Tartuin teokseen, koska Ruotsin meininki ja jengit kiinnostavat ja toivoin löytäväni kirjasta jonkinlaista ymmärrystä siihen, miksi tilanne on sellainen kuin se on. Toivoin kirjan kuvaavan erilaista näkökulmaa kuin uutisissa ja tuovan sillä tavalla jotakin uutta keskusteluun. Jossain määrin toiveeni toteutui.
Ettei veri enää vuotaisi ei yritä koota analyysiä tilanteeseen johtaneista syistä, eikä rakentaa tarkkaa kuvausta nykytilanteesta. Sen sijaan se kuvaa ruotsalais-somalialaisen tytön elämän Tenstan lähiössä lapsuudesta nuoruuteen ja aikuisuuden kynnykselle hyvin henkilökohtaisesta näkökulmasta. Lukija saa tilanteeseen yhden uuden näkökulman, joka valottaa tapahtumia yhteisön sisältä.
“Isä oli muuttanut pysyvästi Keniaan, ja vanhemmista veljistäni Bilal oli ottanut hänen roolinsa ja piti itseään perheenpäänä. Hän oli päättäny säännöistä, joita minun oli noudatettava, ja hän oli hyvin ankara, melkeinpä järkähtämätön.”
Faysa Idle on 26-vuotias runoilija, joka on kasvanut Tenstan lähiössä Ruotsissa. Esipuheessa hän kertoo haluavansa jakaa sisarten ja äitien kokemuksen jengisodan keskellä elämisestä ja sen aiheuttamasta tuskasta.
Faysa kuvaa ensin lapsuuttaan. Elämää, joka riepotteli häntä ympäri maailmaa ja pientä kontrollia, jota hän keksi omaan elämäänsä erilaisin konstein. Hän kuvaa suhteitaan perheenjäseniinsä, etenkin veljeensä Bilaliin, joka myöhemmin saa merkittävän roolin jengisodissa.
“Ongelma eivät olleet katulapset, he olivat ystäviäni, he seisoivat takanani. Ongelma olivat muut, joita en tuntenut, kateelliset.”
Teoksessa kuvataan nimenomaan tytön ja sisaren roolia rikollisuuden keskellä. Nuorempana Faysan veli opettaa Faysaa rikollisille teille, mutta kun pienestä näpistelystä siirrytään vakavampaan väkivaltaan, tytöt ja naiset asetetaan sivullisiksi, joihin ei saa koskea. Sivullisenkaan rooli ei kuitenkaan ole onnellinen, eikä väkivallasta vapaa. Tyttöjen puoli sodassa määräytyy perheen poikien ja miesten mukaan, mikä vaikuttaa siihen, kuinka heidät kohdataan tai kenen kanssa he voivat näyttäytyä.
“Seisoin siinä ja tärisin häpeästä, mutta olin myös peloissani. Kun äiti reagoi tällä tavalla nyt, miten hän reagoisikaan saadessaan kuulla, että poliisi oli ottanut kiinni myös Bilalin?”
Tarina on hajanainen, sillä se seuraa levälleen levinnyttä elämää. Faysa menettää läheisiään väkivallalle, elää pelossa ja kohtaa milloin mitäkin erilaisia syytöksiä. Toisaalta hän myös rakastuu ja löytää valtavan tärkeitä ystävyyssuhteita. Suhteet tuntuvat aidoilta ja raaoilta, ja niiden repiytyminen sodan kynsissä koskettaa.
“Ajatukseni kiertelivät yhä useammin kielteisiä kehiä. Ajattelin usein, että olisi ehkä parempi ryhtyä itse rikolliseksi, elämä olisi ehkä yksinkertaisempaa, tai ehkä pitäisi ryhtyä houkutuslinnuksi, kulkea virran mukana pyristelemättä vastaan.”
Teoksessa on hyvin vähän yritystä selittää tai ymmärtää tilannetta. Näkökulma pysyy tilanteiden kuvaamisessa sellaisina kuin ne tapahtuvat. Lukijalle kuitenkin välittyy se, kuinka yksin lähiö on jätetty väkivallan armoille. Poliisi ei puutu, eikä ole ketään kenen puoleen kääntyä. Vanhemmatkin ovat ulkona nuorten kuvioista. Yksilöt ja perheet joutuvat aseistamaan itsensä selvitäkseen hengissä päivä kerrallaan. Silti Faysakaan ei tunnu katkeralta, eikä esimerkiksi syytä ruotsalaista yhteiskuntaa tilanteesta.
Kirjan lopussa kuvataan Faysan runoilijan uran alkua, joka lähtee sosiaalisesta mediasta ja kerää pikkuhiljaa enemmän huomiota.
“Vanhempi somaliväki uskoi, että konflikti oli ohi. Jopa klaanit olivat solmineet rauhan.”
Teos on nopealukuinen, selkeä ja koostuu suhteellisen lyhyistä kappaleista. Vaikka se kertoo vain yhden ihmisen tarinan ja näkökulman, valottaa se koko Tenstan lähiön tilannetta ja kuvaa jengiväkivaltaa yllättävän puolueettomasti.
Ettei veri enää vuotaisi - Jengisota sisaren ja ystävän silmin, Faysa Idle, Tammi 2024
Suomentanut Heikki Eskelinen
Ruotsinkielinen alkuteos: Ett ord för blod, 2023
Comments