin pari vuotta sitten, kun vasta alottelimme POC-lukupiiriä, koimme paljon epätoivon hetkiä, kun yritimme löytää kriteereihimme sopivaa luettavaa. Googlaamalla löytyi kirjalistoja, jotka hehkuttivat parhaita POC-kirjailijoita ja “must read” teoksia POC-kirjailijoilta, jotka sitten olivatkin vain pitkä listaus traumapornoa. Kirjat, joita löysimme, kertoivat rasismista tai rodusta, ja jos kyse oli yhdysvaltalaisesta kirjallisuudesta, myös orjuudesta.
Mitä enemmän olemme perehtyneet kirjallisuuden kenttään ja erilaisten POC-kirjailijoiden tarinoihin, sitä selkeämmin olemme huomanneet sen, että kustantamot ympäri maailman julkaisevat ja mainostavat POC-kirjailijoiden teoksia mielellään kunhan ne kertovat edellä mainituista teemoista. Sama pätee käännöskirjallisuuteen. Teoksia, jotka kertovat POC-hahmojen fantasiaseikkailuja tai rakkaustarinoita, käännetään kitsastellen.
2. Nekin kirjat, jotka kertovat jostakin ihan muusta, helposti myydään käyttäen rasismia ja orjuutta myyntikuvauksissa.
Me olemme jättäneet lukematta paljon kirjallisuutta, jonka takakannessa lupaillaan kertomusta eriarvoisuudesta, rasismista tai orjuudesta. Vasta luettuamme joidenkin jo lukemiemme teoksien takakansia tai myyntikuvauksia, huomasimme, että kun kyseessä on POC-kirjailija, tätä termistöä käytetään lepsummin. Jos fantasiamaailmassa ilmenee minkäänlaista eriarvoisuutta, tulkitaan koko teos kuvaukseksi rasismista ja eriarvoisuudesta sekä yhteiskunnassamme vallitsevan orjuuden perinnön tutkielmaksi.
Tämä toistaa edellisen huomiomme samaa olettamusta, jonka mukaan mustien ja ruskeiden kirjailijoiden kirjoja halutaan lukea vain silloin, kun ne käsittelevät eriarvoisuutta jossakin muodossa.
3. On ollut vaikea löytää meidän kohdekirjallisuuttamme POC-miehiltä ja positiivista kuvausta POC-miehistä
Keskustelimme yhdessä lukupiiritapahtumassamme siitä, miten Akwaeke Emezin teoksessa Vivek Ojin kuolema kaikki mieshahmot olivat jotenkin vastenmielisiä ja esimerkiksi pettivät vaimojaan. Tästä inspiroituneena aloimme pohtia mieshahmoja laajemminkin kirjoissa, joita olemme lukeneet. Kun skannasimme työhuoneellemme kertyneen kokoelman kohdekirjallisuuttamme, huomasimme, että kyseisissä kirjoissa mieshahmot useamminkin joko loistavat poissaolollaan tai moraalittomuudellaan.
Valitettavasti meidän työhuoneeltamme löytyy vain muutama miesten kirjoittama teos. Olemme välillä vielä varta vasten yrittäneet etsiä kirjallisuutta miehiltä, mutta lopputulos on silti ollut tämä. Niissä muutamissa teoksissa, jotka olemme lukeneet mieskirjailijoilta, mieshahmotkin ovat olleet monisyisempiä ja muissakin kuin pahiksen roolissa. Muuten, etenkin mitä tulee aikuisiin mieshahmoihin, tilanne on aika toivoton.
4. Meidän kohdekirjallisuutta tuntuu löytyvän eniten yhdysvaltalaisilta ja nigerialaisilta kirjailijoilta.
Olemme lukeneet määrällisesti eniten teoksia Yhdysvalloista ja Nigeriasta ihan vahingossa, vaikka olemmekin pyrkineet lukemaan laajasti kirjallisuutta eri puolilta maailmaa.
Yhdysvalloissa ollaan tietysti edellä siinä mitä tulee representaatioon. Etenkin nuorille suunnatuissa kirjoissa teemoina on toisinaan ihanaa fantasiaa ja mukavaa realismia, ilman ainaista rasismikorttia. Sama pätee Nigeriaan, josta olemme lukeneet etenkin dekkareita ja koskettavaa draamaa. Molemmissa kyseisissä maissa tuotetaan myös paljon englanninkielistä kirjallisuutta, mikä varmasti myös vaikuttaa siihen, että kääntäjiä myös suomen kielelle löytyy.
5. Etenkin eurooppalaisia ja pohjoismaalaisia teoksia on vaikea löytää.
Suomessa julkaistaan marginaalinen määrä teoksia kotimaisilta POC-kirjailijoilta. Isompi osa Suomessa julkaistusta POC-kirjailijoiden kirjallisuudesta on ulkomaista ja käännettyä. Monet netistäkin löytämämme listat, joihin on kerätty mustia ja ruskeita kirjailijoita tai heidän teoksiaan, esittelevät etenkin yhdysvaltalaista kirjallisuutta ja ovat myös yhdysvaltalaisten tekemiä. Etenkin kun alottelimme hanketta tuntui vaikealta löytää kohdekirjallisuuttamme Suomesta.
Nyt parina viime vuonna on kotimaista kirjallisuutta POC-kirjailijoilta kuitenkin julkaistu selkeästi enemmän kuin aikaisempina vuosina. Ehkä Euroopassa vasta aletaan heräillä siihen, että tasa-arvon kannalta olisi tärkeää etsiä ja lukea aktiivisesti myös POC-kirjailijoiden teoksia.
6. Lastenkirjoja löytyy todella vähän.
Suomennetut tai suomenkieliset POC-kirjailijoiden lastenkirjat, jotka olemme viimeisen kahden vuoden aikana löytäneet, voi laskea kahden käden sormilla. Lisäksi näistä osassa ei edes näy POC-hahmoja, vaan päähenkilönä saattaa toimia esimerkiksi puun siemen.
Vaikka lapsille representaatio olisi älyttömän tärkeää, sitä tuntuu olevan heille suunnatussa kirjallisuudessa vähiten. Suurin aukko meidän löytämässämme kirjallisuudessa on noin 8-13-vuotiaille lapsille suunnatussa kirjallisuudessa. Juuri itsenäisesti lukemaan oppineille lapsille meillä on tarjota tasan kaksi kirjavinkkiä. Ei kuulosta hyvältä.
7. Parasta representaatiota on löytynyt nuorille aikuisille suunnatuista kirjoista.
Viime vuosina POC-kirjailijoilta on julkaistu ihania teoksia nuorille aikuisille. Nuorille aikuisille löytyy niin fantasiatarinoita kuin realismiakin ja myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen representaatio on ollut laajempaa ja sitä on ollut ilo seurata sekä lukea.